Vanha Blogipäiväkirja 2006

(ei sis.kuvia eikä kommentteja)

31.12.06

Hyvää Uutta Vuotta 2007 !

Tässä on itsehypnotisoija, joka auttaa ongelmassa kuin ongelmassa. Uutena vuotena teemme usein lupauksia lopettaa monenlaisia mukavia tapoja kuten tupakoinnin, juomisen, liikaa syömisen jne. Tämä hypnotisoija auttaa olemaan antamatta katteettomia lupauksia, joita ei sitten voi pitää ;-)

30.12.06

Lääkärisarjoja ja kilpailuja

Television katselu on eräs turvallisuuden tuoja elämässäni. Kai se sieltä lapsuudesta, kun aina katsottiin ja oli rattoisaa yhdessä jännätä mäkihyppykilpailuja ja naureskella Speden jutuille. Silloin mustavalkoaikaan ei niitä ohjelmia niin paljon ollutkaan. Muistan erityisesti sen kun vanhimpana mukulana sain erityisluvan valvoa kauemmin kuin iltaseitsemään voidakseni katsoa Louvren kummitus-sarjaa. Siinä oli aina alussa kolme laukausta ja jännää oli. Vaan nyt tähän päivään.

Viime aikoina olen melko rankalla kädellä raakannut television katselua, muutakin olen pystynyt hyvin tekemään. Mutta kyllä jäi vieläkin katsottavaa, minkäs voi, kun ovat niin hyviä. eli näitä katson aina, kun tulee uusia, ja jos aikaa on kulunut tarpeeksi, joskus vanhojakin.

• Bodies
• House
• Strong Medicine
• Holby City
• Greyn Anatomia
• Teho-osasto
  
• N.Y.P.B. Blue, jota olen seurannut kaikki, paitsi yhden jakson, jo vuodesta 1993
• CSI
• CSI Miami
• CSI New York
  
• Kova laki (nyt on menossa lakitupaversio, jota en vakituisesti seuraa)
  
• Komisario Winter
• Komisario Beck
  
• Wallander
  
• Todistettavasti syyllinen
  
• Ilman johtolankaa
  
• Survivor
• Idols alkaa 4.1.2007
• Idols Extra 4.1. 2007
• American Idols 6.1. ja 7.1.2007 kauheimmat koelaulut
• Big Brother
• Huippumalli haussa uusi alkaa 8.1.2007
• Diili
• Uutisvuoto
• Täydelliset naiset
• 70's Show
• Hauskat kotivideot
• Amyn lailla
• Lost
• Dr Phil (riippuu aiheesta)
• Mad TV
• Elämäni eläimet
• Sydämen asialla
• L-Koodi jatkuu 8.1.2007
• Graham Norton jatkuu 6.1.2007

Jeopardy alkaa 8.1.2007, pakko tsekata, varsinkin kun siinä on Ismo Apell
Twin Peaks uusinnat 1.1.2007 alkaen. niitä on ihan pakko hiukan kurkkia, en aio seurata

Dokumentteja katson, kun on mielenkiintoinen aihe tai vieraita, esim. Akuutti, Dokumenttiprojekti, Arto Nyberg, Tositarina, 45 minuuttia, Inhimillinen tekijä, Kamera kiertää, Suomi Express jne. Ja sitten tietysti, mikä on todella harvoin, hyvät elokuvat. TV ei juurikaan pysty näyttämään elokuvia, joita en jo ole vuokrannut ja/tai joita haluan katsoa. Mutta yllätyksiä tulee onneksi. Ja sitten minulla on sellainen omituinen tapa, että jos joku all-time-suosikkini tulee telkkarista, se pitää katsoa "livenä"....hmmh..juu. Niin se on.

Joskus on nauhat täynnä, kun ei vaan ehdi istua ja tuijotella. sitten pitää purkaa katsottavaa kerralla vähän enemmän.

28.12.06

Päässäni asuu myrskytuuli

ja se myrskytuuli pääsi eilen yöllä valloilleen ja puhalsi hillittömän hirveällä voimalla kirjoitusblogini (jälleen....) roskiin. Uskokaa, kun sanon, etten nauti tästä itse lainkaan, mutta tänään olen jälleen kerran parantanut maailmaani ja koonnut blogini uudelleen, onneksi olen jo matkan varrella oppinut tekemään kuukausikopiot omiin tiedostoihini. Joten tervetuloa tänne jatkamaan kanssani epätasaista vaellusta. Pistin nuo kissanruokajutut kuitenkin erikseen, kun ajattelin niistä olevan joillekin jopa hyötyä.

TOP 5

5 parasta

28.12. 2006

TOP 5
viisi eniten asiaa aiheesta kuin aiheesta

Elämäni suurimmat vaikutteet:

1. Veli. sisko ja äiti
2. Kissat
3. Kissat
4. Kissat
5. Janis Joplinin musiikki

Tämänhetkiset suosikkihajut:

1. Kookos
2. Paistettu sipuli
3. Kirpeä syysilma
4. Sadepisaroiden tuoksu kuivalla maalla
5. Kellarin tuoksu

Taidot, joita en hallitse mutta haluaisin:

1. Olla tasapainoinen
2. Harkita tarkoin ennen sanomista
3. Tehdä jotain merkitsevää kuten runokirja
4. Juosta kuin kauris yli mäkien
5. Tehdä jotain hyödyllistä

Asiat lapsuudesta joita kaipaan:

1. Auringonpaiste kuistilla ja varpailla
2. Vapauden tunne rantakalliolla viltin alla
3. Serkkujen luona oleminen
4. Hiihtäminen ja lumesta sulatettu teevesi
5. Saunamatkat talvella kinttupolkua pitkin ja lumienkelin teko

Julkkikset:

1. James Spader
2. Johnny Depp
3. Matthew McConaughey
4. Linda Hamilton
5. Eminem

Viimeaikaiset TV-sarjat:

1. NYPD Blue alkaen 1993
2. Six Feet Under
3. House
4. Bodies
5. CSI

Ammatit:

1. Laulaja hämyisissä klubeissa
2. Eläintenhoitaja
3. Digitaalitaiteen opettaja
4. Antikvariaatin pitäjä
5. Maatalouslomittaja mopolla

Bändit/artistit:

1. Janis Joplin
2. Guns’n Roses
3. Roy Orbison
4. Melissa Etherigde
5. Eminem

Aamiaistarpeet:

1. Kahvi
2. Lääkkeet

Sähköiset kaverit

1. Tietokone
2. Digikamera
3. Skanneri
4. Kännykkä
5. TV

Vastenmieliset julkkikset:

1. Baldwin kaikki
2. Michael Douglas
3. Eija Sinikka
4. Tauski
5. Tarja Ylitalo

Haaveiden matkakohteet:

1. Irlannin nummet
2. Lappi ja koskemattomat maisemat
3. Islanti
4. Grönlanti
5.

Suklaat:

1. Lidlin 59 sentin palasuklaa Capuccino
2. Lidlin 59 sentin palasuklaa Hasselpähkinä
3. Lidlin 59 sentin palasuklaa Tiramisu
4. Lidlin 59 sentin palasuklaa Nougat
5. Lidlin 59 sentin palasuklaa Plain

27.12.06

Kävelymittari käy

Taas on askelmittari käydä paukkunut tänään, eli joulun voipi virallisesti jättää sisällä löhöämisineen taakseen. Aboutin Calorie Countin kanssa ollaan oltu aika kamut 11.12. alkaen ja painoa on tipahtanut 1.6 kiloa, ennen joulua oli jo vähän enemmänkin, mutta siitä ei sen enempää. Oikeastaan en ottanut tuota juttua käyttöön niinkään painon kuin sen korest…kolesterolin takia, mutta samaa asiaahan siinä haetaan, kevyempää olemusta. Hiljaa hyvää tulee ja lisäksi käyn kerran kuukaudessa terveydenhoitajalla punnituksessa ja juttelemassa. Terveyshullua ei minusta taida tulla eikä kuntointoilijaa, bobybuilderiksi minulla olisi kyllä sopivasti aineksia, ne vaan ovat ihan väärissä paikoissa tai roikkuvat väärään suuntaan. Huomasin tänään, että allini elävät nykyään ihan omaa elämäänsä, kun pyörähdin peilin edessä, allit jatkoivat diskotanssia kauan sen jälkeen. Sou, oma on elämäni. Enkä jaksa oikeasti olla mikään ihannepaino silmissä elämänsä parhaat hetket pilaava keski-ikäinen läski. Mulle riittää että olen keski-ikäinen läski

26.12.06

Tällainen sielu olen

You Are a Dreaming Soul

Your vivid emotions and imagination takes you away from this world So much so that you tend to live in your head most of the time You have great dreams and ambitions that could be the envy of all… But for you, following through with your dreams is a bit difficult You are charming, endearing, and people tend to love you. Forgiving and tolerant, you see the world through rose colored glasses. Underneath it all, you have a ton of passion that you hide from others. Always hopeful, you tend to expect positive outcomes in your life. Souls you are most compatible with: Newborn Soul, Prophet Soul, and Traveler Soul

What Kind of Soul Are You?

Puhh ja onnen puhinaa

Eipä pitänyt niin kovasti syödä kun on tuo painon vartiointikin meneillään ja hyviä tuloksia vielä oli mittarissa, mutta sitten tuli jouluaatto ja……..huh huh ja puhh! Eilen piti vielä vähän jälkielämöidä ja nautiskella ihanista joulutortuista ja viimeisestä suklaasta sekä tietenkin tukevista lapasiivuista leivän päällä. Nyt on mittari täynnä ja tuntuu synnikkäältä olo, yksi kilo tulla tupsahti lisää painoa. Samalla kuitenkin tuntui mukavalta sittenkin, kun oli perinteisen joulun makuja, vaikka yksinään täällä aattona telkkarin edessä pupelsinkin. Eilen oli toivottua seuraa, lapsi ja koiransa olivat pitkään kylässä ja minä tässä vieläkin liitelen lämpöisestä ja läheisestä tunnelmasta. Se oli paras joululahja ehdottomasti, se ja ihana hartiahieronta superpallolla, kiitos - kyllä kelpaa äitykän taas näpytellä tietokoneella, kun veri kiertää kunnolla. Siskon paketissa oli jännän kuuloinen DVD, jonka katson kaikessa rauhassa, kuten käyttöohjeessa neuvotaan. Ja ongelmahiuksille oli ihana ystäväni laittanut hienot hoitoaineet. Ja nyt on sitten niin iso lautanen minulla, että voin asetella ruuat ja vielä lautanenkin näkyy, kiitos lapselle - ei, en aio ängetä tuota lautasta äärilleen

Kiitos kaikille yksin ja erikseen, olette rakkaita ja tärkeitä, myös äiti, jolle varsinkin Jami lähettää erityisterveisiä.

23.12.06

Joulukortti

23.12. 2006

Hyvää Joulua kaikille !

Free Clip Art

22.12.06

Buddhalainen vai paganisti

Testasin uskontoani ja tällainen oli tulos. Aika hilkulla oli kaksi ekaa, buddhalaisuus ja paganismi ja itse asiassa viisi ekaa olivat kaikki yli 60%, että ota selvää, samanlainen näkyy olevan kuin aivojeni toiminta; sekavaa.

You scored as Buddhism. Your beliefs most closely resemble those of Buddhism. Do more research on Buddhism and possibly consider becoming Buddhist, if you are not already. In Buddhism, there are Four Noble Truths: (1) Life is suffering. (2) All suffering is caused by ignorance of the nature of reality and the craving, attachment, and grasping that result from such ignorance. (3) Suffering can be ended by overcoming ignorance and attachment. (4) The path to the suppression of suffering is the Noble Eightfold Path, which consists of right views, right intention, right speech, right action, right livelihood, right effort, right-mindedness, and right contemplation. These eight are usually divided into three categories that base the Buddhist faith: morality, wisdom, and samadhi, or concentration. In Buddhism, there is no hierarchy, nor caste system; the Buddha taught that one’s spiritual worth is not based on birth. Buddhism 83% Paganism 79% Hinduism 67% Islam 63% agnosticism 63% Satanism 58% Judaism 46% Christianity 38% atheism 38% Which religion is the right one for you? (new version) created with QuizFarm.com

20.12.06

Valmistunut

On tässä tullut pukattua maailmaan uudet kotisivut. Marraskuun alussa syntyi ajatus, että olisi aika siirtyä eteenpäin suunnitteluopinnoissa ja tehdä jotain itselleen uutta kotisivumielessä. Perustin ensin Katilinksin vähän samalla kun tutkin erilaisia paikkoja, joissa neuvottiin sivukieltä ja kerrottiin seikkaperäisiä ohjeita. Olen ihminen, jolle opettajat eivät juuri koskaan ole saaneet taottua mitään päähän, minä itte, on mottoni taaperosta saakka. Hartiat kivistäen sukelsin kokeilemaan ja korjaamaan. Etusivun piti näyttää Katililta, enhän ole, en koskaan ole ollut, mikään jakkupukuinen asiaihminen, vaan laidasta laitaan räiskyvä elohopeapakkaus. En varsinaisesti myy mitään sivullani, kerron vain luovuudestani ja saavutuksistani. Siinä perusasetelma. Ja sitten töihin. Päätin valita sivun värityksen tämänhetkisistä lempiväreistä keltaoranssi ja punainen sekä sulovihreä. Suuri muutos entiseen kotisivupohjaan olivat nuo table:t, niillä sivut saivat ryhdikkyyttä ja asettelu paljon enemmän ilmettä. Erityisen ylpeä olen omasta elämästä ja kissoista kertovien sivujen ulkonäöstä, niihin hainkin selkeää, kirkasta linjaa. Samassa operaatiossa siirsin sivuni Elisaan toivoen parempaa toimivuutta, toki Sadepuustakin näille sivuille pääsee automaattisesti.

Tervetuloa katsomaan.

15.12.06

Ei voi olla totta

… minä kirjoitin keittiön siistiksi. Kyllä on kirjoittaminen hyvää terapiaa kun eilen pohdiskelin tuota tiskitilannetta ja tänään asia olikin niin jäsentynyt mielessäni että keittiö on nyt tämän näköinen

Hip heijaa ja sain sitä paitsi kannettua 10 kg:n kissanhiekan tänään kaupasta, kannoin sitä selässäni tuolla kaatosateessa, mutta ihan se oli vahingoittumaton, kun kotiin tulin. Ruokaa laitellessani oli Jami sitten päätellyt sen sisältävän jotain mielenkiintoista ja riipinyt pussia auki, hiekanmuruja oli siellä täällä, onneksi reikiä oli aika ylhäällä, ettei tarvinnut koko kymmentä kiloa lakaista toiseen pussiin lattialta.

Vaihtelu virkistää

Ja taas olen leiskanvaihtopuuhissa. Nyt syynä on vaihtelunhalun lisäksi näkymättömät otsikot. Ymmärtäkää te rakkaat lukijani, että tästä blogien ulkonäön vaihtelusta on minulle hekumallista iloa tässä hetkessä, jossa olen jo lakannut vaihtamasta sentään

• perhettä
• sukulaisia
• asuntoa
• miestä
• rakastajaa
• työpaikkaa
• pankkia
• huonekaluja
• ystäviä
• vihollisia
• koko vaatevarastoa

eli elämänhallintani on huomattavasti paremmalla mallilla, mutta jotain pitää saada luoda uusiksi ja vaihtaa, muuten tulee köyhää pään sisälle. Joten iloitkaamme yhdessä alati vaihtuvista maisemista kuin junan ikkunasta katsoessamme matkallamme vieraaseen kaupunkiin.

3.12.06

Täysikuu iltapäivällä

Jos olen minä hörhö täällä koneella roikkuja aina aika ajoin, niin on kyllä kuukin sekaisin, tuolla möllöttää melkein täytenä ja kello on puoli viisi iltapäivällä Suomi-nimisessä maassa. Sunnuntain kunniaksi olen harjoitellut lisää blogiotsikkojen tekoa ja tähän Kirjoitusten otsikkoon olin melkein (siis sanoin melkein) tyytyväinen. Mikäköhän kumma annostelutaulukko minulle on syntyessä annettu aiheiden suhteen kun jos teen kuvia en tahdo saada kirjoiteltua mitään, syvällistä ainakaan ja taas sitten toisinpäin, kirjoitusvimman iskiessäni runoja ja tarinoita hyppii kaalin sisällä koputellen ja silloin en taas voi mitenkään keskittyä kuviin, ainakaan kunnolla. Puhumattakaan sitten noiden kahden luomisjutun ja virallisten asioiden hoitamisen välillä vallitsevan epätasapainon. Wiksu pääni yrittää kyllä väen väkisinkin valita aina joko kirjoitus- tai kuvakauden, viralliset (joihin sisältyy mm. siivous ja virastot) saavat aina jäädä jonon hännille, mennään/tehdään kun on ihan pakko.

