7.12.07

Luulevat

bussissa kolme nälkiintynyttä
vastapäätä minua
istuvat kapeine kasvoineen
naisen nenä kuin teroitettu kynä
tytön punareunaiset silmät elottomina
miehen kasvoilla tyhjät nahkapussit

reppuni täynnä ruokaa
vieressä kassi pursuaa
runsauteni leviää toiseen penkkiin

luulevatkohan ne
että minulla on elämä?

_____________________________________________

Runotorstai 71. haaste: Juhlava

Oma runoni on enemmän itsenäisyyden pohtimista ruohonjuuritasolta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Monelta kantilta asiaa voi ja pitääkin katsoa, lähellä ja kaukana. Viimeistä päivää juhlintaa ja viimeistä päivää kitumista.

Katili kirjoitti...

Helanes: Kyllä. Tässä runossa en oikein ole varma, kuka on se viimeistä päivää juhlija.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tässä kun yhdistelee noita erinäisten nenänkaivajien lausuntoja ja kommentteja, alkaa tuntua, että itku ja hammastenkiristys ei ole kaukana enää.

Taludellis-poliittiset toimenpiteet markkinatalouteen nojaavissa kinkerpiireissä on sen verran isonluokan juttuja, että ne näyttää loivilta vain pienen inimisen näkökulmasta.

Saattaa käydä niin että hätäisimmät ovat jo alkaneet vaihtaa kultakantaan papereita. Siihen viittaa kullan jatkuva arvonnousu. Nyt n. $800/oz eli €550/32g = €18 333/kilo (110 000mummoa kilo)

Loppupeli käydään ties monennenko kerran niin että kullalla ostetaan laivalasteittan arvottomia papereita ja aletaan uusi kierros. Tyhmät tästä maailmasta eivät lopu yhdellä lamalla.

Katili kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne: Totta puhut kuomaseni, vaan ostelkoot he nyt niitä papereitaan nostamallaan kullan hinnalla, vaan älkööt sitten ihmetelkö jos joitain, ainakin kynämielenosoituksia ja sanabarrikadeja elikkä kansalaistottelemattomuutta saattaa esiintyä ;-)

Allyalias kirjoitti...

Ihminen tarvitsee muutakin kuin ruokaa elääkseen.

Tämä on mielenkiintoinen runo. Tulee mieleen muutamakin tulkinta.

Molemminpuolisen puutteen kuvauksena taisin silti lukea tämän.

Katili kirjoitti...

Allyalias: Sitä ehkä yritin tuossa tavoittaa, että kummaltakin puolelta puuttui jotain, tärkeääkin. Ehkäpä juuri se itsenäisyys? Oletpa aika oivaltaja.