Rakastumista, röökiä ja itsensä piiskaamista

Kari oli ihan syötävän söpö. Isäpuoleni oli ottanut talonmiehen työt Ruissalon hienostohuvilalla, Karin isän vastuulla olivat naapurihuvilan vastaavat työt. Oli siis luonnollista, että perheidemme välillä oli yhteys, syksyn alkaessa kesävieraat poistuivat pitsivilloistaan pääkaupunkiin. Merenrantapaikat hiljenivät ja elimme melko lailla eristyksessä omassa onnelassamme. Kari ja hänen veljensä asuivat äitinsä luona Turussa, mutta usein pojat vierailivat isänsä ja äitipuolensa luona. Ja silloin tuli minuun liikettä. Ensi katseesta ihastuin tuohon suloiseen poikaan. Laskimme suksilla mäkeä ja leikimme vesileikkejä, minulla on kuva, jossa posket punaisina esittelen joululahjaksi saamaani muovihevosta. Se hevonen oli minulle lahjoista parhain, hevoshullu kun olin.

Sitten tuli se syksy, olin 15 ja maleksimme Karin ja hänen veljensä kanssa hirsitalomme takaisessa metsässä paikkoja tutkiskellen. Karilla oli tupakkaa ja jännityksestä köhien minä sitä sitten maistoin.

- Vedä poskareita, ei yskitä, Kari tietävänä neuvoi.

Muistan vielä tuon syksyisen lahon tuoksun sekoittumassa tupakan väkevään hajuun. Ja Karin, joka seisoi aivan liian lähellä, jotta olisin voinut hengittää kunnolla edes ilman keuhkoissa kirvelevää savua. Kun tupakka oli kolmeen pekkaan polteltu Kari napsaisi katajasta pienen oksan ja pyysi minua tekemään samoin. Oksalla piiskattiin käsivartta, jota sitten pyöritettiin nopeassa kaaressa ja kuin taikaiskusta iholle oli ilmestynyt pieniä punaisia pisteitä.

- Eiks ookin jännä juttu ? Minä ihastelin, en niinkään temppua, kuin Karia, joka oli siinä aivan lähellä.

Rannan lähellä oli isäntäperheen pojan kyhäämä koppi, jota kutsuttiin koijaksi. Ahtauduimme kolmistaan sisälle. Koppi oli tehty lankkukehikon päälle viritetyistä vanerilevyistä ja siinä oli pikkuruinen pleksilasinen ikkuna ovessa. Karin veli vetäisi oven kiinni ja hieman kumarassa seisoen kuuntelimme hengityksiämme. Menin istumaan lautapenkille ja Karin veli istui oven pieleen lattialle.

- Mihis mä nyt sitten menen ? Täytyy varmaan istua sun syliin, Kari sanoi ja istahti muitta mutkitta syliini. Jalkani vapisivat, tuntui, että koko koija tärisi ja hiki solahti kainaloihini. Juttelimme jotain joutavaa ja Kari yllytti veljensä näyttämään vatsanpullistustempun. Nauroimme siinä ja sitten se tapahtui. Päät vain kääntyivät ja Karin huulet olivat omillani. Hämmentyneinä kömmimme ulos koijasta ja sovimme Karin kanssa tulevamme sinne myöhemmin illalla, ilman irvistelevän pikkuveljensä seuraa. Mutta elämällä oli muita suunnitelmia meille kahdelle. Kari joutui lähtemään äitinsä luokse ennen iltaa. Minä odottelin turhaan metsän siimeksessä meikit silmissä. Seuraavan kerran, kun näin Karin, hän liikkui kaupungilla vaalean tytön kanssa käsi tämän vyötäröllä. Vuoden päästä aloitin työt, muutin pois Ruissalosta ja rakastuin rekkakuskiin.

Äitini törmäsi muutama aika sitten Karin äitipuoleen, joka kertoi, että Kari oli todella ollut rakastunut minuun. Se koijan suudelma ei ollut mikään vahinko.

Niilon asento

onkohan tässä Niilon asennossa jotain samaa kuin allaolevassa Jamin kuvassa?


camera: HP PS R818 edit: cropped

Frank

camera: HP PS R818 edit:cropped

Pikkujouluristeilyllä

Olin 17-vuotias ja työssä rempseän sakin kanssa. Juhlia oli usein, mutta ensimmäinen pikkujouluristeily oli nuorelle tyttöselle jotain ihmeellistä. Siihen aikaan laivoilla juhliminen oli varsinkin oman alani firmoille puoli-ilmaista ja pikkujoululaiva lastattiin kerran vuodessa koko Suomen toimistojen väellä. Asiaankuuluvia pohjia alettiin ottaa viimeisiä asiakirjoja naputellessa, kaikki eivät koskaan päässeet mukaan, aina jouduttiin arpomaan päivystyshenkilökuntaa, joka hoiti hommat muiden iloitessa. Kun henkilökuntaa alkoi saapua busseilla Jyväskylästä, Vaasasta, Tampereelta, Helsingistä ja jostain pohjoisestakin vielä, enää en muista ihan tarkkaan, oli Turun toimisto rehvakkaan naurun ja kallistuvien pullojen ihanaa sekamelskaa.

Siirryttiin hyvissä ajoin laivaterminaaliin ja siitä liput kourissa laivaan. Ensimmäisen joululaivan nimeä en tarkkaan muista, mutta liikkeellä olivat siihen aikaan sellaiset nimet kuin Floria, Fennia, Skandia, Svea, Kapella, Apollo, Viking ja Bore, jotain siihen suuntaan. Hytteihin käytiin jättämässä vain tavarat, ne eivät olisi mitenkään pääosassa risteilyn alkaessa. Sitten kokoonnuttiin firmalle varattuun suureen kabinettiin ja puheen sorinan alta kuului myös jonkinlaisia puheita. Kun istuimme pöytiin, levisivät silmäni, jokaisessa pöydässä oli erilaisia viinapulloja, oli viskiä, vodkaa, likööriä ja konjakkia. Lisäksi oli suurissa koreissa avattuja tupakka-askeja, kaikenlaisia merkkejä. Kyllä siinä maalaistytön pää meni pyörälle.

Juhlat etenivät melko lujalla vauhdilla, pian jo tyhjenneitä pulloja vaihdettiin täysiin ja salin täytti kunnon tupakansavu ja kovaääninen keskustelu ja naurunpyrskähdykset. Pöydissä istuttiin vain pakollinen osuus ja sitten huomasin ihmisten lähtevän kiertelemään, seisoskelevia joukkoja alkoi kerääntyä sinne tänne ja puheet kuulostivat liittyvän alkuun työasioihin. Illan edetessä aiheet kyllä vaihtuivat. Itse en ensimmäisellä kerralla uskaltanut kovin paljoa juomista maistella, ainakaan ihan heti. Sitten oli ruokaa ja taas juotiin ja juteltiin.

Omat työkaverit osasivat minua neuvoa katsomaan, kun pääkonttorin kuuskymppinen pääkirjanpitäjänainen tarpeeksi monta viskiä juotuaan tapansa mukaan silppasi kabinetin pylvästä pitkin tiukka hame sähköisesti ritisten. Hän toisti kiipeämisen monta kertaa ja aina, päästyään katon rajaan, heilutti villisti kättään ja karjaisi voitonhuutoja. Sitten sain opastusta, ketkä aina tapasivat näillä risteilyillä tavata toisensa ja poistua keskenään hyttinsä suojaan viettämään romanttista loppuyötä. Aika monia pareja lähtikin vaivihkaa käsi kädessä muihin puuhiin. Meidän oma keskusneitimme kokeili erilaisten myyntimiesten ja alajohtajien housukankaita innokkaana, kädellä ja takamuksellaan.

Päässäni alkoi loppujen lopuksi kuitenkin surista ja taisin tahtoa mennä hyttiini lepuuttelemaan. Silloin paikalle saapui Helsingin myyntipäällikkö, joka polvistui viereeni ja pyysi saada laulaa minulle oopperaa. Mies oli monien paikalla näkemieni naisten ykkösflirttailukohde, eikä ihme, hän oli hyvävartinen, suloiset silmät, komea ja sulavakäytöksinen arvoituksellinen taiteilijatyyppi. Olin siis enemmän kuin otettu, kun hän ohjasi minut vyötäröstäni kiinni pitäen ulos kabinetista, kohti hänen suurta yksityishyttiään. Kyllä taas oli meikäläisellä tyttörukalla ihmettä, kun näin mahtavan kokoisen hytin, hienot huonekalut ja pehmeän kokolattiamaton. Myyntipäällikkö istutti minut pehmeään tuoliin ja tarjosi kaakaolikööriä. Minua alkoi jotenkin kutittaa sisältä, tässähän voisi vaikka tapahtua niin…. se sopisi hienosti, aloin odotella seuraavaa siirtoa. Mies lauloi, kuten oli sanonutkin. Kehuin hänen hienoa ääntään, vaikka itse asiassa mies oli vähän liian huppelissa ja laulu kuulosti karmealta kiekumiselta, mutta hänen eleensä olivat ritarillisia. Paitsi että hän aloitti uuden aarian ja vaihtaessaan asentoa, horjahteli melkoisesti. Toisen aarian jälkeen suipistin jo huuleni valmiiksi, kun hän alkoi lähestyä minua. Mutta hän tuli vain kuiskaamaan, että aikoi laulaa minulle hyvin henkilökohtaisen laulun. Sitten hän esitti kolmannen aarian, taisi sekin, kuten muutkin, olla italiaksi.