Minä kehtaan tunnustaa, että olen käyttänyt luomiskausien aikana samaa haarukkaa, veistä ja lautasta reilusti yli viikonkin, pesen ne aina ennen syömistä. Ja tunnustus piilee siinä, että nuo esineet ovat ainoat puhtaat astiani. Toki kuurailen päivittäin tarvittaessa kattilan tai pannunkin, mutta koko tiski kököttää suloisissa pinoissa pikku keittokomerossani ja odottaa Virallisten Asioiden Päivää. Paljonko haittaa muita ihmisiä tuo minun keittiöni ja itsekin välttelen siellä asumista, täällä olkkarissa on ilmavaa ja siistiä ja veskikin on vimosen päälle harjattuna välillä parikin kertaa päivässä, koska se on Jaminkin vessa. Ai niin onhan keittiössä yksi loistava kohta, lattiia, jonka pidän puhtaana sekä myös Jamin ruokamatto ja päivittäin pesen kaikki Jamin kupit. Itsestä viis, mutta siihen se sitten saa jäädäkin. Ei haittaa - haittar inte, elämä on liian mielenkiintoista ja kun sille päälle sitten satun, tai joskus ehkä jopa on pakko, tartun tiskiharjan varteen mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja siinä menee yleensä koko huushålli samalla, ilmassa lentelee moppien, karhunkielien, Tolusuihkupullojen, pölyrattien ja muiden kummajaisten riehakas sirkus. Sitten on kiva pitää kaikkea kunnossa vähän aikaa ja uskotella itselleen, että nyt en enää anna mennä tähän kuntoon. Ikinä. Ja sitten antaa. Höh, kumma juttu, no menköön, kun on kohta nelkyt vuotta mennyt, ei vanha koira ja silleen….ja sitä paitsi eräiden vanhojen tuttujeni mielestä luonani on niiiiii-in siistiä ja valoisaa. Hih, se johtuu siitä varmaan kun olen kerännyt kaiken keittokomeroon

No ei vaiskaan, kun huomasin, etten ehdi siivota, järjestin paikat ja tavarat siten, että esillä ovat vain hyvin valitut kierrätyshuonekalut ja opettelin muutamia peruskikkoja esim. tavaroiden siirtämisestä paikoilleen. Sen vuoksi yleisnäkymä on selkeä, mutta kun nuo himsutin tiskit aina kasaantuu. Ei todellakaan ollut mielessäni suunnitella likaisten astioiden kaappia (houkutusta on esiintynyt,,,) tai raahata tänne astianpesukonetta (yksinäiselle???) vaan aion kyllä keksiä jotain muuta. Pari kertaa on käynyt mielessä, että koska minulla kerran on tämä vaikeanlaatuinen tiski-intoleranssi, kokeilisin jonkun kerran suurtiskauksen jäkeen ottaa vain yhden kutakin ateriointijuttua kuivauskaappiin ja siirtää loput pois, siten pakottaisin itseni tekemään samaa, kuin nytkin joudun tekemään, eli tiskaamaan joka päivä samat astiat. TISKAAMAAN JOKA PÄIVÄ… no niin siinähän se tuli. Nyt eikun koklaamaan.

No olipas höpönlöpönlöötä koko juttu, sormet vaan alkoi kirjoitella moisesta ihan villinä.

Linkkiasentajan arkea

Katilinks on nyt asennettuna osoitteessa Katilinks. Miten on niin välillä ettei sitä täydellistä saa millään aikaan ja etsiessäni vähän samalla uusiakin linkkejä entisen kotisivun linkkilistan lisäksi, törmäilin ihanille sivuille notkumaan tuntikausiksi. Ahaa ja tällaistakin vielä, vai niin, ja hei täälläpä on….. no huh, juu, mutta nyt se on siis peruskuntoinen ja lisäilen sinne linkkejä sitä mukaa kun tielleni osuvat. Ovat niin vimosen päälle sekavia, että takuulla ovat ihan ihkaomia suosituksia ja paikkoja, joissa käyn.

Siskeliinille terveisiä että siskonlinkkisoppa ei tullut vielä Katilinkseihin ja sitä paitsi, kohtahan sulla on oma blogi, johon laitat omat linkit…eikös se niin mennyt:) Ja ystävälle kiitos jojobaöljyn metsästysretkestä ja kahvikupposesta, linkkisi oli ihan hyvä. Nyt täytyy kaivaa vaatekomeron perukoilta, jos löytyisi vanhat sukkahousut, pullossa olikin öljyä vielä sen verran, että saan koko päivän öljyhoidoin hiuksiin, sitten vasta tarvitsee hankkia uutta. Sitten vaan öljyä päähän kunnon hieronnalla, sukkahousut päähän ja ulos mennessä pipo.

Onpahan satanut rajulla vettä ja tuuli heilutellut ikkunoita, nyt jo vähän on laantunut myräkkä. Huomenna on ihana sunnuntai ja saa koko päivän venytellä missä tahtoo. Nyt huomaan kellolaisen tikittäneen jostain kumman syystä aamuyön puolelle ja pitäisi kai mennä koisanterisoimaan, juu, ihan kohta.

1.12.06

Eräs kilpailu on ohi

Onneksi olkoon Sarille BB-voitosta. Mahtoi ottaa koville tuolla talossa nuo 96 päivää. Tänään olen rustaillut uusia kuvia tylsiksi käyneisiin blogiheadereihini. Samalla olen keräillyt linkkitietoa sieltä täältä ja rakennellut linkkiblogia kotisivuni linkkilistan korvaajaksi. Sadepuu on muuten ihan kiva, mutta aivan liian monta kertaa on palvelin tukossa päiviäkin. Siksipä olen alkanut myös siirrellä kuvatiedostoja Photobucketiin, joka toistaiseksi tuntuu toimivan salamana.

26.11.06

Ei elämästä selviä hengissä

Juice Leskinen (s.19.2.1950) on kuollut. Tämä mies on ollut eräs pääni sisäinen runoilija ja innoittaja. Hän itse sanoi että elämästä ei selviä hengissä vaikka roikkuisi jossakin jengissä. Siksi pystyn tavallaan olemaan tyynenä, mutta kyyneleitä ovat aina ennenkin silmiini tuoneet hänen upeat sanoituksensa, jotka ovat oikeastaan runoutta kuten Jim Morrisonillakin, joka on toinen upea runoilija, joka ehkä, kuten Juicekin, jäi runoilijana liikaa piiloon musiikin aiheuttaman populääripaineen taakse. Juice oli kuitenkin samalla tavalla suosikkini rehellisen suomalaisen tunnon tulkkina kutenGösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings oli. Uskallan Juicen kunniaksi ja muistolle lainata upeita kohtia hänen minulle tärkeistä laulurunoistaan.

Ensin tämä minuun kaikkein vahvimmin vaikuttanut lyrikka tai siis ote siitä, eli Myrkytyksen oireet:

Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee.
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa.
Ole siinä, on helpompi olla niin.
Ole siinä, kun liekit mua nuolee.
Ole siinä ja tuskasi taivaisiin
huuda vasta kun aurinko kuolee.
Siinä voit minun vierellä vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa. Ole siinä, on helpompi olla niin.

Ja sitten näitä muitakin

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään
Saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan-
Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Pelasta mut jos se sopii sinun pirtaan-
Pelasta mut, pelasta.

Ja jonakin aamuna
ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee.
Riisu yltäni tähtivyö.
Viivy viikkoon seuraavaan.

Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en.

Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.

Ja lopuksi 3.30, joka on ihan sairaan kaunis ja raastava runo

Rakasta minua nyt
Kun kaikki muut ovat menneet
Kun varjot hiipii yli lattian

Minä riisun kengät pois
Sillä sinä olet palava pensas
Hautajaiset seis, vainaja puuttuu

Varis lentää pellon yli
Eikä itke yhtään
Kahvilat avaa ovensa vähitellen

Tänään liikenteessä kuolee
Jonkun teräsvartalo
Vieläkö meillä on kaljaa?

Lepäile sinä Juice, me paahdetaan täällä loskassa tai sitten ei, kiitos kauneudesta, jonka tuotit.

25.11.06

Testiä väreillä

Joskus aikoja sitten kävin valitsemassa väritestin värejä, mutta siitä ovat jo ajat ja elämäntilanne muuttuneet. Tein testin nyt muutamankin kerran, mutta ihan kaikki kerrat silmän kautta tulevalla viestillä painoin hiiren nappulaa. Ja kyllä oli taas paketillinen asiaa tässä tuloksessa. Yllätyin itse nykyisen ongelman kohdalla, mutta kyllä se niin taitaa ollakin.

Väripsykologinen persoonallisuustesti

1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOiTTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN:
Haluaa mielenkiintoisten ja jännittävien asioiden tapahtuvan. Pystyy olemaan pidetty kiinnostavuudella ja hyvin avoimella viehätysvoimalla. Yilmielikuvituksellinen ja taipuvainen fantasia tai päiväunelmointiin

2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN:
Haluton laajentamaan omaa asemaansa tai ponnistelemaan pyrkimyksissään.Tuntee, että kehittyäkseen joutuisi tekemään enemmän kuin olisi valmis tai kykenisi tekemään. Pitää parempana turvallisuutta ja mukavuutta kuin kunnianhimoa.

3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA:
Suuria tunneperäisiä vaatimuksia ja on halukas läheiseen suhteeseen, muttei suurella tunnetasolla.
Nykytilanne estää häntä toteuttamasta itseään, mutta tyytyy sopeutumaan mahdollisimman hyvin.

4. STRESSIN LÄHTEET:
Stressiä tunteiden intensiteetistä. Haluaisi olla itsenäinen, esteetön ja vailla rajoja, joita ei itse aseta tai valitse. Halu kontrolloida omaa kohtaloa.

5. NYKYINEN ONGELMA:
Haluaa välttää kritiikin ja estää tekemisen vapautensa rajoitukset sekä päättää itse oman persoonallisen charminsa käyttämisestä suhteissaan toisiin ihmisiin.Tuntee olevansa rajoitettu ja estynyt kehityksessään, etsii ratkaisua, joka poistaisi nämä ongelmat.

Sählysauvuri

Eilen istuin aamusta asti tietokoneen ääressä haltioituneena "löytämässä" sitä juuri oikeaa ulkoasua blogeihini - kahta en vaihda - no jossain vaiheessa alkoi rankasti sataa, tuli pimeää ja katsahdin ärtyneenä kelloa. Hihhih, siinä meni päivä. Mutta yllätin itseni napsauttamalla koneet kiinni ja sitten suoriuduin aamupesulle puoli neljältä. Hampaita pesiessä mietin edellisenä päivänä ostamieni 9 euron housujen lyhentämistä ja käväisin hammasharja suussa katsomassa tuolin nojalla roikkuvia housuja. Sitten äkkiä purskuttamaan ja huitaisemaan kuontalo kuntoon. Höyrysilitysrautaan vettä ja töpseliin, silityspeitto pöydälle ja housut jalkaan. Toisessa jalassa lenkkari sain nuppineuloilla about-mitan ja sitten vaan housut pois ja kääntämään nurinpäin. Uusi kiinnitys, höyrysilitys ja nuppineulat pois. Palttausnauhaa kahteen riviin ja kuumaa rautaa ja hellou uudet housut. Pituudesta tuli erinomainen, sellaiset maata juuri kutkuttavasti raahaavat, niin pitää olla.

Päätin sauvakävellä uuteen Lidliin, jonne on ihan kipakka kävelymatka. Reppu selkään ja sauvat suihkimaan. Satoi ihan mukavasti, ei liikaa kuitenkaan. Lidl on minulle hiukan kummajainen kauppaetiikkansa osalta, mutta kuvittelisin, että Suomessa Suomen lakien mukaan. Onhan näitä omituisuuksia kuultu ihan asiakasomistajamyymälöistäkin erittäin luotettavana ja itse todettuna sisäpiirin tietona. Ja näkyy sitä olevan ketjulla kuin ketjulla virityksiään työntekijöiden osalle. Minua vetää halpakauppaan pelkkä raharajoitteisuus varsinkin vihannesten ja hedelmien osalta. Tuotteiden suomalaisuusasteen kunnioittaminen ei senttejä laskevalle ole mahdollista elämää, mutta suomalaisia työpaikkoja kyllä voin tukea, sitä siellä Lidlissä tekevät suomalaiset ihmiset. No en halua aloittaa taistelua, tiedän vain kuinka kurjasti suuren suomalaiset ketjutkin ovat kohdelleet nuoria, tietämättömiä työntekijöitään.

Eräs esimerkki tällaisesta vastuuttomasta käytöksestä oli muutama vuosi sitten, kun kaksi reilusti alle kaksikymppistä, hentoa tyttöä jätettiin toistuvasti kahdestaan iltavuoroon levottomalla alueella sijaitsevaan myymälään, johon iltaisin tuli narkomaaneja ja muita uhkaavia tyyppejä, jotka sitten varastivat juomia ja tupakoita ja uhkailivat, jos asiasta huomautettiin, erään kerran uhkailija rikkoi olutpullon ja piti sitä kädessään. Ja tyttöjen yrittäessä valittaa asiasta ja pyytää vartijaa, myymäläpäällikkö haukkui heidät huonoiksi ja epäluotettaviski ja että kummankos palkasta se vartija maksetaan. Lisäksi hän uhkaili vähentävänsä tyttöjen palkasta näiden vuorolla varastetut tuotteet. Niin että revitään siitä.

Juu ja nyt tulikin kutsu kahville Hakaniemeen. Sen verran eilisestä vielä, että ostin 2 munakoisoa, 1 ison kurkun, 500 g pussin punasipuleita, 500 g emmentaljuustoa, ruukkusalaatin, 1,5 kg banaaneja, 300 gr kalkkunaleikettä, tomaattipyreen, Cillit Bangin rasvanpoistajan keittiösuursiivousta varten, Wellness 3,9% marjajätskiä, 2 mikrokuituikkunaliinaa, kengänkiilloketta, 40 jätepussia ja 20 kalsiumporetablettia. Loppusumma oli 21,09 euroa, ei voi olla, ajattelin ja tuijotin kuittia epäuskoisena. Valmistin munakoisosta eilen ihanaa ruokaa, resepti täällä. Ja arvatkaa kuka ahmi ruokaa, salaattia ja banaaneja sekä yhden kolmesta Wellness jädeistä. Mietin kotona, että kaikki se, jonka lääkäri ja terkkari on määrännyt minulle hyväksi ruuaksi, siis vähärasvainen ja vihannekset sekä hedelmät, on nyt saavutettavissa minimibudjetillani.

24.11.06

Mikrosiivouskohtaus

Kukapa olisi uskonut että avan tavallisena torstaina näpyttelyn kesken lähden huiskimaan rätillä pitkin huushollia ja vielä ihan oikeasti innoissani. Syy tähän on pitkälti eilen hankkimani, ihan ensimmäinen mikrokuituliinani, jonka paketin avasin ja päätin ihan vain kokeilla onko siitä mihinkään. Ensin kävin kuivalla liinalla telkkarin ja tietokonelaitteet läpi ja kas kummaa liinaan todella tarttui pölyt kuin taiasta. Tästä innostuneena nyrkkipyykkäsin rätin ja pusersin nihkeäksi. Ensin valokatkaisimet, sitten keittiöön kaappien ovet vetonuppien ympäriltä, valkoinen mikroaaltouuni päältä, sisäoven tahrat, kaksi suurta peiliä, kylppärin peilikaapin peilit ja ovet sisältä, käsienpesuallas, hanat, vessan pöntön posliiniyläosa ja lopuksi vielä kaakelit pyyhkeiden kohdalta. Puhdasta tuli ja pelkällä rätillä, joka oli kostutettu ja väännetty kuivaksi. No pitihän sitä tietysti koko ajan huuhdella pölystä ja liasta, mutta silti, ei mitään pois huuhdottavaa kemikaalia ja vannon että teho oli aivan yhtä voimallinen. Suih vaan ja lika poissa. Aivan lopuksi laitoin liinan tulikokeeseen. Minulla on kymmeniä vuosia vanha kaappi, jossa on puunväriset päälysteovet, joissa on aina näkynyt jokainen sormenjälki. Sitä on yritetty kuurata milloin milläkin, kiillotettu Pledillä jne. Nyt pyyhin nihkeällä mikrokuituliinalla ja - oikeasti - ovet kiiltävät, vanhat kuluneet ovet kiiltävät.

Ostin liinan eilen Eurokaupasta, arvatkaa mitä maksoi ja menenkö hakemaan kolme lisää, että on sitten jokaiseen omansa; vessaan, keittiöön, pölyyn ja yleiskäyttöön. Ja näitä liinoja kun vielä voi pestä koneessa! Suokaa anteeksi lapsenomainen iloni kun 52-vuotiaana löydän jotain näin tavallista, mutta minulle ihmeellistä ja eritoten siivousta helpottavaa.

Kävin eilen myös katsomassa kävelysauvoja ja löysinkin yhdet, jotka maksoivat 9,90 en vaan oikein pitänyt niiden keveästä tunnusta joten ostin vanhoihin kunnon suksisauvoihini asfalttitassut 2,50, ja vieläpä ovat sellaista superpomppumallia. Kokeiltu on eilen olkkarissa, Jami juoksi sohvan alle piiloon ja nyt sauvoja onkin sitten säilytettävä eteisen vaatekaapissa, koska muuten on vaara, että yön pimeinä tunteina "kostaja" iskee

22.11.06

Kupparotsi

No ei tiennyt siskoseni eilen mihin olin menossa, kun sanoin olevani lähdössä kupparotsiin. Höö sehän on täysin selvä juttu, kauppa, kupparotsi on kauppa, juuri se lähimarketti mistä ostetaan jauhelihaa ja muuta mukavaa.

Lisäys, joka tuli mieleeni tänään matkalla kauppaan eli harkitsin tekeväni makryynilootaa, johon mausteeksi tulee tietysti kepsuttia. En kuitenkaan tehnyt näitä ostoksia vaan vaihdoin suunnitelmaa. Nyt on perunii mikroskooppiuunissa ja pannulla paistuu lampoloita.

21.11.06

Notkistelua aakkosin ja sauvoin

Virittelen kirjoitussormiani kirjoitushommia varten. On se nyt aivan kumma juttu kun ei yhtään järkevää juttua synny näppäimistä tai aivoista. Kaikenlaista kuumottaa aivolohkojen pimennoissa, mutta ulos ei suostu tulemaan. Ei. Ei. Ihan kuin verbaalinen kykyni olisi tullut uhmaikään ja heittänyt kymmensormijarrut päälle yrittäessäni pukea sille sanahaalareita ja syöttää kirjainpuuroa. Kääk….

