Jami raukka

4.11.06

Jami raukka

Viime perjantaina Jamilla alkoi olla ongelmia pissimisen kanssa. Valvoin sitten koko yön lauantaiaamuun saakka, kunnes hänen kipunsa olivat ihan selvästi liikaa ja pissaa ei enää tullut. Lisäksi hän nuoli itseään lopulta yhtämittaisesti. Lauantaiaamulla 28.10. rakas tyttäreni tuli luokseni ja köröttelimme taksilla Viikin Pieneläinpäivystykseen. Virtsakiteet olivat tukkineet pipulin ja Jami jäi hoidettavaksi. Rakko tyhjennettiin ja Jamille laitettiin katetri kolmeksi vuorokaudeksi, jona aikana hän söi antibioottia ja sai kipulääkkeitä. Maanantaina kävimme viiden minuutin vierailulla, koska minun oli saatava nähdä minkälaisessa paikassa Jami oli. Yliopiston eläinsairaalan tilat olivat mielettömän siistit ja kokoa riitti. Marssimme pitkän matkan käytäviä ja yhdessä huoneessa oli isoja, siistejä häkkejä, joista yhdessä Jami oli korvat höröllään. Hiukan hän oli "matkalla" kun oli juuri saanut kipulääkkeen, mutta muuten näytti jo pirteältä. Oli kuulemma syönyt todella reippaasti ja halunnut syliinkin.

Katetri otettiin pois tiistaina ja sen jälkeen piti katsoman vuorokauden miten homma sujui ilman sitä. Kovasti odottelin Jamia kotiin keskiviikkoa, mutta lääkäri soitteli aamupäivällä, että pisu oli lakannut tulemasta ja rakko oli tyhjennetty hellästi hieromalla. Torstaina sitten homma oli klaari ja neljän jälkeen tytär, joka oli saanut auton lainaksi isältään, toi meidät apteekin kautta kotiin. Apteekista sain seitsemän päivän anbioottikuurin Synulox Vet 200 (puolikas aamuin illoin) ja lihasten rentouttamiseen Diapam 5 (puolikas 1-3 päivässä). Tuo pami tuntui ensin hassulta, mutta otin totta kai senkin ja kyllä kannatti.Lisäksi tiukka S/D-erikoisdieettiruoka kiteiden sulatukseen kuukauden ajaksi, sen jälkeen ylläpitoruokaa C/D ja/tai kotiruokaa pienillä lisäyksillä, reseptin sain lääkäriltä.

Tässä Jami torstaina kotiin tullessaan

Kotiintulo oli tunteiden kaaosta puolin ja toisin. Kyllä siinä oli kummankin pää pyörällä ja kaikkea piti puhua ja tehdä. Pisut olivat enimmäkseen pikkaisia lirauksia. Ensimmäisen yön vietin koiran unella ja känny piippasi muutaman tunnin välein. Diapamin puolikas rentoutti Jamia tosi tehokkaasti ja hän sai lopulta nukuttuakin patterin edessä olevalla karvamatollaan. Emäntä vain avoi silmiään vähän väliä ja tuijotti kylkeään, että nousiko se. Olin huolesta pöpperöinen ja perjantaiaamuna huomasin, että oma levoton käytökseni pisti Jamin juoksemaan hiekkalaatikolla tiheämpään. Päätin poistua Jamin parhaaksi yhtälöstä hetkeksi. Nukkumisen lisäksi syöminenkin oli unohtunut ja matkustin bussilla Hakaniemeen, vein vihdoin työterveyslääkärille A-todistuksen 16.6.05 - 31.12.06 ajalta ja tein kahden päivän ruokaostokset keksilisäyksin. Kun tulin kotiin alkoi ahdistaa pahasti, tuossa jo mielessäni (oikeasti…) mietin miten kissan voi haudata näin kylmällä, mutta kun avasin oven, siinähän Jami rakas istui kenkien vieressä ja sanoi mrnau.

Siitä asti alkoi homma sujua paremmin. Itse piilotin huoleni reippaan arkisen höpötyksen alle, kerroin ääneen ruokaostoksistani ja ruuanlaiton vaiheista. En juossut vessan ovelle aina kun kuulin hiekan rapsutusta. Kävin lukemassa keskustelupalstoilta muiden kokemuksia asiasta ja sieltä kävi silmiini todella tärkeä asia, jota en ollut osannut ajatella. Olin ostanut sulatusruokanappuloita ja Jami söi niitä torstaina innoissaan, mutta vesiastiaan se ei sitten ollutkaan koskenut. Liekö arastellut vai mitä, mutta perjantai-iltapäivänä otin nappuloita ja kaadoin niiden päälle keittyä vettä ja annoin liota puoli tuntia. Sitten sekoittelin ja Jami latki kuivamuonan makuisen liemen innoissaan. Iltaan mennessä pisupaakut olivat jo suurentuneet ja käyntikerrat harventuneet. Nuoleminen liittyi enää vain potalla käymisen jälkeiseen siistimiseen eikä jatkunut muina aikoina eikä kipujakaan selvästi ollut. Rakkaan, edesmenneen Osku-kissani saman vaivan hoidossa muistin liikunnan tärkeyden. Jo heti torstaina olimme leikkineet hiiren hakua ja perjantaina jatkoimme reipasta leikkiä, ja kun Diapamin otosta oli useampi tunti, onnistui kaapin päälle hyppääminenkin. Rauhoittava aine on parin ekan tunnin ajan sellaista pökerrytystä aiheuttavaa, eikä silloin oikein pysty hyppimään, ylös taikka alas. Viime yö menikin sitten olkkarin sohvalla vierekkäin nukkuen, kellon pistin hälyyttämään neljän tunnin välein, mutta kun kaikki oli kunnossa mentiin takaisin koisimaan.

Tänä aamuna piti vähän taiteilla nesteen kanssa, onneksi anttoi juottaa juomapullosta vettä, piti vain varoa ettei vettä tullut juomakorkista liikaa ettei mennyt keuhkoihin. Soitin pieneläinklinikan päivystykseen ja sieltä oli lääkäri sanonut, että jos kissa on reipas, ei ole kipuja ja pissaa tulee koko ajan on asia ihan reilassa. On kuulemma normaali jälkitila tuosta sairaudesta ja hoidosta, joku diureettinen tila, eli pissattaa useammin. Normaalistihan Jami käy 2 kertaa päivässä ja tekee sellaisen reilun parin, jopa kolmen desin paakun kerralla, nyt ovat paakut jo sentään sellaisia puolen desin kokoisia.

Tuossa hän nyt nukkuu ja elämä on raiteillaan, emäntä näpyttelee tietokonetta, musiikki soi ja ollaan kotona. Eiköhän kaikki tästä.

Suuret kiitokset rakkailleni avusta ja tuesta, ilman teitä olisin hukassa. Haleja varsinkin äidilleni ja tyttärelleni, olette te mahtavia !