Kun kolmas aaria oli laulettu. hän vei minut takaisin juhlakabinettiin. Hän kun oli sanojensa mukaan herrasmies eikä käytä naisia hyväkseen. Minä luulen, että hän taisi olla tossun alla elävä, impotenttinen ja laulu-urasta haaveileva höpöukko. Harvemmin minua kyllä ihan tuolla lailla on puijattu. Toisella tavalla kyllä useinkin.

Ankkalammella

Cat photo of the day

camera:hp ps r818 edit:cropped

Frank

camera:hp ps r818 edit:cropped

Snowing

photo: hp ps r818
edit Gimp + Sqirlz Water Reflections

Böö

Frank, Jami & Niilo
camera HP PSR818 edit: cropped

Upea nainen

Kolmen unta

Frank, Niilo ja Jami
Huomaa lammaspeitto, joka sitä paitsi että sopii uniasioihin, on myös erinomaisen lämmin alusta.
camera: HP PS R818 edit:cropped

Iltapala

NÄLKÄ, näin ensin syömme omista kupeistamme, sitten onkin hyvä hiukan vaihdella.

ja vielä kyllä kiinnostaa tuo toinen kuppi

mutta ehkä sentään tuo kuppi olisi parempi

silti jäi hiukan vaivaamaan tuo toiselta puolelta kuuluva rouskutus

ja vieläkin voisi hieman tutkia

hiukan viellä tuolta

Jami, Frank ja Niilo
camera HP PS R818 edit cropped

Niilo poseeraa

the newest member of our family Niilo, pictures of his brother Frank are on the way
camera HP PS R818 edit: cropped

Vanha Blogipäiväkirja 2007 helmikuu

(ei sis. kuvia eikä kommentteja)

26.2.07

Imuroinnin jälkeen

katso Jami & Frank & Niilo tänään

Kevyesti keskellä päivää

Arvatkaa kuka imuroi tänään ja kunnolla? Niinpä, olen niin ylpeä itsestäni, että hyvä etten kompastu tepastellessani täällä. Kissatrio sai eteiseen tullessani vaihtaa valmiiksi imuroituun olkkariin, joten mitään pelkoriehauksia ei päässyt syntymään. Jami jo vanhastaan osasikin luikahtaa ison pahan imurin ohi, kun aina sammutan sen eteisessä huoneen vaihdon ajaksi. Siivosin samalla vanhan stepperin kaappiin, sen repalaisen alusmaton alta löytyi kahdeksan pientä superpalloa. Ihmettelinkin jo mihin ne olivat kadonneet. Nyt ollaan leikitty pallojen heittelyä ja välillä ovat melkein syöttäneet toisilleen palloa, jee oma junioriliiga mulla täällä.

Posti toi juuri kolmen euron bonussetelin, jess, rahahuolet on ohi. Huom. ikä ei tuo viisautta raha-asioiden hoitoon, mutta vähätuloisuus pakottaa siihen


Jostain syystä olen tänään ajatellut mansikoita ja hampurilaista. Siis sellaisia tummia, kesän kypsyttämiä makeita mansikoita ja vaniljakastiketta. Ja erittäin terveellistä juustohampurilaista tuplapekonilla. Njam!

Asian kanssa on varmaan tekemisensä viimeisen parin päivän ruokavalio, spagettia ja paistettua sipulia, joukossa oli alunperin lauantaina euron pakkaus silavatonta kastikelihaa, niin kuin kiusaksi sekoitettuna kilon keitettyyn makarooniin. Mulla oli rahaa torstaina, mutta kun en osannut elää, niin en osannut. No eilen lisäsin spagettikasaan viisi paistettua punasipulia ja hyvältä se maistui. Massu vaan hiukan vaivasi illalla. Tänään loppumuona saa lisäkseen makkaraa ja kotiin tultua pistän leipätaikinan nousemaan. Nyt on liian kylmää, kun olen tuulettanut huushollia kohta tunnin, varpaat jäässä.

Torstaina pitäisi sitten tulla rahaa, silloin lähden halliin ja ostan broilerin siipiä uuniin tai jotain muuta hyvää, kuten luita. No toivossa on hyvä elää, siis että raha tulee torstaina, virastoilla on omat systeeminsä...sou, ei hätää, kai sitä aina jotain keksii. Mieli on kevyt kuin hattarapilvi, se auttaa jo paljon ja monessa asiassa.

25.2.07

Töms ja riips riips

Ryhmäherätys tänä aamuna. Jami hyppäsi kyljen yli, Niilo kutitteli kynsillä varpaita ja Frank surisi korvan vieressä. Nuku siinä nyt sitten. Ei voi muuten päivä alkaa huonosti, kun avaa silmänsä ja näkee tällaisen sakin sängyssään. Usein kun menen päivälläkin sängylle vaikka Jamillle puhumaan, on siinä kohta koko sakki. 59 neliötä ja kaikki neljä yhdellä neliöllä. Heh. Nyt katsellaan ikkunoista ulos, aurinko paistaa ja tiput saattavat milloin hyvänsä lennähdellä lähipuissa. Emännällä on kuppi kahvia sekainen tukka. Oikea sunnuntaiaamun tunnelma.

Jaa-a saa nähdä alkaakos täällä imurointi tänään, aloin heti herättyäni siirtää sitä huomiselle, kun tänään on vielä pyhäkin....olen taitava tässä siirtopuuhassa.

Yö oli hieman helpompi silmien kanssa, kun pistin pokkana illalla makuuhuoneen patterin kiinni, kuten se yleensä onkin. Mikä lie nyt oli iskenyt, kun olin pitänyt sitä täysillä monta viikkoa. Vanhuus? öööö, no ei!

24.2.07

Rähmää ja raksuja

Silmät on rähmineet jo päivätolkulla, kiva herätä aamulla, kun täytyy varovasti venytellä näkölihaksia, että harvahkot silmäripset ikään kuin jäisivät oikeisiin luomiin roikkumaan. Pakkasvamma tämä rähmiminen.

Laitellessani Jamin raksuja Jamin lautaselle ja Niilon ja Frankin raksuja Niilon ja Frankin lautasille tuli yhtäkkiä mieleen, että jos söisin aamiaista, voisi olla aika yhteensopivaa, että laittaisin Katilin lautaselle Katilin muroja. Siinä sitten kaikki neljä rouskuttaisimme kuppeja tyhjiksi, välillä toisten ruokailua tsekkaillen.

Aamukellon soitua kiipesi Frank sängyssä olkani päälle ja alkoi pestä päätäni. Hievahtamatta hiljaa ja hengittämättä olin paikallani. Pikkupunainen tervehti Über-Kissaa, äärettömän suloista. Olin aivan herkkänä. Kuten yleensäkin, nyt vaan erityisen lämpimällä tavalla.

Päivän suunnitelma on mennä YA Latokartanoon hakemaan pikkupussi täydennystä S/O-muonaan Jamia varten ja sieltä on tarkoitus ajella lähi-Lidliin kissanhiekkaostoksille. Samalla reissulla ostan parin kilon pussin jauhoja, lähipäivinä on taas leipomistalkoot. Hyvä kikka saada halvalla jotain herkullista syömistä. Vaikka en siis mikään leivontainsinööri olekaan. Pakastimeen kalapuikkoja ja lauantai on pelastettu.

Nyt pitää vaan raivata huushollia ja kerätä roskat, että voi viedä mennessä. Tiskatakin pitää ennen lähtöä, on sitten niin muikeeta tulla kotiin, kun köökki on siivottu. Huomenna on sitten se imurointipäivä, jota olen siirtänyt vähän turhankin pitkään. Lupasivat vielä lauhempaa ilmaakin, että voi pitää oikein ikkunoita raollaan ja tulee raikasta. Vaan nytpä tästä kohta ryhdyn puuhiin.

Rentouttavaa lauantaita!

