Jälleen kymmensorminen

Olihan eilen tuskaa kirjoitella, kun kaksi oikean käden tärkeää sormea oli paketissa, jonka sisällä tuntui lehmänlämmin töhnä. Tänään, aamupesun jälkeen, tiputtelin vetyperoksidia ja kuohunta paljasti vielä keskisormen haavan olevan likainen. Hyvä aine, vetyperoksidi.

Treffit synttärisankarin kanssa siirrettiin huomiseksi, hänellä on ollut ihanainen syntymäpäivä uuden ihastuksen (?) kanssa toisessa kaupungissa ja illalla hän tapailee oman kaupunkinsa kavereita yöelämässä. Minun piti alunperin mennä vastaan asemalle, mutta enköhän kehitellyt itselleni paniikkikohtauksen. Olen tätä hommaa suunnitellut jo ties montako päivää, täytellyt lahjakassia ja tyhjentänyt ja täyttänyt taas. Eilen, kun tumppusormineni kirjoitin korttia rakkaalleni, tuli käsialasta hirveän tärisevää. Ei kun itkemään sitä. Soitin äidille ja hänen viisaat sanansa saivat aivoni rauhoittumaan. Alunperin minun piti tänä aamuna olla saattamassa häntä, mutta hän oli isänsä kanssa tehnyt toisen suunnitelman, isä saattaa, äiti tulee vastaan. Otin eilen illalla tiedon mielestäni ihan kuulina vastaan puhuessani lapseni kanssa. Mutta sitten pärähdin taas kollottamaan ja kerroin siitä tärinäkirjoitetusta kortista. Hän sanoi kauniisti, että haluaakin juuri sen kortin, sillä on enemmän tunnearvoa, kuin siististi kirjoitetulla.

Uni ei aikonut lainkaan tulla ja viedä kauhskenaarioita päästäni. Niissä lapseni astuu ulos junasta toisessa kaupungissa ja hänet siepataan jonnekin seksiorjaksi. Näin kolmisen tuntia mielessäni erilaisia versioita. Ajattelin jo tekstata lapselle, että tunteeko hän tämän uuden ihmisen. Jouduin ottamaan lopulta Sero-Q:ta. Mutta silti heräsin ennen kellon soittoa ja soitin ensimmäiseksi lapselle. Sain ujutettua kysymykseni siitä, tunteeko lapsi tuon ihmisen. Kuulin, että he olivat tavanneet jo monta kertaa täällä, nyt oli eka kerta kun tapasivat siellä toisessa kaupungissa.

Sitten alkoi odotus. Katselin juna-aikataulut ja kaikki mahdollisuudet, joita lapseni voisi käyttää paluuseensa. Kävelin kuin kettu häkissä, saamatta mentyä hampaiden pesulle. Lopulta puoli neljän aikaan lähdin kauppaan. Jotain piti vielä saada siihen lahjakassiinkin lisää. Neljästä viiteen tuijotin käytännöllisesti katsoen kelloa ja tarkistin sata kertaa kännykän. Sitten päätin soittaa lapselle. Ei vastausta, meni vastaajaan. Hillittömästi itkien ja täristen polttelin tupakkaa ketjussa ja sitten päätin soittaa lapselle uudelleen. Siellä hän oli. Ja nyt sovimme, että tapaammekin huomenna, saamme olla hetken ihan rauhassa, ilman että toinen on menossa tai tulossa. Vihdoinkin paniikki hellitti.

Voi taivas ja maa tätä päätä!!! Ostaisko joku tämän, myisin edullisesti, varaosat sisältyy hintaan. Jarrupalat täytyy hankkia itse. Kauppaan kuuluu myös noin kuukauden varasto toimintatabletteja.

Taidekuvasarja aiheesta seuraa......