Minä en voi hankkia koiraa, koska Jami ei sellaista elävää pysty hyväksymään piiloutumatta tietokoneen taakse. Siksi en myöskään haaveile tulevaisuuden kuntoiluista hauvakävelyiden parissa. Joten rakkaan, minua paino-ongelman kanssa neuvovan terveydenhoitajani neuvosta kiskaisin kellarin seinältä keltakomisteiset suksikepit ja ampaisin hämärälle ulkoilutielle. Siis ei hauva- vaan sauvakävelyä tänään ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja nyt tapahtui jotain eri kummallista, se oli kivaa. Oikeasti nautin reippaasta vauhdista ja ne sauvat siellä vähän takana antoivat ihme tanakan voiman normaaliaskeltamiseen, tuntui melkein hölkältä, mutta polvia tai muutenkaan jalkoja ei sattunut lainkaan. Ja kun saavuin paikalliseen marketiin ruokaostoksille huomasin toisen yllättävän asian. Mukaan tarttui ikään kuin sauvojen tuella salaattia, tomaattia, kurkkua ja kevytfetaa. Iiks, tuleekohan minusta sauvahullu? Seinähullu ajatus

Ja lakritsijätskituuttikin jäi pakastealtaaseen…..

15.11.06

;-)

Pikkujekkuja kehittelevä Jami on takaisin talossa terveenä ja pilke silmäkulmassa. Tai kuuden kilon lötkönä emäntänsä sylissä umpiunessa TV:n äärellä. Nappulat on taas uskallettu laittaa kuppiin eikä apteekin mittamukin uusi säälittävän pieni annoskaan ole ollut ongelma, aamulla laitettuja raksuja on vielä yöpalaksi asti. Suoranainen ihme on tapahtunut entiseen verrattuna. Lisäksi joka raksuttelun jälkeen nuoriherra siirtyy vesiastian ääreen ja suorittaa kunnon nnestetankkauksen.

Eilen otin Catdancerin kaapista ja Jami ajoi itsensä niin piippuun, ettei henki lopulta kulkenut ja oli pakko keskeyttää vajaan kymmenen minuutin päästä. Jami on erittäin kookas, lihaksikas kissa ja hänelle paras liikuntalaji on juokseminen. Catdancerin perässä tuli innostuttua hyppimään ja juoksemaan ja taisi se hengitys unohtua leikin kiivaassa temmellyksessä. Silti Catdancer odottaa tuolla seuraavaa kertaa, ilo on niin suuri.

Tänään Jami on pelaillut limsapullon korkilla pallotellen sitä lattiaa pitkin huoneen seinästä seinään, piilotellen vaikeisiin paikkoihin ja kannellen suussaan muihin huoneisiin. Niin että onni asuu taas täällä, olo on helpottunut ja uusi ruokavalio ei pelota tiukkuudellaan pätkääkään. Siinä kun Jami iltaisella könyää kainalooni suorittamaan surisevan ja tallovan hyvän yön toivotukset on hyvä hetki pysähtyä olla onnellinen siitä mitä on. Toisinkin olisi voinut olla.

Puss-Nau eli hyvää päivää !

10.11.06

Mainosten viemää

No nythän täällä alati kihisevässä ajatusmaailmassani syntyi ihan uusia ja omatekoisia mainoksia. Tässä muutamia niistä.

Kaksi naista keittiössä. Toinen ottaa uunista tirisevän possun uunilihan ja laittaa sen pöytään. He istuvat sieraimet turisten pöydän ääreen ja alkavat sitten raivoisasti leikata siasta kunnon kimpaleita lautaselleen. Kamera kuvaa rapean läskin katoamista maalattujen huulien väliin. Naiset ovat ummistaneet silmänsä ja värisevät nautinnosta.
-Kyllä tääkin kohta kielletään.
-Kui ni?
-No ku ei mitään hyvää sais koskaan syödä.
Naiset höröttelevät ja jatkavat ahmimista. Miehen ääni sanoo saman mikä TV-ruudussa lukee:
NOLLA PROSENTTIA SOKERIA - EI LISÄTTYÄ RASVAA. Pieni teksti ruudun alareunassa kertoo 3 sekunnin ajan, ettei Aitolihan tuotteisiin ole lisätty rasvaa ja karja on ruokittu sokerittomalla rehulla.

Kaunis, sileäihoinen nainen liihottelee läpinäkyvässä iltamekossaan yli niityn, lentää ilmassa ja saapuu yöklubille. Miehen ääni kysyy arvuutellen: ONKO HÄN KÄYNYT KAUNEUSHOITOLASSA? ONKO HÄNELLE TEHTY KAUNEUSLEIKKAUS? KÄYTTÄÄKÖ HÄN KALLIITA RYPPYVOITEITA? Parin sekunnin tauon jälkeen naisen kasvot ilmestyvä koko ruudun kokoisina ja miesääni sanoo: EI, HÄN ON 16-VUOTIAS JA KUVAA ON KÄSITELTY.

Nainen astuu ravintolan ovesta. Nainen istuu baaritiskillä ja imee pillistä koristeellista juomaa. Mies ilmestyy naisen vierelle ja he katsovat toisiaan silmiin. Nainen ja mies lepäilevät alastomina kaksoissängyn lakanoilla. Naisen ääni sanoo: PETTÄMINEN ON LUONNOLLISTA - SE VAIN TAPAHTUU.

26.10.06

Kirjoitusesteitä

Kirjoituksellinen luovuus on ollut viime aikoina vähän kannon alla, pitäisi ängetä se kanto pois ja vapauttaa verbaalinen puolensa. Aika paljon olen viime aikoina saanut tällaisia kuvanäkymiä ja postaillutkin kuvablogeihini jonkun verran. Visuaalisuus on siis yläkynnessä, mutta kyllä se nukkuva runosuoni jossain vaiheessa säpsähtää hereille ja pian taas omituiset otukset seikkailevat sekopääolosuhteissa tai lempi kukoistaa sonetein sivellyillä ikkunalaudoilla. Olen tänään kuitenkin käynyt vähän testailemassa eri sivuilla ja tämä testi muistuttakoon itseäni siitä yhdestä lahjasta, jonka olen saanut vastaanottaa. Onneksi näin.

Your Dominant Intelligence is Linguistic Intelligence

You are excellent with words and language. You explain yourself well. An elegant speaker, you can converse well with anyone on the fly. You are also good at remembering information and convicing someone of your point of view. A master of creative phrasing and unique words, you enjoy expanding your vocabulary. You would make a fantastic poet, journalist, writer, teacher, lawyer, politician, or translator.

What Kind of Intelligence Do You Have?

22.10.06

Pätkätyöt laajenemassa

Yhteiskunnan huonoimmin palkattuja ammatteja ovat jo pitkään vaivanneet pätkätyöt. Mietin miltä maailma näyttäisi lööpeissä, jos pätkätyöt olisivat laajenemassa muillekin, ns. paremmin arvostetuille ammattisektoreille. Tulevaisuuden uutisissa saisimme lukea monenlaisista lyhyttyön seuraamuksista, siis muustakin kuin siivoojien, tarjoilijoiden ja kaupan kassojen huonosta ansiotasosta, henkisesti raskaasta epävarmuudesta ja menetetystä kyvystä nähdä ja rakentaa tulevaisuuden suunnitelmia. Tässä muutamia esimerkkejä uuden ajan työn tekemistyylien hedelmistä.

Sydänkirurgi teki viisi sydämensiirtoa saman kaupungin eri sairaaloissa. Yleisesti ottaen leikkausten taso oli riittävän hyvä, vaikka viimeisen eli viidennen potilaan uutta sydäntä ei ehditty asentaa ajoissa, koska kirurgin käyttämä henkilöauto juuttui neljän ruuhkaan.

Euroopan maiden yhteinen presidentti ei päässyt paikalle Suomen itsenäisyyspäivän juhliin jouduttuaan osallistumaan kolmen muun hallinnoimansa maan yhteiskokoukseen, jossa käsiteltiin tärkeitä asioita. Presidentti pahoitteli tilannetta, mutta piti itsenäisyyspäiväpuheen satelliittitelevision välityksellä.

Nokian, Soneran ja VR:n yhteinen pääjohtaja on ilmaissut tyytymättömyytensä johtamiensa yhtiöiden päällekkäisistä yhtiökokouksista. Osakkeenomistajat ovat kuitenkin seisoneet vanhojen perinteiden ylläpitämisen kannalla ja todenneet pääjohtajan olleen varomaton lausunnoissaan ja ehkä harkitsevansa uuden johtajan nimitystä, jollei asioihin saada selvää parannusta. Viime kuussa pääjohtaja oli esittänyt yhtiöiden hallituksille pääkonttorien muuttamista samaan hallintorakennukseen. Tämä ajatus tyrmättiin myös äänten enemmistöllä. Yhtiöt maksavat pääjohtajansa palkan yhteisesti ja säästävät näin verrattuna kolmen eri pääjohtajan pitämiseen.

Sörnäisten vankilassa harkitaan sunnuntaiaukiolon lopettamista työvoimapulan vuoksi. Vankilan johto on keskustellut työvoiman tuomisesta Virosta, mutta neuvotteluissa ei vielä ole saatu haluttuja tuloksia, ehdokkaita on ilmennyt satapäin, mutta johto pelkää uusien työntekijöiden vaatimuksia Suomen palkkatasosta. Mahdollisen sunnuntaiaukiolon astuessa voimaan vankila siirtyisi sähkölukitukseen ja vangit viettäisivät kaikki sunnuntait selleissään.

Finnair on siirtynyt käyttämään määräaikaisia tuntipalkkaisia lentokapteeneja kotimaan lennoillaan. Uusi palkkausjärjestelmä ei aiheuttane asiakkaille suuria muutoksia. Pääosin järjestelmään siirrytään siten, että lentokapteeni suorittaa ainoastaan vaadittavat nousu- ja laskurutiinit ja toimii autopilootin suorittaman lennon ajan stuerttina tai lentoemäntänä.Finnair laskee tekevänsä uusilla järjestelyillä miljoonien palkkakustannussäästöt.

17.10.06

Kissa huuhtelee ja muuta kivaa

Pakko laittaa tänne linkkejä Nelosen kotivideoihin, jotka saa mut hytkymään ilosta ja kissan viisaudesta. Tämä kissa oli opetellut vetämään vessan. Ja ihanasti superpallon lailla hyppivä kissa täällä. Ja katsokaa kuinka ihanan kissamainen reagointikyky tässä. Ja tietysti Täplän ja Romeon ihanaa elämää rakastavassa uusiokodissa. Ja tässä ovikelloja käyttävät kissat yksi ja kaksi .Meidäm Jami muuten oikeesti tiputtaa luuripuhelimen, jos se soi liian kauan, olen itse soittanut kotiin ja saanut vastaukseksi miau eli tämä ei ole fiksuille kissoille mikään ongelma, katso vaikka. Apulaiskoira on ihan ihana. Murrnau-Vahtikissa on ihan suloinen. Ja ympäri mennään - yhteen tullaan tässä videossa. Ja yksi tuleva Mr Lordi.

Pitkäkäämme hauskaa ja minä ainakin nauran arkipäivän kommelluksille ja tahattomille sellaisille varsinkin. Sampo Marjomaa on ehdottomasti taitava esiintyjä, joka saa nämä Nelosen Nettivideot tuntumaan vieläkin hauskemmilta, itse asiassa hän on kommenteillaan ja esiintymisellään suorastaan rakentanut koko ohjelman, enkä ikinä voisi kuvitella jutun toimivan ilman hänen ilveilyään ja mahtavaa panostaan.

16.10.06

Mahjongia on pelattu

Kun ensimmäisen kerran tutustuin Mahjongiin, oli se tietokoneversio ja tietokoneen nimi oli Atari ja Mahjong oli saksalainen Drachen. Ja kun kerran pääsin alkuun meni siinä sitten vuosia naputellessa kahta samanlaista nappulaa pois muodostelmasta. Juuri ennenkuin Atari kuoli oli ennätys 30 sekuntia. Sen jälkeen ei sitten ole ollutkaan "oikeaa" Mahjongia, vain sellaisia hörhöanimoituja, missä on kimeänpehmeää Shanghai-ääntä ja nappulasettejä vaikka naapureille jakaa. Mutta sitten, kuin onnen kantamoisena, pistin viime vuonna jälleen haun päälle ja löysin tämän pikkuruisen netti-Mahjongin !!

Alkuun se ei tietenkään pystynyt kilpailemaan rakkaan Drachenin (nyyh) kanssa, mutta pikku hiljaa aloin sitten naputella tätä uuttakin vähän nopeusmielessä. Kun aivot on välillä pakko laittaa narikkaan ja rauhoittua, annan vaikka radion soida ja keskityn Mahjong-nappuloiden lumoavaan maailmaan. Ikään kuin katoan tuonne pelilautaan ja kaikki, kurjakin, unohtuu. Ja edellispäivänä hakkasin sitten oman uusi-Mahjong-ennätykseni alittamalla 2 minuuttia ! Nyt alkaa vaikuttaa siltä kuin alkaisin jälleen kilpailla itseni kanssa ensin alle minuuttiin pääsemisestä ja sen jälkeen mahdollisimman monista laudan tyhjennyksistä.

Tässä retusoimaton todiste pelilaudastani. Peli jatkukoon…..

14.10.06

Laulattaa

Yhtäkkiä teki mieli laulaa ja pistin hakukoneen etsimään karaokea verkosta ja sieltäpä löytyikin muutama onlinesivunen, joten nyt on koko päivän kiusattu naapureita ja ilahdutettu itseään. Eiväthän ne laululihakset oikein heti aikoneet lähteä lämpenemään, mutta harjoittelu & iloittelu jatkukoon kunnes homma toimii. Joidenkin sävellajien kiinnisaaminen oli niin hupaisaa ee-oo-sekoilua, että nauraa kikersin täällä itselleni. Tässä näitä nyt on, kovin tuoreita juttuja ei montakaan ole mukana ja vaistomaisesti väistin ne "pirunviulu"-vingutukset, vaikka biisi olisi ollut kuinka ihana tahansa.

Näitä olen jo laulellut FIREFOXin kautta Online Karaoke Machinen valikoimista:
Supertramp – Logical Song aah ihana laulu niinkuin tämäkin Eurythmics – Sweet Dreams ja sitten Stevie Wonder – Superstious tässä oikein alkaa rytmityttää

Karaoke Fenixillä + FIREFOXilla ehdin kokeilla ja lauloinkin jo muutamia.. Löytyi CCR – Have you ever seen the rain, tätä vedettiin tosissaan alaikäiskalderoobilla Turun baareissa jukeboxin mukana. Eagles – Hotel California., jossa lämmin colitas tuoksuu alussa. The Doors – Light my Fire, kyllä laulattaa, tätä tuli vedettyä Tigerita-keikoilla, mm. Sörkan vankilan pihalla . Juu ja yhden mun lempibändin No Doubtin – Don’t speak , CD on melkein kulunut puhki kuuntelusta. Ja löytyipä yksi tosi hieno EW&F kappale Fantasy , joka juuri keinuu niin ihanan kauniisti.

Hyvä biisi ja puss-terveisiä rakkaalle lapselle Toto – Rosanna.

Edit 15.10. jouduin poistamaan Fenixin biisilinkit, kun aiheutti kränää sivustossa.

Huomasin muuten, että jos Fenixkaraokessa tulee sellainen ”Quick Time Plug-in 7.1”-viesti, niin selain on pakko sulkea ja aloittaa homma uudestaan, David Bowien biiseissä viesti ainakin tulee. Fenixin taustat voi ladata ja jos on itsellä sanat voi laulaa ei-karaokena. Internet Explorerilla avaa Media Playerin eikä näytä tekstejä.

Anonymous said… Ihanaa, mä oonkin miettinyt mistä noita saisi lisää! Ja kiitos etenkin tosta viimeisestä
-s

3.10.06

03.10. 2006

A Star is Born (1954), George Cukorin ohjaama elokuva, pääosassa Judy Garland, joka hehkui ja paloi elämänsä bipolääriytensä puhaltamalla liekillä. Stevie Ray Vaughan syntyi 3.10.1954

Muita lokakuun 3. päivä syntyneitä ja vielä lisää 3.10. syntyneitä sekä tapahtumia, lisää syntyneitä ja kuolleita. Kuunteluvihjeitä 1954. Suomessa vietetään vuosittain vanhustenpäivää aina lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Hyväksi koettu perinne on alkanut jo vuonna 1954.
Leppävaaran asema vuonna 1954.
Jiven SM-kilpailut Linnanmäellä 1954.
Laajakangaselokuva tuli Suomeen 1954.
1954 alkunsa saanut suomen ensimmäinen tietokone ESKO.
Suuri kala vuonna 1954.
1954 vapauduttiin jakelusäännöksistä ja elintarvikekorteista, Suomessa oli 55 valintamyymälää, mutta palkat alenivat, kun työntekijöitä tuli maaseudulta.

Kakkua ja kahvia kaikille !

22.9.06

Laiffin Valinta

Melkoisen monesti olen saanut elämäni aikana kuulla, että minun on tehtävä valinta; kaikkea ei voi saada (You can’t always get what you want - M.Jagger). Niinpä sitä on tullut osoiteltua sormella entten-tentten siitä saakka kun on pullahtanut kätilön käsivarsillle. Huudanko heti vai pelästyttelen ensin vähän aikaa?

Kasvaessa asiat muuttuvat jänniksi, ihan selvän oman valinnan jälkeen kuulee tuskastuttavan usein sanat: ei käy, valitse uudelleen. Peruskoulu, lukio, ylioppilaslakki, työnteko vai sopivasti kaikkea tai joitain ei lainkaan. Voi myös olla valitsematta, paukahtaa vaan paikalle ja antaa elämän viedä, yhteiskunta ohjailee oikeita valintoja kohti hellän kivikovalla kädellä. Pitää valita uudelleenkoulutuksen, työllistämistyön, ammattiopiston, työkyvyttömäksi toteamisen tai pitkäaikaistyöttömänä olemisen välillä.

Opiskelun ja työn lisäksi on valittava oikea elämänkumppani jakamaan perhekeskeisen yhteiskunnan vastuita ja luottoyhtiöiden kuukausilyhennyksiä sekä, noh, vähän ilojakin. Kun se oikea on löytynyt, on valittava hankitaanko oma koti vai vuokrakoti? Oma auto vai työsuhdeauto? Kesämökki vai purjevene? Hankitaanko lapsia? Kun on päätetty hankkia lapsia, on valittava milloin lapset hankitaan. Kun on päätetty milloin lapset hankitaan, on ajoissa tehtävä valinnat lasten koulutuksen ja vakuutusten suhteen. Kun lapsi on tullut maailmaan on valittava nimi. Ja ei kun jatkuu….

Meitä siunataan myös erilaisten rahoituslaitosten ja pankkien valintatehtävillä. Haluatko tavallisen vai luotollisen tilin? Haluatko Visan vai Master Cardin? Haluatko pikalainaa ilman vakuuksia? Ja jos valitsit nämä kaikki tulee eteesi vielä uusia valintoja. Haluatko uudistaa korttisi, haluatko nostaa luottorajaasi, haluatko lisälainaa? Eikä tässä vielä kaikki, kun olet tehnyt kaikki nuokin, tulee eteen uusia, ehkä yllättäviäkin valintoja. Sanotaan vaikka, että sairastut vakavasti ja työ- ja maksukykysi pettää vuosiksi. Älä huoli, voi edelleen valita. Voit maksaa loppuvelan korkoineen heti tai se annetaan perintään. Ja valinnat jatkuvat. Voit maksaa velkasi korkoineen ja perintämaksuineen perintäyhtiöön tai se annetaan ulosmittaukseen. Mutta vieläkin saat valita. Voit maksaa velkasi korkoineen, perintämaksuineen ja ulosottomaksuineen ulosottovirastolle ennenkuin se mitataan tuloistasi.

Laiffin Valinnan parhaita ovat olleet oman elämäni valinnat. Ne sellaiset pääni sisäiset oikeat ja väärät, joiden pohjalta toimin ihmisenä tässä maailmassa siinä eläen ja sitä hoitaen sekä ne luovuudestani kiinni pitämisen valinnat, jotka olen tehnyt jo hyvin varhaisessa vaiheessa taaperrustani. Koska, vaikka kaikki muut valintani olisivat niin sanoakseni pissineet reisille, omat tärkeät valintani ovat hievahtamatta pysyneet samoina, päivä päivältä vain vahvistuen ja iloa tuoden. Elämäni tärkeimmät valinnat ovat tänään elämäni peruskivet.

15.8.06

Kirjoja

Rope haastoi minut tähän kirjajuttuun, tässäpä näitä.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
George Orwellin Eläinten vallankumous. Tämä on kulkenut elämäni ajan päässäni antamassa tapahtuville asioille pohjaa. Eläinten kapinan vallanpito ja voittojen häikäilemätön kahminta tietyn lajin taskuihin on tätä päivää pahimmillaan. Ja kaikki ne korulausein lausutut harhaanjohtamiset, joilla muut lajit saatiin raatamaan nälkäpalkalla ja elämään kurjasti. Hei sehän on 2006 !

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Sergeanne Golonin Angelika-sarjan seitsemän ensimmäistä osaa luin teinityttönä pariin kertaan ja alle kolmekymppisenä vielä kertaalleen. Romantiikka, raaka seikkailu ja varsinkin historian kuvaus iskivät tajun kankaalle. Monia asioita olen mietiskellyt aikuisempana lukiessani, naisten hyväksikäyttöä ja alistamista. Ja sitten on tämä ihana sankaritar, joka pistää pahimmankin raakalaisen polvilleen ja maksamaan teoistaan. Minun sankarittareni ehdottomasti. Angelika ja sulttaani osassa kerrottiin pistaasimakeisista. Niitä ei nuoruuteni ajan kaupoissa ollut, mutta kyllä sain hepsunkekkulin, kun ensimmäistä kertaa löysin pistaasihalvaa kaupan hyllyltä.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
J.R.Tolkienin Taru sormusten herrasta trilogia. Katselisin huolella kartasta missä ollaan, mihin ollaan menossa ja pohtisin tarinan hahmojen kanssa erilaisia tapoja päästä perille ja ratkaista
ongelmia. Opettelisin loruja ulkoa ja säveltäisin lauluihin melodiat. Lukisin kaiken päivänvalon ajan sanoja kuin harvinaisia aarteita ja antaisin niiden johdattaa minut toiseen maailmaan.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):
Douglas Adamsin Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Sähkömunkki hevosineen ja loputon Adamsilainen armeija vedet silmiin hihityttäviä käänteitä ja hahmoja jätti elinikäisen giddyleiman minuun. Enhän koskaan enää voi, enhän, vai voinko…no hups, sivu kääntyi jo.
.
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Richard Adamsin Ruttokoirat. Kaksi eläinkoelaboratoriosta paennutta koiraa, Nipsu ja Räyhkä, yrittävät löytää turvallisen paikan maailmassa. Koskettava ja tyynyn kasteleva, koirien dialogilla kerrottu kantaa ottava tarina.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Katilin Minuuden aikakirjat. Työn alla.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Mikä tahansa Valittujen Palojen lyhennettyjen kirjojen kirja. Arrgh!

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Jorge Bucayn Kuuntele tämä tarina. Jorge Bucay on hahmoterapeutti ja psykiatri, joka kertoo kirjassa Demianin terapiatunneista. Jorgella on tarinoita kerrottavanaan Demianille ja minkälaisia tarinoita? Olen aivan lääpälläni Jorgen tarinoihin, ne ovat kyllä opettavaisiakin,
mutta ennen kaikkia ajatuksia herättäviä. Yhtä tarinaa saattaa pohtia viikonkin yhdistellen sitä oman ja Demianin elämän mutkiin.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Jaqueline Wilsonin Tatuoitu äiti.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Kiraja, Ani, Maria, Susi ja Rosanna.

Rope said…

Hyvin vastattu, tuo Ruttokoirat pitää käydä hakemassa jostain. =)

10.8.06

Sähköä ilmassa

Sähköyhtiöiden alati kasvava ahneus näyttäytyy kansalaisen sähkölaskussa kohoavina maksuina. Mitähän minä oikein maksankaan sähkön lisäksi näissä yhä suuremmiksi yltyvissä summissa. Selityksiä annetaan nyt tulevasta 25% korotuksesta. Kuivuus ja öljyn kasvanut hinta. Kuivuus on hirvittävä ongelma koko maailmassa maapallon lämmettyä ja eikös se jotenkin ole yhteydessä öljyn loputtomaan pumppaamiseen maan ytimestä.

Tätä ilmiötähän ei toki ole osattu odottaa ja siksi onkin pakko korottaa energian hintaa koska se alkaa olla yhtä harvinaista kuin timantti. Ja nehän maksavat maltaita eikä niitä köyhät ostele. Jos olisi joku viisas vain tullut sanomaan vähän aiemmin, olisi voitu kehittää muita energiamuotoja, esimerkiksi tuulivoimaa. Vaan ensin kuitenkin päätettiin pistää turpeet suosta uuniin. Nyt ovat suotkin peruuttamattomasti pilalla. Suomen ihkaoma sademetsäilmiö. Hyvä pojat. Nyt on kai ihan pakko rakentaa ydinvoimaloita joka kylään, että saadaan myytyä sähköä. Mutta voi, voi, siitä taitaa näillä näkymillä tulla melko kallista puuhaa, rakentamisesta ja jätehuollosta.

Hyvä yhtiöpohja toimii niin, että se tuottaa voittoa. Suurin mahdollinen kate saadaan välttämättömyyksien myynnistä suurimmalle mahdolliselle kuluttajakunnalle, esimerkiksi paleleville ihmisille. Pelko tuotetoimituksien katkeamisesta korostuu luonnon mullistusten ja katastrofien aikana. Olisi liikemiesjärjen vastaista olla nostamatta hintoja. Katastrofin jälkeen osoittaa samaa järkeä olla alentamatta voittomarginaalia, ovathan kuluttajat osoittaneet maksukykynsä. Suurin osa voittoina saaduista rahoista voitaisiin moraalisesti oikein toimivassa maailmassa sijoittaa tulevaisuuden palvelumuotojen kehittämiseen, katastrofien ehkäisyyn ja vaihtoehtoisiin palveluihin, jotka toimisivat myös epävarmoissa olosuhteissa. Energiayhtiöiden toiminnassa tämä pitäisi olla lailla säädetty vastuupykälä. Minne menevät voitot? Ulkomaille, jollette jätä suurta veronmaksajayhtiötä rauhaan, miettikääs sitä.

Tässä oman energiayhtiöni puolivuotisvertailut viime vuosilta:
1.1.-30.6.2006 voitto 126 miljoonaa euroa
1.1.-30.6.2005 voitto 99 miljoonaa euroa
1.1.-30.6.2004 voitto 134 miljoonaa euroa
1.1.-30.6.2003 voitto 116 miljoonaa euroa
1.1.-30.6.2002 voitto 60 miljoonaa euroa
1.1.-30.6.2001 voitto 85 miljoonaa euroa

Maksamani sähköhinta:
8.12.2005 - 8.12.2006 11,98 c/kWh… ? … arvio
26.10.2004 - 7.12.2005 10,31 c/kWh
11.11.2003 - 26.10.2004 10,28 c/kWh
22.11.2002 - 11.11.2003 9,31c/kWh
15.11.2001 - 22.11.2002 7,46 c/kWh
10.11.2000 - 15.11.2001 7,26 c/kWh

Vuosien 2001-2005 aikana eli neljässä (4) vuodessa sähkön kWh-hinta on omien laskelmieni mukaan noussut sentteinä 3,05/kWh eli prosentteina korotus on ollut 42%.

Mikäli syksyllä 2006 sähkön hintaan tulee luvattu 25% korotus olisi vuosien 2001-2006 aikana eli viidessä (5) vuodessa sähkön kWh-hinta laskelmani mukaan noussut senteissä 4,72/kWh eli prosentteina korotus tulisi olemaan 65% viidessä (5) vuodessa.

Liikevoittosarake on tavallaan yhteneväinen sähkön hinnan nousun kanssa. 2003 voitto oli jo yli 100 miljoonaa ja seuraavana vuonna se vain parani. Jos meikäläiseltä kysyy miten voitto lasketaan, vastaisin tyhmänä, että se on rahamäärä, joka jää kun tuloista vähennetään menot. Nyt siis puhutaan kuivuudesta ja kalliista tuotantokuluista, mutta puolivuositulos näyttää jo huippulukemaa, 126 miljoonaa voittoa ja jos kuluttajahintoja korotetaan loppuvuonna vielä 25% onpa voittopotti totisesti varmaan tuhti.

Voisinpa omalla maksuosallani olla mukana rakentamassa tuulivoimaa ja aurinkopaneeleita. Ja on kai turha toivoa, että energian toimitus yhteiskunnassa olisi edes joiltain, voitoista luovutetuilta osiltaan sosiaalista toimintaa, jolla varmistettaisiin hengissäolon mahdollisuus todella vähävaraisille, joita Suomessa alkaa olla jo melkoinen joukko.

Ja tässä ihana kurkistus tuulimyllyyn Myllärin Tuulivoima.

Siellä energiayhtiön piirustuspöydällä varmaan pyörivät jo toisenlaiset siivet, merten pohjathan on ihan vielä melkein koskematonta maapallon antia, ei kun vedenalaisia ydinlaitteita ja hehtoporia peliin ja valkoasuiset myyntimiehet lasersauvoin varustettuina myymään Uuden Ihmiskunnan Energiaa. Eikä maksa paljon, uuden tilaajan etuna saat kotiisi viidellä eurolla kotiisi puretun Loviisan voimalan tiilen, kolme kympillä.

9.8.06

YsiYsi-Klubi

Jorge Bucayn kirjassa Kuuntele tämä tarina on oivia ja pohtimaan pistäviä tarinoita, joista yhden tahdon ehdottomasti kertoa. Kielen ja tapahtumapaikat olen muuttanut hieman iltasatuasusta modernimpaan aikaan. Tarina on vanha kansansatu 99 Club, josta versioita on niin intialaisilla, islamilaisilla kuin kristittyjen sivuillakin (haku 99 Club majesty)

Ysiysi-Klubi

Suuren konsernin pääjohtaja eli yltäkylläisyydessä. 400 neliön merenranta-asunto, kolme autoa, loma-asunnot Marbellassa ja Lapissa sekä golfosakkeet olivat vain alku listasta hienouksia, jotka häntä ympäröivät. Sadan euron lounaansa hän nautti yksityiskabinetissaan ja hienoimmista kankaista tehdyt puvut lennätettiin erikoistyönä Italiasta ja Thaimaasta, paidat tuotiin kalliista liikkeistä suoraan kotiin ja työpaikalle, jossa johtajalla myös oli vaatehuone. Kotonaan hän järjesti upeita rapu- ja härkäjuhlia, joihin ruoka tilattiin kaupungin hienoimmista ravintoloista ja tarjoilijat vuokrattiin palvelemaan vierasjoukkoa. Hän omisti hienoja taideaarteita, jotka koristivat hänen huoneitaan kotona, työpaikalla ja loma-asunnoissa.

Mutta johtaja oli aina surullinen. Kaikesta ympärillään olevasta yltäkylläisyydestä johtaja kärsi ainaisesta huonosta mielestä eikä minään päivänä pystynyt tuntemaan iloa elämässään. Pääjohtajan lähin palvelija oli hänen henkilökohtainen avustajansa, joka oli palkattu hoitamaan juoksevia asioita ja aikatauluja. Tämä avustaja oli aina hyvällä tuulella, vihelteli iloisena töissä liikkuessaan ja aina häneltä riitti mukavia sanoja kanssaihmisilleen. Eräänä päivänä kärsivä johtaja pyysi avustajansa luokseen ja kysyi tältä miten voi olla mahdollista että tämä aina oli niin iloinen. Avustaja vastasi, että hän oli iloinen koska hänellä oli hyvä työ, rakas vaimo, kaksi ihanaa lasta ja tarpeeksi tuloja, että pystyi huolehtimaan itsestään ja perheestään.

Johtaja jäi miettimään tätä, mutta tulevina päivinä häntä edelleenkin vaivasi avustajan iloisuus ja oma surullisuutensa ja hän päätti kutsua luokseen hyvän golfkaverinsa professorin. Professori kuunteli johtajan huolia ja sanoi, että tähän auttaisi Ysiysi-Klubi. Johtaja ihmetteli mikä se sellainen oikein oli, mutta professori sanoi, ettei tiedolla tässä vaiheessa ollut merkitystä ja pyysi johtajaa hankkimaan yhdeksänkymmentäyhdeksän tuhannen euron seteliä ja tulemaan avustajan kodin lähelle keskiyöllä. Ihmeissään johtaja hankki rahat ja tapasi professorin avustajan kerrostalon luona yöllä. Vanhan kerrostalon alaovi oli raollaan, se oli odottanut korjausta jo pitkään, joten johtaja ja professori pääsivät sisään helposti. Sitten he kipusivat kierreportaita avustajan ovelle ja professori pyysi johtajalta rahakuoren, jonka hän ujutti postiluukusta varovasti sisään. Sitten he poistuivat talosta. Ulkona johtaja kysyi mitä seuraavaksi tapahtuisi ja professori sanoi, että nyt odotellaan liittyisikö avustaja Ysiysi-Klubiin.

Varhain seuraavana aamuna avustaja meni hakemaan sanomalehteä ja huomasi kynnyksellä olevan kuoren. Kummastellen hän avasi kuoren ja kurkkasi sisään. Hänen silmänsä rävähtivät apposen auki kun hän huomasi tuijottavansa paksua nippua tuhannen euron seteleitä. Hän kurkkasi ovisilmästä, mutta ei nähnyt ketään. Varovasti hän sulki oven, ettei herättäisi perhettä ja hiippasi hiljaa olohuoneeseen sulkien oven perässään. Siinä kahvipöydän ääressä hän vapisevin sormin otti setelit pois kuoresta, kahisutteli niitä ja levitti lopulta viuhkaksi pöydälle. Rahaa, näin paljon rahaa ! Tällä saisi maksettua pankin velan pois ja he olisivat vihdoinkin velattomia ja vapaita ja vielä jäisikin rahaa. Mies ryhtyi rakentamaan seteleistä kymmenen tuhannen euron pinoja. Tuossa oli ensimmäinen, toinen, kolmas ja lopulta yhdeksäs kymmenen tuhatta euroa. Viimeiseen pinoon avustaja laski yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän seteliä, mutta setelit olivat loppu, ei ollut kymmentä seteliä. Hätääntyneenä mies rakensi pinot uudelleen ja uudelleen, mutta aina lopputulos oli 99 tuhatta euroa. Yksi tuhat puuttui kymmenestä tuhannesta eurosta.