23.2.07

Juoksuleiikkejä

Päivän sana on juoksuleikki, härnätään vähän ja sitten karautetaan olkkarista makkariin ja takaisin. Frank on haastellut Jamia tähän leikkiin innolla. Ja jotenkin näyttää ihanasti siltä, että Jami, joka on melkoisen iso uros, osaa "leikkiä" Frankin kanssa. Tassujen lyönnitkin ovat leikkisän puolella kuin myös painit. Frank alkoi tänään keksiä pienellä avustuksellani miten voisi avata kaappien ovia. Ups, enpä taida kannustaa tätä taitoa, vaikka pakko oli hieman kehua. Frank on melko joviaali älypää, jolta ei mikään jää huomaamatta ja joka osaa tämän "talon kissa"-jutun erinomaisesti luovuttamatta omasta persoonastaan senttiäkään. Niilo taas yrittää ottaa pääkissan roolia ja leikit Jamin kanssa menevät siksi usein vakavan puolelle.

Sen verran ovat herrat huiskineet kynsineen, että kaikilla on pikkuisia reikiä nahassa. Jamilla on oikein kunnon ruvet takaraivossa, jonne jompikumpi uusista ystävistä on osunut. Mutta silti Jami on edelleen kunkku talossa. Kissojen leikin ja toden välillä ei paljoa ole, eli leikissäkin voi naarmuuntua. Katson kaiken olevan kunnossa, kun mitään ei poikien välillä tunnu olevan pielessä noin yleensä. Ei jatkuvaa vaanintaa tai sellaista. Nytkin Niilo ja Frank istuvat tipuikkunalla ja Jami nukkuu jalkajakkaralla. Ja siinä se tärkeä juttu tulikin, kun kaikki pystyvät nukkumaan ihan "reporankana", niinkuin he nyt tekevät, ei mitään pahempaa ole olemassa.

Jami on onnellinen ja varsinkin emäntänsä on iloinen hänen uusista kavereistaan.

22.2.07

Onneksi olkoon Mia Permanto

Täällä hurraa-huudot kaikuivat ja kissat juoksivat karkuun, kun tuomaristo valitsi AINOAN OIKEAN eli Mian finaaliin. Nyt näytä niille tyttö, sinähän olet laulajana kaikista parhain koko porukasta. Jeeeeeeeee! Kaikki peukut ja varpaatkin on pystyssä sinulle, olet juuri herkkyytesi vuoksi niin hyvä.

Tämän päivän muista tapahtumista ei nyt jaksa muuta kuin sanoa, että enon muistotilaisuus oli kaunis ja suvun suloinen valoisuus ja positiivisuus oli läsnä, kuten tuntui olevan enokin. Äitini sanoi, että meillä on itku ja nauru yhtä herkässä. BINGO! Siinä se, olen ylpeä kuuluessani tähän sukuun.

Kaunis aamu

Suloinen valo joka puolella kotonani, vaan ulkona näyttää olevan melkoisen kylmää. Täytyy pukeutua lämpimästi kun lähden enon muistotilaisuuteen. Joutuu siinä ulkona kuitenkin sen verran olemaan, kun käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Taitaa tulla herkkä hetki vielä eteen. Tuollaisessa tilaisuudessa se lopullinen totuus yleensä vasta iskee. On kuitenkin ihanaa nähdä rakkaansa, jotka tulevat kauempaa ja saada oikein kunnolla rutistaa heitä. Äitini on ostanut meille kaikille yhden ruusun, jonka laskemme enon arkulle. Eno itse oli minimalisti, epämateriaalistinen mies, joka eli ulkoisilta puitteiltaan yksinkertaista elämää. Sisällään kyllä asui monimuotoinen kauneus ja taiteellinen lahjakkuus.

Täällä on leikitty juoksuleikkiä, ihanaa katsoa kun raketin nopeudella kiitävät kissat haastavat toisiaan juoksemaan kodin seinästä seinään. Kissan elämää, kissan pitääkin saada harjoittaa lihaksiaan ja äkkilähtöä. Olohuoneen kahden kaapin päälle hyppely on myös haluttua puuhaa. Sinne korkealle voi sitten joskus jäädä köllöttelemäänkin. Ruokailuhetket alkavat sujua jo melkein rutiinilla. Kyllä sitä hiukan vielä pitää kurkkia naapurien syömistä, mutta pääsääntöisesti kaikki tyhjentävät omat annoksensa. Eikä emännältäkään tipahtele kupit käsistä, no hiukan kissa-avustuksella, kaksi syömäkippoa hajosi tuusan nuuskaksi liika innokkaiden syöjien saatua minut yllätettyä. Nyt pikkuveljeksillä on käytössä muovinen kaksikaukalo ja Jamilla viimeinen ehjä mansikkalautanen.

Vaan nyt täytyy lähteä laittautumispuuhiin, hiuksetkin on pestävä ja housuja hieman vielä kursittava kokoon ennen lähtöä.

20.2.07

Mitä se poliisi oikein meinasi?

Tein tänään katoamisilmoitusta poliisille ja sieltähän kummallista tekstiä tuli. Kysyivät ensin kauanko oliko ollut kadoksissa ja vastasin, että paljonkin yli 24 tuntia. Kuvailin sitten mahdollisimman tarkoin kadonneen, sellainen turvallinenhan se oli, melko taustalla yleensä, mutta yllättävän tärkeä. Kadotessa sillä oli vinkuvia kortteja lompsa pullollaan ja ajoi taksilla ympäri kaupunkia. Ja mainitsin vielä, että olisi aika kiirus löytää, sillä kaipaamaan jäivät monet muutkin, kuin allekirjoittanut. Kirjoittelin katoamisilmoitukseen oikein listan. Ojensin ilmoituksen konstaapelille ja luettuaan hetkisen hän katsoi minua hieman, siis oikeastaan aika paljon, vinosti.
-Rouva hyvä, en minä voi ottaa tällaista ilmoitusta vastaan.
-Mikäs siinä oikein on pielessä, minä kyllä korjaan...
-Ei mutta kun ei tällaista katoamista voi ilmoittaa poliisille.
-?? Miten niin ei voi ilmoittaa, kenelle minä sitten ilmoitan, kun varsinkin nämä muut kaipaajat kovasti kovistelevat ja minua ahdistelevat oikein.
-Mutta rouva hyvä, kun tämän kadonneen nimi...
-...niin, nimi on Tiedot, Luotto Tiedot.

19.2.07

Vesipoika Niilo

Eilen Niilo kasteli itsensä ja keittiön, mutta hauskaa oli. Ihanaa kun on yksi vesikissakin. Tänä aamuna on leikitty piilosta ja Niilo löysi kivan paikan olkkarin asiakirjakaapista. Jami ja Frank sitten "etsivät" ja pian jo syntyi minitakaa-ajo. Katso vesipoika Niilo.

18.2.07

Tarkkailua ja ruokasuunnitelmia

Olen kovasti tarkkaillut itseäni viime päivinä lääkärissä käynnin jälkeen. Hyvän mielen tunne on säilynyt pinnalla. Nukkumaan tosin olen joutunut menemään Zimmu Zammuilla, mutta ei haittaa tässä vaiheessa. Eilen jouduin ottamaan lisäksi murusen SQ:ta, kun jalat eivät antaneet minun nukahtaa. Herätessä oli hiukan turtunut olo, mutta ei paha. Eilen kävin Lidlissä täydentämässä C-vitamiinivarastoa poretablettiputkilolla. Peruslääkitykseni on melko homeopaattinen tällä hetkellä, C-vitamiinia, kalkkia, magnesiumia ja seleeniä. Sinkki puuttuu, jahka saan seuraavan kerran rahaa. Kilpirauhashormonin lisäksi on siis vain SSRI:t, 40mg päivässä ja Zimmu Zammut nukahtamista varten. Ja tuntuu potkivan, olen asiasta erittäin onnellinen kaiken sen koekaniinina pyörimisen jälkeen. Ihan kuin saisi hengittää rauhassa pitkän takaa-ajon jälkeen. Pitkästä aikaa tunnen ikkunasta ulos katsoessani halua lähteä kameran kanssa liikkeelle ja talsimaan reippaasti. Eilen tuli jopa mieleeni, että pitäisikö lähteä laskemaan mäkeä, mutta en löytänyt pulkkaa. Menenpä vain katsomaan lasten iloista melskettä. Sekin on onnellisuuden merkki itselleni.

Minä voin paremmin kuin todella pitkään aikaan olen voinut. Tästä olen iloinen tässä ja nyt, en pohdi tilani huomista enkä eilistä. Vain tänään on tärkeää.

Tänään olen ajatellut viettää perin tavallista sunnuntaipäivää, lähden pikku kävelylle ja käyn samalla kaupasta hakemassa lisää kisun muroja. Pikku paketti viekin tämän hetkisestä päiväbudjetista puolet, joten täytyypä katsoa mitä lähikaupasta löytyy omalle aterialle tähteelle jääneen spagetin lisukkeeksi. Taidan ostaa Rainbowin paseerattua tomaattia ja keittää siitä soijarouheen kanssa namikastikkeen. Homma menee nimittäin aina niin, että ensin kissat, sitten minä. Perjantaina kävin jälleen YA Latokartanossa ja ostin Jamin spesumuroja ja jälleen tuli näytepussi mukaan. Jippii, kaikki kelpaa.

