Tulin terpalta, satoi vettä. Paljon. Jalat kastuivat. Mietin, että olen erakko. Oikeasti olen ollut erakkoluonne jo pienenä äidin kertoman mukaan. Sosiaaliset vuodet, avioliitto, lapsi, työelämä. Ja nyt taas mieluisasti erakko. Nautin erakkona olemisesta. Olen vapaa väkertämään mitä tahdon milloin tahdon ja miten paljon tahdon. Tavallaan lepään nyt sosiaalisten vuosien aiheuttamasta väsymyksestä. Olen tullut oman itseni luokse pitkän seikkailumatkan jälkeen. Tässä rajakohdassa tosin hieman rappaus ritisee. Tuntuu kuin laittaisin itseäni kilo kerrallaan pakkaseen. Nautin tietokoneilusta verkossa. Ihmissuhteet pysyvät kuosissa. Miltähän tämä nyt vaikuttaa lukijasta? Haluaisin olla onnellinen erakko, joka häärää omiaan hyräillen. Ja kun on hyvä hetki, istahtaa tänne juttelemaan toisten kanssa niitä näitä. Asiaa ja hauskuuksia. Ehkä se on hyväksi minulle, ja muillekin. Ehkä oman erakon löytäminen onkin upea asia, jota kannattaa juhlia keittämällä perunoita tänään. Ja syödä vohvelisuklaa.
8 kommenttia:
Oman erakkouden löytäminen, tunnistaminen ja tunnustaminen on tie onneen, ehkä pitkä tie, mutta vie lopulta perille. Olen vakaasti sitä mieltä.
Tiedän.
Susupetal. Minä alan uskoa myös tähän tiehen. Tavallaan se vapauttaisi tästä epätietoisuudesta. Tavallaan se on pelottavaa. Aivan metsän keskelle en yksinään lähtisi kuitenkaan. Annanpa elämän viedä ja katson maisemia matkalla.
Jumankauta nainen !
Sää oot paras !
Erakkona on hieno olla. En määkään vois kuvitella, että mua komentelis joku tai mun täytyisi mukauttaa elämäni jonkun toisen elämään/arvoihin (lukuunottamatta Poitsua).
Se aika on ollutta ja mennyttä. Itsekästäkö ? Olkoon vaan !
Lapsena olin paljon yksin. Loogista. Olin ainut lapsi =O. Siksi kai viihdyn yksin. Siis ihan oikeasti viihdyn yksin. Käyn esim. teatterissa tmv. mielummin yksin kuin huonon seuran kanssa. Eipähän tarvitse kuunnella kenenkään huokailuja jos esitys ei miellytä.
Ja on jotenkin helpompaa kun ei tarvitse kenellekään selitellä omaa oloaan ja sairauttaan. Kun niitä ymmärtäjiä on todella, todella vähän.
Arvoituskin sitten ratkesi.
=)
Käyhän katsomassa.
Täällä kanssa yksi erakko ilmoittautuu. Olen aina ollut paljon yksin, joskus pakosta ja joskus vaan, kun se sattuu ny olemaan helpompaa.
Tarvitsen oikein erokkana olemista, että saan ladattua akkuni. Laulua mukaellen: yksin on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.
Anne,terve itsekkyys näissä olosuhteissa on onni. Paras onni. Kunhan sen tästä nyt oppii kaikkien toimintavuosien jälkeen jälleen. Siis ilman syyllisyyttä. Tuohon yksin viihtymiseen sanon, että SAMAT SANAT. En välttämättä tahdo ketään mukaani vain seuran takia, varsinkaan jos ajatus- ja arvomaailmat on kilometrien päässä toisistaan. Onneksipa meitä on täällä VALIOJOUKKO, jolle ei tarvitse selitellä sairaudesta, jos ei tahdo. HURRAA ME!
Yvioon, akun lataus on mullekin yksi tarkoitus. Mutta kyllä huomaan myös vain yksinkertaisesti rakastavani rauhaa on solituudia, yksinäisyyttä, se on niin antoisaa. Ja kuten tuossa jo sanoin. Onhan meitä täällä ihana porukka koolla, kun halutaan keskustella.
Jee meitin erakko. :) t. marski
JEP ! HURRAA !
Oikeen meinaan Valiojoukko.
On niin kuin olisi kiertänyt ympyrän takaisin tietynlaiseen lähtöpisteeseen, mutta olo on nyt paljon rauhallisempi, koska on jo nähnyt sen kaiken kiireen ja tohinan.
Nyt on ihan uusi aika katsella asioita, ihan toisin silmin ja vain omin silmin.
Tää ilta on taas ollut oikein liskojen ilta. Saas nähdä minkälainen yö on. Liskojen yö ?
Toivottavasti nää kamalat mustat tunteet ei tuu uniin. Perhe on muuten pahin !
Ei Poitsu.
Juu teitin erakko, tai siis meitin...hei miten se sanotaan Marski? Iik, en tiedä.
Anne, kyllä valiojoukko on oikea kuvaus meistä erakkouden löytäneistä. Juuri se, että on jo nähnyt kaiken sen häslingin antaa tähän hommaan ihanan mausteen. Toivottavasti sait nukuttua. Liskojen ilta ei kuulostanut hyvältä.
Lähetä kommentti