29.9.07
Löhjöämistä
Tänään heräsin lankapuhelimen pirinään. Tytär siellä kipeän kuuloisena soitteli, että ei jaksa lähteä metsälle huomenna ja ehdotti pelkkiä sisäkahveja. Voi pikkasta raasua, pakko painaa työssä ja koulussa vaikka kurkku on kipeä ja oksettaa. Minä hetken kuluttua sitten keksi, että hän saisi huomenna nukkua iltapäivään asti, jos minä menisinkin sinne hänen luokseen kahville. Vien sitten vähän pakastepullia mukana, paistetaan oikein toffeeviinerit. Tänään oli kirjolohi tarjoomuksessa ja valmistin uunilohta ruohosipulijuustokastikkeella. Vien siitäkin rasiallisen huomenna lapselle, ettei tarvitse ruokaa valmistella suotta.
Tänään olen mukavasti löhjönnyt ja syönyt, kyllä on kelvannut. Viime maanantaina tuli ylähuuleeni flunssakello. Pari aamua sitten se oli niin vihainen ja iso, että pelkäsin sen paksahtavan. Kyllä minulla oli jotain sellaista voidettakin. Vasta tänä aamuna se hajosi, siitä se sitten alkaa kuivaa, onneksi. Flunssaa sekin yleensä aina on ennustanut ja onkin yskittänyt ja aivastuttanut muutaman päivän oikein toden teolla. Eilen, mennessäni kauppaan, oli pakko huitaista vähän himmentävät linssit, kun silmätkin olivat kuin tomaatit, olin vähintään vampyyrin näköinen huulikuplani kanssa. Pienempiä varmasti pelotti. Vaan väliaikaista kaikki on vaan, kohta jälleen olen siloistakin siloisempi.
Maanantaina pitää mennä Kelaan laittamaan asumistukihakemus vireille, pitää tuolta mapista napata vain vuokrasopimus ja printata viimeisin maksukuitti sekä ottaa mukaan nuo tuloasiakirjat. Samalla matkalla haen reseptit ja käyn apteekissa. Ja pisteenä ii:n päälle ajattelin mennä kurkkaamaan kännykkätarjouksia, jos saisi jonkun hiukan toimivamman kuin tuo ikivanha N3650, jolla voi soittaa max yhden kunnollisen puhelun per lataus. Ajattelin sellaista kuudenkympin hintaluokkaa lähinnä, en kaipaa mitään jippoja enkä hienouksia, kunhan voi soittaa ja tekstata. Joo, ei kai olis varaa, mutta jos ei nyt niin ei kohta piankaan.
28.9.07
Vauhdissa taas
Onpahan tullut taas oltua vauhti päällä, nyt onnistuin viimein hieman nukkumaan. Papupata on pulputtanut jo monta päivää. Tänään onnistuin käymään myös kunnon ruokaostoksilla, kyljyksiä ja perunoita on tuloillaan. Kolmisen päivää olen syönyt uuniluita ja leipää sulatejuustolla. Herätessäni tänään, minua odotti aivan ihkaihana yllätys eteisen kynnyksellä, kusti oli polkenut minulle mahtavan synttäriyllätyksen, eihän tässä tiedä miten päin olisi. Ja rakas siskeliini muisti paistinpannukaipuuni ja pisti tulemaan valurautapannuja. Pianhan tässä ihan itkettää, onnesta. Ja sunnuntaiaamuna vielä sienimetsään rakkaan lapsen kanssa. Oih! Olen onnesta myrryksissä. Anteeksi muuten kaikilta niiltä, joita olen terrorisoinut soittelemalla papupatapuheluita, sen verran voin kuvitella, ettei välttämättä kaikesta saa edes selvää, tuo maaninen palpatus on sen tahtista. Mitään pahaa en ole sanonut, siitä olen satavarma, kunhan vain pärpättänyt. Ja nyt olen rauhoittumaan päin, tosin tuo posti sai aikaan jälleen vauhdin lisäystä, hosun käsillä enkä malttaisi ottaa kokonaisia askeleita. No mutta illalla menen ajoissa nukkumaan kemiallisesti avustettuna, vuorokausi täytyy palauttaa järjestykseen. Sitä ennen kuitenkin syön kunnolla ja lepuuttelen.
26.9.07
Huima Heimot Ilmassa
Tuo tuossa vaalennetussa ja tarkennetussa ympyrässä, johon nuoli osoittaa on kuumailmapallo, jonka juuri äsken näin. Hirrrrrrrrrrrrrrveeen korkeella, miten voi ees olla?
Hetkeksi en sulle kelepaa
Tämä Lauri Tähkän uusi laulu on soinut päivätolkulla päässäni. Olin muuten kaupungilla yhtäkkiä taas pitkä, hui miten pieniltä sandaalit näyttivät. Lauloin kuitenkin laulua tänään (toivottavasti) päässäni sanoilla Iäksi en sulle halua, hetkeksi en sulle kelepaa... sopii paremmin elikäs istuu erinomaisesti rajatilapersoonaani. Lauri Tähkä on sitten taas aivan älyttömän seksy, iik, ihan sukat pyörii jalassa. Kattokaa nyt tota kuvaakin ja se murre sitten, uips. Ulkona oli 18 astetta lämmintä, eikä mulla mitään lämpömittaria ole, katoin netistä ja nuuhkaisin akkunasta, laitoin t-paidan ja paljaat jalat sandaaleihin pitkien verkkareiden kanssa (onkohan lyhyitä verkkareita ees olemassa) ja sitten hyppäsin dösään. Siellä istuin kuin saunan lauteilla, lämppärit oli päällä ja hiki valui keskellä kesää. Sisään tulvi takkipäällisiä suomalaisia, joiden päätä ei moinen lämpö häirinnyt, onhan kohta lokakuu, täytyy olla takki ja hanskat. Hilpeetä. Takasintulomatkalla bussi pysähtyi sillalle ruuhkaan kahvinpaahtimon kohdalla, tsiisus mitkä seireenimäiset aromit leijaili sieraimiin, siinä nuuhkin ja ummistelin silmiäni, kanssamatkustajat kummastelivat hullua naista. Sillalla olo ei kuulu lemppareihini, viime viikolla jouduin Pösilössä, Jallis Hallin kohalla olemaan aamuruuhkassa vanhan ja uuden sillan päällä dösässä pitkät ajat, hiukka paniikki iski. Tyhjää alla ja baut sata rekkaa samalla sillalla seisoskelemassa, kuulin jo mielessäni hirveän rämähdyksen ja vääntyvän metallin karmaisevan kiljunnan. Hyvin silti meni, sillat ovat edelleen paikoillaan.Olisko muuten auttanut tilannetta, jos olisin vetänyt keuhkot täyteen ilmaa, oisin ollut kuin ilmapallo, eli siis kevyempi. No ei sitte, aattelin vaan.
Otin lautasen ja avasin puhelimen
Illalla oli leipälautanen jäänyt olkkariin, otin sen ja vein sitä keittiötä kohti. Huomasin puhelimen ja se piti aukaista. Huomasin, että latauspalkki oli ihan siru vain ja otin laturin ja toin sen olkkariin lataukseen. Istuin tietokoneelle ja luin sähköpostia. Muistin, että kahvi on keittiössä valuneena suodattimesta mukiin. Näin eteisen piirongin päällä lautasen, kun olin tuomassa kahvia olkkariin. Laitoin kahvin tietsikapöydälle ja lähdin eteistä kohti. Makkarista kuului ihme rapinaa ja menin makkarin ovelle katsomaan, Jami siellä lennätteli uutta hiirtä sängystä lattialle. Eilen, kun menin nukkumaan, uusi hiiri oli sängyssä ja sitä oli vielä pakko heitellä muutaman kerran ennen nukkumaan menoa. Yritin piilottaa sen varovasti tyynyn alle, mutta Jami oli niin onneton etsiessään hiirtä, että sulin ja näytin missä hiiri on. Lopulta hiiri jäi koipieni viereen ja Jami tuli tallomaan tyynyään ja nukahti viereeni. Menin keittiöön tekemään tupakan ja polttelin sen vessassa. Lähdin tietsikalle ja huomasin leipälautasen eteisessä, otin sen ja vein sen keittiöön. Keittiön lattialla näin, hiukan piilossa, eilen ostamani suodatinpaperipakkauksen, jota eräs nimeltä mainitsematon kissa oli jyrsinyt, kuusi pussia oli pilalla. Laitoin kunnossa olevat kaappiin paikoilleen. Nyt istun tovin tässä näppäimistön takana ja sitten lähden askoille kaupungille. Eilen ostin maharadjakaupasta jälleen mustaa hiusväriä, nuorennusta kehiin, jahka ehdin siihen asti. Siinä on sisällä suloinen, pieni lasipullo, jossa on jauhetta, jota sekoitetaan lämpimään veteen. Niin helppo käyttää, ei pois heitettävää mönjää, ei ammoniakkia ja väri kestää.
Vaan ohoi, menoks, menin eilen illalla yhdeltätoista nukkumaan ja heräsin kahdelta iltapäivällä, eli nyt alkaa olla kiire hoidella ei mitään varsinaisesti, mutta kello vaan näyttää paljolta. Jami oli herätessäni iloinen, kun sai tupla-annoksen papanoita, se on onneksi ollut 100% kunnossa pissivikaoperaation jälkeen, ettei muutama poikkeus arkirutiiniin merkitse mitiä. Yleensä laitan hänelle ruuat aamulla, iltapäivällä ja illalla. Jos vaikka olen valvonut yön, laitan Jamille murot, ennen nukkumaan menoa aamulla. Tosin hän sitten esim. tänä aamuna yritti syödä suodatinpaperia, se on perin kissamainen tapa viestittää, että ruokatarjoilu on myöhässä. Vettä on kuitenkin aina kipoissa, joita useimmiten on kaksi.
25.9.07
Pidempi
Olen tuntenut itseni tosi pitkäksi tänään. Katson maahan kävellessäni ja maa näyttää olevan huimattavan kaukana. Askeleita olen sovitellut uuden pituuteni mukaisiksi, sellainen kompastusolo, varsinkin katuja ylittäessä. Hurjan jännää. Rentoutuksessa en osannut pitää turpaani kiinni ja nolasin itseni täysin, mikä ei ole minulle mitään uutta. Nytkin vain hihittelen sille, en voi mitään sille, että liikkumisen lisäämiseksi on mielestäni paras joko hankkia Sex Buddy tai Walk Buddy, kumpikin hyviä liikunnan edistämiskavereita, viimeiseksi mainittu tosin himpun verran turvallisempi. Äsken olin keittiössä ja työtasot tuntuivat olevan kauhean matalalla, nyt Jami löysi kaikki kolme uutta peltohiirtä, kävin laittamassa kaksi piirongin laatikkoon ja annoin yhden käyttöön. Minulla on hallista ostettuja rintaluita (ihme juttu, ei mun rinnoissa ainakaan ole mitään luita, ihan ovat vaan löllöjä) ne maustan ja pistän uuniin ja syön sitten kuin susi, käsin pidellen ja suulla raivokkaasti hampaat irvessä haukkaillen. Tytär soitti juuri, että torstai on siirrettävä sunnuntaihin, koska hänen on pakko mennä työhön. Kiva kun Suomessa asiat ovat näin saaat...n hyvin, julkisuudessa huudetaan ja anellaan lisää ihmisiä työhön, varsinkin joihinkin hoitopuolen paikkoihin on jo huutava pula opiskelijoista. Ja Oikea, kyllä siis oikeasti Oikea (lue Risikko + muut Kokoomus) sillä ihanalla politikallaan eivät pätkän vertaa edesauta opiskelijoiden elämää siihen suuntaan, että opiskelusta selviäisi edes minimitoimeentulolla. Pakko on silloin opiskelijoiden ottaa vastaan pätkätöitä paskapaikoissa ja lukea tärkeitä asioita yöt pitkät ja yrittää pysyä valveilla tunneilla ja työharjoitteluissa. Ja sosiaaliset suhteet voi opiskelija samalla heittää roskakoppaan, ei siinä ehdi äitiä paljon tavata. Hän oli niin hädissään äsken ja rauhoittelin häntä, että ottaa rauhallisesti asian kerrallaan, minulle kaikki, mikä edistää hänen hyvinvointiaan, on tärkeä asia. Jos se tarkoittaa harvemmin tapaamista, sitä se sitten on, minä en täällä pallolla ole sen vuoksi, että lisäisin hänen taakkaansa vielä entisestään, pysyttelen vain täällä taustalla ja olen olemassa. Sunnuntaiaamuksi on kuitenkin suunnitteilla metsäaamiainen kahvitermarin ja sämpylöiden kera, ei se yhdessäolon määrä vaan se laatu. Nyt täytyy taas mennä ihmettelemään omaa pituuttaan. Ai että mua ärsyttää, jos mä lyhenen huomiseksi, kivaa olla pitkä. Mahtaa olla joku aivojekku, olkoon sitten.
24.9.07
Viikon alkaessa
Kurssi loppui tänään, todistukset tulee postissa ;-D Vähän haikuhan siinä tuli, ollaan sentään toukokuusta asti tavattu ryhmän ja ohjaajien kanssa. Vaihdettiin puhelinnumeroita kurssikaverien kanssa ja sain kyydin kotiin. Kahdelta oli lääkäri, hoitajankin piti tulla, mutta kun ei alkanut kuulua soittelin ja toimistolta sanottiin, että hän on poissa, eikä kalenterissakaan ole merkintöjä. Ups, voi toista, ei ollut muistanut laittaa aikaa työkoneellensa. No kyllähän me siinä saatiin asioita selviteltyä lääkärin kanssa kahdenkin. Kun nuo takautuvat on eläkeyhtiöstä maksettu ja ekan kuntoutustuen olen saanut, onkin sitten juostavaa asiaa. Verot kävin jo hoitamassa, mutta asumistukihakemus täytyy laittaa vireille, tarvittavat lomakkeet täytyy hakea valmiiksi. Ja sitten täytyy varata aika velkaneuvonnasta ja kantaa tuo surkea pino sinne ja alkaa setviä, tuleeko siitä mitään järkevää minun eläessäni. Joka tapauksessa, hyvältä näyttää, on ainakin selvät pasmat tässä mitä tulee tapahtumaan.
Jännää oli nämä kyselemäni huomiot muista persoonallisuushäiriöistä, ne oli jo kirjattu edelliseen B-lausuntoon. Olin osunut oikeaan aavistellessani, ettei minua vaivaa pelkkä kaksisuuntainen mielialahäiriö, on muutakin. No aika loppui hiukan kesken, taas, mutta lääkäri lupasi minulle tietopaketin tästä muusta persoonallisuushäiriöstä, joka minulla on. Hihii, jotenkin kivaa, kun lekuri kehui minua, että olin jo oppinut jäsentelemään näin huiman asian itsestäni. Vaikkakin se itse häiriö, joka minulla selvästi näyttää olevan, onkin aika hankala hoitaa, siihen ei oikein lääkitys tehoa. Vaan ainakin huomasin, että terapia auttaisi, jos sellaista jostain tähän hätään saisi. Kassotaan, kassotaan. Tieto tuo valtaa kuitenkin, sen on 100% varma juttu. Ei pääse nurkan takaa yllättämään mikään örmykkä. HiHiHi. No ei kai oikeasti naurata, mutta silti hiukan oikeasti naurattaa.
23.9.07
Sunnuntain suhinaa
Olenpa saamattomalla päällä. Kuitenkin pitää tehdä kaikenlaista ennen huomisaamua. On koulun viimeinen päivä ja lääkäri sen jälkeen. Täytyy täyttää palautelomake ja kaivaa reseptit esille. Ja pestä pikkupyykkiä käsin, kun en yrityksistä huolimatta saanut mentyä pesutupaan. No kyllä tämä tästä. Ruoka on ainakin tänään hyvää, oma viritelmäni maksakastikkeesta thairiisin kanssa. Nam.
Torstaina on suunnittelun alla meno sienimetsälle tyttären kanssa ja taitaa pari haukkuakin lähteä mukaan. Tätä odotan innolla, saamme sitten oikein purkaa tuntojamme raikkaassa syysmetsässä ja ehkäpä koriin löytyy plussana vielä syötävääkin.
