Painajaisia

Vieroitusoireet ovat alkaneet ja heti viimeisen päälle. Pari kertaa eilen veti koko kropan lämpötilan vähäksi aikaa sellaiseksi, että meni vaatteet vaihtoon. Pahimmat tulivat sitten unissa. Ensimmäinen uni lähenteli psykoosin helmoja.

Unessa olin omassa sängyssäni nukkumassa. Kissa tuli raapimaan minua ja tein kaikkea, että se lähtisi pois. Lopulta jouduin kuristamaan sitä, että se olisi lähtenyt pois. Koko ajan vajosin välillä uneen. Mietin mikä kissa se oli, joku entisistä kissoistani. Unessa kelailin kauhuissani, mitä olin mennyt tekemään. Hetkeksi olo helpottui, kun tajusin (unessa), että se oli vaan unta ja asuinkin yksin. Vajosin (unessa) jälleen syvään uneen. Se oli aivan hirveän pelottavaa ja aloin väkisin (unessa) nostaa itseäni istuma-asentoon seinää vasten. Olin juuri saanut itseni (unessa) istumaan ja tarkistin asian. Avasin silmäni (oikeasti) ja huomasin, että olin edelleen makuuasennossa. Syöksyin takaisin uneen ja aloin uudelleen itseni herättämisen. Nyt olin (unessa?) (oikeasti?) todella peloissani. Minun oli pakko herätä. Pakko. Viimein sain pääni nostettua tyynystä (oikeasti) ja näin seinäkellon. Sitten käänsin (oikeasti) pääni ja näin Jamin hahmon sängyllä. Mielessäni liikkui vaikka mitä hirveitä ajatuksia kun käteni lähestyivät Jamia kokeillakseni oliko se hengissä. Mitä olin tehnyt? Jami nukkui ja oli ihan kunnossa. Nousin (oikeasti) sängystä ja menin tupakalle. Kesti kauan, ennen kuin uskalsin mennä takaisin sänkyyn.

Uni ja todellisuus menivät niin sekaisin tuossa, että hirvitti. Näin vielä muitakin painajaisia, jotka onneksi (?) olivat vain unia. Mietin vielä kirjoitanko niistä. Vaikkakin kyllä tosi kauhea. Toivottavasti nämä vieroitusoireet eivät kauan kestä. Olisi kiva nukkua näkemättä ihan noin pahoja unia. Tykkään kyllä jännistä unista, mutta tuollainen unen ja todellisuuden sulautuminen on liikaa minulle. Ikinä, en ikinä nostaisi sormeakaan eläintä vastaan. Siksi tuo uni oli superkauhea.