17.2.07

Huh mikä power!

Ystäväni lähetti tämän minulle, kiitos, sillä tämä 11-vuotias tyttö sai jokaisen karvani pystyyn parvekkeelle asti.

Kukkulan kuninkaat

Täällä on tavoiteltu kukkulan kuninkuutta, Jami ja Niilo ovat ottaneet toisistaan mittaa. Iltapäivällä oli kunnon karvan pöllytys, johon minun oli lopulta mentävä väliin ja erotettava hellin käsin kaverukset toistensa kimpusta. Mutta tämä on kissaelämää, tapahtuman jälkeen kaikki pojat ovat jo syöneet yhdessä ja nukkuneet kolmistaan sängylläni. Jokainen on tosin tullut olkkariin moneen kertaan tutkimaan taistelupaikkaa. Ovat olleet jännän näköisiä nuuhkiessaan. Jami pesaisi tuossa tunti sitten Niilon korvia. Suloinen Frank toimii usein valtakunnan sovittelijana, mutta kyllä hänkin Jamin ja Niilon kanssa välillä kisailee innoissaan. Sitä Frank ei oikein katsonut hyvällä, kun hän oli sylissäni ja Jami tulla touhusi samaan syliin ja asettautui rennosti puolittain Frankin päälle. Jami sai asiasta pienen huomautuksen Frankilta. Sellaisen terävän ;-)

Onnea vaan Hannalle Euroviisuihin, Hanna on hyvä tyyppi ja hyvä rokkilaulaja. Tiimi, joka tekee hänelle nykyään biisit on vaan mielestäni aika kyseenalaista tuotannon suhteen. Hannalle ei sovi nuo hiljaisesti lauletut kohdat ja muutenkin kuulemani sävellykset ovat olleet melko mitättömiä. Olisi ollut hienoa, jos Hanna olisi saanut kunnon kappaleen viisuihin, tuo edustusbiisi ei lähde käyntiin, tarpeeksi käyntiin, että Hannan parhaimmat puolet tulisivat esiin.

Lauantai-illlan rattoa

Odottelen tässä, että pääsen näkemään Euroviisujen Suomifinaalit. Taisin katsoa yhtä karsintaa, sitä, jossa Hanna P. oli mukana, muuten en tiedä kappaleista tai esiintyjistä juuri mitään. Mutta kuuluu perinteisiin katsoa tämä viimeinen karsinta. Amerika idolit menevt nyt nauhalle, tykkään kyllä sitäkin mielelläni seurata. Kovasti tuo on esimerkiksi Conan showssaan vihjaillut Paulan juomisesta. Hmmh, epäilenpä, Paula on vain niin eloisa.

No nyt on kaikki 12 euroviisukipaletta katsottu. Kyllä Lovex on ehdottomasti minun suosikkini, tykkäsin jo kovasti bändin Guardian Angel biisistä, se svengaa ja pojat on söpöjä. Pidän peukkuja Lovexille, siinä olisi hyvän näköinen & kuuloinen bändi Suomen esiintyjäksi. Kuunnelkaa ja katsokaa tätäkin bändin esiintymistä !!!!

16.2.07

Lihatiskillä

Kävin tänään Hakaniemen hallissa vakikauppiaallani hakemassa selkäluita, 85 senttiä kilo. Tavan mukaan pyysin, että ne sahattaisiin puolikkaiksi. Pari muutakin saman kojun myyjää oli siinä leikattavien ostosten kanssa odottamassa. Pakkohan minun oli tokaista:
-On vähän kuin sairaalan meininki teillä. Pitkät leikkausjonot.
Vieressäni seisonut vanha rouva hörähti iloiseen nauruun ja sanoi, että olipas hyvin keksitty. Sitten hän alkoi kysyä minulta, että olikohan niillä se, se...
-Hoitotakuu, minä suomensin.
-Niin hoitotakuu, onkohan heillä se?
Katsoin kojussa hymyileviä myyjämiehiä ja sanoin rouvalle.
-Enpä taida uskaltaa noilta miehiltä kysyä hoitotakuusta.

15.2.07

Niilo laulaa

Niilo alkaa illalla näihin (kymmenen) aikoihin laulella. Kuulostaa vähän jännältä, mou-ou-ou-ou. Olen yrittänyt mietiskellä mistä laulu kertoo, vielä en ole varma. Massut on täynnä, kaverit ei kiusaa ja muutenkin kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ehkä tuo laulanta on Niilon tapa puhua, ensimmäinen kissa, jonka olen kuullut tekevän niin. Nyt kutsuin Niiloa ja hän tuli puskemaan kättäni. Ja tups, tuohon hän tupsahti näppäimistön viereen. 00 (tuo oli Niilon kirjoitusta) täytyy puskea ja surista, aiemmin päivällä Niilo istui tietokonehiiren ja käteni päälle ja siinä oli hiukan vaikea klikkailla. Mutta Niiloa oli kiva rapsutella.

Nyt tuli paikalle myös Frank, hän kurkkii kovalevyn takaa siirtyi ikkunalaudalle, jossa he nyt Niilon kanssa katsovat öiselle Tuusulantielle. Jami taitaa olla toisessa huoneessa nukkumassa. Tänään on jonkin verran juostu ja jahdattu, pientä säätöä on vielä siitä, onko leikki totta vai tosi leikkiä. Mutta juttu toimii suuren äänen ja nopean vauhdin voimalla. Tuoltapa taitaa kuulua Frankin pikkulaulua myös.....piti oikein käydä katsomassa. En ole oikein todellakaan vielä tottunut uusien poikien kommunikointiin ja täytyy useasti tarkistaa, että heillä on kaikki kunnossa. Ajattelen niin, että Frank ja Niilo puhuvat sukulaiskieltä, mutta en ymmärrä kaikkia sanoja ja vie aikansa, että opin heidänkin kieltään kunnolla.

Olen selkä

eli I'm back. From chaos.

Suru ja sairaus veivät muutamaksi päiväksi yöunet kokonaan ja hukkasin jälleen itseni sisäiseen maailmaani. Kissoja varten oli kaksi kännykelloa hälyyttämässä ruoka-aikoja. Yritän pitää heille säännöllisiä ruokahetkiä, koska pikkumahat tarvitsevat sen pysyäkseen kunnossa. Onneksi nämä kolme tulevat jo niin hyvin juttuun keskenään, ettei väliin tarvitse enää mennä. Eilen Frank istui pitkät ajat sylissäni nukkumassa, kun katsoin telkkaria. Niilo on päivällä tunnin nokosilla sohvalla kainalossani. Eilen hain kaupasta Frankille ja Niilolle vaihteeksi Latzmuroja. Päätin siis yrittää ns. kaksoisruokintaa, Jamille erikoisnappuloita ja muille tavallisia nappuloita. Homma vaatii ruokapoliisin seisomaan keittokomerossa. Kyllä se voikin olla mielenkiintoista tuo toisten rouskutus. Mitähän ne siellä oikein syövät. Frank ja Niilo syövät työpöydällä ja Jami lattialla, näin minun helpompi nähdä mitä tapahtuu. Kyllä se siitä lähtee. Aikoinaan kun Osku-kissa söi erikoisnappuloita ja Emppu oli tavallisella ruualla, tilanne oli samanlainen, ruokailu oli aina valvottu tilanne. Ainoa poikkeus tavallisten kissojen elämään on, ettei kuppeihin voi jättää mitään. Siihen on vain totuttava.

Tänään on ensimmäinen aika uudella lääkärillä, menen optimistisena istuntoon, jossa myös hoippani on mukana. Toivon ehkä liikaakin uusia tuulia elämääni, mutta katsotaan nyt minkä otteen tämä puoli vuotta jatkava viides lekurini hoitooni ottaa. Tänään on kuitenkin omasta tahdostani hyvä päivä ja aion pitää tunteesta kiinni lujasti. Ja ihana asiapitoinen juorulehtikin kopsahti äsken postiluukusta, joten nukkumaan mennessä on kiva lukuhetki tiedossa.

13.2.07

Silakkoja

Tänään kissaperheeni söi silakkoja. Toin kaupasta jokaiselle oman silakan. Jami olisi mielellään syönyt kaikki kolme, Niilo teki uutterasti työtä omansa kanssa ja Frank, pikku Frank, tahtoi oman silakkansa ilman nahkaa ja pieninä palasina. Kaikki kolme olivat kuitenkin onnellisia syömisen johdosta ja viiksien pesusta päätellen ateria oli aivan oiva.

12.2.07

Kissojen päivä- ja muut kuvat

julkaisen tästä alkaen kuvablogissani, tervetuloa nauttimaan näkymistä. Tarinat kerron täällä edelleen. Tämän päivän juttu oli verhotaistelu. Iltapäivällä paistoi aurinko silmiini ja laitoin olohuoneen verhon ikkunan eteen. Niilo jäi ikkunalaudalle katselemaan ulos. Hetken kuluttua Jami hypähti ikkunan alla olevalle pikkutuolille ja kokeili tassulla Niiloa. Niilo kääntyi kokeilemaan Jamin, verhon läpi tietenkin. Paikalle saapui myös Frank, joka otti paikan toiselta ikkunan alla olevalta tuolilta. Jami ja Frank pallottelivat Niilon kanssa, joka loppujen lopuksi roikkui tassut levällään kynsillään kiinni verhossa. Verho ei tykännyt hyvää, mutta, mi casa e su casa, eli kotini on kissojeni linna.

Uusi hupi

Uusi hupini on tämän moisten tekeminen, hupi alkoi tänään ja tämä on eka lumisade valokuva/Gimp/Sqirlz Water Reflection. Laitan tämän ekan tänne blogiin, loput, joita jatkossa teen tulevat kuvablogiin. Olipas ihanan hauskaa vääntää tätä. Juu tosiaan vääntää, sillä väänsin ensin tuota roskiksen vierestä otettua kuvaa, sitten vähän värittelin ja lopulta tein lumisadetta. Voi kestää hetken, mutta se lumi ihan oikeasti sataa....

11.2.07

Eno in memoriam

Siskoni, minä ja enoni 60-luvun joulutunnelmissa

Taiteellinen esikuvani nuoruusajoilta, rakas enoni on poissa. Hän hukkui jäihin valokuvausmatkallaan. Boheemia, ajoittain erakoitunuttakin elämää viettänyt enoni oli innoittamassa laulamistani, soittamistani, piirtämistäni ja valokuvaharrastustani, kun olin nuori likka. Hän itse oli muusikkoaikoinaan tuottelias ja taitava lauluntekijä ja sovittaja. Yhtyeensäkanssa tekemällään levyllä oli monia hänen sävellyksiään, joista Röökitehtaan elli oli tavallaan omistettu äidilleni, joka nuoruudessaan oli työssä Rettigin tupakkatehtaalla. Viimeisimpinä aikoinaan hän teki kotistudiossaan paljon hengellistä musiikkia. Nuoruudessaan enoni maalasi hienoja öljyvärimaisemia. Hän oli aina kova liikkumaan ja varsinkin liikkumaan luonnossa, häihinikin hän käveli keikan jälkeen Raumalta Turkuun! Enoni on idolini ja suuri innoittajani. Anteeksi, taidan vähän toistella, en oikein vielä tajua koko kuvaa. Että eno on poissa.

Emme olleet paljoakaan yhteydessä 80-luvun puolivälin jälkeen, jolloin hän kävi katsomassa lastani Katajanokalla. Mutta kuulin aina hänen kuulumisiaan hänen uskostaan ja työstään. Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle postityöstään. Viime vuonna kirjoittelin hänen kanssaan muutamia sähköposteja ja sain ohjeita kotisivun tekemiseen. Viime viikolla suunnittelin juuri lähteä häntä tapaaamaan, sikäli mikäli hän olisi halunnut. Enpä sitten koskaan ottanut yhteyttä.

Muistan enoni erityisesti hänen silmästään kauneudelle, niin visuaalisesti kuin musiikillisesti. Hänen nuoruutensa ajan merimiesvuosinaan ottamansa upeat valokuvat ja vaikka mitä. Paljon hienoa meni pois hänen mukanaan, mutta toivon hänellä olevan nyt hyvä olla. Äitini kertoman mukaan sairaudetkin jo alkoivat rankan lapsuuden ja aika kovan elämän kokeneen enon olemista aika lailla rankasti vaivata, joten uskon hänellä nyt olevan hyvä olla.

Lepää rauhassa eno, minua jotenkin surussa lohduttaa, että olit yhden lempitouhusi parissa, ulkoilemassa ja valokuvaamassa luontoa. Koskaan et ole unohtunut, etkä koskaan unohdu mielestäni. Vie sinne veljelleni terveisiä, että täällä sinnitellään. Ja että perässä tullaan ja sitten pistetään pystyyn kunnon sukujamit. Eikä mene pieleen (sisäpiirivitsi).

Täällä voi kuulla enoni kotistudiossaan tekemän demon Israelin kansallislaulusta.

Päivän asento

Tässä näytetään yksi sadoista mahdollisista asentoyhdistelmistä.
Jami, Niilo ja Frank limittäinen ja lomittain. Tänään on heillä ollut aktiivinen ja hyvä päivä.

10.2.07

That's what friends are for

eli tätä varten ystävät ovat - Jami & Frank, katso video
camera: HPPSR818

Nuhaa, nujakointia ja ihana ystävä

Tänään on ollut jo hieman helpompi olla, flunssan kuritus on asteen laskenut ja jopa kahvi maistui tänä aamuna. Maailman paras ystäväni kävi minulle kaupassa IIIIIIIIIIIISO KIITOS (maksan kun rahat tulee..) ja tuli lapsensa kanssa samalla katsomaan kissoja. Niilo oli täydellinen vieraskissa ja leikki iloisena. Frank tuli myös paikalle. Mutta Jami vetäytyi vaatehuoneeseen koko vierailun ajaksi. Kun vieraat lähtivät, tuli ensimmäinen vakava matsi Jamin ja Niilon välille. Vaikeaa tietysti oikeasti tietää, mutta suuresti epäilen, että Jami, joka selvästi pelkäsi ystävän lapsen suhisevia toppahousuja ja pysyi siksi piilossa, pisti Niilolle muistutuksen, ettei tarvitse olla niin kuin talon kissana, koska Jami se talon kissa on. Menin aika tuiskeen väliin ja juttelin pitkään poikien kanssa makkarissa.

Tuossa ne nyt rauhoittuvat, toivotaan että yksi kerta riitti ja asia selvisi. Kissojen juttuja totaalisesti, kuninkuus on kova laji ja homma ei toimi ihmisten säännöillä. Minun on aina oltava siis se Über-Kissa ja hellyydellä ja rauhallisuudella pidettävä vahingolliset tappelut kurissa.

Jamilla on joku erikoinen pelko suhisevia vaatteita ja asioita kohtaan. Mun toppatakki on esimerkiksi aina laitettava naulakkoon, ennen kuin Jami ilmestyy paikalle.

Eräät kahisevaa kangasta olevat housut, jotka tuossa Nero-koiran kanssa otetussa kuvassa ovat päälläni, saavat Jamin myös katoamaan nurkan taa. Hedelmä- ja roskapussien kahisuttaminen saa hänet myös pelokkaaksi ja poistumaan paikalta matalana. Olen silti yrittänyt kaikesta huolimatta totuttaa Jamia näihin ääniin ja siihen huomioon, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka kahisee. Epäilen eniten sitä, että kun hänen edellinen emäntänsä kuoli, saattoi paikalle tulla ambulanssimiehiä kahisevissa työasuissa ja siinä varmaan käsiteltiin muovisia juttujakin. Ehkä se on syy, ehkä ei.

Nyt tulivat Jami ja Niilo juuri olohuoneeseen ja haistelivat toisiaan. Rauhanpiippu on siis polteltu ja elämä palaa uomiinsa.

Mielenkiintoisia kuvamanipulaatioita oikeasta maailmasta
käy katsomassa kuinka paljon kuvankäsittelyssä tosiasiassa tehdään.

9.2.07

Ei nukuta - vai?

Emäntä täällä on ihanan flunssan kourissa. Emäntä? No ei kun äiti. Siis sanon nyt kaikille kissoille olevani äiti. Naurakaa pois tai itkekää. Nenä vuotaa, aivastuttaa ja vieläkin on kaikki kerrosvaatteet päällä. Yritin nukkua, mutta ilma ei kulje nenän kautta, joten palasin istuma-asentoon nojatuoliin katsomaan MTV Finlandin musiikkijuttuja.

Äsken katsoin kakkoselta nauhoittamani apinoiden käyttämisestä laboratoriokokeissa eli Tieteelle uhratut. Että nousi viha, raivo ja surukin iski. Miten voi olla ihminen olevinaan niin kaikkeuden yllä mielestään, että tuollaistakin tapahtuu? Siis kaikkea ihan turhaa, kakkaa koetta ja apinoita pidettiin koko niiden elämiäkin, 40 vuotta, hirveissä, valottomissa oloissa. Tai sellaiset tapaukset, joissa kokeiltiin "vähän sitä ja tätä" ja hankkiuduttiin eroon eli tapettiin jopa 45-vuotiaiksi normaalisti eläviä olentoja. Hienoa ohjelmassa oli pelastettujen apinoiden valoisa ja tilava uusi sijoituspaikka ja se ihana mies, AAP:n johtaja David van Gennep, joka tutustui näihin apinoihin toden teolla. Hän kuitenkin sanoi sen totuuden, että jos Hollannista ja muusta Euroopasta asia saadaankin kuriin, on ikävä kyllä todennäköistä, että ongelma (laboratoriokokeet) siirtyvät Kauko-Idän maihin, joissa olosuhteet ovat vieläkin ankeammat ja kontrollointi vaikeampaa. Kyse onkin ihmisen ahneudesta jälleen kerran, ja kun työvoima saadaa halpamaista, saadaan kielletyt asiat, kuten vaikkapa lapsiporno ja raa'at eläinkokeet sellaisista maapallon paikoista, joita köyhyys on tarpeeksi nöyryyttänyt.

Raha on ainoa, joka ratkaisee. Ja niin kauan kuin on ostajia on tarvetta kaikkeen sellaiseen. Hmmh, vieläkin täytyy tiivistää omaa käytöstään.

Vaan täällä on kuitenkin säästetty sähköä 15 asteen lämpötilasta huolimatta ja äitykän kerrosvaatteet ovat riittäneet, vuosia sitten hankittu lämmitin on irti töpselistä eikä mene päälle. Ja valot ovat vain niissä tiloissa, missä oleskellaan, katkaisijat ovat aika käteviä. Tietokonettakin olen opetellut viime päivinä pitämään kiinni, ettei aina olisi päällä. Ja käyttämään tuota valmiustilaa myös. Oisko se niitä pieniä tekoja? Toivon niin.

Kissoille kuitenkin petasin erityisen pakkasvuoteen patterin eteen. Siinä on ikiaikainen petauspatja, joka on myös 80-luvulta alkaen ollut mukana telttaretkillä. Sen päälle taittelin parisenkymmentä vuotta sitten heräteostona hankkimani pyyhkeen, joka ei koskaan edes toiminut. Kaikki aarteet kaapista viettivät tänään viisi tuntia parvekepakkasessa, koska muutama ylimääräinen eläin luikersi sijauspatjan alta. No hemming, vanhoissa taloissa on aina seuralaisia, vaikka olisi yksinkin.... ja hemmo tässä alla ei kuulunut niihin ötököihin. Hän elää edelleen katonrajassa ja voi hyvin. Kyse oli enempi muista örkeistä.

8.2.07

Kerrostalossa kerrosvaatteet

Minulla on pitkä yöpaita, verkkarit, neuletakki ja kahdet villasukat. Täällä olohuoneessa on nimittäin lämpömittarin mukaan 15 astetta, plussan puolella, onneksi. Kissatkin nukkuvat toisiaan lähellä torkkupeiton päällä, kuva tuolla kuvablogissa. HRRH. Mutta vielä en laita lämmitintä tuhlaamaan energiaa, kissoilla on turkit ja minulla riittää vielä vaatteita. Jos vielä kylmenee luulen kissojenkin siirtyvän patterien edustalle etsimään lämpöä ja meikä pistää lisää vaatteita. Siltikin, ihana kun on talvi, minä tykkään. Olen suomalainen.

Nukutaan yhdessä

Tänään on harrastettu yhdessä nukkumista. Kerran olivat sylissä jo yhtäaikaa Jami ja Frank. Tässä he vetelevät hirsiä nojatuolissa. Aika suloinen näky, ei Niilokaan kaukana ollut, siinä sohvalla ihan vieressä.

Seksikäs pikkusisko

Seksikkään kuuloinen pikkusisko soitteli tänään ja pyysi, että säälisin häntä hieman. No ei ollut vaikeaa, niin kurjan kuuloinen oli hän flunssan kourissa ja tuo käheyskin äänessä oli lopulta aika kipeän oloinen. Jotenkin saimme kuitenkin jutun kääntymään huumorin puolelle ja lopulta oli toppuuteltava häntä ja määrättävä peiton alle lepäämään. Flunssaa on liikkeellä, olkaa paikoillanne, niin se saattaa liikkua ohitsenne nopeasti. Töihin ei saa mennä kuumeisena, juokaa vettä ja kuumaa mehua sekä muistakaa, niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, tuulettaa lyhyesti välillä. Basillit katoavat ja tilalle tulee raikasta pakkashappea.

7.2.07

Siivouspäivä

Heti aamusta tuli taas se omituinen ja hämmästyttävä fiilis, että tarttis tehrä jotain tälle huushollille. Aamukahvin jälkeen laitoin lakanat ja tyynyliinat pesukoriin ja kannoin koko lopun petivarustuksen patjaleikkeineen päivineen parvekkeelle pakastumaan. Hei-hei pölypunkit. Sitten otin hienon moppini ja kiinnittelin siihen staattisia liinoja ja sain sen avulla siivottua kaikki lattiat ja matotkin päällisin puolin. Imuroimaan en viitsinyt ryhtyä, nyt ei kylläkään ollut kyse omasta tarmottomuudesta, vaan kisuloiden rauhasta. Moppauksessa oli kolme apulaista, se on kun ei pidä kovaa ääntä. Lattioiden jälkeen tiskasin hirmuvuoret tiskejä ja nostelin innokkaita tutkijoita siinä sivussa lattialle. Uunipannussa kun oli ihan selvästi jotain nuoltavaa, oikeesti, oli siinä, hei anna nyt mä hiukan edes, äääää.

Hoidin Mikrobitin tilausperuutuksen, minäkin kuitenkin olin mennyt halpaan ja tehnyt puhelintilauksen, vaikka ei olisi varaa. Sitten ystäväni ihanalla laina-avustuksella kävin kaupassa ja siellä oli ihan minua odottamassa halvennuksella keittolihaa 2,60. Aion kokeilla aikoinaan ViiVoanista ostamiani keittoaineksia lihan kanssa. Kissatkin saivat lopulta palasensa, kunhan ensin malttoivat pysyä lattialla sen 5 sekuntia, että ehdin ikään kuin antaa omasta tahdostani. Äsken petasin kaikki tuulettuneet jutut ja putipuhtaat petivaatteet. On siinä kiva kölliä tänään saunan puhtaana.

Tavalliset asiat ovat onnen huipentumia minulle. Johtunee siitä, että niin paljon ajastani olen kykenemätön hoitamaan tavallisia asioita. Nyt on naama virneessä ja hyvä olo. Ja sauna tunnin päästä. Sen jälkeen ihanaa ruokaa ja telkkarin katselua. Jees.

Juorututtaa

Ihan pakko juoruta. Lapsi oli karaokessa ja sielläpä oli Idols Mia myös. Mia lauloi kuulemma vielä vaan upeammin kuin telkkarissa. Lapsi oli sitten mennyt sanomaan Mialle, että tykkäsi niin paljon, että kyyneleet olivat tulleet siitä Ironic-esityksestä. Mia oli kiittänyt ja halannut lasta. Mia Permanto oli luonnossakin ihana ja lämmin luonne kertoi lapseni, joka on sanojensa mukaan heti ostamassa Mian levyn, kun tulee kauppaan. Äiti täällä myös haluaa levyn. Aika hyvä vainu minulla sitten oli sieltä Turun karsinnoista alkaen. Mahti tyyppi, joka kaiken lisäksi on äärettömän lahjakas laulaja. Sekä Mia että lapsukaiseni.

6.2.07

Pesuapua

En oikein tiennyt mihin olisi sydämeni mahtunut, kun tänään olin päiväunilla sohvalla. Ensin peiton alle asettautui Jami ja sitten sitten kipaisi Frank. Siinä sitten torkuttiin aikamme. Heräsin kutitukseen ja siinä kainalossani Jami pesi Frankia ja Frank pesi Jamia. Uiiiii miten suloinen näky. Suuri apu on kaverista, kun pestään korvanedustat ja kaulan alus, joita on hankala itse pitää puhtaana menetelmällä nuole tassu ja sutaise tassulla. Kyllä on nyt minulla hyvä mieli ja täällä asuu onnellinen perhe. Äsken oli iltapäiväruokailu ja nyt vedetään pieniä ruokalepoja, jotta sitten taas illalla jaksetaan juosta ja leikkiä.

Happy together

Jami, Frank ja Niilo - Happy together, katso video (The Turtles). Lapsena ollessa meillä oli kissatyttö Kille, joka teki ihan liian monta pentuetta. Kerran tuli vain kaksi yliaikaista pentua. Ja ne eivät olleet kunnossa. Tein niille ja Killelle pahvilaatikon ja kirjoitin siihen HAPPY TOGETHER. Yhtenä aamuna toinen poikanen oli kuollut. Se ei ollut tarkoitettu elämään puolikkaine elimistöineen. Toinen kissapoika oli Hessu, joka eli kanssamme antoisan elämän, hänelle ja meille.

5.2.07

N.Y.P.D. Blue loppui

Nyyh, ihan tuli höntti olo eilen, kun tajusin, että tämä episodi 261, Moving day. joka eilen tuli, oli viimeinen osa NYPD Blueta. Vielä olisi kiva nähdä Final Tribute-jakso, jossa Jimmy Smits selostaa ja jossa käydään läpi kaikkea vuosien varrella. Viimeisessä jaksossa Andy Sipowicz aloitti 15. piirin päällikkönä. Sniff kun kaikki työkaverit tulivat kehumaan ja kertomaan, että olivat iloisia Andyn päällikkyydestä. Dennis Frantz, joka on voittanut ainakin 4 Emmyä, on koko sarjan ollut se hahmo, jonka elämää eniten olen seurannut. Jännittänyt rystyset valkoisina miten Andy-hahmo selviää pahasta ryyppäyksestä ja miten onnistuu välttämään kiusaukset kovissa pyörteissä. Kuten poikansa kuolema, juuri kun tämä oli aloittanut poliisin uransa. Dennis on sairaan hyvin tulkinnut sekä Andyn ulkonaisesti kovia että sisäisesti herkkiä piirteitä. Karskin ulkokuorensa alla Andy Sipowiczilta on aina löytynyt ymmärtämystä niin rikkomuksiin vahingossa joutuneille kuin monille kollegoilleen, joista John Clarkin hän taisi ottaa suojiinsa ikään kuin poikanaan.

Olen seurannut sarjaa sen pilottijaksosta alkaen. Amerikassa se tuli ulos 21.9.1993. Suomessa sarja alkoi pyöriä 1995. Jokaisen jakson, ehkä kahta nauhoitusta lukuun ottamatta, olen katsonut ja vielä esitysaikana. 12 vuotta on hurahtanut huomaamatta ja nyt on iso, tyhjä kohta. Tällaista hienoa sarjaa ei ehkä koskaan enää synny. Mitkä kirjoittajat, mitkä näyttelijät ja jopa lavasteet, 15. piirin karun koristelematon ympäristö ei juuri muuttunut, ihailin aina tätä todellisen näköistä työympäristöä.

Ai että tulee ikävä. Mutta onneksi sain katsoa tämän kaiken ja elää mukana.

Sarjan episodit ovat täällä.
Dennis Kytasaari on linkittänyt sivulleen episodien lisäksi myös sarjan näyttelijöiden IMdB-tiedot.

Oi mikä ihana aamu

Sängyn viereen tuli kolme herätyskissaa, joita sain silitellä samalla kun karistelin unia pois aivoistani. Keittiössä oli pieni ylläri. Jääkaapin yläpuolella olevalta tasolta oli "tipahtanut" chilimylly ja kun siitä oli hajonnut korkki, oli chilihiutaleita levinnyt koko ruokintapaikan leveydelle. Täytynee laittaa tämän jännittävä seikkailupaikka turvallisempaan kuntoon, eilen kaupungilta kotiin tullessani lattialla oli uudet hehkulamppuni kahden pakkauksessa. Onneksi pakkaus oli pysynyt kiinni, sillä nostaessani sitä, helisi se iloisesti laittaessani sen suoraan roskiin. Ahh, tämä on elämää, nautin kaikesta kissakekseliäisyydesta nyt kertaa kolme. Frank on keksinyt, että kylppärin verhoja pitkin olisi kiva kiivetä ja on muutaman kerran roikkunut noin niin kuin koemielessä. Saa nähdä kauanko nipsut kestävät ja hela hoito tulee alas. Sitten on taas syytä koko sakin karauttaa toiseen huoneeseen, josta yksi kerrallaan mennään paheksumaan syntynyttä vanhinkoa malliin "Kuka tällaista oikein keksii tehdä, ihan älytöntä". Jami on muutaman vahingon jälkeen katsellut minua, että voiko tällaista lainkaan sallia. Mutta olen vakuuttanut, että kuuluu asiaan, en ole koskaan Jamillekaan ollut mistään vihainen, mutta hän silti on aina ollut kauhuissaan vahinkojen sattuessa. Toivon, että tämä yhteiselo rentouttaa Jamiakin löytämään uudelleen sen kissaminänsä. Tiedä kuka tai mikä sen sitten veikin ennen luokseni tuloa.

Otin eilisestä iltapalasta kuvasarjan joka on kuvablogissani kokonaisuudessaan, yllä yksi niistä.

4.2.07

Mia Permanto on ihana

Hyvä laulajamittarini toimi taas, kun Mia Permanto lauloi Idols semifinaalissa Ironic-biisin. Herrajestas tuo tyttö on ihana laulaja. Kyyneleet vaan valui heti ensi sävelistä alkaen ja kun tuli kertosäe aloin itkeä ihan ääneen, hokien hyvä Mia ja miten joku voi laulaa noin hienosti. Tuomarit nyt voi vetää biojätepussit päälleen ja hypätä kompostiin, olivat niin tämän yhden laulajan puolella, että melkein haiskahti koko homma. YÄK. Mutta se ei Mian suoritusta ja minun ihailuani pilaa. Jään odottelemaan. Jännittää äänestys, itse veivasin tekstareita varmaan kymmenen kappaletta.

Ja ihan liikuttavan kaunis hetki oli, kun sekunti Mian laulun jälkeen kännyni soi ja lapseni siellä myös nyyhkien kertoi myös itkeneensä Mian laulun ajan. Se on kumma juttu, niin kuin lapsikin sanoi, ei vain voi mitään sille, että itku tulee ilmoille, kun kuulee sielukasta ja taitavaa laulua. Sellaista aitoa, hyvää ja pilaamatonta.

Onnea Mialle äänestykseen ja kaikkeen sen jälkeen tulevaan. Mia nähdään julkisuudessa takuulla, tavalla tai toisella, niin valloittava persoona hän on.

Ruoka maistuu, hyvä Niilo!

Niilo söi tänään ja rouski vielä iloisen nälkäisenä samasta kupista Jamin kanssa. Voi onnea ja Niilo kävikin onnellisena kehuttavana päätöksestään, siinä kuului kehräystä ja oli kunnon puskemista. Tänään olen enimmän osan päivää nukkunut päiväunia samaan aikaan kissojen kanssa, sen verran on jäänyt univelkaa. Yöeläimiähän kissat ovat ja täällä on alkanut toiminta näin iltapäivällä, sitten pienet alkuiltaunoset ja joskus kahdeksan jälkeen käynnistyy varsinainen aktiivi olo. Eilenkin meno jatkui vielä kahden aikaan, kun lopulta menin nukkumaan. Uneen kuulin tepsuttelua ja juoksun kahahduksia, mutta mitään ei ole mennyt (vielä) nurin, matto oli aamuruokakellon soidessa tuhannen rutussa, lupaavaa. Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle tarkkailulle ja kun kissat menivät kuka mihinkin päiväunille, nukahdin minäkin.

Niilo tuossa katselee olkkarin suuresta ikkunasta maisemia, Frank meni juuri toiselle ikkunalle, kun tipu lensi läheiseen puuhun. Jami ei pienen havaintovirheensä vuoksi ole pystynyt tipuja kyttäilemään, ne kun aina lentävät pois näkökentästä, mitäs hauskaa siinä on. Paljonhan Jamin seuraamiskyky on parantunut pikku treeneillä, mutta ei se kokonaan kuntoon tule. Vaan ei haittaa menoa. Täällä toimii äänimerkkien laki. Kaikki ilmoittelevat tulostaan tai menostaan eri taajuisilla surr-äänillä. Se kuulostaa mukavalta ja onkin merkki keskinäisen kommunikaation syntymisestä.

Trio on syntynyt

Tänä iltana klikkasi. Kolmikko on syntynyt, yhdessä ollaan ja hyvin tuntuu läheisyys onnistuvan. Tässä eka kerta sohvanukkumista, Niilo heräsi kameran räpellykseen. Leikkisää yhteiseloa on ilmassa ja Jamin vanhimman otteet ovat enimmäkseen äänipohjaisia, tassuleikit ovat hienovaraisia ja kolmikko on siirtynyt oleskelemaan samaan huoneeseen, milloin ruokailutilassa, milloin olkkarissa tai makkarissa. Lisää kuvia jatkossa kuvablogissani, mutta tässä suloinen Niilo
Niilo valvoo Jamin ja Frankin nuohoamista. Katsokaa noita valkoisia varpaita.

3.2.07

Uusi ilta

Tänään kävin kaupungilla ja laitoin kahden vessan järjestelmän. Huomasin, että porukka alkoi olla väsynyttä, kun piti nukkua koiran unta ja saivat näin omissa tiloissaan nukkua rauhallisemmin. Olivatkin tosi syvässä unessa, kun tulin parin tunnin kuluttua kotiin. Vieläkään eivät uudet kissat syöneet, toin tänään tavallistakin ruokaa kaupasta. Eikä maistunut. Sitten Niilo merkkasi mun tietokonetuolin, puhdistin niin hyvin kuin taisin. Pikkuiset haihtuivat nukkumaan ja Jami pääsi hetkeksi syliin. Kävin katsomassa missä nuo suloiset pojat nukkuivat, enkä löytänyt heti Frankia. Aloin jo olla huolissani, vaikka ei täällä mikään ikkunakaan ole ollut auki. Sitten keksin kurkata Jamin kuljetuskoriin, joka on kirjahyllyn vieressä. Siellä se nukkui umpiunessa.

Otin neljännet erilaiset ruuat esiin ja silloin Frank alkoi napsia raksuja ja nälkä oli, vaan Niilo ei vieläkään huolinut. Niilo nukkui Jamin kanssa sohvalla ihan lähekkäin ja Jami otti Niilon tassun keveästi hampaidensa väliin, Niilo vain katsoi ja jatkoi uniaan.

Koko ajan pitää übervahtia, aika kovaa hommaa, en muistanutkaan, että se on näin vaativaa 24h-hommaa. Nyt huolettaa eniten Niilon syömättömyys. Tänään yritetään vielä muutama kerta, kissat ovat sillä lailla aika kovapäisiä, ettei nälkäkään aina saa maistamaan ei-toivottua ruokaa. Jami on aina syönyt ihan mitä vaan. Kyllä se siitä varmaan kohta maistuu Niilollekin, joku näistä, mitä on tarjolla. Annoin tunti sitten salaa muilta Niilolle teelusikalla jätskiä, ei sekään olisi niin maistunut, mutta pari lusikallista sain huijattua, että edes tuli hiukan sokeria vereen.

Parantamisen varaa on

Tällainen testi löytyy täältä:

Pisteet yhteensä	101.4
Yhteensä hehtaareissa	1
Kuinka monen asukkaan elintilaa kyseinen hehtaarimäärä tarkoittaa	0.5
Jos kaikkien jalanjälki olisi yhtä suuri, tarvittavien maapallojen määrä olisi	0.5

PISTEENI Kohta Pisteet A. Liikkumiseni 6.7 B. Veden kulutukseni 0 C. Vaatetukseni 8.4 D. Virkistäytymiseni 11.3 E. Ruokani 60 F. Tuottamani jätteet 15 G. Käyttämäni elintila 59

Ekologinen jalanjälki Mitataan hehtaareina Maapallon pinta-ala on n. 51 miljardia hehtaaria n. 12,6 miljardia hehtaaria on tuottavaa maata, josta 2,2 hehtaaria jokaista maapallon asukasta kohti

Keskimääräisiä jalanjälkiä: Kanada: 4,3 ha/hlö USA: 5,1 ha/hlö Intia: 0,4 ha/hlö Maailm

Yön jälkeen

Yö meni uusiokissaperheessämme yllättävän rauhallisesti, muutamia suhinoita ja pari moukua. Tuossa Frank ja Niilo katselevat tipuja ikkunasta, Jami on keittiössä syömässä. Tänään on jo juostu ja temmelletty. Se on hyvä merkki, varovaisuusastetta on selvästi tiputettu. Jamikin on pari kertaa juossut kodin seinästä seinään. Ja päätynyt puolustusasentoon, mutta edelleenkään mitään vihaa ei ole esiintynyt. Ovat kaikki joviaaleja luonteita, eikä kyse ole ollut muusta kuin normaalista tutustumisen uutuudesta. Yllättävästi Frank on päättänyt moukua ja esitellä paksu häntää Jamille. Sen sijaan Niilo ja Jami tuntuvat yön jälkeen lähentyneen ja katsahtavat välilä punaturkin elkeitä ikään kuin päivitellen.

Poikasille on varmaan pakko hankkia tänään kaupan ruokaa, koska eivät nyt aamullakaan muuta kuin haistoivat apteekkinappuloita. Eilen illalla kaatui pyykinkuivausteline, kun Niilo kävi katsomassa mitä sen päällä oikein oli.

Emännästä tuntui aamulla, että töitä on tehty, vaikka kuinka rentona olen yrittänyt olla, on jännitys ja tilanteen tarkkailu kovaa hommaa. Ensimmäiset vuorokaudet ovat aina jännittäviä. Kenellekään ei saa tapahtua mitään pahaa ja minä olen sen vartija, milloin tahansa on oltava valmis puuttumaan tilanteeseen.

2.2.07

Haistelua ja hiljaa liikkumista

Kuvassa vasemmalla Niilo, oikealla punertava Frank

Tänään Frank ja Niilo sitten tulivat. Pojat ovat syntyneet 4.6.2006 ja täällä on ollut tutustumisilta. Suuria taisteluita ei ole ollut, murinaa ja suhinaa on kyllä liian lähitilanteissa kuulunut jokaisen suusta. Sellainen yleinen hidastunut kävelyrytmi on havaittavissa. Annoin poikien olla ihan omissa oloissaan, kun ei mitään vaaraa selvästi ollut. Parin tunnin kuluttua suoritin ruokatarjoilun.

Se pehmitti selvästi ainakin Jamin, joka laskeutui lattialle jo. Frank ja Niilo eivät vielä syöneet. Frank oli pojista se, joka tutustui Jamin kanssa ensiksi, Niilo on se hieman miehisempi kollipoika, mutta kyllä ne ovat jo Jamin kanssa nuuhkineet. Seuraava tutustumisliike oli leikkikalujen heittäminen. Frank näkyi tykkäävän samoista korkkileikeistä kuin Jamikin. Ja Niilokin tuli paikalle, vaikka ei vielä osallistunut.

Ja sitten Jami suuntasi äsken hiekkalaatikolle. Koska Jamilla on ne virtsakiteet, pidin nenineen tutkailevat kollipojat toimituksen ajan silitettävinä. Sitten alkoi haistelu. Ensin piti haistaa se Jamin tuotos, siihen Niilo lisäsi oman merkkauksensa, joka osui osittain seinille. Sitten tuli Frank ja haisteli kummatkin ja lopuksi Jami haisteli Niilon aikaan saannokset. Se on näitä kollikissajuttuja, kumpikin pää pitää saada haistaa ja varmistaa mistä otuksesta on kyse.

Saa nyt nähdä miten homma lähtee liikkeelle, kaikkien pitää olla onnellisia, muuten täytyy miettiä uudelleen. Mutta annetaan nyt näille suloisille olennoille aikaa kuitenkin tutustua.

Frank ja Niilo

Tulossa meille kylään. Kuva omistajalta muutama kuukausi sitten.
Jännittää ja samalla tuntuu mukavalta. Tuossahan ne Jamin uudet kaverit ovat selvästi.
Saapa nähdä miten menee viikonloppu.

Toni Onnekas Halme

Hienoa, että Suomessa sentään jotkut asiat toimivat. Eli varsinkin tämä työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen. Halme, joka nautti hiukan liikaa monenlaista kiellettyä ainetta, pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Kiva juttu ja tosi nopeasti. Hienoa, että oikea päätös syntyi, mieshän on niin sairas ja kaikkea. Itselläni toki on vino pino vakavan sairauden papereita ollut vetämässä edes osatyökyvyttömyyseläkettä varten ja kaikki on hylätty. Nyt ovat siellä viimeisessä eli vakuutusoikeudessa 12-18 kuukauden ajan(ruuhkaa kuulemma). Mutta minähän olenkin vain ihan tavallinen sairas, olisi kai pitänyt pyrkiä aikoinaan kansan edustajaksi, kun vielä jaksoin elää. Olisivathan olleet tulotkin melko mahtavat pohjaksi eläkkeelle pääsyn nopean käsittelyn ohessa ja sen lisäksi.

Tykkään

Steen1 teki vaikutuksen kyyniseen politiikkaminääni. Mieshän puhuu kuin minä puhun. Luulin jo että ketään ei löydy ääneni arvoiseksi. Nyt taitaa olla toisin.

(kuva: Saija Salonen)

1.2.07

Idols ukkelit

Tänään neljä miestä esitti upeasti finaaliin pyrkimiskappaleensa. Lensin pyllylleni, kun Antti Railio lauloi After the war biisin. Oli vaikka miten pidäteltyä, mutta siinä oli sitä jotain, tässä ryhmässä. Juha Vuorsolan biisin tulkinta oli myös aivan ihana. Jouduin kovasti miettimään Antin ja Juhan välillä, kun en edes alunperin aikonut äänestää näistä miehistä ketään. Mutta sitten Antti sai ääneni, koska siinä miehessä vaan on jotain raisua ja pehmeää yhtä aikaa. Mikä hieno heviääni ja vaatimaton, nöyrä luonne yhdistelmä. Katili tykkäsi. Ja äänesti Anttia. Hyvä Antti!

Kirjoitti Katili at 1.2.07 0 Kommenttia