21.9.07
Goodbye Brie
Eilen jätin siis sen Brie-juuston huoneen lämpöön kypsymään. Bingo! sanoi Jami ja täysin huomaamatta otti juuston uusiokäyttöön katsellessani telkkaria kuulokkeet korvilla. Juusto oli tosi kypsää kamaa, onneksi hän ei syönyt siitä kuin murusia, ei olisi ollut kovin hyvä juttu.
12.10.2006 olivat kynteni tämän näköiset nysät
tässä tänään otettu kuva, magnesiumin ja D-Calsorin yhdistelmä on saanut kynnet vahvoiksi, tuossa ovat vielä hiukan rosoiset, aloitin viilailun vasta eilen.
Tässä tämän päivän raportti eli lyhyestä virsi kaunis.
20.9.07
Pesusieniä
Kävin tutkimassa ostamani pesusienen kotisivuja ja tosiaan tämä sama sieni on ollut markkinoilla vuodesta 1937 alkaen (luulisin). Tässä kuva vanhasta(vasemmalla) ja uudesta sienestäni. Ja tuo sieni sopii myös kuivaharjaukseen...hiii, pitäisiköhän kokeilla?
Ja siitä 5 euron paidasta, jonka erehdyin ostamaan. Se on kuin laamapaita, vain punainen ja nappilistallinen sekä ihanan kokoinen.
Hakeva ei tieltä eksy
Aina välillä julkaisen hakusanojen luettelon, joilla blogeihini on löydetty, nyt on taas julkaisun aika. Toivottavasti kaikki löysivät jotain, edes linkin muualle. Tässä viimeisimmät:
- voileipäkakku
- energiakertymät
- doksorubisiini
- vuoristoradalla
- jauhelihakastike
- depressiotesti
- alkoholi kaksisuuntainen
- lord byron napoleon sting
- lsd hoito
- kaksisuuntainen britney spears
- deprakine
- lamictal kaksisuuntainen
- lohen maustaminen
- neekereitä
- huijari tarinat
- litium temesta zyprexa
- lamictal
- sinkin vaikutus
- aikuisuustesti
- maukas jauheliharuoka
- asumistuki ulosotto
- mahjong
- hiukset kananmuna
- coffee cup kotisivu
- mia permanto valokuva
- jauheliharuoka
- perunoita unessa
- digiexpress
- litium,magnesium,sinkki
- astra zenega
- juustomakaroni
- mitokondria
Rankkaa sadetta
Hurjin sade, jonka muistan nähneeni täällä asuessani, vettä tuli todellakin kuin saavista ja autot ajoivat tuolla kadulla joessa, vaikka taloni sijaitsee melko korkean mäen päällä! Tuuli piiskasi vaatteeni läpimäriksi, mutta siitä huolimatta oli pakko saada sadetta filmille. Äänessä on tuulen kohinaa, mutta on siinä sateen mahtiääntäkin. Hui. Olin juuri tekeytymässä kaupunkiin tilipäivän ostoksille, kynsiviiloja, kissanhiekkaa ja vessapaperia listalla. Nyt hiukan jo on sade hellittänyt, mutta aion kuitenkin laittaa kumisaappaat ja tunkea housujen lahkeet niihin. Ja kylmäkin siellä on, joten kaivelenpa villapaidan esille.
19.9.07
Valaistusta pimeään paikkaan
Äsken tuli katseltua Amerikan ihmeitä ulkonäön parannusasioissa. Plastiikkakirurgian toimenpiteet ovat siellä kasvaneet 444% 1997-2005. Hip heijaa! Tässä ohjelmassa oli kolme kotifrouvaa, joiden koko elämä oli omistettu, kuulemma kuolemaan asti, itsensä korjailulle. Ja olivat nyt jo niin kammon näköisiä töröhuulineen ja litratisseineen. Yhdellekin oli tehty kokovartalokohotus. Siinä pannaan iho katki lanteilta ja poistetaan muutamia senttejä, kiristetään siis vartaloa. Kauhea arpi oli tällä naisella, mutta omasta mielestään hänen vartalonsa oli upeampi kuin 18-vuotiaana oli ollut. Tämä uusi muoti-ilmiö oli sitten sitä valaistusta pimeään paikkaan. Naikkonen siinä pyllisti hoitopöydällä ja häneltä repäistiin vahakankaalla ensin perskarvat ja sitten valkaistiin pyllynreikä. Että tällaista, mitähän vielä. Tuota valkaisuvoidetta voi ostaakin.
Oma rakas, vaikka epätäydellinenkin (riippuu mittarista) vartaloni tuntui ohjelman jälkeen entistä paremmalta ja luonnontuotteelta. Kaikki siinä on aina ollut mukana, ja toivottavasti pysyykin mukana. Elämään auttamatta kuuluu vanhetessa asioita, jotka otetaan vastaan pienellä virneellä. Ensin tippuu tissit, sitten tukka. Tässä kymmenen vuoden päästä saatan jo rullailla minäkin ryntäitä liiveihin ja asetella ulos mennessä kuolleen rotan näköisen tupeen päähäni peittämään kaljuja kohtia. Tai sitten nostan kärpäslätkät olkapään yli ja ajelen itseni kokonaan kaljuksi.
Koska huomenna minua taas muistetaan rahalähetyksellä, päädyin tänään ostamaan Koskenlaskija-juustoa ja ranskiksen. Ei hyvänen aika, siitä kun haukkasin leivästä, lensin lapsuuteen oitis kuin raketti. Taisin siinä tokaista, että ihanaa ettei kaikkia vanhoja juttuja ole muutettu tai poistettu. Syntiä toki rasvansa vuoksi, mutta sitä parempi mitä epäterveellisempi.
18.9.07
Rentona verotoimistossa
Aamulla laitoin päivärahahakemuksen netistä ja sitten jo kolahtikin postiluukku ja eläkeyhtiön kirje tuli. Se ei kuitenkaan ollut vielä varsinaisesti ns. rahanjakokirje, siinä vain ilmoitettiin, että rahaa tulee joka reiästä ja menee työttömyyskassaan sekä sosiaalivirastoon. Milloin ja paljonko ei vielä ollut selvillä. Sen sijaan työkyvyttömyyseläkkeeni määrä 1.10. oli selvitetty, joten välttääkseni tulevasta maksusta menevän 60 prosentin veron, kokosin paperit kasaan, printtasin työttömyyskassan sähköisestä palvelusta maksuhistoriaa ja veroerittelyt.
Rentoutuskurssilla oli jälleen rento meininki ja ohjaaja oli osuvasti tehnyt juuri minua ajatellen kasvojen rentoutusjutun. Oiva yhteensattuma, sitä sitten naurettiin, kun kerroin, että näillä eväillä on hyvä mennä verovirastoon. Tuntui huimalta kun kasvojen jännittämisen ja rentouttamisen tulos tuntui siltä, että selkä menee lattiasta läpi. Wau!
Hyppäsin kurssin jälkeen seiskan ratikkaan ja ajoin Pasilaan, mutta mitä HÖH? verotoimisto oli muuttanut. Onneksi seiska ei ehtinyt vielä lähteä eteenpäin ja jatkoin matkaa Aleksille, josta kävelin Vuorikadulle, verotoimiston uudet tilat ovat siinä Fennia-talossa, missä on Finnkinon leffateatterikummitus. Juu kummitus siksi, että en tykkää sen kerroksisuudesta ja hikisestä ilmapiiristä monta kerrosta maan alla, yäk. Verotoimiston penkillä irvistelin hiukan lisää rentoutta naamaani, siellä oli 23 ennen minua jonossa. Vaan jonopa etenikin pikavauhtia, kun ihmiset olivat takit hulmuten lähteneet pois paikalta. Homma tuli selväksi parilla sanalla ja pienellä näpyttelyllä. Olin lisäksi ihan äimän käkenä, kun virkailijaneitonen ilmoitti, että verokortti lähtetetään heiltä suoraan eläkeyhtiöön. Siis HALOO mitä, onko byrokratiaan tarttunut joku virus? Niinkuin vaikka allaolevat.
