KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI, NÄETTE KYYHKYN ILMEITÄ.
19.6.08
Kyyhky langalla
Tämä upea sepelkyyhky asustaa täälläpäin. Noin 6-7 vuotta sitten sen kumppani kuoli, siitä asti se on elänyt yksinäistä elämää. En löytänyt vahvistusta yksiaviollisuudelle. Tähän kevääseen asti se on yksikseen istuskellut parin entisillä paikoilla. Lähistölle on muuttanut muitakin lajitovereita, joten aivan yksin se ei enää ole. Nyt näkyy välillä pihapuussakin useita kyyhkyjä huhuilemassa. Huu-huu, huu-huu kuuluu matalalla äänellä laulettuna. Ääntä voi käydä kuuntelemassa Wikimedia Commonsissa, sepelkyyhkyn latinankielinen nimi on Columba palumbus .
KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI, NÄETTE KYYHKYN ILMEITÄ.
KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI, NÄETTE KYYHKYN ILMEITÄ.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Ihana ! Siis ihana !
Ja ihania kuvia.
BTW:
Missäs vietät Jussia ?
Eiksookin, mutta se on huipputraagis.romanttinen tarina, entisen naapurin vanhan rouvan kanssa sitä aina vetisteltiin, varsinkin sinä vuonna, kun se kumppani katosi. Milloinkaan kyyhkyn huu-huuto ei ole kuulostanut niin kaihoisalta.
Jussit himassa. Taikoihin pitäisi kuulua tiskaus ja halparuokaa vanhoilla potuilla.
Hehe! Linnut ovat mukavia. Voin seurata vaikka maassa köpötteleviä ja jotain sieltä evääksi syöviä naakkoja useita toveja...
Joutsenet ainakin on ns. yksiavioisia. Meidän äitimme koki kuulemma ihanan yllätyksen tänäänkin, S :). t.marski
ps. tohon edelliseen, aivan ihana tarina kuvineen. :)
Anuradha niin on. Naakat on jänniä, tykkään niistä myös erityisesti. Ovat jotenkin tosi mielenkiintoisia. Ja niiden liikkeet ovat ihanaa katsottavaa.
Marski, ai joutsenet? Ajatella, sellaiset uljaat linnut. Jotenkin koskettavaa ajatella niitäkin tarinoita.
Juu, niinpäs sai, äiti juhannusvieraan *hih* arvaa olenko onnellinen äidin puolesta. Juuri nyt, kun se haavakin kiristää ja sattuu. Sitten tulee puhelu, lapsenlapsi soittaa PIHALTA! Kyllä oli ihana yllätys.
I'm back. Sepelkyyhkyt on niin ihania. Pullea, pehmeä, hömelö pulu! Olisipa ihanaa omistaa kesy iso sepelkyyhky! Olenhan puluhullu.
Hey, kiva kun olet takaisin. Kivasti kuvattu sepelkyyhky, niin se on. Ajatteles että sen saisi ottaa kainaloon ja silittää päästä..... joo pysyköön luonnossa.
Minä ottaisin käsien väliin ja suukottaisin sen päätä, kaulaa ja mahaa! Omat pulut tätä joutuu kokemaan joka päivä... Haaveilen myös "omasta" kesystä mustarastaasta, joka tulisi joka aamu ikkunalaudalle visertämään ja sitä saisi vähän silittääkin.
Nyt ruuanlaittoon ja sitten sormet syyhyten päivittämään omaa blogia! =)
Marina, aah, mustarastas siliteltävänä, olisipa se mahtavaa,
Mulla on ollut kuolemaa tekevä mustarastas kädessä, se on pehmeä! Kirjoitin siitä joskus blogiinkin, blogihistoriani alkuaikoina.
Joo, nyt on munkin juhannuskuulumiset siellä. Ei sunkaan mun ruokailuni näin kauaa kestänyt, aika vaan juoksi käsistä!
Lähetä kommentti