Öljypään hörinöitä ja omituisia unia

Eilen oli sankari meillä kylässä. Itse en ollut mitenkään edustavassa kunnossa, öljyä päässä ja mummoalkkarit ja vähän kunto missälie. Mutta iloissani kuitenkin valmistelin hiukkasen.

Aloitin petauksesta. Se jäi sattuneista syistä hieman kesken ja ajattelin, että olkoon.

Keittiö, josta en edes ota kuvaa, on kuin pommituksen jäljiltä. Ja tietysti tämä pääkoppa. Tämän hurrikaanin keskuksesta lähdin käymään kaupassa. Ja kun sankari saapui, istutin hänet sohvaan. Ensin availtiin lahjoja, jotka olivat todella epäproosallisia, mutta hyödyllisiä sitä vastoin. Ja vielä se tumppusormin harakanvarpailla kirjoitettu kortti kruunasi kaiken. Sitten alkoi tarjoilu. Sankarin lempiruokaa, savukirjolohta ja kreikkalaista salaattia. Jälkiruuaksi ihanan syntinen suklaakierreviineri. Sitten oltiin rennosti ja juteltiin. Ihan vaan arkipäiväisiä. Sankari vietti tietokoneella pitkät tovit, oma yhteys ei ollut toiminut pitkään aikaan. Eräällä sähköpostipalvelimella oli 1321 uutta viestiä! Huh-huh. Minä katsoin telkkaria ja sankari hoiti sosiaalisia suhteita. Koko ajan rupateltiin.

Talossa on koira!

Tätä lähemmäksikin päästiin, kun tuli ruoka-aika, ihan nuuskittiin nenuja.

Ja mummin oma koirapoika teki perinteiset kikkanat makuuhuoneen matolle. Mahtaako olla sellainen perinne jo, koska ulkonakin häntä kyllä käytettiin. Tässä hän söpöilee sohvatyynyllä.

Tässä sankari itse tietokoneen ruudun ääressä.

Näin viime yönä taas omituista unta. Englantilainen kilpahevonen oli loukkaantunut kisoissa. Sen arvo oli 16 miljoonaa puntaa ja nyt sen jalkaan oli tullut vakava vamma. Minä menin sitä hoitamaan. Selitin, että piti aiheuttaa kipua muualle, niin se varsinainen vammakohta rentoutuu ja parantuminen helpottuu. Puristelin polkupyörän pinnoja ja niistä sitten kipu meni eri kohtiin. Aamulla se hevonen sitten heräsi ja oli ihan miehen näköinen. Hän sanoi, että oli nukkunut tosi hyvin ja kosi minua. Sanoin, että tulee sitten vaan Kallioon (jonne olin muuttanut saman yön aiemmassa unessa). Pussattiin. Uni eteni niin, että pussattiin ja hevonen-mies oikeasti rakastui minuun. Vaan eräs, manageri kai, tahtoi minut pois kuvioista. Hän selitti, että olin ihan väärää tyyppiä hevonen-miehelle. Pussailtiin kuitenkin. Hevonen-mies pääsi jalkeille ja osallistui Englannin kuningattaren erikoispalkintojuhliin. Minäkin olin siellä paikalla ja jossain vaiheessa kuningatar kysyi, oliko ketään, joka ei osaisi kreikkaa. Minä vastasin, että en osannut kreikkaa, mutta olen pussaillut hevonen-miehen kanssa. Kuningatar sanoi englanniksi, jota puhuimme, että vitsailin. Minä vastasin, että en vitsaile. Hänen ilmeensä oli jännä. Unen loppuvaiheessa se manageri tuli todella agressiiviseksi ja heitti minut hevonen-miehen sängystä eräänä aamuna. Sitten unessa hevonen-mies etsi sellaisessa toimistossa erästä Bethiä (joka olin niinkuin siis minä). Toimistosta tuli minun näköinen nainen, mutta hänen nimensä oli Debbie. Unen lopussa selvisi, että hevonen-miehen onnettomuus oli aiheuttanut shokkitilan ja hän oli kuvitellut kaiken. Omituista oli vain, että minä seisoin haikailevana katsomassa häntä, kun asia selvisi hänelle.