Nyt on hyvä mieli, homma hanskassa ja ei voi muuta kuin odottaa, veroprosenttikin on melkoisen minimaalinen, itse asiassa onnenlukuni, 8. Se taas johtuu siitä, että työttömyyspäivärahoja on verotettu ankaralla kädellä, ihan sama miten vähän se kuukausitoimeentulo on, pitäähän laiskoja potkia pakaroihin, kotona kusettavat yhteiskuntaa.
17.9.07
Jauhelihan paiston Euroopan mestaruus
Tänään oli koulussa koe eli yhteenveto oppimastani tiedosta. Ihan hyvin taisi mennä. Vähän tuli jo nyt haikea mieli, kun kurssi loppuu, ensi maanantaina on viimeinen kerta. *SNIF* Vaan täytyypä kehitellä jokin harrastus tuohon tilalle. Simmut auki vaan, mitä jos menisin kokkikurssille tai vaikka mopon korjauskurssille. Tai jos kävisi kummatkin, voisi tehdä hyviä sapuskoita ja kuskata niitä kotiin haluaville.
Kokki-Katilin Kotiinkuljetuspalvelu. Nyt omituista kotiruokaa tai eksoottisia kokeiluita suoraan postiluukustasi. Emme toimita keittoruokia.
Tuo ei siis ole mikään oikea ilmoitus ;-D
Joo, tänään lähimarket myi ylijäämäjauhelihaa 99 senttiä per 400 gr, sitähän oli pari pakettia ostettava, äsken oli juuri jauhelihan paistomaraton menossa. SUUUUUUUREN suuri kastikekattilallinen odottaa nälkäistä syöjää. Potut kun tuosta keitän, niin a vot! Vaan minäpä tästä lähdenkin kuuraamaan perunoita keitinkuntoon. Son moro!
16.9.07
441.
Tuo on tämän postin järjestysnumero, hih, onpas tullut kirjoiteltua. Tänään olen noudattanut rentoa elämäntapaa. Eilen puuhastelin Jamppali Hamppalin kanssa kaikkea mukavaa ja päätin sitten kuvata muutamia rapsutushetkiä. Laitan tähän lyhyen pätkän, varsinainen video on vielä tekeillä. Huomenna on sitten taas koulua, nyt jänskättää vähän liikaa tämä eläkejutun eteneminen, minulla kun on aika varattu huomiseksi sossuun ja tiistaina pitäisi laittaa päivärahahakemus. No kyllä se kai siitä, nämä on vain sellaisia hermostuttavia asioita. Juuri kun kaikki menee yhdellä tavalla tutusti ja turvallisesti, tulee muutos ja epätieto. Ja sitten vielä vain pariksi kolmeksi kuukaudeksi ja taas ollaan päätösten edessä ja muutosten.
15.9.07
Tämän edessä nöyrryn
Edesmenneen Jeff Buckleyn uudelleen tehty video. Jeff Buckley levytti kappaleen 1994. Tämä jälkeen tehty video Leonard Cohenin Hallelujah kappaleesta on todella kaikkien katsottava. Ja kuunneltava. Se on kaikkea sitä, jota itsekin maailmasta juuri nyt ajattelen ja olen tässä sitä tässä katsellut ja kuunnellut ja todennut, että tämä kuuluu levitykseen kaikille ihmisille, jotka ajattelevat. Siksi laitan videon blogiini.
14.9.07
Minä & Muut
Tästäpä sukeutuikin oikea sosiaalisten kanssakäymisten päivä. Raahasin toisen täyskuorman kerääntyneitä mainoslehdyköitä roskikseen matkalla kauppaan. Siinä sitten oven kohteliaasti minulle avaamaan tällainen ulkonäöltä tuttu naapurin mies. Aloin papattaa mainoksien painosta ja siitä, kuinka olin lopulta laittanut ei mainoksia-tarran oveeni. Puhe lähti lentoon kuin itsestään ja taisipa siinä vierähtää nelisenkymmentä minuuttia roskakatoksessa. Käytiin läpi työkyvyttömyyseläkkeitä, byrokratiaa ja työvoimatoimiston parantavaa voimaa. Tämän miehenkin olivat parantaneet työvoimatoimistossa työkuntoiseksi tuosta vaan. Suosittelemme kaikille vaikeista sairauksista ja vammoista kärsiviä kääntymään työvoimaviranomaisten puoleen, siellä parannetaan pahatkin invaliditeetit. Totta kai juttu siirtyi arvauskeskusten toimintaan ja siihen loppumattomaan kokeiluun, jota potilailla harjoitetaan nimimerkillä hoito. Kokeillaan nyt tätä ja katsotaan sitten. Eikö olekin tuttu lausahdus. Siinä sitten tuhat euroa köyhempänä ja yhtä oireisena mietiskelee väkisinkin terveyskeskuksessa käynnin järkevyyttä. Vaan köyhänä on nöyränä. Juttu kääntyi lopuksi ulkonäköasioihin. Koiriahan katsotaan nykyään karvoihin rankalla mittarilla. Jos ulkonäkö poikkeaa piirunkin hyväksytystä, saa olla varma, ettei kohtelu ole kunnollista. Pitää olla kunnollinen, sisuksista viis. Tämä mies kertoi kaverinsa vaikeasta psorista ja siitä kuinka ihan sama hänen kaverinsa edelleen on, vaikka pahan näköinen onkin.
No loppujen lopuksi siitä pääsin sitten kauppaan ja leipähyllyllä puheen kanssani avasi kypäräpäinen vanhempi nainen. Keskustelimme leivistä ja euroajan kataluuksista. Totesimme, ettei lähistöltämme enää saa pakkaamatonta lihaa mistään ja kalakin on pääosin altaissa kasvatettua, mautonta mössöä. Hän kertoi, että porkkanatkin viljellään turvepaakuissa, ei niihin sillä lailla paljon vitamiineja ja kivennäisiä taida osua. Ilmankos pitää kaikkien juosta apteekissa ostelemassa milloin mitäkin lisäjuttua. Puhuimme magnesiumista ja sen tärkeydestä, lihasten rentoutttaminen tietysti on tärkeä, mutta magnesium on tärkeä aine myös monien muiden tärkeiden aineiden imeytymiselle. Sitten puhuimme hallin luiden huippuhinnoista, siellähän nämä rimssuluut maksavat nykyään lihan verran kilo. Suosittelin 95 sentin rustoja, joita itse juuri ostin, yhtä ovat hyviä uunissa tehtyinä. Tässäkin meni varmaan sen puoli tuntia rupatellessa, sitten toivotettiin mukavaa päivää ja jatkettiin tahoillemme. Naisesta tuli mieleen oma äitini, jonka kanssa myös juttelin tänään Skypellä pitkään aamulla.
Oikein mukavaa siis on ollut, pidän vieraiden kanssa juttelusta, olen aina ollut sellainen. Jään suustani kiinni milloin kenenkin kanssa, karvoihin katsomatta. Itse asiassa monet mielenkiintoisimmat keskustelut olen käynyt juuri kauppa- ja kaupunkimatkoilla. Ja laitapuolen kulkijoiden kanssa esim. jutellessa kuulee paljon heidän elämästään ja ymmärtää, että nykytila on vain se lopputulos.
Ai unohdin kertoa, viime viikolla oli eräs vanhempi, fiini rouva, tyttärensä kanssa herkkuostoksilla lähimarketissamme. Siellä hee haukkuivat milloin mitäkin ja ketäkin suureen ääneen. Olivat sellaisia yrmeän näköisiä ja pinkeinä inhotuksesta koko ajan. Tytär oli stressaantuneen näköinen kun päättämätön äiti loikki makkaratiskillä. No minäpä jonotin sitten ja BUM, tytär työnsi kärrynsä nurkan takaa sujuvasti eteeni jonoon. Minä en yleensä piittaa tällaisista etuilijoista, menkööt, jos kerran on niin kiire. Mutta nyt, kuunneltuani heidän mäkätystään kaupan käytävillä, iski pikku piru ja aloin siirtää kärryjäni vaivihkaa heidän ohitseen jonossa. Silloin tytär irrotti kätensä nopealla liikkeellä kärryistään ja sanoi, että just joo, ja mitään jonosotaa hän ei sitten kestä, että antaa olla vaan. Äiti tuli siihen ja katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja tokaisi, että he olivat kyllä jonottaneet kulman takana. Minä siihen, että jono täällä kulkee suorassa ja takanani on kyllä tilaa ainakin kymmenelle jonottajalle. Sitten tytär alkoi haukkua minua idiootiksi. Äiti komppasi. Sanoin rauhallisella äänellä, että kylläpä he olivat hermostuneella mielellä liikkeellä. Silloin, äiti ensi ja sitten tytär, sanoivat happamella äänellä minulle, että sinä tässä taidat hermostunut olla. Tytär sanoi, ettei heillä ole aikaa tällaiseen, jolloin sanoin kohteliaasti, vetäen pois kärryni, että olkaa hyvät, minulla ei ole kiire mihinkään. Samaan aikaan näin oikeasta silmäkulmastani, kuinka keskikassalle tuli ihminen. Tytär seisoi siinä hieman tukkeena, joten sanoin, anteeksi, mutta menisin tuonne vapaalle kassalle. Ja niin siinä sitten kävi, että minä suoritin ostokset ja pakkasin ne. Ulko-ovelta loin vielä katseen myrtsin näköiseen pariin, joka edelleen jonotti toisessa jonossa. Hyi kai sitten minua ;-D
13.9.07
Byrokratia-Örkki
Tuossa yllä on ilmiselvä Byrokratia-Örkki, haussa turvaton kansalainen, joka on aseeton pykäläviidakoissa ja asiantuntijalausuntojen painon alla.
Tänään soitin eläkeyhtiöön ja kyselin käsittelyn perään, juu, että parisen päivää ja taantuvat korvaukset on laskettu ja päätös tulee. Hitsi, hitsi. Jopas oli. Nyt odotan jännityksellä ehtiikö se tosiaan tapahtua, vai onko pakko tehdä ensi tiistaina vielä yksi päivärahahakemus. Sossuunkin olin jo tilannut ajan ensi maanantaiksi. No täytyy vaan odotella. Eniten ehkä hirvityttää se hakemusten kasa, joka tästä taas seuraa. Asumistuki yms kaikki toimeentuloturva menee uusiksi. Se ei nimittäin tämä työkyvyttömyyseläke elätä yksinäistä ihmistä, veron, vuokran ja ulosoton jälkeen laskin jäävän vähän päälle satasen kuussa muuhun elämiseen. Heheheheh.
Niin ja teille, jotka eivät vielä tunne minua, tuo ulosotto on sairauden syytä 100%, niin etten tosiaan tahallaan jättänyt kaikkea hoitamatta ja vielä, että 35 vuotta hoidin kaikki laskuni kyllä sairastumista ennen. No nyt sitten kaikki katkolle taas vuoden lopulla. Ja mitä olen tuossa seuraillut muita samanlaisia tapauksia, katkolla ollaan sitten useamman vuoden ajan. Pätkäeläkkeellä. Ei naurata, mutta pikku hiljaa tässä alkaa hiukan kovettua epävarmuudelle, ei enää niin ota yläohimoon eikä vie unia. Hoen itselleni, etten ole mitenkään syyllinen itse tilanteeseeni. Sairaus pamautti pajazzon tyhjäksi, vei työkyvyn, palkan ja maksukyvyn. Ei tässä kannata itseään vahingoittaa enää syyttelemällä itseään asioista, joille ei ole voinut mitään. Kyllähän, jos olisi saanut valita, olisin jatkanut isopalkkaista työtäni ja ostellut sitä sun tätä, itselle ja muille. Vaan nyt on nyt ja minusta on löytynyt tällainen pienellä eläjä. Siitä on tullut minulle elämäntapa ja haaste.
No tulipas vuodatusta kerrakseen, pakko purkaa täyttä maljaa, ottaa muuten ja paisuu liian raskaiksi kaikki hakemukset ja hylkäämiset ynnä muut byrokratian kiemurat. Nyt kohta jauhelihaa, sipulia ja keitettyjä pottuja. Kotimaan tuoreita kaikki, paitsi ehkä jauheliha. Ostin kaksi kotimaista omppuakin, näin niistä viime yönä unta. En kyllä muista tarkkaan minkälaista.
Ai niin, House jatkuu tänään. Jippii!!!
12.9.07
Kursorin metsästäjä
Eilen Jami metsästi kursoria ja sitähän oli pakko saada filmattua. Valaistus oli melko huono, mutta toisaalta, kursori näkyi sitäkin paremmin. Eka kerta muuten, kun kursori kiinnosti noin kovasti. Sain ihania vanhoja valokuvia skannattuina siskolta. Niitä katsellessa ihan tuli haikea olo, mutta toisaalta myös helpottunut. Kuvat olivat lapsistamme ja kun katsoin omaa pikku rakastani, muistin ihan tarkkaan minkälaista meillä oli. Ja se helpotus tuli taas siitä, että kyllä siinä pienen ihmisen klaaraamisessa on suuri vastuu. Vaaroja on joka nurkan takana ja äidillä saa olla silmät selässäkin, eikä sekään aina riitä.
Tässä oma pikku koululaiseni silloin kauan sitten evästä reppuunsa pyytämässä. *huoh* ja *snif*
Täällä on melkoinen sää, tuulee ja sataa vimosen päälle. Kiva päivä olla sisällä lämpimässä.
Nauhoittaa hän
Nyt on VH1 Classic nauhoitus päällä. Tarkoitus on 16.9. mennessä nauhoittaa ainakin jotain 50 tuntia tätä ihanuutta, kaikki kaapissa olevat nauhat menee käyttöön. Jos tämä kanavatarjonta maksullisella puolella olisi jotenkin täsmäpuolella, voisin maksaakin tästä ja jostain toisesta kanavasta. Mutta nyt tämä homma toimii niin rahastuspohjalla, että saadakseni kaksi suosikkikanavaani minun pitäisi maksaa 20 euroa kuussa ja maksaa 12.sta turhasta kanavasta. Sori, en ole niin tv-addikti. Joten ns. houkutusilmaisen ohjelman nauhoittaminen on ihan paikallaan. Kunnes täsmätarjonta astuu kehiin.
Äsken tuli Jimi Hendrix, joka heitti Hey Joen. Aiemmin fiilistelin Extremen More than wordsin kanssa. Juuri nyt Marvin Gaye ihanasti laulaa. Ja nyt alkoi Talking Head. Iiiik, ihanaa. Mulla on kuulokkeet päässä, nupit kaakosssa ja mieli korkeella musiikin ja nostalgian siivillä. Ja nyt juuri pipopäinen, isoparrakas Phil Collins tepastelee pianon sisällä Genesiksen videolla. Hiii. Ja toisaalta, kun näitä katselee tulee oikeasti mieleen, että näitä on tehty tosissaan ja rakkaudella. Jotain joka on ehkä hiukan (paljon) kadonnut nykymeiningistä.
11.9.07
On niin kauhee kapula.....
Tai paremmin sanottuna kapula hajosi kokonaan, pitää vaan surinaa, kun yritän avata. Sniff, ikävä tulee tuota hyvin palvellutta 49 euron pikkupunaista. Nyt on käytössä akkuja popsiva vanha, hyvin aikoinaan palvellut kännykkä, mutta se ei oikein ole enää kiva. Jos vaikka sattuisi hätätilanne, ei siihen voi luottaa, kesken lauseen pätkäisee poikki. Noo-o, täytyy katsella, ei tässä mitään hätää. Vaikka tietysti ekana piti soittaa systerille ja kuolata nettikaupan kapuloita. Vaan voipihan sitä löytyä jokin muukin, esimerkiksi kierrätysratkaisu. Nyt jäitä hattuun, sanoin itselleni. Kyllä se siitä.
