31.12.07

Runo uudenvuodenpäivälle

aukaisee kitansa
pimeään sateeseen
sekunti kerrallaan
uutta aikaa ahmii
kunnes jo istuu
käsin kuuta tavoittaa
kaiken
tahtoo
rypytön rypyt kasvoilleen
viaton synnit tililleen
kaiken
tahtoo


______________________
Runotorstain aihe: Uudenvuodenpäivä

Tuossa esityksessä mukana oleva musiikki on ohjelmalla itsetehtyä.

Hyvää Uutta Vuotta 2008 Happy New Year



Kiitos kaikille mukavasta virtuaaliseurasta vuonna 2007. Onnellista tulevaa vuotta 2008. Tässä gif-kuvassa aika kulkee.

Thanks for everyone for a pleasant virtual company year 2007. A happy coming year 2008. In the gif animation the time is passing.

Vanhan vuoden puu - Old Year Tree

30.12.07

Terveisiä luontopolulta


Yhtäkkiä huomasin käveleväni luontopolulla kamera kaulassa. Melkein puolistoista tuntia tein varhaisilta/illantulovalokokeita. Ilman salamaa Eipä paljoa julkaistavaa tullut, sellaisia tärähtäneitä olivat. Niinkuin minäkin ;-) Harjoitusta kestää varmaan 10 vuotta, mutta onhan tuota aikaa, eipäs höttyillä. Yhden kuvan kuitenkin päätin pistää tähän, nuo lamput niin kiehtoivat, ja tässä yksi parhaammasta (lue vähiten tärähtäneestä) päästä. Siis tänään. Eli hoh-hoh. Olen aloittelija ja ylpeä siitä. Mutta en laita tätä kategoriaan photo, olkoon nyt vaan tässä päiviksessä.

Alennus

Joulu on eletty, on kiristelty lompakkoa ja hampaita. Eletty sen kaltaisessa rauhassa, että siitä eivät kirosanat ole monestikaan olleet kaukana. Pienestäkin rypystä ja jälkikasvun valituksesta lahjan laatua kohtaan ovat äidin ajatukset kaasuttaneet tuleviin laskuihin ja niiden maksamiseen. Ja sen jälkeen nuo samaiset ajatukset on ärrämerkillä varustettuna suunnattu jälkikasvuun. Kiittämättömyys ja entisajan joulut ovat varmasti käyneet monessa muussakin työläisjoulukodissa tänä vuonna. Eikä mikään ihme. Nyt kun joulupukkikin jo on antanut periksi. Ei enää mitään käsinkudottuja lapasia, taulutelevisio se pitää olla ja navigaattori. Tietysti niihin sopivat puitteet täytyy myös hankkia. Luksuslukaali ja Hummer-auto.

Tytär kivahtaa äidilleen naama nutturalla, vesipullo kädessään, että on se kumma, ettei äiti oikein tajua näinkin yksinkertaista asiaa. Menisi sitten itse niihin alennusmyynteihin hankkimaan lisää itselleen surkeita t-paitoja ja suhinaverkkareita sekä halpislenkkareita, joita on koko ikänsä käyttänyt muutenkin. Eihän se mitään tajua, kun ei itse mitään edes itselleen koskaan osta. Myrtynyt teini katsoo, kun äiti yhtäkkiä nousee sohvalta ja asettuu lapsensa eteen seisomaan.

-Kuuntelepa nyt tosi tarkkaan lapsi hyvä. Uuden vuoden alusta sinun äitisi on alennuskorissa muiden työläisten kanssa. Työt myytiin vuokrafirmalle ja nyt saadaan sitten painaa tuntityönä entisiä hommia. Ja sinä, rakas tyttö, sinä saat tästä lähin omalla työlläsi hankkia sen sekalaiset hilavitkuttimet ja muut hörhötykset. Minä tarjoan kodin ja ruokaa. Ja siinäkin on riittävästi tekemistä näillä palkoilla.

Tytär katsoo silmäkulmastaan televisiosta tulevaa rikkaan tytön syntymäpäiväjuhlien valmistumista.

- Mä synnyin väärään perheeseen! tyttö ärähtää ja painuu omaan huoneeseensa.

Äiti katsoo sulkeutunutta ovea ja miettii, koska hennoisi kertoa tytölle, että heidän pitäisi etsiä pienempää asuntoa kohta.

_________________

Pakinaperjantai 59. aihe: Alennus

Retrolakanan koemakajaiset




Nyt on koemaattu retrolakana. Tuolta löysin sen alennuskopasta jouluruuhkan aikoihin. Hyvin nukutti, kumpaakin meistä. Tykkään tuosta väriräiskinnästä. Silmät kiinni sitä ei edes huomaa. Jami tuossa eilen testasi tuoreeltaan ja hyvin kelpasi.

29.12.07

Assistantta ja merkeleellisiä unia

Tällainen keski-ikäinen, pulleahko nainen (kuten itsekin olen) voisi hyvinkin olla ammatiltaan assistantta. Siinä hän avusteleisi erinäisiä ihmisiä ja vaappuisi ympäriinsä tyylikkään repsottavassa jakkupuvussaan. Hän olisi suorittanut aikuisopintoina vaativan työnsä pääsykokeen, assistentin. Firman pikkujouluissa hän esittäisi erinäisiä valikoituja liikkeitä parketilla harrastaessaan assistanssia. Siellä samaisissa juhlissa yhtiön johto päättää antaa kolmannen, eli viimeisen varoituksen hoitoonohjaukseen saattamisesta assistantan kollegalle assistentulle.

Tällaista pääni kirjoitteli eilen nukkumaan mennessä. Ja sitten ne merkeleelliset unet tuohon perään. Nyt en tohdi niistä sen kummempaa kertoa, sen verran vain sanon, että olivatpahan ovelia. Tänään lottosin, sehän on kansalaisvelvollisuus jättipotin ollessa tulossa. Tänne minulle. Eilen illalla sijoittelin sitä jättipottiakin unta odotellessa. Mieleni siivin leijuskelin erilaisissa moderneissa asunnoissa ja päädyin kuin päädyinkin jälleen siihen pieneen punaiseen mökkiin landella. Oma pläntti ja hiukan metsää, järvi lähellä ja sen sellaista. Perunamaa pihalla ja omenapuita. Laajakaista ja iso kellari. Sitten napsahti uni päälle. Sen verran vielä ehdin haaveilla, että nostaisin rahaa pikkuseteleinä ja kävisin maksamassa velkani käteisellä. Se on aina ollut numero yksi lottovoittohaaveiden top-kympissä.

Nyt se on kohta vuoden vaihde edessä. Vuosi 2008 on minulle ihan uutta ja jännää statusta mukanaan tuova vuosi. Eläkeläinen. Hih, johan hassuttaa. Tänään on hyvä mieli, pari päivää on mennyt manian laidoilla ja palauttaminen on ollut kova homma. Nyt tuntuu tasoittuneen. Arvatkaa olenko helpottunut. Pääsee taas harrastamaan taiteita sun muuta. Ja katsomaan edes yhden tv-ohjelman kokonaan, pomppimatta nojatuolista koko ajan. Hyvä puoli? Ettei ollut masennusta, tällä ilmalla sellaisen kanssa painiminen olisi hiukan liikaa. Minullekin.

28.12.07

Woman Blues

Tässä sitä on tullut harjoiteltua uuden leffaohjelman kanssa. Ei oikein vielä ole ihan hanskassa, en ole ehtinyt perehtyä sopivaan kokoon pakkaamista. Tässä nyt kuitenkin taiteilija itse esittää oma tekemänsä bluesin Woman Blues. Nyt on niin uuvahtanut olo, kun koko päivän aamusta asti on värkkäillyt tuon ohjelman kanssa. Täytynee relata ja syödä välillä jotain sekä tietysti katsoa telkkaria. Vaan tässäpä sitä taidetta nyt kaikilla mausteilla, olihan hauskaa, taisi tulla ihan liikaakin laitettua efektejä. Innostuin niin ;-) Ai niin, saattaa siis tosiaan kestää lataus, be patient. edit. 29.12. vaihdoin YouTubeen

26.12.07

Katson peiliin


katson peiliin
kuin tuhat yötä unohtunut ois
huudan yöhön
ja tuhat peilikuvaa liukuu pois

olen tullut tähän huoneeseen
niin kuin hullu silti matkaa teen
eiliseen, eiliseen

en anteeksi voi antaa
toivomusten kaivo täyttyy
saan sadon tyhmyydestäni kantaa
kesän leikit vihdoin päättyy
pyydän aikaa

on kellot kaikki edistäneet niin
lisää aikaa
eräät kellot pysähtyneet eilisiin

olen tullut tähän huoneeseen
niin kuin hullu silti matkaa teen
eiliseen, eiliseen

katson peiliin
kuin tuhat yötä unohtunut ois

huudan yöhön
ja tuhat peilikuvaa liukuu pois

-Katili-

PS. avaan tässä uuden kategorian, laulun sanat, jossa on omia sanoituksiani joko olemassaoleviin omiin sävellyksiin tai sävellyksiä vielä odottavia laulujen sanoja. Vanhasta blogista tähän katergoriaan kuuluu Tuu pois .

25.12.07

Merge palasi - Merge is back


Minulta hukkui Merge-ohjelma, nyt löysin sen. Sen kunniaksi pohdintaa.
I lost my Merge-program, now I found it, to celebrate that, some thinking.

Taide Morph

Askartelua ja kaikkea kivaa

Olen nauttinut joulupäivän rauhasta askartelemalla morpheja taidekuvista. Tuo, jonka sain valmiiksi, ei ole mikään muu kuin askartelu. Samalla olen myös tutkiskellut kotielokuvan tekemiseen tarkoitettuja ohjelmia, joita on myynnissä Helsingissä. Katsotaan, sanoi tohtori.

Eilen oli ihana kotoinen tunnelma, kun lapsoseni riensi suoraan työstään luokseni. Söimme ihanaa lasagnea, tapaksia ja sillisalaattia, oikein pöydässä. Noissa tapaksissa oli herkkusienen sisällä jotain ihan taivaallista tuorejuustoa.... Olimme sopineet, ettei mitään jouluherkkuja, koska hänellä oli niitä tiedosssa vielä muualla. Sillisalaatti kuitenkin yllätti, se maistui tosi hyvältä. Ja Mozartin kuulat-nam!

Tunnelma oli rento ja höpötimme kaikenlaista mukavaa sekä istuksimme tietsikalla näyttelemässä toisillemme omia tärkeitä juttuja. Oli kivaa, aah, nyt tuntuu niin hyvältä, kun on saanut tavata, tuo hänen koulu- ja työputkensa ei paljoa suo tilaisuuksia tapaamisiin. Kun on sitä nuoren ihmisen elintärkeää sosiaalista elämääkin, ilman sitä muistaisin jostain kaukaa menneisyydestä itsekin, pelkkä työ ja opiskelu ei tunnu maittavalta ;-)

Sain kaukaa Espanjasta oikein yllätyshienon lahjan, hemmohulluna sekosin tietysti täysin. Tämä on tehty nahasta ja ei kuulemma niin vaan löytynyt sieltäkään. Kyllä mun nyt kelpaa.

Täytyy vaan pitää tätä korkealla tallessa, kun en käytä, Jami ihastui siihen myös heti.....

Joka tapauksessa oli rento ja stressitön tunnelma ja kotihousutkin löytyivät vielä äidin kaapista. Siellä on oma hylly lapselle, joka voi vaihtaa äitinsä luona olovaatteet, niin ei sitten tarvitse jänskätä kissankarvoja eikä muutakaan.

24.12.07

Nollailua

Nyt on kissanhiekat ja limsat haettu, nyt ei kun nollailen tässä tietsikalla. Kuuntelen joulumusiikkia radiosta ja tein huvin vuoksi pari vaokuvaleffaa, niistä tuli liian isoja, joten poistin ne. Nyt vaan ollaan ja nautitaan. Hui, kello on jo noin paljon, nyt täytyykin mennä lukemaan lasagnen lämmitysohje kohta.

Uutisista jouluaaton uutiseksi valitsin tähän Iltasanomien uutisten joukosta tämän minusta tärkeän uutisen. Ohikulkenut nainen toimi Kemissä miehen hengen pelastavana enkelinä ja todellakin toimi, kun näki ilman housuja olevan miehen omakotitalon pihalla. Tämä nainen toimitti miehen sairaalaan ja hyvä olikin, mies kärsi jo hypotermiasta. Oli siinä joulun pelastava enkeli asialla. Voimme välittää vieraistakin ihmisistä, joskus sitä saattaa pelastaa toisen ihmisen hengen, kunhan vain seisahtaa hetkeksi.

23.12.07

Köökki kuittaa ja muuta kuvaraporttia

Ennen

ja jälkeen - eli jeeee, se on tehty! (pienestä se on Kati onnellinen)

ja tällainen hemmokangas odottaa sisustajaa

ja tällainen käsi minulla oli päivä labran jälkeen, olen kaiken hyvän lisäksi allerginen kaikelle laastarille, mutta kyllä tuossa on suonimustelmakin, taisi olla oma vika

Iski mokoma, mutta meni jo ohi

Tuli hiukan paniikki kaupassa tänään. Olin suunnitellut, että tänään teen pelkät ruokaostokset, illalla siivoan keittiön ja huomenna käyn aamuvarhain hakemassa Jamille jouluhiekat ja itselleni vihreetä jaffaa. Suunnitelmat ruokakaupassa menivät kuitenkin ihan pipariksi ;-) ekassa kaupassa oli niin houkuttelevan upeita halvennuksia, että minä tein äkkimuutokset ostoslistaan, joka oli siis vain hatarassa päässäni elikä siis täällä hattarassa. En voinut vastustaa alennuksella myytyä lipeäkalaa. Oli ihan pakko ottaa koriin (huom. siis kori ei kärry). Ja puuhaaminen kattiloiden ja kastikkeiden kanssa väistyi edullisen valmislasagnen tieltä. Hullujakos sitä itseään kiusaa? Tässä kaupassa piti oikeastaan käydä vain sen oivan tummasuklaavalikoiman vuoksi. Olin tuossa jo aiemmin käynyt tsekkaamassa, että siellä oli upeita, melkein täysikaakaosuklaita useita eri lajeja. Nyt lappasin niitä joulupyhiksi riittämiin. Sitten iski kaksi minuuttia kestävä joulupaniikki, jääkaapissa pitää olla purtavaa joulun iltoina. Mukaan tarttui pieniä makkaroita, pizzapohja kastikkeineen, pekonia, emmentalraastetta ja kevytmozzarellaa. Sitten kohtaus meni ohi. Kassalla ostin vielä lakritsipatukan, jonka ojensin kassatytölle ja toivotin hyvää joulua.

Huomiseksi jäi siis vain kissanhiekan ja limssanhaku. Aika hyvin, saan olla aivan rauhassa, nou hätä.

Se on kai nyt kohta mentävä raivaamaan köökki kondikseen, taas on taloudenhoitaja ollut virkavapaalla ;-) (joo-ei sellasta ole, eli se olen minä).

Jami on keksinyt uuden jutun nukkumaanmenorituaaleihin. Hän tulee siihen viereiselle tyynylle ja alkaa surista ja talloa, niinkuin ennenkin, mutta kesken kaiken hän poistuu paikalta minun tyynyni taaitse. Sitten minun kuuluu sanoa: Mihin Jami meni, missä Jami on? - sitten hän ilmestyy jalkojeni kautta kiertäen ja minun kuuluu sanoa: Sieltä Jami tulee! Tätä Jami voi toistaa muutaman kerran, on sitten kummallakin kiva olo. On hän ihana ja hassu kissapoika.

Hyvää Joulua - Merry Christmas 2007

22.12.07

Lonkan vetoa

Olen ollut ihan saamaton tänään, mutta ei haittaa, haittar inte. Tuon eilisen videoseikkailun jälkeen päätin mennä kaikessa rauhassa joulun jälkeen katselemaan kaupasta sopivaa, onpahan sitten ihan oma ainakin.

Australiassa tavaratalon joulupukki sai potkut, kun sanoi ho ho ho lapsille, vaikka oli sovittu, että pitää sanoa ha ha ha. Ho kun on slangikielelle käännettynä yhtä kuin horo. No voi sun himmetti, johan on aikoja eletty, ei saa pukkikaan enää sanoa ho ho ho.

Minä menen nyt syömään hieman suklaata, tekee mieli.

21.12.07

Kaupassa oli kivaa

Varsinkin kun siellä oli tosi tuttu kassa. Sain halatakin. Kyllä hän on reipas ja ahkera, lukee tärkeään ammattiin ja rahoittaa opinnot istumalla kauppojen kassoilla. Mun pieni ja sisukas. Ja kyllä nyt jo uskallan kertoakin, että olen saamassa tämän elämäni valon kylään jouluaattona. Saamme kahden syödä itse tekemääni lasagnea ja olla kahdestaan, äiti ja tytär. Illaksi hän sitten jo rientääkin muualle.

Tänään olen metsästellyt videoleffan teko-ohjelmia ja taisin yhden Open Source- jutun löytääkin, en vaan enää jaksa kokeilla sitä. Sen on tämä Microsoft sellainen, että kun kerran (tyhmä) ostin tämän koneen ohjelmineen, ei minulla ole mitään tsäänssiä saada Movie Makeria ladattua ja toimimaan, sen jälkeen kun siihen tuli jokin mitätön virhe. Pitää ostaa Vista Home. Heheheh. No saanhan minä sen Movie Makerin jos uudelleen asennan koko järjestelmän, arvatkaako kiinnostaako? No niin, ihan oikein siellä, ei todellakaan. Kyllä se tästä selviää. Ainakin sain sen kaatuvan eli crashaavan Movie Makerin poistettua, sekin kun on tiedettä, on niin salaista puuhaa. Olivat niin vaikeita ohjeita, etten niitä tähän nyt laita, itseäkin hirvitti. Edit, ainakin lukittuihin tiedostoihin auttoi tämä Unlocker.

20.12.07

Hups!

Lääkäri soitti juuri terveysasemalta ja kilpirauhasarvot olivat ihan pielessä. Sain huutia, ja syystäkin. Nyt aloin uudelleen sisäänottaa hormonia. Kyllä mulla on kova pää, en voi muuta sanoa. Onneksi ei mitään kamalaa ehtinyt tapahtua.

Varoittakaa mummoja

Kuulin juuri radiosta, että kymmeniltä vanhuksilta on varastettu kortti heidän käydessään automaatilla. Tunnusluku on saatu selville olan yli kurkkimalla ja tileiltä on nostettu yhteensä kymmeniätuhansia euroja. Pliis kaikki vanhusten omaiset, kertokaa tästä ja keksikää tapa, miten tällaisen voi estää. Tällainen rikollisuus on omasta mielestäni törkeyden huippu, siellä monen vanhuksen tilillä on pienistä eläkkeistä säästetty arkkurahat esimerkiksi. Ehkä se automaatilla käynti olisi parasta siirtää pankeissa sisällä oleviin automaatteihin näiden ikääntyneiden kansalaisten osalta. Tiedän tämän jutun itsekin, aina saa olla vahtimassa rahaa nostaessa, kuka siellä takana kuikkii ja ettei todellakaan kuiki ketään. Ja että rahat ja kortti laitetaan lompakkoon ja lompakko kassiin, ennen kuin käännytään siitä automaatilta. Helsingissä on joitakin automaatteja, joista en suin surminkaan haluaisi rahaa nostaa, pahoilla paikoilla. Itse soitan ainakin omalle äidilleni ja mietiskelemme tätä juttua. Iltasanomat kirjoittaa näin.

Tänä aamuna käväisin sitten vihdoin ja viimein labrassa otattamassa ne kilpirauhas- ja kolesterolikokeet. Johan tosiaan väistelinkin niihin menemistä syyskuusta alkaen. Viime yö meni puoliksi valveilla, kun otin vain puolet uniapulaisista. Ja piti olla vielä 12 tuntia ravinnotta. Kun kävin maanantaina siirtämässä aikaa joulukuuksi, sanoi nainen terveysaseman luukulla, että pitää sitten tulla torstaina (niinhän jo kerroinkin) että jos sitten on jotain vakavaa, voidaan sieltä soittaa perjantaina. Nyt kun kysyin labrasta tätä asiaa, sanoivat he vain, että joulun jälkeen sitten, eivätkä he tajunneet mitään tuosta perjantaiasiasta. Höh? Sou, kunhan hengissä pysyn. Sen verran viime yö verotti, että kauppareissun jälkeen rämähdin takaisin sänkyyn ja nukuin suloisesti useita tunteja. Nyt on pirtsakka olo. Ja tänään tulee House. Jee. Tykkään myös Tuho-osastosta, se jotenkin vain on niin.....no....vaikea sanoa.

19.12.07

Sateenkaarikatu


Tämä on sitten taas Picasalla käsitelty reilusti, otos tuosta kotikadun ylämäestä. Aloitusvärit olivat kyllä myös melko herkulliset.

Illan punaista


Syöksähdin partsille, mutta koska en ole vielä harjoitellut salamavalotonta iltakuvausta, tuli tällainen otos, siinä olen millin verran parannellut Picasalla tuota nöösiyttäni. Mutta tältä se juuri näytti muutaman sekunnin tuolla ulkona.

Rappu


Tämä rappu on mielestäni niin kaunis, että aina pitää ylen aikaa kuvata.

Tuulenpesiä


Tänään uskalsin ottaa kamera mukaan kauppamatkalle. Harjoittelua. Harjoittelua. No nyt ainakin opin taas jotain lisää, mutta kyllä sitä vielä riittää. Kivaa. Tässä pari tämän päivän valokuvaa. Tai siis harjoitusta ;-)

Digibokserit 2.

Iltasanomat on listaillut digibokseja, joissa on esiintynyt häikköjä. Ensi silmäyksellä siinä näyttäisi olevan lähes kaikki myytävät merkit ;-) että silleen. Oma Kansalaisboksini on pikkuvialla mukana, muuten se edelleen toimii tasaisesti, kerran pari kuussa resetoin sen ottamalla töpselin irti seinästä ja taas pelittää. Enkä oikeastaan enää kaipaakaan niitä nauhoituksia. Olen huomannut, että telkkarin katsominen on jäänyt vähemmälle ja ohjelmat, joita ennen katselin aina, ovat muuttuneet mielestäni epäkiinnostavaksi mössöksi, varsinkin moni amerikkalainen sarja ja sen sekalaiset kodin kunnostus- ja muuttumisohjelmat. Joten pitäisi kai sanoa kiitos digiajasta, maku parani ja tulee tehtyä muutakin. Lisäksi kiitän siitä, että digiaika opetti minua tekemään päätöksiä. Hauskaa kun arpoo, että minkäköhän 21.00 alkavan ohjelman katsoisi ja sitten kun päättää, niin katsoo hyvällä mielellä, eikä ajattele pätkääkään niitä muilla kanavilla pyöriviä, hylättyjä ohjelmia.

Täältä löydät vanhan blogini digiaikapostit.

18.12.07

Joulukakkua Irlannin malliin


Ystäväni lähetti Dublinista tällaisen reseptin. Tästä ei kakku parane. Huumorilla ;-)

Ilahduta jouluna ystäviäsi tai itseäsi Irlantilaiseen tyyliin
leivotulla maukkaalla hedelmäkakulla:

HEDELMÄKAKKU à la Bushmills

2 dl sokeria
4 munaa
2 dl kuivattuja hedelmiä
1 tl suolaa
1 dl fariinisokeria
4 rkl sitruunamehua
pähkinöitä
2 pll Irlantilaista viskiä
------------------
Ota esiin suurehko kulho. Tarkista maistamalla viskin laatu.
Kaada mittaan 1 dl viskiä ja juo se.
Toista. Laita sähkövatkain päälle.
Maista viskiä uudelleen varmistaaksesi,
että se on korkealaatuista.
Sekoita 1 dl voita laajassa sameahkossa kulhossa,
lisää 1 rkl sokeria ja vatkaa taas.
Varmista että viski on vielä hyvää.
Kuo uusi jupillinen. Käännä vatkaajapoish päältä.
Riko kaksi kanaa ja lishäå kulhoon,
shamoin kuihvatut hedelmät.
Vatkaa kääntäjä taash päälle.
Jos heivatut kudelmat jäävät kiinni kulhoon,
väännä irti muuvireisselillä.
Maishta shitten onko viski vielä herkeälaatuista.
Shitten shiivilöi 2 dl suolaa -tai jotain.
EI 00 NNII NÖPÖNUKKAA. Tshekkaa viski.
Shiivi1öi shitruunamehu,
lishää yksi ruoka. Lusikka. Shokeria tai jotain.
Aivan shama, perkele.
Voitele uuni. Kkäännä kakkuvuokaa 220 asteeseen.
Älä unoha käännyttää vatkainta poish.
Heitä kulho ikkunasta, tshe tshekaaahh taas vishki.
Meenukkumaa.
Kuka ylipäätään viittii väshätä jotain pershkeleen hhetelmäkakkua???

Nollaig shona duit!
Merry Christmas!
Hyvää Joulua!

17.12.07

Self Portraits December 2007






Otin äsken muutaman omakuvan Nikonilla.
I shot just now some self portraits with my Nikon.

Mutkat suoriksi

Minulla oli aamulla aika lekurille. Kello on soimassa siinä kahdeksan pintaan, mutta yhtäkkiä pompsahdin kello seitsemän täysille jalkeille ja päätin panna tämän vuodet asiat pakettiin yhtenä päivänä. Keräsin papereita ja reseptejä, kirjoittelin joulukortit ja lähdin matkaan. Lekurilla uusittiin jokainen resepti vähän pidemmäksi aikaa. Lekuri suuttui, kun kerroin, etten ollut käynyt kilpirauhas- ja kolesterolikokeissa. Lisäksi selitin korvat punaisina, että olin lakannut syömästä kilpirauhashormonia, kun tuli liian hiki. Jeskamandeera, että hän oli tiukkana, kilpparihormoneita ei saisi lopettaa tosta vaan, voi joutua psykoosiin. Yritin heilutella, että olen ihan kunnossa. Sieltä köröttelin bussilla keskikaupungille verotoimistoon. Vuoden 2008 veroprosentti on nyt reilassa. Sitten soitin omaan labraani ja kysyin olivatko ne viime syksyn kokeet vielä voimassa. Eivät olleet, joten matkustin terveysasemalle ja siinä vastaanotossa asiat laitettiin kuntoon. Minun pitää käydä torstaina viimeistään, perjantain jälkeen kun alkaa joulujutut. Että jos niissä on jotain huolestuttavaa, niin lääkäri voi soittaa perjantaina. Muuten soittoaika sovittiin tammikuun alkuun, jolloin hänellä vasta oli aikoja. Joten, pliis, älä anna puhelimen päristä tuntemattomasta numerosta ensi perjantaina, mä kupsahdan säikähdyksestä pyllylleni ;-)

Vaan matka jatkui, menin postiin, joka sijaitsee siis niin kaukana asujaimistosta, ettei ole tottakaan. Sain paketin ja ostin merkit kortteihin. Yhteen korttiin tuli lisäksi lahja mukaan ja kysyin postista, oliko heillä kirjeensulkijamerkkejä. Ei ollut. No ostin yhden kauniin joulumerkin. Sitten sainkin kaikki (?) joulukortit postiin sekä sen yhden, jossa oli lahja ja joulumerkki sulkijana. Nyt, torstaiaamua lukuunottamatta, odotan vain joulua ja uutta vuotta. Katselin, että tuolla kaupassa näkyi olevan sen verran ruokaakin, ettei tarvitse paljon etukäteen ostella, kunhan sitten vähän ennen. Myönnän hipelöineeni suklaakonvehtirasioita. En tiedä mikä niissä tekee joulutunnelman, tykkään juuri sellaisista, joissa on kaikenlaisia erilaisia. Muuta syömistä en juuri ole suunnitellut, pizzajoulusta kyllä päätin luopua. Pizzakiintiö tuli jo täyteen.

Eli täällä on nyt rauhallista ja kiireetöntä.

16.12.07

Eno nakkaa pipareita

Pakinaperjantai 58. haaste: Perinne


Koska joulu on niin kovin lähellä, on kai soveliasta kertoa jouluperinteistä. Oman lapsuuteni muistoja kaivelemalla niitä kyllä löytyykin. Piparit leivottiin itse, ihan taikinasta alkaen, Äitini puursi keittiössä hiki hatussa. Eräänä jouluna hän leipoi pipareita koko suvun lahjapaketteihin. Suuri hommahan siinä oli, mutta lopulta kaikki olivat postissa ympäri Suomea. Koitti joulu ja saimme itsekin vihdoin maistella äidin leipomuksia. Piparit olivat, sanoisinko, kovahkoja. Niiden murtamiseen pelkillä hampailla tarvittiin asiaan perehtymistä ja tekniikkojen kehittelyä. Enoni oli käymässä, kuten usein lapsuuteni jouluina, ja keksi pipareille oivan käyttötavan. Niillä voi heitellä lintulaudalla varastelevia oravia. Tuo ei varmaankaan lohduttanut rakasta äitiäni. Meitä muita kyllä nauratti.

Enon osallistuminen joulunviettoomme oli myös perinne. Ja tähän perinteeseen liittyi sitten eräitä aliperinteitä, jotka eivät välttämättä olleet kaikille mieleisiä. Eräs näistä oli enon mukanaan tuoma hehkuviinilasti. Se oli ainakin isäpuolelle mieluinen. Siinä sitten miehet lorottelivat joulujuomaa isoon kattilaan puuhellan päällä. Glögimausteet oli otettu esille ja mukavan hehkun odotus oli katossaan. Lisättiin puita hellaan, että juoma lämpiäisi nopeammin. Kielet olivat siinä pitkällään, me lapset katselimme keittiön nurkassa tätä salaperäisen taikajuoman valmistusta. Sitten enoni vihdoin huudahti, että valmista on. Isäpuoli kysymään, että mistä tiedät. Eno pyysi itse katsomaan, katso nyt, kiehuu jo! Voi sitä vauhtia, millä kattila lähti hellalta, mutta vaikka kuinka nuuhkivat sitä ja sisältöä, haihtuneet olivat prosentit. Mahtoikohan ne siitä ilmasta mennä osin hengityksen kautta meihin katselijoihin. Tiedä häntä.

Lahjat kuuluvat jouluun. Ainakin, jos perheessä on lapsia. Ja mikäpä sen ihanampi lahja joka pojalle olisi, kuin kauko-ohjattava poliisiauto. Sellainen oli kerran paketissa, paketin päällä luki veljeni nimi ainakin. Eno ja isäpuoli halusivat kuitenkin testata lelun, että varmasti toimi. Siinä sitä surruteltiin keittiön lattialla ja tehtiin matosta hyppyruttuja. Yhtäkkiä se lensi ilmaan, päätyi katolleen lattialle ja sammui. Mikään korjausyritys ei palauttanut maagista leluihmettä henkiin. Veljeni kyyneleet saatiin kyllä sammumaan joulun jälkeisillä lupauksilla ja äidin herkuilla. Onneksi minä ja sisko saatiin enemmän sellaisia tyttöjen juttuja. Minä sain kerran joululahjaksi rintaliivit. Osasin pitää ne visusti pois enon ja isäpuolen käsistä.

PS: Kyllä meillä ihan normaalia ja hauskaa oli jouluna, leikittiin ja laulettiin sekä syötiin äidin tekemiä ihania herkkuja vatsat pullolleen. Oli paljon rakkautta ja musiikkia sekä herkkää hellyyttä.

Kiire


Kiire oli puskea itsensä tähän ojan pientareelle kevään kiireisenä, valon kiireisenä aikana.
Nyt on kiire loppunut.
______________________________________________________
Valokuvatorstain 72. haaste: Kiire.

Pikakelauksella

Runotorstain 72. haaste: Kiire
_________________________________________________________

Pikakelauksella

pimeän lämpöisestä turvasta
säikähtäneenä syöksähtää
silmät kirkkautta arastellen

hälisevässä luokassa vihko avoinna
pamppailevin rinnoin silmää takoo
loisteputken vilkkuva valo

käytävällä jalat täristen
urkujen sointi tärkeää merkiten
salamavalot hunnun läpi häikäisten

pimeän lämpöisestä turvasta
säikähtäneenä syöksähtää
toiset silmät kirkkautta arastellen

Tarrakukka

Vuodenajat kohtaavat

Kävelyltä terveisiä

Käväisin tuolla kauniissa joulukuun päivässä tepastelemassa. Harjoittelin hiukan luonnon paikallaan pysyviin luomuksiin kameran käyttöä. Oli vallan ihanaa kävellä, sää oli sopivan viileä, ei kylmä ja aurinkokin lopulta kirkasti näkymiä. Huomenna on aamulla lääkäri, ja tosiaankin aamulla. Huh kelloja pitää laittaa monin kappalein pärisemään ja muutama oikein kauas sängystäni, että joudun lähtemään pois peiton alta. Lekurin jälkeen jatkan matkaa verotoimistoon, ensi vuoden verot täytyy laittaa kuntoon. Joulukortit kirjoitan tänään ja laitan huomenna tavallisella merkillä postiin, postista haen paketin, josta sain saapparin, vaan en vaan ole saanut mentyä. Selitys, posti on tuolla kilsojen päässä jonkun kehätien varressa, missä ei ees asu ihmisiä. Mutta huomenna siis hoidan senkin asian. Suunnitteilla on myös joulusiivous, ehdottomasti, tiskit, imuroinnit ja puhtaat lakanat täytyy laittaa ensi viikolla ja kissan laatikkoon ostan uudet hiekat.

Nyt otan pienen pienet tirsat, väsyttää aikainen aamuherääminen ja kävely.

15.12.07

Miau!!

Uskalsinpa lopulta

nimittäin ottaa kameran pois hattuhyllyltä. No minä en ole ihan täysin valaistu *hihi* joten aloin pelätä, että rikon tuon ilmestyksen ja pakkasin kaikki siihen kameralaukkuun ja laitoin sen hattuhyllylle turvaan. Tänään vasta uskalsin ottaa sen alas ja otin muutamia kuviakin. Tai siis satoja, mutta ihan vain, jotta saisin tuntuman kameran kokoon, muotoon ja käsittelyyn. Mitään taidekuvia ei siis vielä ole tiedossa. Yhden hiukan harvinaisemman Jami-kuvan onnistuin tuossa räpsäyttämään, on niitä kai kyllä muitakin, naukumiskuva.

Tänään kaupassa toitotti kovaäänisesti osta-joulu-heti-nyt-ja-muista-tehdä-ihan-itse-kaikki-joululaulut. Alkoi särkeä korvaa. Henkilökohtainen minäni aikoo nauttia joulun rauhasta ja ne mitä on aikoinaan, lapsen ollessa pieni, tehty on nyt jonkun toisen tekemislistalla. Mietin, että jopa matkustus jouluna on stressaavaa ja vie viimeisetkin rauhat. Joten täällä olen ja onneksi nykyaikana saa otettua yhteyttä kaikkiin rakkaisiin joulun aikana. Minusta on viime vuosina tullut kelvoton matkustaja, en pysty olemaan ensinnäkään matkalla ja toiseksi, en pysty olemaan yötä pois kotoa. Raiteet menee ruttulalle heti, jos tällaista suunnitteleekin. Jonkintapaista päivämatkailutsydeemiä olen tässä viime aikoina ajatellut. Että aamulla lähtisi ja illaksi tulisi kotiin. Katsotaanpa nyt sitten 2008. Voisihan siinä olla itusta. Kovastikin.

Tänään on rauhallinen lauantai-ilta tulossa, ruoka tuoksuu uunista ja on tuota vähän sukulaatiakin taas tullut hamstrattua sekä ihkaihania kuivattuja, kokonaisia taateleita. Ja onni oli tänään täydellinen, kun lähikaupan hyllyyn oli jälleen ilmestynyt vihreetä jaffaa.

Viikon Runotorstai, Valokuvatorstai ja Pakinaperjantai ovat jääneet osaltani tekemättä, mutta täällä ollaan kuitenkin muuten. Ja kohta se jo taas rauhoittuu tämäkin pää täällä ja saan jälleen antaa luovuuden lentää. Joten palaillaan.

14.12.07

Desperado

Kun ekan kerran kuulin tämän biisin, sen lauloi Linda Ronstadt, jota ihailin ja ihailen vieläkin. Sittemmin tajusin tämän Eagles-jutksan. Ja sehän kolahti myös. Mutta ei Lindan voittanutta. Nyt tulee kauhea ja silti desperadosopiva video minusta, jonka taustalla Linda laulaa. Tein Britneyt ja kaljusin hiukseni saksilla eräänä pahana hetkenä. Nyt ovat jo hiukan kasvaneet takaisin,, mutta tuon hetken muisto ei oikein ole lähtenyt pois, siksi tämä video. Miten olinkaan niin kauhean maissa? En ole enää.

13.12.07

Arvaa kuka pääsi kuvaan?


Emäntä on tullut hulluksi, tuossa se pörrää kameransa kanssa ja näpsyttelee joka paikasta kuvia. Otin hänelle tähän hiukan arvokkaamman ilmeen, nyt kun se tuo kamera ottaa nopeammin kuvia peräkkäin, ei tarvitse minullakaan aina olla silmät kiinni. Pyysin. että laittaa sen kameran nyt kassiin ja alkaa katsoa telkkua, että pääsen syliin. Klikatkaapa tuota kuvaa, niin pääsette oikein lähelle nassuani.

Älkää kysykö, mutta siinä on kamerarungon lisäksi kaksi objektiivia, laukku, hihna, laturi,akku, 2 gigan muistikortti sekä mahdollisuus osallistua Nikonin päiväkursille oppimaan sen käyttöä. Tämä on sellainen aloittelijan järjestelmäkamera, kyllä kokeilen sitä vielä jahka saan tuon akun eka ladattua. En meinaa uskaltaa kantaa sitä täällä sisällä, jos vaikka tiputan. Kannatti pihistellä vuoden verran minimitoimeentulolla. Tämähän nyt on siis minulle ei-tavara. Ilman valokuvaamista olisin kuin tuuliajolla. Pelottaa ihan Jamin puolesta, kun tuo akku tuosta näyttää vihreää, kissa parka. Räps-räps-räps-räps.......... Ymmärtänette, ettei oikein muuta ole päivääni mahtunut. Tai mahtui kyllä, viisauksia, kerron myöhemmin, otan vaikka kuvan.

12.12.07

Suunnittelua

Päivän ilouutisen ansiosta olen leijaillut puoli metriä lattiasta ja ravannut edestakaisin, ehkä hiukan levottomana, mutta tyystin onnellisena. Huomenna on sopivan aikainen herätys, sitten suihkuun ja asioille. Ihanaa, kun saa taas kuukausilipun ja pääsee matkustamaan ilman sekuntikelloa. Olen tässä suunnitellut kaikenlaista ja hylännyt suunnitelmia, ideoitahan kyllä riittää. Viimeksi tutkin jenkkisänkytarjousta, jospa lopun elämänsä nukkuisi rennommin. No ei ollut mitään oikein hyviä tarjouksia, kerran, muistaakseni viime vuonna, oli sellainen ihme tarjous 88 egee ja tosi levee vielä. Mietin myös uuden vaahtomuovipatjan hankkimista, tuo, joka on nyt natisevassa sängyssäni, on kahdesta patjasta leikelty viritys, jonka antama tuki on mitätön. Olen huomannut aamuisin niska- ja lonkkavaivoja. Täytyypäs vielä mietiskellä ja katsella asiaa. Onhan tätäkin mietitty tosin jo viime vuodesta, katso tuo remppajuttu täällä vanhassa blogissa. Tuon jutun jälkeen sain kuitenkin ostettua Kierrätyskeskuksesta sohvan, mutta sänkyhankinta on vain siirtynyt. Siitä käy myös ilmi, että olen aina niin kiintynyt vanhoihin, kierrätettyihin tavaroihini, että se saattaa olla syy, miksi on niskat kipeenä. Ja patjan ostossa tuohon vanhaan sänkyyn on pikku haittana tuon sängyn mitat. Pitäisi ostaa isompi ja leikata pois, että saisi yhtenäisen patjan.

Huomisen päivän pääasia on niin vinha, että kerron siitä vasta, kun ja jos se toteutuu. *jännittynyttä hihitystä* sori olen aivan kakaramaisella tuulella. Nyt menen nukkumaan natisevaan sänkyyni tallovan ja surisevan kissani kanssa. Hyvää yötä. Huomisiin!

Pienen ihmisen onnea

Tänään tuli oikaisupäätös asumistuen hylkäyspäätökseen. Olen täysin liikuttunut ja onnesta pinkeä. En edes osaa kirjoittaa. Olen vain niin onnellinen. Pienen kirjoitusvirheen korjaus ja pienen ihmisen elämä muuttui kertalaakista. Olen kiitollinen ja sanaton. Kiitos!

11.12.07

Etelän lämmöstä


Eilen sitten viimein sain se odottamani tekstarin Espanjasta. Siellä on 20 astetta lämmintä ja paljon mukavaa nähtävää. Pakko oli laittaa oma tuliaistoivekin, valkoinen hevonen ei ihan mennyt läpi. Rakas tytär siellä rentoutuu, hyvä aika onkin paeta pimeää, sateista Suomen joulukuuta, akut latautuu kummasti ja jaksaa taas opiskella. Itse en ole mikään matkustajatyyppi, sellainen kauppamatkustaja korkeintaan, matkustan kauppaan ja takaisin. Kaipa olen ollut hieman huonon puoleinen matkustaja aina.

70-luvulla edesmenneet ex-appivanhemmat kustansivat nuoren parin Palma de Mallorcalle. Muistan, että meillä oli täysylöspito, aamiainen, lounas, päivällinen ja siihen suuntaan. Hotelli oli suuren suuri rakennushässäkkä vuoren kupeessa. Kerran lähdettiin kiellosta huolimatta tutkimaan, mitä siellä ylempänä oli, sinne kun ei saanut mennä, oli rakennustyöt vielä kesken. Mutta sekös minua vain innosti. No ei kun hissillä niin ylös kuin pääsi. Rakenteilla olevista yläkerroksista tulvahti pommin lailla vastaan kissan pissan pistävä lemu. Villikissat olivat onnistuneet valloittamaan ties miten kauan rakennustauolla olleen hotellin epävalmiin yläosan. Siellä niitä sitten vilisi, kissoja. Asteltiin siinä ihmettelemässä ja yhtäkkiä katsottiin jalkoihimme. Siinä oli melko iso saumaamaton aukko, josta näkyi ulos, lattiassa oli siis pitkä reikä. Onneksi ei astuttu siihen ja tiputtu minnekään. Palatessamme muistelisin, että saimme toruja kielletylle alueelle menemisestä.

Vuokrasimme tietysti myös yhdeksi päiväksi auton. Ajeltiin sitten katsomassa maisemia ja nähtävyyksiä. Palatessamme hotelliin, päätimme tulla moottoritietä, joka kartassa oli juuri sopivasti hotellin vieressä. Lähdettiin kaupungista ajamaan ja PAM - tie loppui kuin sahalla katkaisten. Se oli vasta suunnitteilla, mutta oli jo valmiiksi piirretty karttoihin. Valmistuu sitten kun valmistuu.

Kurjin juttu tuolla lomalla olivat ne kulkukissat, ne näkivät nälkää ja joissain näkyi paiseita ja tappelun jälkiä. Erään kerran olimme kävelyllä hotellin lähellä ja näin tien vieressä makaavan kissan. Katsoin kauan sitä ja ajattelin, että se on kuollut, kai sen joku sitten korjaa. Yhtäkkiä huomasin kissan liikkuvan. Eläintenpelastusvaistoni nousi esiin ja kävelin kohti kissaa. Se näytti hengittävän, vaikkakin jotenkin omituisen hankalasti. Sen pää ja silmät eivät näyttäneet hyvältä. Löysin siitä läheltä oksan, jolla varovasti käänsin kissaa, minua näet epäilytti hieman kuitenkin. Kissa kääntyi ja paljasti sisuksissa touhuavata miljoonat kärpäsentoukat. Toukat olivat saaneet kissan raadon näyttämään silmissäni hengittävältä. Tuo näky ei koskaan lähde pois muististani, vaikkakin olin puoliksi tietoinen siitä, ettei kissa voi olla hengissä. Myöhemmin olen ajatellut toisinkin tästä asiasta. Luonnossa on toimiva jätteidenhuoltojärjestelmä, niin sen pitää ollakin, muuten taudit saattaisivat lähteä liikkeelle.

Liian hitaasti

Eilen kuvasin bussissa juuri tätä runoani varten pätkän matkustusta.

10.12.07

Virastossakävijän maanantai

Listalla oli kaksi virastoa, verovirasto ja kansaneläkelaitos. Verovirastossa sanottiin, että vuoden 2008 verotuksia aletaan siellä laitella vasta ensi viikolla, tervetuloa uudestaan. Kelassa sen sijaan oli hyvinkin mielenkiintoista. Melkein sen vuoksi kannatti sijoittaa 5,40 bussimatkoihin tänään. Minähän olin viime perjantaina saanut hylkypäätöksen asumistuesta alkaen 1.1.2007. No nyt selvisi että ELÄKKEENSAAJAN asumistuki käsitellään ainakin tänä vuonna vielä vuositulojen perusteella ja takautuvasti 12 kk tulot otetaan huomioon tuloiksi. Vastaavasti sitten taas 12 kk:n vuokrat otetaan menoiksi. 2007 hyväksyttiin vielä lisäksi velkojen korot, 2008 alkaen, portaittain, tämä vähennys tullaan poistamaan. 2008 uudistus kuului olevan myös tulojen katsominen ainoastaan 6 kk takautuvasti. Nämä uudet 2008 säännöt kannattaa ihan itse tarkastaa Kelan kanssa, nämä oli nyt vaan sellaisia luukulla-höpistyjä.

Yritin siinä sitten mokeltaa, että mitäs tässä nyt oikein tehdään vuoden 2008 suhteen. Tässä kohtaa päätin kertoa vaikka mitä, samalla kun yritin ymmärtää, että 12 kk on yhtä kuin vuosi. Virkailija katseli sinne näyttöruutuun ja kysäisi sitten, että mikä se minun tämän vuoden vuokrani oikein kuukaudessa oli. Minä vastasin ja hän kalkyloi pöytälaskimella. Sitten ihmettelimme hyljeksymispäätöksessä lukevaa vuokraa. Ja yhtäkkiä selvisi koko homma.

Sanotaan nyt vaikka että se minun vuokrani olisi 1234,56/vuodessa.
Nyt oli vain yksi numero jäänyt pois. Toinen numero vasemmalta oikealle.
Joten minun vuosittaisiksi asumismenoikseni oli hyväksytty 134,56/vuodessa.
Olihan siinä pikkanen ero ;-) Korjaus-pikainen-sellainen-pyyntö on nyt tehty ja homma hanskassa. Ja huom. nuo eivät ole minun asumiskuluni, tässäpä en istuisi ja veistelisi lastuja, jos vähän päälle tonnilla selviäisin vuodessa.

Eli kaiken kaikkiaan menestyksekäs virastossakävijän viikon aloitus. Nyt ovat ihanaiset ruuat uunissa ja jäätelöä pakastimessa, tuli niin hyvä mieli, että päätin pistää juhlat pystyyn, illaksi on vielä varattu vihreetä jaffaa.

Ei kun kaikki, joille tulee hylkypäätös: jaksamista ja korjausvaadetta kehiin, pyytäkää joku toinen vaikka avuksi selvittelemään, kahdet silmät lukee paremmin, kuin yhdet. Minä pyysin Kelan virkailijan lukuavuksi - kannatti.

Pinee Paikka


Nyt kun valo on vähissä, näyttää tämäkin paikallinen ostostaivas ihan pelottavalta. Iltaisin en enää ole vuosiin uskaltanut liikkua sen lähistöllä, tai muuallakaan, ei sen puoleen. Päivisin siellä on ärrä, apteekki ja kilikalialaiskauppa, joissa olen vieraillut. Katon alla toimii myös kampaamo, koriste-esinekauppa, kauneus&terveyshoitola eli kuppari&hierontaa, toppatakkipubi, kaksi pizzeriaa ja autokoulu. Pubissa kävin joskus männävuosina karaokeiltoina ja joitain pizzojakin on samoihin aikoihin tullut siepastua tuulensuojaan.

9.12.07

Liikaa


Too much.

Joskus kaikki tuntuu olevan liikaa, varsinkin ajatukset, mitä niillä saavuttaa?
Sometimes everything seems to be too much, especially the thoughts, what do I achieve with my thoughts?
valokuva/photo omakuva/self portrait edited in PhotoFiltre and Gimp

Turhuuden takia

sokeina eläimet ahtaissa kopeissa
toisiaan kynien talloen väistellen
samaan kellertävään liemeen kaikki päätyvät
metritiskeille kolmen kappaleen paketteihin
sokeina kiireiset ihmiset koreihinsa keräävät
nukkumakopeissaan maistamatta vatsoihinsa nielaisevat

kummatkin vapaudesta haaveillen

onko jo matkalla vapaaksitekijä
tallaako taaskin vain koreita polkuja
jälleenkö sokeaksi rahalla kestitään

Chess Ball


Shakkipallo.
Leikittelin Xas-ohjelmalla ja päätin kokeilla vihdoinkin sellaisia juttuja, joita en aiemmin ollut kokeillut. Tässä ensimmäinen sieltä täältä säädetty Xaos-fraktaali.
I was playing with Xaos and decided to finally try some things I never tried before. This is the first Xaos fractal which has been edited with several Xaos tricks.

8.12.07

Veroa maksavat juhliin?

Mietiskelin tuossa linnan juhlien aikana, että ovatko kaikki suuresti ihaillut Suomen nimen kantajat maksamassa veroja Suomeen. Auttamassa näitä Suomen vanhenevia ihmisiä, joiden selkänahasta heidänkin koulunsa on revitty. Päätinpä sitten ihan keveästi tutkiskella. Ilta-Sanomilla oli vuoden 2006 verotuksesta sopivia eniten tuloja saaneiden listoja.

Urheilijat:
Marcus Grönholm näkyi minun silmiini ainoalta, joka kantoi veropennosensa tänne kotimaahankin. Ei näkynyt F-ykkösvoittajan nimeä tuolla. Sveitsissäkö ei järjestetä itsenäisyyspäiväjuhlia?
Kulttuuri:
Täällä näkyi kyllä Segerstam, Reijo Mäki ja Arto Paasilinna, mutta missä oli oopperalaulajatar? Eikö Englannin kuningatar voisi kutsua hänet omaan linnaansa?
Jalkapallo:
Eipä näkynyt suurta futaajaa tuolla.

Eikä näkynyt montaa muutakaan Suomen hurrattua jääkiekkoilijaa tai formulasankaria. Pitäisiköhän Brysselissä laatia direktiivi, jossa määrätään etteivät kotimaansa jättäneet saisi osallistua jättämänsä (verosyistä tai muista syistää) kotimaan itsenäisyysjuhliin, jotka kuitenkin osin on kustannettu kotimaalleen kiltisti veromarkkansa maksaneiden kukkarosta?

Eikös se pääministeri silloin Tehyn taistelun selvittyä (ainakin rivien välistä) sanonut, että hallitus ryhtyy kriisitilanteissa tarvittaviin toimenpiteisiin, etteivät Suomen kansalaiset joudu vaikeuksiin jonkun ammattiryhmän eduntavoittelun vuoksi. Eivätkös ne nämä veropakolaiset vähän niin kuin vaikeuta kansalaisten elämää kun vievät nyt kovasti tarvittavia veromarkkoja muiden maiden hyväksi? Ja tässä oli vasta joitain urheilijoita, mitäpä jos juttuuni liitettäisiin kaikki ne suuret suomalaiset elinkeinoelämän peruskivet, jotka dollarin kuvat silmissään luikkivat, ovat jo muutaman vuoden luikkineen, jättäen jälkeensä työttömiä suomalaisia ja suljettuja tehtaita ja konkurssin partaalla horjuvia kuntia. Kai niitäkin pitäisi kohta linnakielto koskea. Tai yhdenlaisen linnan kyllä heille soisin. Siellä soi kylläkin vain tango, kalteritango.

Tekstiä on muokattu 9.12.07

Eläin minussa?


Tuolla blogistaniassa kiertelin ja tällaista eläinkuvaa itsestä on siellä liikkeellä. Omasi voit tehdä täällä, tuossa yllä minun eläinminäni.

7.12.07

Minä itse

-Minä itte! lausahdin heti, jo kauan ennen kuin osasin sanoa mäki, minulle se oli näki. Aina korjailtiin, eivätkö ne tajunneet, äitikään, että se oli näki. Ostivat sitten minulle nahkaiset valjaat, kun olin niin mahdoton. –Minä itte! siinä sitten raahauduin mahallani muutamia kilometrejä päivittäin, olisivat edes pyörät laittaneet. Päiväunet nukuin ulkona. Siinä äiti armas sitten kanteli keskitalvella pinnasängyn pihalle, ikkunan alle ja minä siellä tyytyväisenä kuorsasin lumen kutoessa paksun peiton päälleni. Äiti kävi työssä ja minä jäin alakertaan hoitoon. Vanha setä ja täti saivat kunnon kyytiä. Ja minä kartutin aistielämyksiäni saippuan maulla. Eivät tahtoneet enää hoitaa pidempään. Lähellä oli rouvasihminen, joka maksua vastaan hoiti naapuruston työläisperheiden lapsukaisia. Kaikilla oli siellä tosi mukavaa, lauloivat ja leikkivät puun ympärillä. Minä seisoin puuta vasten. Köytettynä puuhun pyykkinarulla. En jäänyt siihen paikkaan enää hoitoon, kun äiti näki minut köytettynä.

Minun piti olla kiltisti ja hiljaa, kun äiti nukkui yövuoron jälkeen. Hiljaa minä ainakin olin. lapoin kotihellan tuhkat siististi tuhkalapiolla liinavaatepiirongin laatikoihin ja suljin ne sitten varovasti. Piiskaa tuli, kun jäin kiinni, siihen aikaan ei vesi tullut eikä mennyt. Leikin poikien kanssa poikien leikkejä. Aina oltiin jekkuilemassa ja karkuteillä. Välillä tulin kotiin koko kylki vereslihalla, kun oltiin ajettu kelkalla päin sementtistä siltarumpua. Olin halunnut neekerinuken lahjaksi. Ystävällismieliset vanhempani yrittivät osoittaa minulle, että olin tyttö ja paketista kuoriutui kaunis, vaaleakiharainen prinsessanukke. Lähdin siitä heti tuoreeltaan sitten leikkimään sen kanssa. Pihalla oli sopivan kokoinen rapalätäkkö, johon riisuin prinsessahepeneet ja lopuksi annoin nukelle piristävän mutakylvyn. Eipähän enää tuijotellut sinisilmillään, ne menivät lukkoon. Seuraavana jouluna paketista tuli Bimbo-neekerinukke, sillä oli hiukset samaa muovia kuin nukkekin, värjätty vain mustiksi.

Kertoi minä itse. Vieläkin.

__________________________________________________

Pakinaperjantai 57. haaste : Itse

Luulevat

bussissa kolme nälkiintynyttä
vastapäätä minua
istuvat kapeine kasvoineen
naisen nenä kuin teroitettu kynä
tytön punareunaiset silmät elottomina
miehen kasvoilla tyhjät nahkapussit

reppuni täynnä ruokaa
vieressä kassi pursuaa
runsauteni leviää toiseen penkkiin

luulevatkohan ne
että minulla on elämä?

_____________________________________________

Runotorstai 71. haaste: Juhlava

Oma runoni on enemmän itsenäisyyden pohtimista ruohonjuuritasolta.

Hampaissa ollaan

Nimittäin byrokratian hampaissa. Yritin hakea asumistukea 1.10.07 alkaen ja kolme kertaa toimitin kilon verran paperia. Nyt oli tullut tänään päätös, että tukihakemus on hylätty 1.1.2007 alkaen. Enhän minä edes hakenut vuoden alusta. Kyllähän minä SEN tiesin, etten ollut oikeutettu asumistukeen ennen 1.10.07. Aaaaah, ei millään jaksaisi, ei niin millään. Olen tehnyt jonkin virheen hakemuksessa selvästi. Vaan mikäpä auttaa, kyllä se on karaistava itsensä horjumisen uhallakin ja jatkettava taistoa. Ensi viikolla lähden jälleen selvittämään asiaa Kelan toimistoon henk.koht. Toinen omituinen kirje palautuskuorineen tuli työttömyyskassasta. Pitäisi allekirjoittaa sellainen lappu, jossa myönnän jotenkin, että työttömyysrahapäätös oli virheellinen, että saavat asian hoidettua. Tämähän oli TÄYSIN normaali käytäntö työttömyyseläkettä odottavalle ja minkä minä sille normaalille jutulle voin, että päätös tuli voimaan takautuvasti viisi kuukautta ennen päivärahan maksatuksen alkua. Pelottaa, kun nämä häkkyrät on aina niin pelottavan näköisiä ja joka ainoa kerta sattuu, että on eka kerta kun näkee tuollaisia kirjeitä. No täytyy sitäkin katsoa ensi viikolla ihan rauhassa. Nyt on perjantai, eikä viitsi viikonlopuksi saattaa asioita vielä enemmän solmuun, että saa edes nukutuksi.

Tässä välissä soitin siskolle ja sain vähän rauhoituttua. Soitin työttömyyskassaan ja sieltä osattiin selittää asia ihan kristallinkirkkaaksi minulle, joten kyse on aivan rutiinijutusta. Kelaan menen käymään maanantaina.

Aamu alkoi rauhallisesti täällä, sen verran liikaa vaihdoin kylkeä ennen nousemista, että Jami söi pari kirjettä ruokapöydän päältä, no ei nyt ihan kokonaan, mutta aika riekaleina olivat. Aika jolppi keksimään uusia herätyskeinoja, mun rakas kisuliini. En voi olla vihainenkaan, nyt täytyy vaan tosi viralliset kirjeet nostaa parempaan piiloon.

6.12.07

Hyvää itsenäisyyspäivää


Sateinen ja synkkä päivä (kuvan olen ottanut jonain muuna päivänä ja vuonna), mutta mielessä on pyörineet hienot asiat. Äidin kanssa juteltiin itsenäisyydestä puhelimessa. Vain ne ihmiset, jotka ovat eläneet kauemmin, tietävät mikä Suomessa on muuttunut paremmaksi. Ainahan on varaa parantaa, mutta onhan tässä minullakin koti, sähköt, valoa, lämpöä ja ruokaa. Aika hienoa olla suomalainen. Onnea 90-vuotias Suomi.

Huomenna yritän kaivaa luovuuteni laatikoita, tänään ei oikein synny mitään, ideoita on kyllä.

The Real Thing


Otis Redding ja hänen perintönsä. Onko tuttu kappale? Käykäähän katsomassa Otisin Legacyn vieraskirjassa.

5.12.07

Niin kivaa, niin kevyttä

Olenhan leijaillut tänään hyvän mielen kantamana. Heti aamulla heräsin ekaan kännyn piippiin ja hädin tuskin kahvia hörpänneenä aloin äänitellä uusiksi tuota eilen tekemääni Dock of the bay:ta. Löysin PhotoStorysta vielä nopean tavan videoittaa lopputulos, eka version tuli tehtyä MovieMakerilla. Tukipoppoossa tuli käytyä ja nyt on Jamin nappulat haettu lekurilta ja ostin samalla madotuslääkettä, vaikka kissat ovat sisäkissoja pitää ne välillä madottaa niitten sisäisten pikkuloisten takia.

Sitten tein juhlalliset, sinivalkoiset juhla-ateriaostokset, X-tran salamipizzoja. Nyt on taas joku ihme pizzakausi, vuosiin ei ole näin kiinnostanut.

Tuossapa olotilaani ja luonteeseeni sopivaa rusketusainetta paikasta nimeltään Endless Summer Tanning Salon eli loppumaton kesärusketussalonki.

Kuvassa on bipoaivoja, jotka joutuvat tekemään normaaliaivoja enemmän työtä tunneasioiden puolella tehdessään täysin normaaliakian ajattelutyötä:

In general the picture which seems to be developing here is that people with bipolar disorder are working harder with their emotional centers when doing basic thinking work, compared to those without the illness. This may be some form of compensation for decreased activity in more frontal regions of the brain.

Ai miksi nämä aivokuvat? Ihan vaan siksi, että siinä visioituu mun omituisetkin jututkin ihan fysiologisena ilmiönä, ikäänkuin kiinnitän kaiken ajatteluni tunteisiin, enkä sille mitään voi. Älkää ihmetelkö, tämä blogi ei muutu bipolääriblogiksi, ripauttelen vain välillä näitä niiiiiiiin hienoja ajatuksiani tänne. Bipous taas toisaalta on osa minua, ilman sitä ei olisi Katili-juttuja

Sitting on the Dock of the Bay


Nyt on laulettu aamulla taas naapurien iloksi. Eli olkoon nyt tämä versio sitten. Sinä minä siis laulan, tausta on free Midi-karaokefaili, homma on kuvien kanssa tehty Photo Storyssa ja tallennettu videotiedostona. Photo Storyssa käsittelin myös valokuvat, enimmäkseen hiiliefektillä.


4.12.2007Saanko esitellä upouuden hittiäänitykseni hihihihihi
EDIT ennen nukkumaan menoa, jätän tähän linkin tuohon ekaan julkaisuun, eli tätä klikkaamalla pääsee kuulemaan&katsomaan, mutta aion tehdä paremman heti huomenna, tänään meni niin paljon aikaa ohjelmiin ja tekniikkaan, että tahdon yrittää saada lauluun vielä lisää sielua-soul !. Kiitos Anuradhalle ihanasta kommentista. Nythän minä vasta innostuinkin. Huomisiin.

4.12.07

Kraakuntaa huimaradalla

Eiliset tapahtumat (ei varsinaisesti itseäni koskevat) pistivät Huimaradan käyntiin. Tiedättehän, siitä on/off-nappulasta se on-merkkinen nappula. Eilen jäi sitten kaikki telkkuohjelmat katsomatta. Mäen kirjaa luin jotain 30 sivua ja jossain sillä välillä siinä oli kohta, jossa Jussi Vares miettii, että terrorismi loppuu siihen, kun joka ikinen maailman kansalainen kääntyy islaminuskoon. Yritin sivuuttaa tuon ja jatkaa lukemista, mutta siihen sen kirjan lukeminen nyt taisi jämähtää. Tuossa siis syy, miksen ole voinut (lue=pystynyt) lukea kirjoja. Nou hädendaal, minä sain loistoidean aamukahvilla, lainaan jonkun asiakirjan. Höh? Tsori, siis jotain asiakirjallisuutta, jotain mistä voi vaikka oppia jotain. Niinpä teenkin. Mutta.

Eilinen sähläily sai tänään onnellisehkon lopun ja asiat palautuivat normaaleiksi. Minä en. Minä jäin kiitoradalle, vauhti milli kilsaa minuutissa. Onneksi olin säästänyt tätä hetkeä varten lauluprojektin. Joten täten ilmoitan, että olen koko hela dagen kiusannut naapureita äänittämällä sellaiset kolkyt versiota Sitting on the dock of the Bay-biisiä. Eikä tullut valmista. Mutta yhteen versioon olin lopulta edes sen verran tyytyväinen, että sain kimmokkeen laittaa käsiteltyjä valokuviani photostoryksi ja sitten tallentaa sen moviemakerilla videoksi.

Juuri äsken läiskäsin uuniin joskus ostamani mozzarel-lal-lal-laa-pizzan, jossa oli pienenpieniä kirsikkatomaatin viipaleita. Muuten jää syömättä ja se ei oikeasti ole hyvä juttu. Nukkumaankin olen menossa ihan asiallisesti, huomenna on ryhmätapaus ja sieltä en jää pois. IIIIIIK. Huhuh, tulin takaisin, nenuuni leijaili hieman palaneen hajua, pizza on kyllä kypsä, TOSI kypsä. Eli kuumaa juustoa näkkileivällä tänään ruuaksi.

Nonnih, nyt video tuli valmiiksi. Pistän siitä oman postin.

3.12.07

Uusi elämä

Kävin tänään terpalla ja minusta ei tähän astisen sairauteni aikana ole milloinkaan tuntunut niin hyvältä olo. Puhuimme siitä, kuinka minulla nyt yhtäkkiä onkin uusi elämä edessä. Voin itse päättää mitä siihen kuuluu. Ainakin heti päätin, että aion pysyä edelleen rock-Katilina, nyt ei varsinkaan enää koskaan jakkupukua tai kauluspaitaa. Pientä naureskelua mun suusta tuli koko ajan, alan ihan kohta ymmärtää, että tämä on totta. Aamu alkoi aikaisin kellon soidessa ja minä tyttö tein taas epäkatisen teon ja kävin suihkussa. Miksi aina suihkun jälkeen tuntuu kuin olisi pilven päällä leijumassa, mutta ajatus itsensä kastamisesta tuntuu epämiellyttävältä. Tällä hetkellä taivaalta puskee märkää lunta tuulen työntämänä, juuri nyt.

Hienon näköistä, mutta varmaan aika vaarallista liikenteessä, näkyvyys on huonoa ja loskat lentää niskoihin. Tänään piti kuvata sisällä, ulkona olisi kastunut kamera ja kuvaaja. Nytpä tahdon lähteä kokkailemaan maksakastiketta ja perunamuusia. Telkkarista alkaa tänään uusi sarja, Damages, jossa on Glenn Close. Ajattelin ekan jakson ainakin katsoa Neloselta 22:00. Oikeasti en tahtoisi, koska sain niin yliannoksen myöhäisohjelmaa muutaman kuukauden ajan. Kävin tänään nyt sitten siellä kirjastossa ja tuolla odottaa Reijo Mäen kirja, kerron sitten lisää, jospa saisin luettua.

Lasikaapin kimpussa

Minä sitten tietysti olen mielenkiinnosta väärällään, kun lasikaapin ovi vain milloin avataan. Paras paikka tutustua esineisiin on hypätä ensin matalamman kaapin päältä lasikaapin päälle ja sieltä sitten kynsikoukulla yrittää saada ihanat tavarat tipahtelemaan lattialla, jossa niitä sitten on helpompi tutkia. Mutta tuo yksi tuossa ei anna-blaaah. Terveisin Jami.

Tuosta lähtee pikkuleipätarjotin ihan just.....

No nämä piskuiset oluttuopit ainakin liikkuu jo-jee.....

Lasikaapin tavaroita


Tässä kuvassa on lasikaappini keskimmäisen hyllyn tavaroita. Aloin katsoa niitä tänään ja tulin hyvälle mielelle. Varsinkin tuo pikkuriikkinen keinuhevonen hymyilyttää. Sen korkeus on kokonaisuudessaan hädin tuskin tulitikkulaatikon kokoinen.

Some Green Things


Joitain vihreitä juttuja.


valokuva/photo alla/below edited in PhotoFiltre & Gimp

2.12.07

Loppui sitten

Kaksi kiritteli melko tasoissa tänään BB-finaalissa. Ennustukseni oli tosi lähellä toteutua. Onnea Saulille, hän voitti. 50 tonnia on iso raha.

Oli muuten liikkistä nähdä Saulin isän vetistelevän ja sekin, että ovat niin viisaita ihmisiä, että hyväksyvät ja rakastavat poikaansa sellaisena kun hän on, pointsit heille.

Mahtaa Kadille skumppa maistua ja kissansa saa runsaan annoksen hellyyttä ja rapsutuksia. Sen jälkeen Kadi varmaan jo alkaakin kuluttaa kynää ja paperia. Onnea Kadille myös, sinä olit minun ykköseni!

Minä taasen nautin täällä, kun voin tehdä kymmeneltä jotain muutakin. Puuh.

Rumuuden kauneutta


The beauty of ugliness.
Tänään astuin ulos kaupasta ja näin kaikki nämä värit yhtäkkiä, kun oikeasti tähystin tuota ihanaa loskalumikinosta. Jopa bussi tuli tuomaan kuvaan valonsa.

Today I stepped out of the market and saw all these colours suddenly, I was actually aiming my camera on that dirty snow pile. Even the bus came in to the picture to bring it's lights.