99 tuhatta ei ollut sata tuhatta ja jos olisi sata tuhatta, voisi tuntea itsensä varakkaaksi hän ajatteli ja alkoi laatia laskelmia miten saisi säästettyä puuttuvat tuhat euroa. Laina pitäisi tietenkin maksaa työstä saatavalla rahalla ja lisäksi pitäisi pistää säästöön kaikki mahdollinen. Siltikin tuhannen euron säästämiseen ja velan loppuun maksuun menisi 15 vuotta. Ihan liian pitkä aika ajatteli mies ja päätti, että vaimon oli aika mennä myös työhön ansaitsemaan. Siltikin aikaa olisi kulunut 8 vuotta, joten mies päätti että kaikesta säästettäisiin, ei huvituksia, ei uusia vaatteita, ei mitään ylimääräistä ja säästöaika hupeni neljään vuoteen, johon miehen oli tyydyttävä.

Työssä pääjohtaja huomasi, että avustaja oli muuttunut kärttyisäksi eikä enää kulkenut hymyissä suin vihellellen kuten ennen. Aikansa mutruhuulista alaistaan katseltuaan johtaja antoi avustajalle potkut, kuka nyt jaksaisi tyytymättömän näköistä työntekijää päivästä toiseen katsella. Kun johtaja tapasi professorin hän ihmetteli tälle, miten avustaja olikin muuttunut niin nyreäksi ja kärttyisäksi vaikka oli saanut niin paljon rahaa. Professori selitti, että avustaja oli liittynyt Ysiysi-Klubiin ja siitä Ysiysi-Klubissa oli juuri kyse. Ysiysi-Klubi oli itse asiassa nimitys sellaisille ihmisille, joilla on vaikka mitä, mutta he aina vaan haluavat lisää eivätkä koskaan ole tyytyväisiä. He eivät enää ole entisiä tyytyväisiä ihmisiä vaan haluavat enemmän ja enemmän eivätkä ymmärrä, että koko heidän elämänsä hukkuu tuohon saavuttamiseen. He ovat aina pyöristämässä ykköstä seuraavaan kymmeneen tai sataan. He eivät enää nuku kunnolla eivätkä nauti elämästään, lopulta he loukkaavat ketä tahansa saavuttaakseen päämääränsä.

29.7.06

The Day of the Triffids

1981 BBC tuotti 6-osaisen sarjan John Wyndhamin 1961 julkaistusta kirjasta The day of the Triffids. Kun sarja esitettiin Suomen televisiossa jäin täydelliseen koukkuun ja kaikki sai jäädä esitysajan kohdalla. En kuitenkaan nauhoittanut silloin sarjaa ja kuutisen vuotta sitten aloin etsiskellä sarjaa kaupungilla liikkuessani. Tietokoneen alkaessa toimia laajakaistalla aloin laajempialaiset etsinnät. Huomasin IMdB:n keskusteluissa joidenkin muidenkin kyselevän samaa, mistä saisi BBC:n sarjan DVD:n tai VHS:n. Vastausta ei ollut. Olin jo luopua toivosta, kun sain tilaisuuden pyytää Lontoon matkalaiselta tutkia DVD-kauppoja. Ja BINGO ! DVD löytyi, BBC:n sarja oli uudelleen julkaistu DVD:nä 2005.

Kuvassa piuhat sekaisin kuten päässäni eilen, kun sain käsiini Triffidien kapina-DVD:n, Jamikin hiipi kummissaan, kun äiti tuuletti triffiditanssilla.

Eilen sain sen ja vapisevin sormin otin teoksen käteeni ja tuijotin kansikuvaa. Tässä se nyt on, Triffidien kapina. Kotelossa on melko laaja selostuskirjanen tarinasta. Eilen illalla valmistauduin huolellisesti katsomiseen. Odotin, että tulee pimeää, sammutin kaikki valot ja hain nojatuolin viereen taskulampun pakollisia liikkumisia varten. Sitten kiinnitin TV-kuulokkeet 5 metrin johdolla ja säädin nupit kaakkoon. Ja niin alkoi liki kaksituntinen nautinto. Ensisekunneista sarjan musiikki iski saman jännityksen ja odotuksen tunteen päähäni kuin sarjan ensi kerran nähdessäni. Alkumusiikin kirkkolaulanta ja vahvat rumpuiskut kolahtivat.

En kerro tarinasta sen enempää, mutta itse sarjasta on pakko sanoa ettei 25 vuoden aikahammas paljoakaan ole purrut tähän hyvin tehtyyn teokseen. Upeat kuvaukset tyhjentyneestä Lontoosta ja pelottavat kasvit toimivat melkeinpä paremmin kuin moni amerikkalainen muovinen avaruusuhkaelokuva, jossa koira aina pelastuu. Vaan onpa tässäkin tarinassa koira, Rufus, joka on viidennessä osassa mukaan tulevan pienen Susanin koira. Koira, jonka oikeakin nimi on Rufus oli sitä paitsi pääosan esittäjän John Duttinen oma koira. Tällaista triviaa.

24.7.06

Nettihautajaiset

Hankin kolme-neljä vuotta sitten ensimmäisen laajakaistaliitymäni. Tutkin tarjoajia ja AAA voitti suomalaisuudellaan ja reiluimmalla tarjouksellaan. Kotimainen yhtiö ja upea palvelu seurasivat hankintaani kuluneina vuosina. Ongelmat ratkaistiin aina reilulla tavalla ja nettiyhteys toimi, jos välillä oli katkoja, sain aina hyvää palvelua ja hyvitystä sekä ongelmien korjauksissa AAA toimi minua rauhoittavalla tavalla. Modeemi vaihdettiin, jos se ei toiminut. Olihan sopimus tehty niin, että modeemi tuli minulle omaksi ja asennus sisältyi superedulliseen avauspakettihintaan. Tuota hintaa ei kukaan silloin, eikä myöhemminkään ole tietääkseni päihittänyt. Siitä muistin aina ihmisille kehua AAA:ta kuin myös kotimaisuutta sekä palvelua. Kun viimeisin modeemiongelma ratkaistiin sain nauttia toimivasta nettiyhteydestä. Sitten pommi iski paratiisiin. AAA oli myynyt nettipalvelut pääkaupunkiseudulla BBB:lle. Olin huolestunut ja ehkä vähän surullinenkin, en pidä muutoksista paljonkaan. Vähän aikaa kaikki tuntui uuden systeemin kanssa sujuvan kuin ennenkin, mutta uusi yhtiö BBB joutui kohtaamaan ison verkon tarjoajan, CCC:n, siirto- ja monopoliongelmia. Siirrot ja yhdistämisongelmat sekä ylimitoitettu myyntitavoite ilman resurssien lisäystä olivat liikaa.

Voi miten tuttu ongelma BBB:ssä, ostettiin ylimitoitetusti palveluita ja kuviteltiin, että työntekijät voisivat hoitaa homman vasemmalla kädellä entisen työpaineen ohella, paineen, joka jo entiselläänkin on jopa 2,5 ihmisen työmäärä. Kaikki irti ja jos katkeaa, uudet remmiin. Kertakäyttönappuloita. Mun lempiaihe, pienten ihmisten muilutus.

Vietettyäni noin 1,5 viikkoa ilman nettiyhteyttä ja yli kaksi viikkoa kestänyttä ikävää pätkintää, joka pääosin johtui suuren verkkoyhtiön, CCC:n kiinnostuksen puutteesta pienen nettiyhtiön BBB:n yhdstämisongelmiin olin aika epätoivoinen. Nettiyhtiöni BBB palveli erittäin mahtavasti minua, siitä haluan sanoa suuret ja lämpimät kiitokset ja ehkä vielä palaan asiaan heidän kanssaan, mikään ei ole mahdotonta. Mutta netistä riippuvaisena hermojeni säästämiseksi vaihdoin nettiyhteyden suuren yhtiön ???:n puolelle.

Nyt tunnen pahaa mieltä, kuin olisi hautajaiset kyseessä. En ole kovinkaan hyvä vaihteluiden suhteen enkä varsinkaan suurten yhtiöiden suosimisessa pienten sijaan. Tunnen juuri nyt, että ei kulu kauankaan aikaa kun jo palaan pienten ja suomalaisten yritysten pariin. Katsonpa vain aikani tämän ison ja vallitsevan, ulkomaisen omistuksessa oleva firman systeemejä hetken. Omatuntoni ja sieluni eivät tunnu oikeasti hyväksyvän tätä vaihtoa. Katson ja mietin.

21.7.06

Hauskuutuksia ajan takaa

Elämäni varrella olen kuullut paljon vitsejä. Tässä sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen ja aivokoppaani nuoruuteni ajoilta. Naurettu on siis tällaisille jutuille.

Vaihtelu virkistää sanoi hajuvesikauppias pudottuaan lantaruumaan.

Nuorimies tuli tyttöystävänsä kotiin. Tyttö sanoi, että haluaisi järjestää suuren yllätyksen. Mies suostui istumaan sohvalle ja tyttö sitoi miehen silmille siteen. Tyttö sanoi miehelle menevänsä järjestämään yllätystä ja pyysi miestä odottamaan hetken. Mies myönteli ja mietti tytön menevän keventämään vaatetustaan. Ilmavaivat saivat vallan miehessä ja hän päästeli kunnon pöräytyksiä ilmaan. Sitten tyttöystävä yhtäkkiä avasi silmillä olevan siteen ja huoneessa istui koko tytön suku.

Tyttö ja sotilaspoika istuivat puiston penkillä pusimassa. Poikaa alkoi pierettää ja hän keksi, että jos hän päästäisi kaasua ja samalla hieroisi saappaitaan yhteen tyttö ei huomaisi. Niin hän tekikin, muutaman kerran. Sitten tyttö sanoi, että kyllä hänenkin saappaansa narisivat, mutta eivät haisseet yhtä pahalta.

Sorsa ui lammessa ja kissa saapui rannalle. Kissa alkoi vaania saalista ja asettautui vaanimisasentoon rantaheinikkoon. Siinä se katsoi sorsaa ja sen liikkeitä tuntitolkulla. Välillä sorsa ui lähemmäksi kissaa, mutta saman tien loittoni pois. Kissa pysyi paikoillaan kuin patsas. Ilta alkoi hämärtää. Lopulta sorsa lähentyi rantaa ja kissan vaanimispaikkaa ja näytti asettuvan yöpuulle. Kissa viritteli jäseniään hyökkäykseen ja lopulta syöksähti veteen sorsan kimppuun. Sorsa pakeni lentoon ja kissa päätyi uimaan senttimetrien päähän saaliista. Opetus oli, että pitkä esileikki sain aikaan kostean mirrin.

Kumpi ja Kampi tappeli. Kumpi voitti?

Lähetyssaarnaajamies oli synkässä viidakossa töissä. Jossain vaiheessa miehiset tarpeet nostivat päätään ja alkuasukasnaiset alkoivat näyttää muiltakin kuin pelastettavilta. Eräänä päivänä lähetyssaarnaaja souti veneellään jokea pitkin ja näki kauniin alkuasukasnaisen alastomana joen rannalla. Mies meni naisen luo ja kohta he jo harrastivat seksiä. Mies jatkoi aktin jälkeen matkaansa jokea pitkin. Hiukan edempänä joen rannalla tapahtuneen nähnyt alkuasukasmies kysyi mitä lähetysmies oli naisen kanssa tehnyt. Lähetyssaarnaaja sanoi alkuasukasmiehelle että hän vain rutuutti mopoa. Alkuasukasmies nyökkäsi. Sitten lähetyssaarnaajamies jälleen teki saman matkan ja jälleen kohtasi alkuasukasnaisen ja harrasti seksiä tämän kanssa.. Kesken aktin alkuasukasmies tuli paikalle, löi saarnaajaa kepakolla päähän ja sanoi – Minun mopo.

Mikä on seinällä ja soi ?

Silakka.

Mies naiselle : Haluatko karamellia ? Kara edellä ja mellit perässä

Tämän kuulin 16-vuotiaana neitsyenä rekkakuskilta, joka oli ensimmäinen mieheni..

Kalle ajaa pyörällä ja kaatuu ja kiroilee. Pappi saapuu paikalle ja toruu Kallea kiroilusta ja sanoo ettei kiroilulla pääse taivaaseen. Kalle sanoo ettei olekaan matkalla taivaaseen vaan kauppaan.

18.7.06

Sohvaremontti

Entinen sänkyni sanoi irti suhteensa. Kyseessä on 80 cm leveä runkopatja puujaloilla. Ostin sen aikoinaan 1991, kun muutin olohuoneeseen nukkumaan lapsen ottaessa makuuhuoneen omakseen. Sittemmin tämä sänky käväisi lapsen omassakin kodissa, mutta hänen hankittuaan uuden vanha sänky tuli takaisin tänne. Jalat olivat jo siinä vaiheessa huterat ruuvien kiristämisestä huolimatta ja patjan jouset melko velttoja. Ruuvasin turvallisuussyistä jalat irti, en halunnut sängyn nukkujineen romahtavan alla puuhailevan Jamin niskaan. Jalaton patja on toiminut unipaikkana jo pitkään. Toinen nukkumapaikkani eli ongelmahuonekalu on 1990 ostettu rockysohva, jonka patjat ovat irtopainoksia ja altapäin kolmen kissan syömiä. Aukaisumekanismikin lakkasi pikkuhiljaa toimimasta. Ja vielä, makuuhuoneen oven takana seisoi osina nelisen vuotta sitten työkaverin naapurilta saatu iäkäs 115 cm leveä, mutta armottoman natiseva ja pikkaisen huojuva lastulevysänky. Ulkonäöltään se muistuttaa 80-luvun puoliväliin jatkunutta jokakansan huonekalulinjaa, halvalla saa ja paljon erilaisia.

Vanha uusi sänkyni uusittuna houkuttelevana odottamassa nukkujia. Kuvassa myös edesmenneen anoppini virkkaama päiväpeite, naapurin rouvan muuttaessaan lahjoittama matto, tyttären vanhat verhot ja menneisyyden pomon vaimon vanha kampauspöytä. Tyynyt Hobby Hallin alennuskorista. (klikkaa kuvaa jos haluat nähdä isompana)

Ensi viikolla on tulossa hiukan ylimääräistä rahaa ja aloin heti suunnitella uuden sängyn ostoa. Tarjouksessa oli 120x200 cm runkosänky 88 eurolla. Mikä tarjous, kuljetuksen kanssakin se olisi tosi edullinen tapa hankkia mukavan levyinen lepopaikka, vaan sohvaa ei sitten budjettiin sopinutkaan. Mietin kirpparille menemistä, mutta sitten eilen iski saituus ja ikävä hyvin palvelleita huonekaluja kohtaan. Halusin vielä yrittää, jospa sittenkin saisin asiat mallilleen ostamatta mitään uutta. Ei kun tuumasta toimeen.

Otin jalattoman sängyn pois makuuhuoneesta ja kokosin paikalle oven takana olleista osista lastulevysängyn. Leikkasin ohuesta nahasta pääpalkin metalliosien väliin vaimentimet ja tilkitsin sukkapuikon avulla lastulevyosien välit pienillä trikoosuikaleilla, vanha T-paita oli valmiiksi palasina siivouskomerossa. Otin rockysohvan kaksi patjaa, mittasin ja leikkasin toisesta parikymmentä senttiä kokin veitsellä. Jamin laitoin vaarallisen vaiheen ajaksi keittiöön syömään. Lastulevysängyssä on viiden sentin patjalaidat ja sain sohvan patjan tiukasti liikkumattomiksi sänkyyn. Koska rockypatjoissa ei enää ollut mitän päällyskangasta, laitoin ensi keskelle sänkyä vanhan sängyn petarin ja venyttelin aikoinaan ostamani runkopatjasuojan pitämään homman kasassa. Runkopatjan suoja oli n. 90 cm leveä, mutta siinä olevien helmojen ansiosta patjaviritys lopulta näytti ihan asialliselta. Sitten vain lakana, tyynyt ja päiväpeitto.

Siirryin olohuoneeseen ja aloitin hikisen urakan rockysohvan kanssa. Ruuvasin ensin metallirungosta irti patjasäleiköt. Se oli vielä melko helppo homma, mutta sitten tuli hankala vaihe. Piti irrottaa jalkarungossa avausmekanismit. Koska koko sohva oli kiinnitetty pulteilla oli pakko käyttää kiintolenkkiä ja sen vääntäminen tässä osiossa oli mahdollista vain, kun jalkaosion nosti kyljelleen. Siinä sitten iloisesti väänsin ahtaissa kolosissa ja pian jo pultit ja mutterit erosivat. Kerran ote avaimesta lipsahti ja huitaisin sormeni terävään sohvan metallisivulaitaan. Puhdistusainetta, vessapaperia ja kumilenkki ja takaisin hommiin. Yhtäkkiä viimeisen mutterin kohdalla tajusin, että koko painava jousimekanismi tipahtaisi lattialle. Eikä ollut enää tarpeeksi käsiä estää tippuminen. Kurkistin työkalulaukkuuni, joka näyttää Maija Poppasen kassilta ja bingo, huomasin muutamia vuosia sitten alennuskorista löytämäni puristimen. Se muistuttaa ulkonäöltään käsivoimien parantamiseen tarkoitettua puserruslaitetta, mutta on siinä on aukeavat leuat. Voimia vaadittiin, että sain sen tukevasti puristamaan rungon ja mekanismin yhteen. Mutta lopulta kumpikin mekanismi oli irti ja edessäni oli pelkkä jalkaosio.