Rentoutuskoulussa oli tänään taivaallisen ihanat sessiot. Tuntui, että sai yhtäkkiä happea ylenmäärin enemmän, kuin pitkään aikaan. Selkäkin on muuten tässä viime aikoina parantunut, on siinä pikku jomotusta, mutta oikeastaan ei mitään verrattuna siihen pahaan särkyyn. Vasemman jalan varpaiden puudutuskin on milliä vaille väistynyt. Tuossa rentoutuksessa on sekin hyvä puoli, että tuollaiset ahtaumien aiheuttamat säryt tulevat nopeammin kuntoon, kun ei ala jännittää väärällä tavalla muita paikkoja.
Tein, ja äsken söin, aivan nami-nami maksakastiketta. Kokeilkaa, jos uskallatte. Resepti on täällä. Eikun eteenpäin. Ai niin, tänään on 11.9., pidetään pieni hiljaisuus jossain vaiheessa.
Haaste
Sain Anuradhalta tällaisen haasteen ja haastaan edelleen kenet tahansa, joka lukee tämän ja haluaa vastata.
Tehtävänanto: kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Minulla on päälläni vanha, turkoosi t-paita, jonka väriä rakastan erityisesti. Toinen on vielä käytössä kodin ulkopuolella, mutta tämä, joka on päälläni on likaantunut. Leikkasin siitä hihat pois ja se on kotiasuni toiseksi tärkein osa. Toinen osa on alushousut, jotka tällä kertaa ovat printatut kukka-alkkarit. Ei, en ole printannut niitä itse, niissä vain luki, että flower print pants.
Nyt on tarra
Eipähän tarvitse kantaa enää roskiin kaikkea roskaa, mainoksia saa kyllä halutessaan mistä vaan. En viitsinyt yrittää laittaa tuohon, että aluelehdet kyllä kiitos, e se onnistu, kun jakajien on pakko tehdä niistä lehdistä ja mainoksista jo valmiiksi sellaiset niput, hankalaahan se olisi pikkupennosten voimalla sieltä repiä erikseen jotain jonkun luukun kohdalla. Aluelehtiä ja muutakin voin halutessani lukea vaikkapa paperinkeräyslaatikolla ja vaikkapa ihan paperittomasti netissäkin on paljon lähiseudun tärkeyksiä. Paikallinen kirjasto on kyllä sen verran poikkeavassa paikassa, että sinne ei tule lähdettyä juurikaan. Olikos tämä nyt myös sellainen ympäristöteko? Koska ajan kanssa, kun siis lappuni tuolla ovella muiden samanlaisten kanssa vaan säilyy, mainosten painatusmäärän kuuluisi pienentyä, luulisi ainakin. Seuraavaksi aion ilmoittaa puhelinluettelofirmalle, etten enää halua puhelinluetteloita jatkossa, niitä ei ole vuosiin tullut avattua. Ihan turhaa puun tuhlausta nykyaikana. Joo, lähdenkin tästä etsimään netistä sitä numeroa, johon voin ilmoittaa päätöksestäni.
10.9.07
Testiä & Tikkana
Vähän aikaa liikkeellä olleen tanssitestin tein, tässä tulos:
Olet vauhdikas quickstep!. Sinussa asuu kapinahenki, ja haluat kulkea omia polkujasi. Osaat myös hukuttaa surusi hauskanpitoon. Tanssina olet vauhdikas ja itsetietoinen quickstep, ihmisenä rento ja persoonallinen elämäntaiteilija.
Haaahaaahaaa.....
Aamulla olin jälleen tikkana kurssilla ja olikin ihan mielenkiintoinen puolitoista tuntia, siihen kuului tutustuminen erääseen buddhismin ajatukseen sekä piano- ja runoesitys. Ihana oli pianoesitys ja runot esitin sitten taas minä, jahka sain silmäni kuivattua soiton jälkeen. Kurssin jälkeen kävin hakemassa ilopillerireseptin ja hain ne ja kilpparilääkkeet vieraan kaupunginosan apoteekista. Siellä kävin myös kaupassa ja voi sun hirveetä, olivat laittaneet siankylkeä alle vitosen kilo tarjoukseen. Ja se oli oikein ehtaa kunnon läskiä, tuoretta ja ihanaa. Ei mitään Smarketin vettynyttä millihöylättyä skönkköä. Pakkohan sitä oli ostaa - ja syödä pottujen kanssa. Öyks, etten melkein sanoisi. Mutta tilaisuus oli liian maittava, kunnon lihaa ei omassa kaupunginosassa enää saa mistään, kaikissa on vain einespask...pakkauksia. Osta siinä sitten lähiruokaa.
Uusi lempparikanavani, joka ikävä kyllä loppuu näkymästä viikon päästä, on VH1 Classic, vanhoja videohittejä pyörittävä kaupallinen kanava. Tänäänkin on toljoteltu Jim Morrisonia, Pat Benataria, Foreignia, Sadea ja vaikka mitä.
Äsken juuri Sinead O'Connor esitti Nothing compares 2U. Minusta on tainnut tulla vanha, kun nostalgia iskee niin makoisasti. No höpöp höpö, en tuota nyt ihan ilman nykymusaa jaksaisi kamalan kauan PELKÄSTÄÄN kuunnella ja katsoa. Hauskojakin ovat jotkut, varsinkin vaatteet, vakavuus ja kiharaiset suurkampaukset.
9.9.07
Terveisiä metsästä
Minä kävin tänään metsässä, oli oikein kori mukana ja veitsi. Ei siellä paljon mitään ollut, neljä kantarellia kuitenkin sain jauhelihakastikkeen joukkoon. Ja kasan kuvia, joita on tuolla galleriassa. Otin muutamia filmin pätkiäkin. Niistä lisää myöhemmin. Tänä aamuna tein taidetta Video Art Katiliin, yritin saavuttaa hermostuneen kuvan ja hitaan runon yhteisvaikutusta. Siinä on ikäänkuin maaninen kausi, jossa puhuu itselleen. Tai jotain. Katsokaa, jos kiinnostaa. Ihana oli metsäretki vaan hirveästi oli viime aikoina kaatuneita puita, siellä täällä juuriltaan revenneinä. Oli aika hurjan näköistä. Ja toinen, jonka panin merkille, oli moni uusi, suloisen pieni muurahaiskeko. Niitä oli ilmestynyt kymmeniä sitten viime syksyn. Yhtä kävin kuvaamassa sellaisen kuusikon keskellä, siinä henki vielä kulki, mutta hiukan palatessa pulssi kiihtyi, kun en heti meinannut päästä sieltä ryteiköstä pois. Mutta ihan olin liikkeellä paljaat jalat valkoisissa lenkkareissa.
Näin palokärjen naputtelemassa lahoa puuta, kuva on hieman kehno, kun en ehtinyt kauankaan tähtäillä, kun jo lennähti pois. Nyt on massu täynnä ja odottelen illan ohjelmia. Huomenna onkin bizi päivä, on koulun jälkeen mentävä hakemaan resepti ja sitten vietävä yksi lasku sossuun, jonne pitäii yrittää myös varata aika. Ei ole mitään postia tullut eläkeyhtiöltä, joten sinnitellä täytyy edelleen toimeentulotuella. Väliäkö hällä, kunhan on katto pään päällä ja pottua pöydässä. Niin ja tämä netti.
8.9.07
Pyörremyrsky Katili
Puzzlehousen Twister palapeli
Pyörremyrsky Katili on nähty tänään riehumassa Helsingissä vuokra-asunnossa. Hyvin nukutun yön jälkeen keitin ihanaa kahvia ja sitten, kuin suomut olisivat tipahtaneet silmiltäni, huomasin millainen törkykasa kotini on. Päätin sulkea pois kaikki tekosyyt ja kääriä hihattoman t-paitani hihat ja ryhtyä toimeen. Järjestelin ensin kissanleluja ja pyykkejä ja kaivoin siivouskaapista Rolf-imurin esiin. Parka oli ihan kuumottunut session jälkeen. Sitten moppasin wonder-mopilla suurimpia likoja, varsinaisen lattianpesun päätin siirtää tuonnemmaksi. Ja ei kun tiskin kimppuun, koli, koli, splish, splash ja kohta olivat astiat kuivamassa. Sen jälkeen vielä keittiön lattian moppaus. Sitten suihkuun ja kauppaan. Ensin kuitenkin vaihdoin puhtaat lakanat ja tyynyliinat imuroituun sänkyyn. Ah, ihanaa. Jami, karvapöksy, suoritti lopputarkastuksen, hän kiersi kaikki kulmat ja oventakuset ja läpi meni. Jo jonkun aikaa olen suunnitellut vihdoin laittaa ei mainoksia lapun oveeni. Tänään kannoin hirmukassillisen mainosroskaa paperinkeräyslaatikkoon. Nyt suunnittelen lappua, printtaan ja liimaan sen oveen. Ei enää turhia mainoksia minulle - kiitos.
Lähimarketin ilouutinen oli lohi 5,90 kilo, sain päiväbudjetin puitteissa melko kimpaleen tuota herkkua, tosin leiväksi sain vain ranskiksen, mutta väliäkö hällä, kala oli tärkeintä. Tuolla tiedostoissa odottelee uuden taidefilmin rakennusaineita, ehkäpä luovuus nyt lähtee virtaamaan, kun on kämppä kunnossa. Aina se on sama taistelu, joten en enää ota mitään pulttia edes, siivotuksi tulee, se on pääasia, mikään kemian labra tämä huushålli ei koskaan tule olemaan. Luulenpa jopa, että saattaisin sairastua liian bakteerittomassa kodissa.
Seitsemältä tulee Vaimomatskua, katsoi jo sen eka kierroksen ja nyt tätä toistakin on tullut katseltua. Siis se on just niin ällö, että se on tosi hyvä. Ja vähän loksahti leukani viime kerralla, kun siinä jatkoon päässeet vaimoehdokkaat skoolasivat samppakaljaa Flavor Flavin kanssa ja yhtäkkiä alkoi haista pahalta. Hidastetulta nauhalta näkyi, kuinka yksi naisista kyykistyi muiden takana ja otti nenäliinalla jotain lattialta. Sitten hän hipsi kaikkien ohi ylös vieviin portaisiin. No muu sakki lähti myös ylös ja siinä, keskellä portaita, oli kakkaa. Tämä poistunut nainen ei pystynyt pidättämään kakkaa ja se vain pursusi hänestä ulos. Flavor siinä koputteli vessan oveen ja tämä nainen avasi oven ihan pokkana, sieltä tuli muhevat tuoksut ja nainen sanoi vain, että ei voinut pidätellä kertakaikkiaan. Mutta nainen tosiaan oli ihan pokkana, mitäs siinä, luonnollistahan se on. On vain jännää, että tällaisessa amerikkalaisessa poikamiehen metsästysrealityssä tapahtuu jotain moista.
7.9.07
Hyppyjä ja omituisia tekstejä
Eilen filmasin Jamin ja mun leikkiä, laitoin sen YouTubeen. Hän on niin suloinen. Mun rakas. Nyt suunnittelen kauppaan lähtöä, jotenkin jäi tuo pizzahammas kolottamaan ja taidan tänäänkin tehdä niitä, mikäpä sen ihanampaa. Perjantai-ilta, töllötin ja itse tehtyä jauhelihapizzaa. Olen parantumaton, tiedetään. Digibokseista on tässäkin blogissa ollut kaikenlaista, ei niin mairittelevaa juttua, mutta nyt löysin siitä ihan uuden perspektiivin, huvituksen. Minulle aina tarttuvat kaikki verbaalijutut silmiin ja olen jo jonkin aikaa bongaillut näitä hupsuja ohjelmatietoja digiboksin kautta. Niissä ovat menneet hiukan sekaisin ohjelmien tiedot ja lopputuloksena on kunnon hihitykset.
Tässä eka julkaisu eiliseltä.
Kuolemaan tuomitun kirvesmurhaajan teloitusta lykätään viimn. koko perhe tuntee itsensä nöyryytetyksi. Amerikkalainen piirrossarja. ;-)
6.9.07
Tulin vain kertomaan
että kaikki hyvin La-La-Maassa. Rauhaa on pidellyt ja olen katsellut Animal Planetia tarjoustelkkarista ilmaiseksi. Harmi, että loppuu parin viikon päästä. Detroit Animal Cops on ihana ohjelma. Tänäänkin tiristelin kyynelöitä, kun erään koiran kaulaketju oli kasvanut sen kaulaan kiinni. Sitten se parannettiin ja sai aivan ihanan uuden kodin. Eilen itkin, kun eräs pieni suloinen kissanpentu ei selvinnyt hengissä. Ja kyllä niitä agressioitakin kehittyy noita sikaihmisiä kohtaan, jotka noin kohtelevat eläimiä. Tänään haettiin eräältä akalta iso kilpikonna, jota pidettiin kylmälaukussa, kansi suljettuna. Onneksi sekin saatiin kuntoon ja palautettua luontoon. Kyllä olisi kirveellä työtä. Onneksi on ihmisiä, jotka EIVÄT ole tuollaisia. Ja nekin ovat hyviä ihmisiä, jotka eivät ota eläintä, jos eivät kerran ole valmiita hoitamaan niitä. Tämä on heikko kohtani, olen yliherkkä eläinten kiusaamiselle, aina ollut. Kerrankin eräässä työpaikassa miehet ottivat kiinni hiiren ja laittoivat sen tyhjän muoviroskiksen pohjalle. Siellä se raasu ravasi ympyrää. Sitten miehet lähtivät kotiin. Minä menin ja vapautin hiiren ja kirjoitin roskiksen pohjalle lapun, jossa sanoin, että miltäs itsestänne tuntuisi, jos teidät jätettäisiin ilman ruokaa vangiksi. No, en minä niiden miesten ajatuksia voinut muuttaa, mutta hiiri pääsi karkuun. Jess.
5.9.07
Läskisotaa ja rentoutumista
Eilen olin suhteellisen rentoutunut uuden kurssin ekan tunnin jälkeen. Siellä soi ihana musiikki ja oli pari lyhyttä rentoutumishetkeä. Odotan näiden perusteella paljon hyvää tältä kurssilta. Enkä edes hionnut siellä jumppasalissa, mikä kertoi siis paljon positiivista olostani. Illalla rakentelin pizzoja pitkästä aikaa. Mmmmmh. Tuli hyviä, ja ehkä hiukan syntisiä, mutta ei pahimmasta päästä.
Tänään lueskelin jotain Vuodatuksen blogia ja siellä oli linkki Image.fi:hin Ville Valon katkaisuhoidosta. Ja kuinkas ollakaan törmäsin ihan mielettömän upeaan juttuun nimeltä Läskisota. Pekka Hiltunen oli tehnyt tämän hienon artikkelin Image-lehden numeroon 2/2007. Olin niin täpinöissäni tästä, että soitin kirjoittajalle ja pyysin lupaa saada laittaa jutun Vuoristoradalla-blogiin. Tosi miellyttävä toimittaja ja juteltiin tästä artikkelista jonkun aikaa. Selitin hänelle, että haluaisin julkaista jutun bipoblogissa, koska melko moni meistä bipoista taistelee kilojensa kanssa sairautensa seuraamuksena. Sain sen luvan ja tekin voitte käydä lukemassa jutun ja sen linkit täällä. Suosittelen kaikille painon kanssa tuskaileville. Minulle tuli ainakin ihana olo. Ja ihan kuin olisin aavistanutkin jotain noita tutkimusasioita, tai pikemminkin niiden olemattomuutta. PS Imagen juttuun voi jättää kommentteja.
4.9.07
Suosikkimeemi
Sain haasten Bambilta ja haastan edelleen Kristiinan ja Anuradhan.
Minun kaikki suosikkini -meemi:
LEMPI
-kirja
Richard Adamsin Ruttokoirat ja Douglas Adamsin Linnunrata-sarja
-elokuva
The Shining, se on vaan paras
-musiikki
hyvät biisit yleensä, no valitaan = 60-70-luvun pop & flower power & rock, kai se on se nuoruus....
-artisti/bändi
Janis Joplin, The Doors
-idoli
Janis Joplin
-biisi
Sad Lisa, jonka teki Cat Stevens sekä Janisin Little Girl Blue
-näyttelijä
James Spader (my sexy man....)
