18.1.08

Riistetyt siivet



likaisella kujalla astun mustina kiiltäviin vesiin
jalkani eivät jaksa
otan vauhtia rosoisesta seinästä
kirvellen kämmenistäni tihkuu lämmin veri
käteni eivät jaksa
mustat pedot kasvavat sivuillani
lauman hidas liike lähestyy takaani
piikkinen aita lyö silmiini reiät
hengitykseni suojassa
vapisevan sormeni päällä silitän
irti riistettyjen siipieni hentoja sulkia

____________________________________
Runotorstain 75. aihe: Kipupiste tämä on jo hiukan vanhempi runoni, mutta koska se mielestäni on täysin aiheeseen sopiva, laitan sen nyt tähän.
Valokuvatorstai 75.aihe: Kipupiste.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttava. Etenkin runon loppu kosketti.

Katili kirjoitti...

Kiitos Mariar.

Anonyymi kirjoitti...

Todella upea runo, osaat kirjoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Nurkkaan ahdistetun runo, vahva tunnelma. Minuunkin koski tuo loppu, se tuntuu olevan vailla toivoa, hetki jolloin hellitään mennyttä. Vahva runo!

Katili kirjoitti...

Vesiroos ja Tuima, kiitos kauniista sanoista. Kivun kuvaaminen runoilla on itselleni tärkeää parantamista. Lyön ns jauhot suuhun pahimmille satutuksille.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno runo. Hieno !
Tummaa tunnetta, ihan sitä itseään. Tulee ja vie.

Katili kirjoitti...

Anne, kiitos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Vahvat wäkevät sävyt.

Katili kirjoitti...

Susi Harmaa, niin on, kivulla.

Tmli kirjoitti...

Kiitoksia positiivisesta palautteesta!

Katili kirjoitti...

tmli, sinä sen ansaitsit :)

Anonyymi kirjoitti...

Runon kokija on todella tuntenut tuskansa. Uskon kuitenkin ,että siipirikoilla on jossain siipikorjaamo, jossa rikkinäiset siivet voidaan korjata. Ja jälleen voi lentää.
Taitava runo.

Katili kirjoitti...

Sanakehrääjä: Kiitos! Kyllä niitä siipiä jossain korjaillaan, onneksi.