Mittailin vanhaa runkopatjaa ja rockyrunkoa. Hain tukevaa pyykkinarua ja laitoin sekä jalkaosion että runkopatjan kyljelleen. Patja oli maton päällä, jalkaosio paljaalla lattialla. Näin aseteltuina patja osui tarkalleen jalkaosion kulmissa olevien jalkojen keskelle. Sitten pujottelin ja kiristin pyykkinarun vuoron perään jalkaosion ja runkopatja pohjassa olevien pohjalautojen lomitse. Sidoin ja solmi tukevasti seinän puoleiseen jalkaan. Sitten hökötys pystyyn, päälle aikoinaan Salossa sijaitsevasta bändikämpästä mukaan unohtunut Oravaisten Verkatehtaan villahuopa, päiväpeite ja tyynyt. Ja uusiovuodesohva oli syntynyt.


Lisätyynyjä kaipaava uusi vuodesohva päiväunikäytössä. Kuvassa edesmenneen anopin virkkaama toinen päiväpeite, tyttäreltä saatu hänen kierrätyksenä saamansa matto ja tyynyjen päälliset Hobby Hallin alennuskorista. (klikkaa kuvaa jos haluat nähdä isompana)

Nyt on muutama hassu juttu ylimääräisenä. Sohvan jousimekanismit ja kaksi metallirunkoista sohvan säleikköä. Niiden kohtalo selvinnee, kunhan jälleen saan keksijäkuumeen.
Myöskin patjan kiinnityksessä on kehittelyn varaa, mutta kaikki aikanaan.

4.7.06

Mummon Mustangit

Nuorena likkana olin ensin hevoshullu ja silloin luin villeistä hevosista, mustangeista, jotka laumoissa laukkasivat kyljet uljaina kiillellen, harjat tuulessa liehuten. Kyllä olin haltioitunut ajatuksesta, että joskus voisin sellaisia luonnossa nähdä. Myöhemmin sain tietää, että mustangit olivat kotoisin Espanjasta ja eivät alunperin olleetkaan villejä. Kauniita ja uljaita ovat silti vieläkin. Katsokaa vaikka tuota Wikipedian kuvaa.

Vähän vanhempana likkana kiinnosti vauhti ja silloin astui elämääni Ford Mustang. Varsinkin se vuosimalli -69. Tämä se on vielä tänäkin päivänä ainoa auto, jonka haluan. En ole vielä hankkinut kyllä ajokorttiakaan, mutta kyllä sen mummona ehtii, onpahan kaasujalka toivottavasti vähän keveämpi. Ei edes Janis Joplinin Porsche saanut päätäni kääntymään, Mustang se pitää olla. Ja aina, kun näen kaupungilla Ford Mustangin, muistan miksi se juuri on se ainoa oikea. Tuon auton suunnittelussa on espanjalaissyntyisen, villin ja uljaan hevosen kauneutta ja virtaviivaisuutta. Se vain kertakaikkiaan on maailman kaunein auto. Ja minä onnekas bongasin tänään kävelyllä yhden sellaisen ja vielä mustan, musta sen pitää olla. Rekkaria ja liikennemerkkiä vähän tohtoroin tässä valokuvassani. Mummon Mustang !

PS. Koska olen oikeasti huolissani maapallon voimavarojen riittävyydestä, mummon Mustang, jos yleensäkään käy, käy ja rasvataan kasviöljytuotteilla. tosi Mustang-fanit sanovat yäk, mutta niin se vain nyt on.

30.6.06

No voihan nenä mitä totuuksia

Löysin tällaisen testin Turkuraattorin kautta ja ihmettelin sen monipuolisia ja omituisia kysymyksiä, mutta testitulos oli aika ällistyttävän lähellä totuutta….kai. Korostin niitä ihan nappijuttuja.

Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 47 % Impulsiivinen
Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ———-*——— Introvertti
Käytännöllinen —————-*—- Intuitiivinen
Ajattelija —————–*– Tuntija
Impulsiivinen —–*————– Harkitsija
(mmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi:

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Turkuraattori on aika oiva. Itsehän olen sieltä päin kotoisin ja kävin lapsempana ostamassa karuja kipsalta, matkustin linkkarilla ja minulle tarjottiin nuorena naisena työtä Puutorin vessan kärettömien kusettajana. Nyt päätin laittaa ihan oman runoni Turkuraattoriin ja katsoa mitä siitä tulee. Alkuperäinen:

Kiksien stögis

Sä et muuta
kun löhööt sohvalla
ja tuijotat jotain juuri laatannutta,
bulimista musavideojuontajaa.
Vedät sokeena chipsejä
kourallinen kerrallaan
keppanalla
alas.
Sun silmien taakse
on
kannettu
kiksien stögis.

ja tällainen siitä tuli

Mahtaks sitä sanokka kehrata kiksitte stökis

sä et muuta
kun löhööt ei mar sohvalla
ja tuijotat jotain juuri laatannut,
bulimista musavireojuantajaa.
verät sokeena chipsejä
kouralline alas.
Sun täsä ny silmitte taakse
on
kannettu
kiksitte stökis.

26.6.06

Jose Felicianon Rain ja muuta

Eilen iski varsinainen nostalgiafiilis. Kerran Turun kaupungissa tapasin pojan, jolla oli kitara ja hän soitti ja lauloi minulle kappaleen Rain. Rakastuimme ja vietimme seksittömän kaksi päivää ja yötä kesän ihanassa kauneudessa. Istuimme kaupungin kivisillä portailla ja luonnon vihreillä pedeiillä. Kaikki oli vain musiikkia ja suudelmia, silmiin katsomista ja eron tuskaa. Hän oli vain käymässä ja tiesimme eron olevan tosiasia. Jose Felicianon Rain kappaletta voi kuunnella pätkän osoitteessa emusic aah..muistoja.

Toinen ihana ja hieno musiikkiesitys on Minnie Ripertonin esittämä Loving you. Tämä upea laulajatar hallitsi viiden oktaavin äänialan. Ikävä kyllä hän kuoli kurkkusyöpään vain 31-vuotiaana , joka tuntuu itse laulajana todella pahalta ja hänen ihanan lauluäänensä kohdalla erityisen hirveältä kohtalolta.

Jose Feliciano ja Minnie Riperton tekivät yhdessä dueton Doorsin kappaleesta Light my Fire, josta Jose teki omankin, aivan ihanan version. Josen ja Minnien versio pursui latinovoimaa ja sensuaalisuutta.

21.5.06

Lordi rulettaa

Kiitos Lordi ja onneksi olkoon

21.05. 2006

Harvoin olen ottanut kantaa Suomen Euroviisuehdokkaaseen tällä lailla ja nyt tulos oli tämä. Onneksi olkoon Lordi, Suomi on polvillaan kiitollisuudesta ja ihailusta. Sydän on onnesta sykkyrällä. Olen melkein sanaton, ei voi käsittää koko juttua, minä kun veikkasin viiden parhaan joukkoon, haaveilin voitosta kyllä, mutta että se tuli……

Kuuntele Hard Rock Hallelujah
vaatii Quick Time 7:n, ohjeet ja lataus sivulta tai täältä ilmainen = free download.

Yle
Yle lisää
Lordin haastattelu
Iltasanomat

Lordi rulettaa

20.05. 2006

Tänään kotikatsomossa eräs Katili jännittää ja tsemppaa Lordia kybällä. Koko Suomen itseäni sivunneen Euroviisuhistorian ajan olen toivonut ja toivonut ja toivonut, että Suomesta lähtisi jotain sellaista, joka jyrää ja rokkaa. Kunnon Väinämöinen suohon laulanta, joka vie polvet muusiksi lopulta Eurooppaa. Kun Suomen karsinnoissa Lordi astui lavalle ja jyläytti Hard Rock Hallelujahin ilmoille, olin kananlihalla ja seisoin kappaleen ajan nojatuolini edessä kädet nyrkeissä huudahdellen silmät liikutuksen kyyneleissä: "Tämä, lähettäkää tämä, tämä se on !" Ja niin kävi, taas pirahteli mahtitunteen pisarat, kun lopputulos Suomen karsinnassa selvisi. Kissa pinkaisi pakoon, kun emäntä innostui pomppimaan ja karjahtelemaan onnesta.

Ja semifinaali. Pulssi piti ensin taukoa ja lähti sitten iloiseen laukkaan, kun siellä Euroviisulavalla möyrysi kunnon monster-rokki ja matalat äänet, riffit painelivat vatsan pohjaan ja Lordi ruletti monenlaisten himpulapimpuloiden ja plagiaattisätkyttelyiden keskellä. Kyllä on bändi ja saundi vanhan rouvan mieleen, kunnon show ja musiikillista munaa. Räyh!

Tänä iltana kello 22 on minun kotikatsomossani urheilujuhlan tuntua. Onnea Lordi, onnea Suomi. Odottelen viiden parhaan joukkoon, saas nähdä. Ja en usko pätkääkään mihinkään bändin ulkonäöstä mieleen ponnahtaneihin höpö-höpö-juttuihin. Lordi on monsterbändi, jos ei sitä tajua, ei sitten tajua. Ihan samalla tavalla kuin on vaikka poikabändejä, jatkuvasti föönattavana istuvat babyfeissit sätkyttelee lantioitaan söpösti laulellen, kyllä siinäkin naamioimista harrastetaan ja totuus jää katsojalta piiloon. Minusta vain Lordi on enempikin lammas suden vaatteissa, poikabändeissä voipi olla usein toisinpäin…..

Lordin kotisivut

7.4.06

Unipakoa ja päänsärky

Viime yönä näin unta. Toimintaa riitti.

Pakenin toisen ihmisen kanssa vaarallista takaa-ajajaa. Syöksyimme metsän läpi risuja ja oksia edestämme työnnellen. Oli syksyinen, kirpeä ja hieman usvainen ilma, saavuimme kallioiselle aukealle. Sammaleet hohtivat ja pysähdyimme hetkeksi katsomaan suuntaa. Sitten tuli kiire, juoksimme kallion reunalle, siinä oli vähän alempana pieni kiven muodostama uloke ja hyppäsimme sille. Kyykyssä katsoimme ylös ja yhtäkkiä mustapiippuinen ase ilmestyi ja oli pakko kierrähtää ulokkeen alle suojaan.

Vähän hämmentyneenä heräsin rämähdykseen, pääni osui ensin yöpöytään, joka siirtyi sivuun ja tipahdin sängystä olkapää edellä lattialle. Pelästyin ensin, että päälle kävi huonosti, mutta kömmin lopulta takaisin nukkumaan. Tänään on jomotellut pikkaisen ja päässä on pikkuluumun kokoinen patti.

Aloin vakavasti jälleen miettiä leveämmän sängyn hankintaa kierrätysmarkkinoilta, ensin taidan kuitenkin irrottaa Bonnell-pomppupatjasta jalat. Etten ainakaan tipu enää korkealta.

Ja sanotaan vielä, että ihminen ei muista uniaan

Terveisin kuhmupäinen uniensa tutkija, muistiinpanoja, havaintoja ja tulkintoja omista unista jo 43 vuoden ajalta, mutta nyt tuli sitten ensimmäinen mustelma.

10.3.06

Yksinäisyys - voittojen maksimointia?

Elämme maailmassa, jossa yksinäisyys on itsestään selvyys. Puhutaan vanhusten ja yhteiskunnasta eristyneiden yksinäisyydestä, ihmetellään ihmissuhteiden solmimisen vaikeutta ja kertakäyttöisyyttä. Perheyhteisöt ovat etääntyneet toisistaan puhelinkontaktien päähän ja sukutilaisuuksien järjestämisessä on käytettävä almanakkaa apuvälineenä. Kaikilta tuntuu loppuneen aika yhdessä olemiseen.

George Orwell (1903-1950) kirjoitti vuonna 1948 kirjan Vuonna 1984, jossa hän kertoi elämästä maailmassa, jossa ihmiset olivat hyödyllisiä vain, jos he tekivät työtä. Ei ollut lupaa ajatella itsenäisesti tai kyseenalaistaa järjestelmää. Ison Veljen johtama Puolue kirjoitti historiaa uusiksi järjestelmän tueksi, ihmiset lukivat vain Puolueen lehtiä, katsoivat Puolueen tietoiskuja ja uutisia. Jopa tunteita säädeltiin, parisuhde toimi ainoastaan uusien työläisten synnyttämiseksi. Saatiin aikaiseksi ihmisjoukot, jotka keskittyivät tekemään vain työtään ja heidän ohjailemisensa oli johtajille helppoa ja tuottavaa puuhaa.

Mainitsin Orwellin kirjasta tässä yhteydessä, koska jollain tavalla nykyisessä eriyttämisessä tuntuu sama maku, kuin kirjassa kerrotussa maailmassa. Työtätekevät on stressaavalla työtahdilla pitkälti saatu kodin ja työpaikan väliselle radalle, poikkeuksiin tai omiin ajatuksiin ei riitä aikaa eikä jaksamista. Vanhukset on siivottu laitoksiin häiritsemästä ajatuksia ja kiireistä elämää, lapset, nuo tulevat työntekijät, aloittavat elämänsä päiväkodeissa ja kouluissa, joissa he oppivat jo varhain, että yksilöllisyydelle ei ole sijaa oikeassa maailmassa. Meille on myyty ajatus vapaa-ajan viettämisestä – raskaat työt, raskaat huvit. Jokaiselle löytyy jotain, liikunta on mitä omituisimman nimistä saliharjoitusta, lapsia kuskataan illat pitkät treeneissä ja aika, joka kotityöltä jää vietetään runsaasti tarjolla olevan viihteen parissa, aivoja tyhjennellen, jokainen omaansa keskittyen. Kun tyhjyys alkaa ahdistaa, hakeudutaan tai raahataan hoitoon. Lapsista mummoihin löytyy terapiaa ja laaja arsenaali kemiallista auttajaa, uusia oireyhtymiä keksitään pilvin pimein, kaikille löytyy ainakin yksi, parhaimmille useampi.

Käytän mielelläni sanontaa hajota ja hallitse (divide et impera, Rooman imperiumium tahallisen monimutkainen hallintajärjestelmän taktiikka, jossa eri alueet usutelliin toistensa kimppuun, jotta päävallanpito sai jäädä rauhaan) miettiessäni nykyajan kaoottista menoa. Jossain selvästikin tuntuu olevan joku, joka hyötyy ihmisten ajautumisesta ahdistusta aiheuttavaan oravanpyörään. Kun vielä miettii elämää työpaikoilla, joista väistämättä tulee yllämainitun stressin painamien ihmisten kohtauspaikka, ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, että toistensa kyttääminen, kiusaaminen ja ilkeä kilpailu vallitsevat päivä päivältä kuluttavampana. Liiketaloudelle hyödyttömien ihmisten poistippuminen sairauspäivärahoille, eläkkeille tai vaikkapa heitteille antaa yrityksille vapaat kädet palkata halvempaa ja helpommin ohjailtavaa työvoimaa, vaikkapa ulkomailta. Tämä tieto saa ihmiset entistä hurjemmin taistelemaan asemastaan työelämässä. Ahdistus, kaaos ja yksinäisyys syvenevät.

Olisiko aika ryhtyä ajattelemaan mihin kaikki lopulta johtaa? Esitän vain kysymyksen, koska elämässä harvoin on vastauksia, vain hyviä kysymyksiä.

Anonymous said… Todella sujuvaa tekstiä, ihanan soljuvaa luettavaa. Asiakin tulee esille, ei huku sanahelinän joukkoon. Erittäin tasokas teksti!

Mikko Moilanen said… Jos elämässä on vain hyviä kysymyksiä, niin voinen esittää yhden, mitä en väitä hyväksi, mutta mikä kiinnostaa minua kovasti.Miten kaltaisesi nainen on ruvennut käyttämään The Gimppiä?

Katili said… Gimp tuli maailmaani 2004 tietokonelehden CD-rompun kautta ja jäi, syitä oli monia. Ensinnäkin se on mahtava ajatus kaikkien käsillä olevasta kuvankäsittelyohjelmasta, toiseksi sen ilmaisuudesta tuli oman taiteen tekemiseni elinehto, kun taloudelliset perusasiat ympärilläni sortuivat. Tämän jälkeen Gimp on toiminut muiden kaltaistensa taiteen apuvälineiden kanssa tärkeänä innoittajana ja terapeuttina, nyt jo muillekin, kuin itselleni.

Eräs asia on kai mainittava, minä ja Gimp puhumme samaa kieltä, likipitäen jo kaikki sen ihanan moninaiset osaset (kiitos ISO suunnittelijoille) ovat auenneet, olen saanut maailmalta kuulla, että näin ei kaikkien kohdalla ole suinkaan ollut. Mutta kun olen tällianen tutkijaluonne, se lienee ollut eduksi. Joka tapauksessa, tuo saman kielen puhuminen on nyt jo niin tärkeää, että vaikka olen saanut tilaisuuden työpajalla käyttää kalliitakin ohjelmia, ei Gimp lähde sydämestäni.

Kun saan lottovoiton, Gimp saa lahjoituksen eräältä iloiselta käyttäjältä.

1.3.06

Vanhaa ja kierrätettyä

Pienestä asti olen ollut nenä kiinni vanhoissa asioissa, esineissä. Nuuskinut historian hajua innoissani missä milloinkin. Kotitalojen ja mummoloiden kellarit ja ullakot ovat imeneet minut lumoavaan seikkailuun menneisyydessä erilaisten esineiden kautta. Lempipaikkoihini ovat myös kuuluneet kaikenlaiset museot ja rauniot. Turun linnassa suoritin Turussa asuessani monia ristiretkiä, viipyillen pienissä huoneissa ja vankityrmän luona, istuskellen ikkunapenkeillä ja vaipuen menneisiin aikoihin. Keräilykohteina ovat olleet vanhat pullot ja niiden etiketit ja erilaiset, merkitykselliset ja vanhat kierrätysesineet. Olen kerännyt kotiini monenlaista toisten pois heittämää aarretta, joiden tarinoita olen mietiskellyt niitä katsoessani.

Tavallaan vanhojen asioiden ja tavaroiden kunnioittaminen tällä tavalla osoittaa kiinnostustani historiaan, mutta yhtä lailla se tuo minulle hyvän olon tunteen siitä, että en ole merkityksetön maailmankaikkeudessa, jos minäkin löydän vanhoista tarinoista ja tavaroista kunnioitettavaa ja mielenkiintoista, joku toinen joskus tulevassa takuulla törmää minun tarinaani, vaikkapa käyttämieni esineiden kautta. Tämä elämäntapakierrätys on minulle kovin vahva asia, se on alun kiinnostuksen jälkeen kasvanut osiltaan myös kerskakulutuksen ja kertakäyttöisyyden vastustamiseksi. Tokihan minullakin on tiettyjä uuden ajan esineitä, kuten vaikka tietokone ja TV, mutta kyllä niidenkin kanssa on ensin vuosikymmen harrastettu kierrätettyjä malleja.

Ensimmäisen Texas Instrumentin koneen sain lainaksi muutamia kertoja jo vuonna 1978-1979, avioliiton aikana oli jonkun aikaa Commodore 64, joka tilttasi. Viruksen tuhottua rakkaan Atarini tulivat toimistosta poistetut kierrätyskoneet, niillä oli hyvä harjoitella erinäisiä järjestelmänhallinta-asioita. Vasta 2004 päädyin lopulta ostamaan ensimmäisen ikioman uuden tietokoneen Lukuun ottamatta avionaikaisia televisioita, olen saanut telkkarini hotellikierrätyksestä halvalla ja ihmisiltä, jotka ovat ostaneet itselleen uuden. Ensimmäisen ikioman uuden telkkarin ostin joskus 2002, kun viimeinen kierrätys-TV pamahti rikki. Katsoin 14":n telkkaria viime vuoteen asti, jolloin viimein tein suuren päätöksen ja kierrätin pikkuTV:n lapselleni lainaksi ja ostin itselleni isomman, ikäänkuin vanhuuden päiviksi, sekä tietokone, että TV.

22.2.06

---

---

Taidetta nykyajan melskeessä

22.02. 2006

Kävimme eilen ystäväni kanssa Kiasmassa ARS-06-näyttelyssä. Aivan heti, liput saatuamme, tuntui hienolta olla taiteiden paikassa, kulttuuria ympärillä ja Kiasman sokkeloisen, mutta mielenkiintoisen rakennuksen sisällä huokui luovan ihmisen henki. Yritän kertoa kokemuksista, joita saimme noin kolmen tunnin vierailun aikana. Teokset ovat satunnaisessa järjestyksessä ja mielipiteet omiani.

Montri Toemsombat teos Hengitys sisään/hengitys ulos, 2004
Kahdelle vastakkaiselle seinälle oli heijastettu filmiä meditoivasta miehestä valtameren rannalla, kiireisen ihmisvilinän keskellä. Lattialla oli hiekkaruudukkoja. Emme istuneet hiekan päälle, mutta seinän vieressä seisoessamme tuntui vahvasti siltä, että suurten asioiden ja edestakaisin ryntäilevien ihmisten keskellä olisi hyvä saavuttaa sisäinen rauha ja tietoisuus omasta itsestä.

Petah Coyne teos nimetön #1111 oli kattoa hipovan korkea juurakoista, oksista, ruusuista, höyhenistä, linnun siivistä ja mustista tupsuista tehty teos, joka seisahdutti. Tuli vahva tunne, että siinä oli henki, jonka haluaisi itsestään jäävän. Ihokarvani nousivat täysin pystyyn tämän kohdalla. Ajatus siitä, että henki jäisi jälkeeni, antaisi raadolliselle elämälleni aivan uudenlaisen tarkoituksen, minun elämäntehtäväni olisi hankkia hengelle tietoa, jotta se voi tulla suureksi. Jatkoimme henkikeskustelua ja jatkamme varmasti vielä, sen verran vaikuttava Petah Coynen teoksen näkeminen luonnossa oli. Kuva #1111

Maaria Wirkkala teos Vakain aikein, 2006
Tämä teos oli huone, jonne mennessä kengät riisuttiin ja henkilökunta katsoi, ettei liian monta mene yhtäaikaa. Huoneen puinen lattia oli maalattu kullalla ja siellä oli suuri luonnonkivi. Astuessamme ihmetellen sisälle vakaus petti. Vankka lattia ei pysynyt jalkojemme alla, edes kivi ei pitänyt sitä paikoillaan ja sitten kivikin liikkui. Tuli pelästynyt olo, kaikki luotettava, jonka näimme silmillämme pettikin. Yritin itse saavuttaa tasapainon itseni kanssa ja se helpotti oloa, Mielenkiintoinen teos nykyihmiselle, joka toisaalta ottaa paljon asioita itsestään selvyyksinä ja toisaalta joutuu kohtaamaan monen perusasian pettävän ympärillään.

Michaël Borremans teos A2, 2004, 2001
Borremansin hienoista maalauksista tämä yksi teki erityisen vaikutuksen. Ihailimme sen hienoa tekniikka ja nurkkaan päin kääntyneen ihmisen arvoitusta, mutta sitten teos saikin melko vahvan tunteen aikaan. Olimme siirtyneet vastakkaiselle seinälle tutkimaan muita tauluja, kun yhtäkkiä huomasiimme huoneen toisella puolella olevan, nurkassa seisovan ihmisen ikään kuin heränneen henkiin. Kauempaa katsottuna näytti aivan siltä, että ihminen taulussa kääntyisi milloin tahansa ja katsoisi meitä, paljastaisi kuka on. Tunne oli erityisen vahva. Upea maalaus kertakaikkiaan. Kuva A2

Jake ja Dinos Chapman teos Sex 1, 2003
Varsinaista hurvittelua kauhuaiheilla, mädäntyvät ruumiinosat olivat vallanneet kaikenlaiset luonnon siivousjoukot, toukat, kärpäset ja muut. Saattavat herkimmälle olla ikävä näky. Minä ihailin huumoria ja intoa, jolla teos oli tehty. Kuva Sex 1

Gerda Steiner & Jörg Lenzlinger teos Joutsenlampi 2005
Tämän teoksen äärellä tuli tarve lähteä luonnon koskemattomiin paikkoihin, joita ei vielä ole ihminen päässyt tuhoamaan tai valjastamaan turismille, rahantekovälineeksi. Mustasilmäisen öljylammen ympärillä liikkumattomat, valkeat eläimet istuivat puistonpenkillä kaikenlaisen ihmiseltä jääneen, luontoon sulamattoman jätteen keskellä. Näkymä on jollain karmealla tavalla jopa kaunis, silti itselläni tuli lopulta ahdistunut olo ihmisen suruttoman ja ahneen käytöksen aikaansaannoksista. Kuva Joutsenlampi

Hausswolff & Nordanstadt Hashima Japani, 2002
Tämä teos liikkui samalla ajatusviivalla, kuin edellinenkin. Japanissa on Hashiman saari, josta aikoinaan löytyi hiiltä. Saarelle syntyi yhdyskunta, hiilestä saadun hyödyn ympärille, koko pieni, kaunis saari rakennettiin viimeistä neliötä myöten täyteen. Sitten hiili loppui ja Hashima hylättiin. Ruotsalaisten taiteilijoiden teoksessa kamera käy autioituneissa, hylätyissä, kuin sodan jäljiltä jääneissä rakennuksissa. Pieni, aikoinaan kaunis luonnonsaari, keskellä merta, nyt täynnä romahtamaisillaan olevia korkeita taloja. Jopa hoitovälineet oli hylätty sairaaloihin, kun ihmiset muuttivat pois, koska ketään ei enää kiinnostanut Hashiman saaressa mikään. Todella vaikuttava teos, matalataajuinen, toistuva tuomiopasuunankaltainen ääni alleviivasi dramatiikkaa ja sai minulle ainakin palan kurkkuun. Luulen vievän pitkän aikaa voidakseni käsitellä tämän teoksen voimaa ja vaikutusta. Lisää teoksesta Lisää Hashima Ghost Islandista Kjeld Duitsin kuvia Hashimasta

Jun Nguyen-Hatsushiba Kohti moninaisuutta – Rohkeille, uteliaille ja pelkureille, 2001
Tämä oli filmiesitys veden alla riksojaan polkevista ja vetävistä nuorukaisista. Teos sai yhtäkkiä valtaansa, veden alle viety kisa ja kilpailun tunne kasvoi osallistujien sukellellessa pintaan haukkaamaan happea. Luin myöhemmin, että teos kuvaa myös perinteisten ammattien väistymistä uuden Vietnamin talouden kasvun jaloissa. Se sai minut vielä paremmin selvittämään tämän teoksen vaikutuksen itseeni. Ponnistus ja painovoimattoman tilan voimaa vastaan taistelu sekä henkeä pidättävä tunne kuvaa sisäistä keskustelua ja haikeutta monen muunkin maailmasta katoavan asian kohdalla. Ja tunnustan tässä yhteydessä, että kuulun niihin ihmisiin, joille kehitys edustaa myös uhkaa, varsinkin maapallon uusiutuvia luonnonvaroja koskien. Lisää taiteilijasta

Motohiko Odani teos Rompers 2003 , tässä DVD-teoksessa minun mielestäni kiehtovaa laulua lallattava tyttö sai mahlan (hunajan) valumaan ja kaikki oli sekaisin, villi ja vaikuttava, teki mieli ruveta laulamaan ja tanssimaan, kevään voimaa sulautettuna mielen lonkeroihin, tavallaan jopa hulluutta ja epätasapainoa, mutta virkistävää silti. Saman taiteilijan teos Erecto, 2004 pysähdytti minut aivan toisella tavalla. Ihan ensiksi tuli silmieni eteen yksi lempielokuvistani Crash (1996) , jossa kaikkeen kyllästyneet, kaikkea kiksejä jo kokeilleet ihmiset etsivät uutta maustetta ja huumaa elämäänsä bongaamalla kolareita ja niiden uhreja ja hankkiutumalla itsekin onnettomuuksiin voidakseen enää nauttia seksistä. Odanin Erecto on taitavasti tehty installaatio, jossa kauniin, keijumaisen tytön asento ja ruostumattomasta teräksestä tehty jalkatuki sienien keskellä saivat ajatukseni liikkeelle. Jälleen, ja niin oli kai tarkoituskin, nykymaailman kiihkeän vauhdin, tavalla tai toisella, uhriksi jäävät. No tämä tuli minulle mieleen, ihminenhän muodostaa mielipiteitään elämänsä elämän ja kokemiensa/kokematta jääneiden asioiden perusteella.. Kuva Erecto

AES+F suuri teos Viimeinen kapina (1-2), 2005
Tämä mahtavan kokoinen digitaalinen maalaus, joka oli tulostettu kankaalle mustesuihkeella ei voinut olla vaikuttamatta. Jo pelkkä työ tuntui kunnioitettavalta ja teoksen hahmot, valot ja varjot olivat upeita. Totuus ja fantasia uutena taiteena on nykytaiteen tärkeä, uusi muoto. Lisää AES+F (Moscow House of Photography) Kuva teoksesta

Charles Sandison , mielenkiintoinen teos, jossa sanat elävät omaa elämää, yritin tutkia mihin rakkaus päättyy kävelemällä rakkauden perässä, kuolema näkyi korjaavan kaikki, mutta sitten uutta rakkautta syntyi totuuden törmätessä vihan kanssa. Mielenkiintoinen teos, Seinälle oli projisoitu hyvä/paha teos, jossa hyvä ja paha syöksyivät esiin ja alkoivat asettua ihmisen kasvojen kaltaiselle kuvalle, sekin oli hyvin jännä, taistelu siitä, kumpi voittaa.

Lisäksi mieleen laajasta näyttelystä jäivät nämä.
Chloe Piene , piirrokset kuolemasta, rajallisuudesta olivat ajatuksia herättäviä ja rankkojakin
Martin & Munoz lumisadepallot, näissä oli paljon mielenkiintoisia asetelmia ja omituisuuksiakin
Kent Henricksen gobeliinityöt , ihania, mutta mietityttäviäkin naamiohahmoja
Juul Kraijer muuntumispiirrokset jäivät mieleeni

Ja eräs, josta en pitänyt oli oikean hevosen näköinen jalaton ruho Berlinde de Bruyckeren esillä olevista teoksista. Kaikesta en minäkään voi löytää sanomaa, siis olen ihminen. Ymmärrän toki, että hän on kuuluisa tästä taiteestaan.

ARS-06 näyttely 21.1.2006 - 27.8.2006 Kiasmassa :
Aukioloajat
Pääsyliput

14.2.2006

14.02. 2006

Tänään olimme ystäväni kanssa valokuvanäyttelyssä. Kaapelitehtaalla. Innoittajana oli Elina Brotheruksen näyttely The New Painting ( Museovieras)

13.1.–26.3. ELINA BROTHERUS: The New Painting
Elina Brotheruksen näyttely aloittaa maailmankiertueensa Suomesta. Uusissa teoksissa elävät maalaustaiteen klassiset aiheet ja tavat käsitellä maisemaa, muotokuvaa, valoa ja väriä.
Elina Brotherus esittelee näyttelyn 14.1. klo 14. Asiantuntijaopastukset: la 18.2. klo 14 kuvataiteilija Heli Hiltusen näkökulma Elina Brotheruksen teoksiin, ja la 18.3. FL, Susanna Pettersson: Lähellä maalausta

Erittäin oiva tapa viettää ystävänpäivää sellaisen ystävän kanssa, jonka kanssa Elina Brotheruksen hienojen kuvien katsominen ja miettiminen oli upea ja vapauttava kokemus. Ei ole helppoa sanoa rehellisesti jokaisessa seurassa mistä pitäää, mistä ei. Taiteilija on nuori nainen, jolla on elämää elettävänä, mutta selvästikin tavanomaisuuksien taakse menevää luovuutta. Värien käsittelyn kohdalla näimme paljon hienoa työtä. Toisaalta toisten töiden rajaukset olivat mielestämme liian laajoja. Uusi maalaus-osastoon kuuluivat ehdottomasti useimmat kuvat. Itse toivon Elinalle menestystä näyttelylle ja rohkeutta kulkea myös niitä tuntemattomia polkuja paikoissa, joissa hän vierailee.

Samassa näyttelytilassa oli myös Katsoa vai nähdä Perusnäyttely 13.1.2006 - 7.1.2007. Erittäin mielenkiintoinen valokuvanäyttely, jossa eri vuosikymmenien valokuvaus oli edustettuna. Upeita olivat varsinkin 50-luvun taidekuvat, niissä oli kuvattu kohde tuotu esiin upean maalauksellisella tavalla. Kuvissa oli myös tunteen kuvausta,, jopa dramaattisella tavalla. Monissa eri aikakausien kuvissa oli paljon tuttuja asioita, omasta elämästä tai vanhoista albumeista. Eräs mielitietty kuvissa oli nuoren miehen, Aapon, kuva ladon seinällä. Horsmat kukkivat kauniisti, yksi oli hänen vihreiden haalarihousujensa koristeena. Asenne, tiiliseinän tiilien erilaisuus, maalaamisesta jäänyt keltainen jälki. Tämä on suomalaista ja lisäksi kaunista, herkkää ja rempseää. Kuvan vieressä oli pikku putiikki kuvien käyttämisestä eri tavalla. Hyvin innovatiivisia tapoja olivat valokuvat pilttipurkeissa ja lusikoissa. Tuttuja olivat kuvat liimattuina koivupuuleikkeisiin, mukeihin ja t-paitoihin. Hauskoja olivat kuvat käytetyistä suodatinpusseista, ihan taidetta oikeastaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Käykää näyttelyssä.

15.1.06

Säästää voi vanhanakin

Kuka on sanonut, että vanhuksia syrjitään nykyisessä yhteiskuntaelämässä. Nytkin ollaan jälleen tekemässä vanhuksille mahdollisuuksia säästää aktiivielämää kotona asumisen jälkeenkin. Kuvitelkaa iloa harmaahapsisten joukossa, kun he saavat kuulla, että uudet, upeat säästötoimiksi kutsutut muutokset antavat heille tilaisuuden jatkaa elämistä ilman turhan käteisen rahan mukanaan tuomaa painetta ja ruuan laatu säilyy ennallaan, ihania valmisannoksia suurkeittiöiden maittavista uuneista tuodaan jatkossa pöytään. Uudessa systeemissä on lisäksi otettu huomioon kaikenlaisten harrastusten mahdollisuus, vihdoinkin vanhukset voivat heittää pois käsistään omat käsityöt, leikekirjat ja turhaa tarmoa vievät näpertelyt. Sitäpaitsi, heidän ei enää tarvitse huterasti köpitellä säästöpennosillaan hakemaan lemmikille ruokaa eikä ihmetellä lehtitilaustensa kanssa. Raha-asiatkin he vihdoin voivat antaa muiden hoidettavaksi, valtakirja vain kuntoon ja eläke katoaa tililtä kätevästi.
Nyt ovat vanhainkodit muuttumassa hoitokodeiksi. Sinne pilvin pimein iloisina marssivat kumaraiset eläkeläisvanhukset mahtavien tilaisuuksien keskelle. Hoitokodissa on ystävä. Iloisina saamastaan eläke- ja Kelakorvauksesta laitokset tarjoavat vanhukselle parasta hoitoa. Harrastukset on otettu huomioon enemmistön mukaan, on tanssia, yhteislaulua ja jumppaa. Lemmikkiä on alussa hieman ikävä, mutta sukulaiset voivat kyllä tuoda sen täytettynä television päälle. Muutenkin sukulaisista on hyötyä, he voivat nyt ostaa niitä oikeanlaisia lankoja kutimiin, uusia leikekirjoja tai käydä postimerkkejä etsimässä kirpputoreilta. Silloin tällöin he voivat salakuljettaa Mövenpickiä ja pari siideriä. Jäihän edes sukulaisille omaa rahaa.
Hienoa on vanhuksen nyt olla, rahatta, mutta huoletta.
Lähellä olevilla vanhuksilla eläke on siinä 700 käteen kuukaudessa, sillä he maksavat vuokransa ja muun elämisen, jopa sen lemmikin ylläpidon, sekä terveyskeskus-, sairaala- ja lääkekulut. Hoitokotien hinnat (netissä) liikkuvat 90-120/vrk eli 2700-3600 kuukaudessa.
Kuka maksaa erotuksen kuntien saamasta säästöstä ? Kuka maksaa vanhuksen lääkkeet ?
Mitä en ole huomannut ?

12.1.06

Ikuisesti nuorehko

Kun ikää tulee lisää on hyvä muistaa, että ikä ei ole vain numeroita, se on myös joillekin häpeä. Paitsi minulle, joka olen ikuisesti nuorehko.
Olen erityisesti pannut merkille, että lähellä olevat tuttavani näyttävät vanhenevan kovaa vauhtia. Suorastaan kauhistelen minua ennen nuorempien ohiajamista ikääntymisasioissa. Onhan se nyt sääli, että kukoistavat, ennen niin nuoret ihmiset tuolla lailla yhtäkkiä alkavat rupistua. Huomaan tällaisen helposti, koska itse olen edelleen suhteellisen nuorehko naisihminen ja kaikki aistini ovat vielä terävässä kunnossa. Sääliä tuntien katselen aina tuttavieni kaivelevan taskuistaan ja käsilaukuistaan silmälasikoteloita, kun pitää lukea joku tärkeä paperi. Minulla on aina aikaa odottaa, että joku lukee ääneen.
Pukeutuminen on hyvin tärkeä asia, sillä voi viestittää todellista ikäänsä paremmin, kuin monella muulla tavalla. Aloitin valmistautumisen nuorehkoon elämäntapaani jo kouluaikoina. Silloin pukeuduin aina hyvin taiteellisiin vaatteisiin, helpotti baariin pääsyä kummasti. Nykyään taiteellinen pukeutumiseni puhuu iättömyyden puolesta ja antaa katu-uskottavuutta ikäisteni seurassa. Kovasti olenkin näiden parikymppisten kanssa hengaillut täällä pihapiirissä. Jutellaan kaikkea nastaa ja vaihdellaan Britneyn kuvia. Vitsaillaan välillä oikein kunnolla viiskymppisistä tantoista ja pidetään reippaasti hauskaa ikäihmisten kustannuksella. He ainakin nauravat aina niin iloisesti. Nuoret ikätoverini ainakin nauravat aina niin iloisesti. Joka kerta kun lähden pois heidän luotaan. Ja pitkään nauravatkin.
Fysiikan lait eivät nuorehkoa minua juuri koske. Karkailua esiintyi teinivuosina ja jos sitä nyt vieläkin vähän on elämässäni, luen sen päättymättömän nuoruuden piikkiin. Niagara-siteet kuuluvat keski-ikäisille naisille, jotka eivät osaa pidätellä naurun pyrskähdyksiään ja aivastuksiaan julkisilla paikoilla. Pyrin aina olemaan itse se, joka naurattaa, istumaan nahkahuonekaluilla ja varaamaan pesutupavuoron säännöllisesti.
Iän jäljet kasvoilla eivät ole kaltaiseni nuorehkon henkilön huolen aiheita. Ryppyvoiteita ostelevat vain oikeasti vanhentuneet ihmiset, jotka epätoivoisesti uskovat sileän ihonsa palaavan purkista naamoilleen. Nämä ihmiset välttelevät alati hymyilyä ja ankarasti pohtimista. Epätoivoisina he antavat jopa ruiskuttaa myrkkyä otsiinsa näyttääkseen nuoremmilta. Minun, ikuisesti nuorehkon, ei tarvitse moiseen ryhtyä. Aamurähmä silmissä ja 25-wattinen lamppu kylppärissä riittää.
On hyvin helppoa olla ikuisesti nuorehko.

11.1.06

Roskiskissa

Emäntä on välillä tylsä ja täydellisen välinpitämätön lemmikkinsä hyvinvoinnista. Niin kuin nyt esimerkiksi tämä keittiössä käynti. Miten voi naisihminen hypätä ruokapaikan kynnyksen yli sen seitsemän kertaa peräjälkeen, muistamatta suorittaa tärkeitä tarkistustoimenpiteitä. Vaikka kuinka istuksin posket lommolle vedettynä tyhjän ruokakipon vierellä, ei oikeaa reaktiota synny. Okei, panokset kovenevat kerta kerralta, seitsemännellä kerralla saatan jonkin aikaa istuskeltuani ottaa vauhtia ruokailuastioiden alusmatosta. Usein tämä temppu saakin emännän edes kumartumaan ruokapaikkaa kohti, rätti kädessään. Tyhjentyneen vesikupin se yleensä kuitenkin vain täyttää ja höpisee jotain käsittämätöntä sotkemisesta. Puhdasta vettähän siinä vain roiskuu.
Aika ajoin käy pännitsemään emännän täydellinen unohtuminen tietokoneen eteen. Siinä se näpyttelee ja sormeilee hiiren nappuloita. Silloin hän ikään kuin kokonaan unohtaa jopa ruokapaikalla käymisen. Joskus ahtaudun ahtaaseen koloon monitorin ja tietolaatikon väliin. Vaatii muuten huomiota herättävää akrobatiaa mennä sinne pää edellä ja kääntyä sitten oikein päin. Kovaäänisen eteenpäin töniminen saa emännän usein keskeyttämään kirjoittelun. Jos näin ei käy, on ihan hyvä kikka venytellä vähän enemmän, jolloin näppis putoaa hänen syliinsä. Muuten hyvä keino, mutta aiheuttaa säksätystä. Ellei vieläkään ilmene liikettä ruokapaikan suuntaan, saatan nousta istuvaan asentoon ja järsiä tietolaatikon tai näppäimistön nappuloita nälkäisen näköisellä vimmalla. Kumman lunkina emäntä yleensä kuitenkin vain ohjailee minut taitavasti ikkunalaudalle istumaan. Ja jatkaa näpyttelyä.
Ikkunalla on kaikenlaista kivaa tavaraa, jota voi joko tiputella taikka järsiä. Vaikka ei oikeasti ole kovinkaan kiva suussa kynttilän tai lyijykynän maku. Kun kaikki mahdollinen on tiputettu, eikä mitään tapahdu on aika hypätä lattialle. Emännän jaloissa on roskis. Se on yleensä täynnä paperilappusia, kaupan kuitteja ja muuta pientä. Aloitan varovan tiedustelevasti puremalla ämpäriä. Sitten yleensä siirryn suoraan asiaan, eli hyökkään pää ja jalat edellä roskiksen sisään ja pengottuani aikani, kaadan koko hoidon emännän jalkoihin. Jos kirjoittelu yläpuolella ei mitenkään taukoa, otan kuitit käsittelyyn. Tassulla kiinni kulmasta ja hampailla pieneksi silpuksi koko moska.
Lopulta jokin näistä tai kaikki yhdessä tuottavat tulosta ja oikea kaappi avataan, oikea paketti otetaan ulos ja tyhjään ruokakuppiin satelee mainiota mannaa. Ihmeellistä, tuntuu kummasti siltä, että tämä tapahtuisi aina samoihin kellon aikoihin. Höpsis, eihän tuollainen voi pitää paikkaansa, kyllä se vaan on pitkällisen vihjailutyön tulosta, joka päivä.
terveisin Jami

4.1.06

Fifty-Fifty

Tutkin vielä hyvinkin isona tyttönä saunassa itseäni ja etsin merkkiä siitä, että jokin tärkeä on kasvanut. Minustahan oli tulossa mies, ulokkeen kasvussa vain oli tapahtunut vakava viivästys. Kun ulokkeet sitten kasvoivat, ne olivat aivan väärässä paikassa ja haittasivat juoksemista. Ja kiinnostivat vain poikia. Kun sitten vielä eräänä päivänä naapurin mansikkapalstaa harventaessa tiivisteet pettivät ja jouduin pukemaan kuminauhaan päistään solmitun Helmisiteen, oli toiveesta pakko luopua.
Oli tapahtunut suuri erehdys. Huomasin kyllä aika pian naisena olemisen olevan oikein mukavaa puuhaa. Ja sitä se on vieläkin. Varsin viihdyttävää on lisäksi ollut elää elämää naisena, joka osaa purkaa maastopyöränsä ja koota sen, vaihtaa itse renkaat, avata tietokoneen ja asentaa uusia osia, tehdä putkihommia kotitarpeiksi, vaihtaa tuulettajan hihna, koota itse kaikki huonekalut ja asentaa jääkaappipakastimet.
Siinä vaipanvaihdon, virkkaamisen, leipomisen, meikkaamisen, työssä käymisen, kirjoittamisen, säveltämisen, laulamisen, basson soittamisen, äitinä olemisen, vaimona olemisen, rockbändin pitämisen, piirtämisen, kuvankäsittelyn ja joidenkin muidenkin juttujen keskellä on kiva osata jotain hyödyllistäkin.
Ja nyt vielä löytämäni testit, jotka virallisesti vahvistavat yllämainitun todeksi. Ja tarinani on tosi, jos joku epäilee.
TESTIT:

Transtukipiste Testaa sukupuolesi
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
How Boyish or Girlish Are You?
You Are 50% Boyish and 50% Girlish
You are pretty evenly split down the middle - a total eunuch.
Okay, kidding about the eunuch part. But you do get along with both sexes.
You reject traditional gender roles. However, you don’t actively fight them.
You’re just you. You don’t try to be what people expect you to be.

1.1.06

Itsepalvelukirjasto?

Alkusanat, jotka kirjoitin, ovat jutun lopussa.
Astuttuani aamulla ulkoilmaan oikein hätkähdin, kuinka paljon lehtiä olikaan pudonnut maahan. Rapun edessä oli revennyt paperikassi, josta valui Hesareita, Alueuutisia ja Iltasanomia, kantajalle oli varmaan tullut muita asioita kännykän kautta, ketään ei ainakaan näkynyt lähistöllä. Nostelin lehdet joten kuten takaisin kassiin ja siirsin seinän viereen.
Pienen ja henkihieverissä rimpuilevan kirjastomme uutuus on hämmentävä. Kaksi miesvirkailijaa istuu tiskin takana ja en oikein tiedä pitäisikö heitä tervehtiä, vai sanonko päivää uudelle automaatille, jolla voi hoitaa sekä palautukset että lainaukset. Automaatti on sijoitettu noiden kahden miehen keskelle, joten juuri, kun olen piippauttanut viimeisen palautukseni ja sijoittanut kirjat vasemmalla olevaan hyllyyn, minusta oikealla oleva mies kuittaa tietokoneeltaan lainat palautetuiksi, kuuluu siis pelkkiä piippauksia. Palautuksille, joista tulee huomautus "ota yhteyttä henkilökuntaan", on oma laatikko palvelutiskillä. Silloin piippausten jälkeen kolahtaa virkailijan korvan vieressä lisäksi kirja, jolloin hän ilmeisesti ryhtyy rahastuspuuhiin.
Palauttaessa ei tarvita kirjastokorttia, joten kun aloitan lainauksen automaatilla, lopetan ensin palautustoiminnon ja valitsen lainaustoiminnon. Sitten laitan kortin lukijaan ja näppäilen tunnusluvun, josta tämä nimenomainen tekniikan museoon kuuluva automaatti ei hyväksy erästä kaksi kertaa tunnusluvussani esiintyvää samaa numeroa, mutta uudelleen näppäilyn mahdollisuutta ei ole, joten on otettava kortti pois lukijasta ja lopetettava lainaustoiminto. Sitten on valittava uudelleen lainaustoiminto, pistettävä kortti lukijaan ja näppäiltävä hiiiitaaaasti tunnusluku. Tässä vaiheessa minusta vasemmalle istuva miesvirkailija on noussut tuoliltaan jo useamman kerran, mutta pysynyt ääneti. Kun lainaus vihdoin on valmis, otan kortin pois lukijasta ja selitän miehelle, että kannattaisi puhdistuttaa se toimimaton numero, näppäin ei saa kosketusta todennäköisesti lian vuoksi.
Absurdi kokemus, pitäisi olla sellaiset maalilla merkityt palvelu- ja itsepalvelulinjat selvine ohjeineen, heti sisään tullessa, jotta pystyisi päättämään, saako virkailijoita häiritä heidän tärkeissä toimissaan lainaus- ja palautuspuuhilla. Ja jos saa, pitääkö olla esittää automaatin käytön estävä syy ja siitä kirjallinen todistus. Vai onko sittenkin kyse siitä, että pikkukirjastossa on varauduttu suurten ruuhkien ja ovelle saakka polveilevien jonojen varalle ? Vai se ihan hillittömin ajatus, joka nyt nousee mieleeni, harjoitellaanko pikkukirjastossamme henkilöttömän palvelun varalle ? Ja milloinkohan kirjat täytyy automaattiepisodin jälkeen palauttaa oikeisiin paikkoihinsa hyllyihin ?
Hmmh, kunhan nyt ei vain sitten harjoitella kohta siirtymistä paperittomaan kirjastoon.
Alkusanat
Tähän on nyt pakko lisätä perspektiiviä, ettei tule sellaista käsitystä, siitä että käytän automaattia, enkä puhu kirjastovirkailijoille. Ensinnäkin tämä kirjoitus on pakina juuri niiden virkailijoiden puolesta. Suuressa viisaudessaan kaupunkimme päättävät elimet (onko kyseessä aivot vai navan alla sijaitsevat elimet, siitä ei ole varmaa tietoa) ovat päättäneet karsia kirjastojen varat niin ohuiksi, että voidakseen todellakin tarjota muuta, kuin paperittoman kirjaston, ovat kirjastot joutuneet karsimaan henkilökunnan määrää ja samalla joutuneet jo astumaan askeleen kirjastottoman suuntaan aukioloaikojen rajulla tylpistämisellä.
Minä käytän aina ihmisten antamaa palvelua, jos ja kun se on mahdollista. Automaatit ovat aina merkki siitä, että jonkun työpaikka on mennyt vasaran alle. Kirjoitukseni syvin tarkoitus olikin esittää juuri kirjastoihin tulleet automaatit epäilevässä valossa. Tosiasia, jota ei voi kukaan kieltää tai väistää on, että pikkukirjastoihinkin ovat automaatit tulleet ja ne eivät todellakaan ole siellä ruuhkia helpottamassa vaan korvaamassa jonkun ammattitaitoisen ja ihanan ihmisen työn.
Pankkien säästöputkesta putkahtivat automaatit joka käyttöön, samalla asiakkaat alkoivat maksaa virkailijoiden palkat suoraan kassalla, työnantajalta säästyi pitkä penni. Myöhemmin oli sitten oiva idea purkaa pois automaatit ja tarjota verkkopalveluita. Näin saatiin vanhusväestö ja vähemmän ansaitsevat, tietokoneesta vasta haaveilevat jatkamaan palkanmaksutointa pankkikonttoreiden tiskeillä. Verkkopalveluiden käyttäjät maksavat pankille toistaiseksi vähemmän palveluistaan, mutta kohta, kun mummot loppuvat, on pankkien aika perustella verkkopalveluiden kohonneet hinnat asiakaskirjeellä. Tästä voi hyvin ottaa nykyaikaisen idean myös kuntatoimien säästöihin, ai niin, nyt on muuten kirjastoihinkin tullut verkkopalvelu ja automaatteja……
Kirjoitukseni terä on siis suunnattu ihan muualle, kuin noihin virkailijoihin. Se selviää lukemalla koko kirjoitus alusta loppuun. Tätä tyylilajia esimerkiksi byrokratian nälvimiseen on käyttänyt yksi lempipakinoitsijani Olli eli Väinö Nuorteva, jonka tasolle en todellakaan edes ole pyrkimässä, saati edes pääsemässä. Tässä lainaus hänen Kuuden Tusinan pakinakokoelmastaan vuodelta 1946, uskon Ollinkin tuossa jättävän lukijan arvuuteltavaksi, mistä oikeastaan on kysymys.
"Tämä keksintö on nykyajan siunauksellisin keksintö. Se tietää rauhan palaamista maan päälle. Ihmisten hermojen tyyntymistä. Tuhansien ihmishenkien pelastumista, turvaa raajarikkoisuutta ja onnettomuuksia vastaan. Kaasujen saastuttaman ilman puhdistumista. Tämä on 100 kertaa parempi keksintö kuin lentokone, joka kulkee ilman moottoria. Tämä keksintö on autonkuljettaja, joka kulkee ilman autoa! Tämä on kaikkiruokainen ja juo mitä tahansa paitsi vettä. Vaadin patentin!"
Hänen ovelan käänteisen tyylinsä imin itseeni jo hyvin pienenä, kotonamme luettiin ja viljeltiin Olli-huumoria, asiat tuotiin esille juuri ikään kuin jättämällä aukko lukijan täytettäväksi.
Olen Olli-wannabe ja ylpeä siitä, pahoittelen harjoitteluajan pituutta, en kirjoittamiani harjoitelmia. Hyväksi tulemiseen on pitkä tie ja jotta sen päähän voisi joskus tulla, on kuljettava koko matka.