-tv-sarja
N.Y.P.D.Blue, ER, House, tuossa muutama tärkein
-ruoka
rimssuluut uunissa, itse tehty pizza, jota on tänään *nam*
-suklaa
tumma ja väkevä, aaahh
-karkki
täytelaku
-jälkiruoka
letut ja mansikkahillo tai sokeri, onneksi ei itselleen tule paistettua
-jäätelö
mascarponejuusto-karpalo tai eksoottiset hedelmät
-ruoka- ja janojuoma
kraanavesi
-mehu
ei oikeastaan ole, paitsi jos saisi äidin tekemää mustamarjamehua
-limppari
vihree Jaffa
-drinkki
tequila, suola ja sitruuna
-mieto alkoholi
olut
-sanonta
mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito - eikä sekään niin tärkeää ole
-vaate
reikäinen kotipaita
-maisema
merenranta syysmyrskyllä
-paikka kotona
siskon lahjoittama iso ruskea, kissojen repimä nojatuoli
-ihminen
tytär, kaikki perheen naiset
-ystävä
ystävyys asuu yhteisen ilon talossa, tuo talo on täynnä ystäviäni
-muisto
keikka Vanhalla uuden vuoden aattona Peitsamon lämppärinä
-harrastus
runoilu, valokuvaus, kirjoittaminen
-taulu
Vincent van Goghin Öinen katukahvila
-väri
se on oikeastaan kaksi; oranssi ja musta yhdessä
-asento
intiaaniemäntä Istuva Nörtti
-auto
Mustang 60-luvun lopulta, kuplavolkkari
-eläin
kissa
3.9.07
Itsetukea
Hihih, joo tänään oli kurssilla tukihenkilötapaaminen. Minä edustin itseäni. Ehkä jollain hömpsöllä tavalla minusta oli jotain hyötyäkin niille muille. Joka tapauksessa koulu on nyt ohi tältä päivältä. Kävin koulun jälkeen hakemassa Jamin nappuloita ja sitten yllätti hallikuume.
Kuva Rendezvous Ribs
Köröttelin Hakaniemen halliin ja ostaa possautin rustoja ja yhden rimssuluun. Tuolla ne nyt ovat itse tekemässä marinadissa, jossa oli ainakin öljyä, sinappia, chiliketsuppia, hunajaa, suolaa valkosipulia ja mustapippuria. Myöhemmin tänään ne pääsevät uuniin ja keitän niiden kanssa kesäperunoita. Katoipa saatamalla.....siis satoi kaatamalla juuri kun piti lähteä kurssilta, oikein kunnon suihku, ratikkakin ajoi joissain kohdissa joissa. No mutta kylläpä minulla nyt on näppärää kielen vääntöä tässä.
Mietin juuri mitä tässä tekisi ennen ruokaa. Nyt ei kovin hirveästi hotsita mikään suuren taiteen teko. Houkuttelee hieman mennä nokosille. Sieltä on sitten niin kiva kömpiä laittamaan ruoka uuniin. Mmmhh.
2.9.07
Kaalikeittoa ja kukannimiä
Vietin hauskan päivän ystäväni M:n ja V:n kanssa. Ensin laitettiin uusia tunnuksia Meseen M:n luona ja sitten lähdettiin kutsuttuina ruokavieraiksi V:n luo. Hän oli tehnyt oikein maittavaa kaalikeittoa ja jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Ikävä, että hänen luokseen syömään lupautuneet nuoret olivat tehneet oharin ovelta. Mutta meille ruoka maistui. Saatiin samalla V:n koneeseen vihdoin asennettua tietoturva, nyt sekin on turvallinen. Siinä ruuan jälkeen, asennuksen ruksutellessa alettiin keksiä minulle kukan nimeä, vaikkapa deitti-ilmoitukseen. Rentunruusu ja Lumpeenkukka siinä olivat vahvoilla. Oli rentouttavaa nauraa ja rupatella naisten kesken, eikä minua nyt haitannut, että minua kutsutaan Rouva Neroksi. Ei se haittaa ;-) Voi kunpa äitini ja siskonikin asuisivat täällä lähellä, olisi ihanaa nauraa räkätellä elämän menolle.
Nyt on kissanhiekkasäkki jo kotona, kohta puljaan hiekkalaatikon puhtaaksi. Ja iltapalakin on uunissa. Mmmmmh.
Kaikki hyvin pikku maailmassa
Puhuin äidin kanssa tooooosi pitkän ja ihanan puhelun. Äidin ääni on niin rakas ja naureskelimme monille asioille. Hänellä oli eilen alkanut kesän jälkeen jälleen sauna ja sitten hän kertoi leipomansa kakun näyttävän kauhealta. Kun sanoin, että maku ratkaisee, hän tokaisi ettei siinä ainakaan silliä ole ;-) Mun äiti ilmiselvästi, rakas ja tärkeä. Puhuimme lisäksi housujen oston vaikeudesta sekä digiajasta. Äitihän joutui väkisin siirtymään digiaikaan jo eilen. Ei sitä 74-vuotiaana niin helppoa ole opetella kaikkien kielinappuloiden ja muiden käyttöä. Oli kuulemma kuitenkin toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Onnea ja halauksia äidille.
Äsken soitin myös tyttärelle, hän oli tullut turvallisesti takaisin merimatkalta ja oli lepäämässä ennen sukulaispojan 1-vuotissynttäreitä. Onneksi olkoon sinnekin. Kiva kun kaikki ovat kunnossa ja paikalla pikku maailmassa. On hyvä mieli.
Ja tänään olen lupautunut lähtemään ystävä M:n konetta katsomaan. Nyt siihen on joku asentanut järjestelmän uudelleen, mutta netti ei jostain syystä toimi ja mahdollista on myös, ettei virustorjunta ole päällä. M:n luota köröttelemme M:n ystävän V:n luokse lataamaan tietoturvaa hänen koneelleen. Tulee taas paljon puhetta varmaankin, naisten asioista. Oikeasti en ihan jaksaisi, mutta silti nyt lähden, ei se kauan kuitenkaan vie. Ja pääsen sitten ajoissa laittamaan ruokaa ja illasta nauttimaan. Jamin saniteettiboksi kaipaa uutta hiekkaa, se on tänään hankittava ja koko boksi kuurattava astianpesuaineella.
Huomenna on aamulla koulu ja sen jälkeen ajelen bussilla eläinlääkärille hakemaan uusia nappuloita. Tiistaina alkaa uusi kurssi. Huh, menoa riittää.
1.9.07
Kärpäsjahtia
Nyt on se aika vuodesta, jolloin joka aamu olohuoneen ikkunan välistä pelmahtaa pilvi kärpäsiä, jotka ovat kai tulleet sinne kylmää yötä karkuun. Tämä on tietysti Jamille erityisen mukavaa aikaa. Kärpäspaisteja riittää. Vaan tänään tulikin eri pakkaus ikkunasta. En saanut kuvaa, mutta kävin tuossa ihmettelemään, kun Jami käpälällä "tappoi" jotain lattialla. Sitten yritti ottaa suuhun ja jälleen räpsi tassulla. Uteliaisuuttani menin lähemmin tutustumaan tähän olioon. Se oli iso vihreä lude (Heteroptera). Voi Jami parkaa, mahtoi suussa maistua pahalta. Yäk. Tuonne se lude jonnekin katosi, en ehtinyt poistaa parvekkeelle. Onneksi päivän kärpässaalis oli ennätyksellinen kolme kärpästä. Ja emännän saalis oli muutama tosi makea Jami-kuva, käykää katsomassa galleriassa. Siinä sitä on kissa keskittyneen näköinen.
Nyt odottelen Uutisvuotoa. Arvatkaa, että alkoi harmittaa, kun jälleen kerran onnistuin unohtamaan, että posti Turkuun kulkee kyllä, jos sitä vaan muistaa lähettää. Äidillä on huomenna synttärit, enkä muistanut laittaa korttia. Mutta aion kyllä puhua puhelimessa tosi pitkään ja perusteellisesti. Lapsi on Ruotsissa ja tulee huomenna takaisin. Hirvittää kyllä aina, kun joku rakas on merellä. Vaan toivottavasti ei nyt mitään myrskyjä ehdi tulla.
Susi
What Is Your Animal Personality?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti