Juuri ennen sadetta on suloisen huumaava hetki,
jolloin äänet muuttuvat odottavaisiksi
ja viileä ilma työntyy ikkunasta varpaille.
Valo on rauhoittavan hämärtyvää.
Kaikki tuntuu valmistautuvan virkistävään sateeseen.
Luonto kurottaa vastaanottavat kätensä
kohti pilvilauttojen armeijaa.
Minä istun sisällä ja muistot tulvivat mieleeni.
Kauniit ja parantavat muistot.
Jotain hyvää on tapahtunut, kun olen odottanut sadetta.
Ullakon lämpimässä löydöissä seikkaillen,
kodin turvassa tuttujen äänien kaikuessa,
teltan suojassa makuupussiin kääriytyneenä.
Minä rakastan hetkeä ennen sadetta.
Saan uutta voimaa ja puhtautta.
Loassa likaantunut sieluni peseytyy hohtavan puhtaaksi
ja olen jälleen vapaa ja uusi.
Olen jälleen kirjoittamaton kirja.
Olen viattomuus ja totuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti