31.1.07
Ruskeet hiukset
Hiusten leikkuu paljasti harmaat alushiukseni ja tänään pistin ne piiloon värjäämällä. Nyt olen ruskeahiuksinen Katili. Ihan tässä nuortuu. Muistan aikoinani, kun luin lempidekkaristini Agatha Christien juttuja Hercule Poirotista. Hercule kun peitti harmaansa mustalla värillä.
Poirot has dark hair, which he dyes later in life.Itselläni on ikäni ollut punertavat hiukset äitini suvun puolelta. Vaan nyt ei puna enää ole tarttunut muutamaan vuoteen. Kokeilin Poirotin konstiakin ja värjäsin hiukset viime vuonna mustiksi, mutta naamani ei enää kestänyt niin jyrkkää väriä. Sitten unohdin koko hiusten värijutun. Olkoon mikä oli. Nyt leikattuani hiukset pois alta paljastui todellakin harmaa pohjavilla, joka ei muodikkuudestaan huolimatta ihastuttanut minua itseäni. Joten tänään pistin tummanruskeaa hiusväriä hiuksiini. Etsin kyllä kauan luonnon konsteja netistä ja itämaan kaupoista, vaan en löytänyt. Vain hennaa oli tarjolla ja se ei tartu enää. Eli myönnän, nyt olin turhamainen ja lisäksi inhottavan vastainen omalle periaatteelleni välttää suuryhtiöiden tuotteita. Hyi minua, hyi. Mutta lupaan jatkaa, oikeesti lupaan jatkaa etsimistä jatkoaa varten.
Kirka tänään 45 minuutissa
Tänään 45 minuuttia esittää Kirkan musiikkia ja ajatuksia. MTV3 kello 20:00.
Olen tänään miettinyt Kirkan perhettä ja lähetän heille paljon voimia kestää ja jaksaa tänä päivänä ja surun yli.
Kirka on poissa
Järkytyin ihan mielettömästi kun huomasin uutisen, että Kirka on kuollut viime yönä sairauskohtaukseen. En osaa sanoa mikä siinä minua eniten järkyttää. Ehkä se, kun olin 16-vuotiaana Kirkan konsertissa Turussa ja olen ollut hänen faninsa koko hänen uransa ajan. Muistan, kun Kirka silloin siinä konsertissa lauloi Kai nyt suukon antaa saan, olin ihan villinä, olinhan itse Sweet Sixteen. Ja kun hän kutsui tyttöjä lavalle laulamaan kanssaan halusin niin kovasti, muttaen uskaltanut edes viittoilla. Miehellä oli niin mieletön rock-ääni ja olemus. Toisaalta hän oli mielestäni vasta niin nuori, 1950 syntynyt, vain neljä vuotta minua vanhempi. Ehkä sekin tai kaikki yhdessä. Joka tapauksessa Kirka teki Suomen popmusiikissa suuren työn, jota voi vain ihailla ja kunnioittaa.
Tyhjä paikka on suomalaisessa kevyessä musiikissa ja sydämessäni.
Hetki lyö, viime hetki lyöKirka Wikipediassa
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan
Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
Kirka Fan Club
uutiset menehtymisestä:
Iltasanomat uutinen 31.1.2007
Helsingin Sanomat 31.1.2007
Iltalehti 31.1.2007
30.1.07
Hyvin menee - mutta menköön
Tästä ei olo parane. Nukuin ihanassa horroksessa viime yön unia nähden. Ja aamulla aurinko tervehti nousullaan kauniisti. Hiukan oli suolaa silmissä, kun jouduin ostamaan tavallista suolaa mineraalisuolan sijaan ja tuli vielä ne popparitkin tehtyä ja suolattua. Vaan sitähän varten on naisille keksitty nämä meikkijutskat.
Rahatkin tulivat ja pääsin maksamaan laskuja ja jäikin vielä oiva kasa tuohta. Ajattelin lähteä sitä tuhlamaan tänään kaupungille, kun on tuota matkustusaikaa ja lisää tuli kuukauden verran. Nimittäin Tarjoustalossa näkyi olevan tarjouksena viidellä eurolla talousvaaka ja sehän on erinomaisen halpa. Olen katsellut jo pari vuotta vaakaa, mutta ei ole ollut kovin sopivan hintaista kukkarolle eikä kirppareilta ole löytynyt. Jos se näyttääpi hyvältä ostan sen. Pääsen sitten oikeasti mittailemaan ruokien painoja, enkä vaan vähän liioitellen heitä hatusta niitä ruokapäiväkirjaani. Minulla on ollut tosiaan tapana laittaa mieluiten liikaa painoa kuin liian vähän.
Odottelen tässä puhelua lapsukaiselta, joka kuulosti innokkaalta lähtemään äipän kanssa kaupunkiin ostoksille mukaan. Meillä onkin yleensä todella hauskaa, aina on ollut, yhdessä kaupungilla. Taidamme olla ainoita lähipiirissä, jotka ymmärtävät toisiaan shoppailuasioissa. Siis myös siinä, ettei shoppailu meidän mielestämme tarkoita sitä, että välttämättä ostetaan mitään, vaikka puolustellaan ja ihastellaan, haukutaan ja arvostellaan erilaisia tavaroita. Vaatekaupassa haemme usein uudet tyylit, ostamatta mitään. Eikä kukaan kai jaksaisikaan kanssamme pörrätä kaupoissa. Eikä tarvitsekaan.
29.1.07
Peace!
Tänään sain ihan uusia lääkkeitä, ensimmäinen on jo otettu. Ja kolmen viikon kuluttua on ensimmäinen kontrollilabra. En nyt ottanut niitä laihduttavia sitten vaan kokeilen ihan tällaisia muunlaisia ja erittäin pientä annosta.
Lääkärin kanssa oli herkät jäähyväiset, hän kun jatkaa matkaansa. Kerroin hänelle, että minun tulee häntä ikävä ja hänkin sanoi, että meillä alkoi mennä tosi hyvin yhdessä. Mutta toivotin hänelle kaikkea hyvää, selvähän se, että olin iloinen hänen eteenpäin menostaan urallaan. Terveisiä sinne ja kiitos! 
Päivä on ollut yhtä hymyä naamalla, kävelin pitkät pätkät ja jatkoin edelleen soijarouheruokavaliotani. Tänään tein laiskuuttani spagettikastikkeen Lidlin pussista, nami. Jäkiruuaksi söin kevytjugurtin, jossa oli passionhedelmää ja sitten iltapalaksi popsauttelin pussillisen poppikornia. Nyt katselen L-koodia, joka on yksi mielisarjoistani. Tykkään noista naisista ja sarja on tehty tosi hyvin, ei siinä, kuin ei elämässäkään kaikki aina mene niin kuin suunnitellaan. Ja siinä on upeita naisia.
Pompsahdankin tästä nojatuoliin jatkamaan. Elämä hymyilee - minä hymyilen takaisin.
28.1.07
Tuu pois
Tämän laulun ja sanat tein 80-luvun alussa, muistaakseni. Naiivia, mutta sitten taas aikas totta ja todempi joka päivä.
Tuu pois
Rakastelu meitä kiinnostaa
yks kaks kolme kapakkaan !
mies joka kaljat tarjoaa
tietää kuka häntä rakastaa
voit arvostaa luonnetta
kasvon syvää juonnetta
silti yks kaks kolme langetaan !
Tuskin on tunti siitä
kun pyhästi luvattu on
tänään ei pokka riitä
kun on halu jo mahdoton
Sekoilu meitä kiihottaa
yks kaks kolme juovutaan
hän joka haluaa muutakin
on mielestämme tyyppi ikävin
voit hommasi hoitaa
ja työssäsi loistaa
silti yks kaks kolme sikaillaan
Yks kaks kolme – tuu pois
Yks kaks kolme – eikö vois
tehdä elämästä täydempää?
Tuu pois, tuu pois, tuu pois
ota kii juokse aurinkoon
olla vois, olla vois, olla vois
parempaa hoitoo ahdinkoon
tuu pois – päivä on kirkas
tuu pois – yks kaks kolme
tuu pois – itse sä määräät
tuu pois – jos tahdot parempaa
TUU POIS !
27.1.07
Kirjaimien yhdistämistä toisiinsa
Juu, minä pistin vanhat kirjalliset juttuni pakettiin. Siellä ne. Uusia on työn alla. Niistä sitten, kun niistä jotain on kertomista. Joten runoja, pakinoita, tarinoita, kauhua ja muistoja on kotisivullani.
Tästä kun klikkaa pääsee katsomaan, jos uskaltaa.
Mustat farkut ja analysointia
Tänään ystäväni tarjosi minulle kahvit kaupungilla. Ensin kävimme kuitenkin ViiVoanissa ja minä ostin uuden pikku-pikku-pullon kalakastiketta, joka on hyvää ja maksaa 50 senttiä. Tippapullo sopii suolan ylikuluttajalle ja on parempi kuin siroteltu suola. Ja kaikkein parasta on se maku!
Keskustelu oli, kuten aina, hedelmällistä ja oivalluksia antava. Mietimme mikä on sisäinen minämme ja ulkoinen minämme. Sotkemmeko ne ja mitä siitä seuraa. Mietin itse, että kolmevitoseen asti kuvittelin, että jos vain olisin kaunis, laiha ja minulla olisi upeat hampaat, kaikki pystyisivät näkemään sen saman, jonka itse sisällä koin olevan. Taiteellisen ihmisen. Alipainoon rääkkäyskään ei sitten avannut "toisten" silmiä. Vasta ihan viime vuosina olen alkanut tajuta, että sisäisen ja ulkoisen minän sotkeminen jonkinlaiseksi kompaktipakkaukseksi, jota voi säädelllä, on turmiollinen teko eikä niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos itse tapaan mielenkiintoisen ihmisen, alan jutella hänen kanssaan ja huomaan viihtyväni hänen seurassaan, tulee hänen ulkoinen olemuksensa minulle epäolennaiseksi. Sanotaan vaikka että sisäiset minämme puhuvat keskenään ja olemme silloin epämateriaalisia olentoja. Nuoruuteeni taas kuului ehdottomana osana pelkän ulkokuoren pääosa suhteiden luomisessa, puolin ja toisin. Mutta aika nuorena jo tajusin, että moni kakku päältä kaunis. Ulkoista olemusta sitä paitsi voi aina parannella, mutta sisäinen olemus on tai ei ole jonkinlainen.
Kaikkein hienoin oivallus on kuitenkin nyt matkalla minuun, tai ehkä jo hiukan muuttanut sisääni. Odottelen innoissani sen tullessaan tuomaa iloa ja rauhaa. Siihen asti hyppelen sisäisen minäni tyttömäisen keveästi ulkonaisen olemukseni seuratessa metrin perässä.
Tänä aamuna otin jälleen mittanauhan esiin ja mittailin itseni keittiön kohmeisella lattialla. Minusta tuntui, että vyötärön mitta oli aika paljon pienentynyt. Ja vaikka oli jo kiire pysäkille, oli pakko ottaa mustat farkut ja kokeilla. Ne mustat farkut ovat olleet kaapissa sairastumiseni ja sen mukanaan tuomien 23 kilon jälkeen. Viimeksi ne olivat löysät, löysät. Muutama kuukausi sitten otin farkut esille tuolin nojalle ja aloin kokeilla niitä päälle silloin tällöin. Äh-puh oli ekat kerrat ja napin ja läven väliin jäi pii-ii-tkä rako. Tänä aamuna farkut solahtivat jalkaan ähkymättä ja hiukan taistellen nappi ja vetskarikin meni kiinni. Istumaan en vielä uskaltautunut. Mutta että !!!!!!!!!!!! Äsken vein mitat mittataulukkooni ja kyllä, kyllä oli ihmeitä tapahtunut. Nuo ihanan miinusmerkkiset numerot, jotka kuvaavat mittojen alaspäin menoa. Hihii.......Katili tykkää.
26.1.07
Mielisairaala paloi - potilaat hoitoon
eli paljon täytyy tapahtua näköjään ennen kuin sitä hoitoa saa. Minun raivoni, ihan vaan täällä kotioloissa, kantoi hedelmää ja sain heti maanantaiksi lääkäriajan ja puolittaisen myöntymyksen sille, että lääkkeeni eivät ole minulle terveellisiä. Että vaihtopäivät on edessä. Kiitos. Helpottaa.
Tänään on ollut iloisen sekava lumimyräkkä ja päivä on jälleen kulunut erilaisissa ihanissa puuhissa. Aamu oli suhteellisen rauhallinen, odottelin kolmisen tuntia tohtorin puhelinajan alkamista. Sitten sain noita ensin mainittuja hyviä uutisia, no jo laulatti Katilia täällä. Yhdeltä tarvoin mustaksi eskimoksi pukeutuneena marketin eteen, josta tuttuni haki miut autolla ja ajelimme Koskelaan. Siellä avustin häntä tietokoneen ja sähköpostin kanssa, lopuksi joimme makoisat kahvit. Sain vielä kyydin takaisin saman marketin eteen. Olin saanut lainaksi hiukan tuohta ja päätin käydä kalaostoksilla. Iloinen yllätys oli merilohen halpa hinta ja parilla eurolla irtosikin kunnon kimpale tuota omegakolmepommia. Lapsi soitti ollessani menossa kassalle ja kertoi, että oli saanut lähetteen ja määräyksen mennä terveyskeskuspäivystykseen Mariaan. Totta kai minä halusin lähteä hänelle seuraksi, kiihkeä kipuaminen lumisen mäen päälle, lohi jääkaappiin, murot kissan kuppiin, paksummat sukat kumisaappaisiin, silmälasikotelo ja reittiopas reppuun ja ei kun menoksi.
Bussit tietenkin tulivat ja menivät miten sattui, tuollainen keli ei aikatauluja kunnioita. Silti pääsin melko mukavasti Mariaan ja siellähän se lapsukainen istui odottamassa vuoroaan. Vietimme oikein äiti-tytär laatuaikaa siellä kaikenlaista räpätellen ja seuraamme liittyi vielä hieman minua vanhempi mieshenkilö, jonka kanssa pistettiin työpaikat, eurot ja pääministerin tulokäsitykset kuntoon. Siinä samalla tuli opeteltua muiden odottelevien potilaiden sukunimetkin. Joten kun Niemistä kutsuttiin, tiesimme herättää torkahtaneen vanhan rouvan rollaattorin äärestä, ettei vuoro mennyt ohi. Lopulta lapsen asiat tulivat selviksi ja jatkoimme matkaa.
Kampissa oli ihan vanhojen muistojen verestämiseksi pakko piipahtaa kirppiksellä tankojen selaus- ja tyyliekskursiolla. Ihan tuli tyttömäinen olo. Ja kyllä löytyi sellainen paita, että jos rahaa olisi ollut ylimääräiset 7 euroa, olisi se lähtenyt siitä paikasta mukaan. Kummallekin kelpasi, koko ei vaan käynyt äidille. Oli niin lumoava tuo paita, että oli pakko ottaa siitä kuva. Värit hieman, kuten ymmärtää, kärsivät, luonnossa ne hehkuivat, kutsuivat ja oliva simmunamia parhaasta päästä.
Matkalla kotiin olin jo menossa Sörnäisten metrossa ylös meneviin portaisiin, kun päätinkin palata laiturille. Siellä oli paikka, jossa ehdottomasti halusin Tarjoustalon kumisaappaani ikuistaa. Puolittain paikan päällä seisoskeli junaa odottamassa naishenkilö, joka saattoi hämmentyä, kun sanoin
-Anteeksi, minä tulin nyt laulamaan Idolsissa.
25.1.07
Apinan raivolla
Agression voimalla voi haihduttaa katoavat lekurit ja sairastuttavat lääkkeet. Niin ja tietysti jättämällä toistaiseksi lääkkeen annoksen minimiin, kunnes syy selviää ja uhka poistuu. Aamukahdeksalta ladoin mäen alla olevan pesutuvan koneisiin kotiini viikkokausia kerääntyneet pyykit ja koska koneiden kidat menivät kiinni napsautin kummatkin käyntiin. Kipaisin mäen ylös ja neljänteen kerrokseen. Helmetin sivulta näin, että lapselle tilaamani oppikirja, joka tosin on tynkä versio (hinta silti 80,-), mutta sillä pääsee alkuun, oli tullut Jakomäen kirjastoon. Tunnin kuluttua ravaus takaisin pyykkitupaan ja pyykit lensivät kuivaushuoneen naruille. Tuuletin päälle kolmeksi tunniksi ja taas kipin kapin kotiin. Pyykkikahvi ja leipä. Pikku nokoset sohvalla, jotka keskeytti eräs, jota olen auttanut tietokonejuttujen kanssa. Tehtiin treffit huomiseksi kaupan eteen, josta hän hakee minut kotiinsa ja saamme ongelman kuntoon. Kahdeltatoista alas pesutupaan ja pyykit suuressa kassissa painaen jälleen ylös kotirakennukseen. Melkein kuivan pyykin levittelyn jälkeen pitikin jo suorittaa aamupesu.
Hampaat kammattuina ja hiusnysät hohtaen vetelin viimeisen päälle kiireellä, pipo otsalla keikkuen omahoitajan ovelle klinikalle. Kun juttu alkoi näistä mun NIIN pirtsakoista hiuksistani, alkoi sisältäni kuulua matalaa murinaa. Annoin tulla koko kasan. Huomio, olen tänään alkanut jälleen kiroilla, mutta yritän välttää painettuja kirosanoja olkoot nyt vaikka v***u ja p****le, ettei näytä liian kauheelta. Kun kerroin miksi hiukset OIKEASTI olivat lyhyet ja mitä OIKEA kolesteroliarvo oli, menetin toivoni siinä kohtaa jo, kun selitin triglyn nousseen melkein puolet viime syyskuusta.
-Jaa, mikäs se sellainen trigly oikein on?
Apinan raivo iski täysillä voimilla, mutta suostui vielä pysymään hetken sisälläni, kunnes kun olin selittänyt, että ennen kuin 100%:sesti tiesin mistä kohoavat arvoni johtuivat, söisin vain kolmanneksen lääkeannoksestani. Silloin nousi hoippatädin pää ja kuului selvää aivorattaiden kitisevää liikettä.
-Siitä kyllä pitää puhua lääkärin kanssa.
Johon jatkoin, nyt jo ei-niin-kohteliaana, että kyllä kyllä kyllä kyllä, juuri niin ja SINÄ sanot minulle kuulemma kuka lääkäri ja milloin. Olinhan käynyt asiaa jo tiistaina toimistolta kysymässä.
-Jaa-a. Vanha lääkäri on kyllä vielä kuun loppuun, mutta ne ajat...... niii-in, mutta toisaalta, kyllä tuo sinun asia vaatisi....*siirtyy tietokoneen ääreen* ...voi, voi kun siellä on kaikki ajat varattuja kuun loppuun asti.
Sitten lamppu syttyi hänen silmissään, ja hän pääsi vastuusta riipustamalla minulle hermostuneena keltaisen lapun, jossa on lääkärin puhelinajat, että.....niinku...kun on pakko niinku....sopia lääkärin kanssa....niinku.
No joo, ihan pikkasen liioittelin, mutten asioista kyllä pätkääkään. Tottahan toki minä kaikkea siellä purinkin, se oli hyväksi, mutta sanoin lopussa hoipparassukalle, että olin niin raivoa täynnä, että toivon sen nyt kantavan minua päivästä toiseen. Huomasin hänen jotenkin vetäytyvän ja kiiruhdin rauhoittelemaan, etten minä nyt toki hänelle mitään tekisi. Hiuksiani vain leikkelisin öisin ja paiskoisin asioita paikasta toiseen. Pyykkejä koneeseen ja narulle. Jatkoin matkaa bussilla Sörnäisiin ja sieltä Jakomäkeen. Kirja löytyi ja nyt huomenna on taas paljon suunnitelmia, vaikka sitten purkaa raivoa ja kaloreita, kolesterolia ja triglyjä. Ihan sama, pääasia, että menee eikä meinaa.
Ja nyt telkkarin ääreen, iidolit alkaa.
23.1.07
Kevyesti kohti kevättä
Tänään on hyvä päivä, heti herätessä tuntui, että olen pitkän ylös-alasjakson jälkeen maan päällä tepasteleva, iloinen ja tavallinen oma itseni. Eilen sain erittäin vakavalaatuisen puhelun omalta lääkäriltä. Syystä, joka ei ole aivan selvä eikä ainakaan yksiselitteinen kolesterolini oli paukahtanut triglyjen kera taivaisiin. Ruokavalio on toki keventynyt kaikilta mahdollisilta osiltaan ja siinä lautasella on muutakin kuin se lihaköntti, eivätkä ne lihatkaan nyt enää ole juuri muuta kuin broileria ja saksanhirveä. Mutta kun houkutukset niihin possuannoksiin ja varsinkiin suuriin annoksiin ovat melkein kalunneet minulta nilkat poikki, en ole voinut vastustaa. Ja kun pikkusormen antaa niin siinä on mennyt sitten viikko korjaillessa. Siltikään ruoka ei yksin selitä triglyn nousua syyskuusta tammikuuhun melkein puolella. Sitä aion tutkia nyt todella vakavasti, sillä kaivettuani reseptini esiin huomasin, että melko sopivasti juuri lokakuussa aloin popsia entisen 1000 mg:n sijaan 1500 mg valproaattia. Hmmh?? Koko homma menee nyt mun mikroskoopin alle, sillä painon kehitys sen kuin jatkaa hyvää rataansa:
Last Weight:Toki ajattelin heti elen, että pistän kaikki likoon myös tuon ruokavalion suhteen, ei tee pahaa laihtumisenkaan kannalta. Miten minusta nyt tuntuu, että ollaan taas lääketeollisuuskokeilujen osasena. No, etsivä lähtee liikkeelle, enkä jätä kiviä kääntämättä, ennen kuin oma koostumukseni on selvitetty.
?? kg
(Jan 23 2007)
Goal Weight:
?? kg
(Oct 16 2007)
Progress:
LOST 2.7 kg
21.3 kg to go!
22.1.07
Maaniset sakset
eli sanotaanhan ettei tukka ja järki samassa päässä kasva, siispä päätin parantaa koppaani ottamalla käteen maaniset sakset ja nyt jaan ilon kanssanne. TADA!!!! tässä on uusi, lapsen tänään viimeistelemä uusi muotilook, suoraan Pariisista....no Maunulasta ainakin. Lukuunottamatta esiin tullutta harmahtavaa pohjaväriä, olen hyvin tyytyväinen lyhyisiini. Suunnitelmissa on kaksivärjäys, kun seuraavan kerran saan tarpeeksi tuohta. Ai että, kevättä kohti ;-)
Kuvan otti lapsi ja taustalla näkyvä kaappi on häivytetty, iholle on tehty Gimp-kuorinta, muita plastiikkakirurgisia toimenpiteitä ei ole tehty.
21.1.07
Jami ja tuhma valkosipuli
Jamin mielestä valkosipulit ovat kiehtovia, aina niitä täytyy yrittää purkaa ja joskus on kokonainen armeija lattioilla, kuorten mukava suhina on hyvä lisäinnoste. Mutta Jami on myös kova poika ottamaan leikkivälineitä suuhunsa. Ja silloin joskus tapahtuu hampaan läpimeno ja silloin valkosipuli, sipuli, banaani tai mandariini muuttuu tuhmaksi. Ensimmäistä kertaa onnistuin taltioimaan erään "kurituksen", valkosipulissa oli vihreitä alkuja ja ottaessaan suullaan kiinni siit, Jami koko ikävän yllätyksen. Pyydän anteeksi höpötystäni, en kuitenkaan tahtonut poistaa ääniä. KATSO VIDEO.
Lunta sataa
Ihanaa katseltavaa lumen sataminen, pää kääntyy ikkunaa kohti alinomaa. Vuodenajallinen masennus helpotti heti, kun oikea vuodenaika näytti kasvonsa. Paljonhan sitä on tullut mietittyä miten kaikkeen tottuu, mutta tähän tottumattomuus on tervettä maapallosta huolestumista. Täytynee jälleen kerran käydä läpi kaikkea itse tekemäänsä, jospa vielä enemmän voisin
tehdä. Varmasti voin. Voit osallistua ilmastotalkoisiin ja muutenkin seurata ilmastomuutosten eteen tehtyä virallista työtä. Euroopan komission yhteinen kampanja You Control Climate Change, josta suomenkielinen versio on täällä. Ja täällä on ilmastotalkoot, jossa voit antaa oman lupauksesi ja haastaa muitakin mukaan.
On hyvä, jos voi tehdä pienenkin lupauksen, sekin auttaa, varsinkin, jos sen on tehnyt moni muukin.
Tänään tulee vieraita, yksi kappale lapsi ja kaksi pientä koiralastenlasta. Täällä on Katilin kotiparturin jäljiltä tuhotyömaa, jonka lapsi lupasi yrittää saada pelastettua edes jotenkin. Sepä tuo äkkinäisyys päätösten teossa aina välillä saa sakset heilumaan. Harkinta ei ole parhaita puoliani, onneksi on pipokeli, että pääsen ruokakauppaan sentään.
20.1.07
Mailma menehtyy
Ropen blogissa oli naisen kuva myrskytuulesa. Ei ole mikään naurun aihe se. Maailma on menehtymässä kaikkeen paskaan, jonka ihminen on kristillisyyden ja Jumalan uskon suojissa ja niiden oikeuttamina antanut sen tuhoksi langeta. Ei ole välitetty luonnon voinnista, kun on voitu kääntää pää toisaalle suuremman asian edessä. Ja kun rahan ahneus iski ihmiskunnan alussa, ei koskaan ole ollut vastustamassa muita kuin harvoja yksilöitä, ei yhteisöjä. Rahat ovat pyörittäneet eri uskontojen kirkkoja ja vähäiset ihmiset ovat jäääneet sivuosaan. Nyt raha pyörittää maapalloa ja kokonainen maapallo jää sivuosaan. Halusin vain sanoa tämän rehellisesti, koska näin asia mielestäni on. Meillä voi olla pieni mahdollisuus, voimme käyttää sen taisteluun tai parannukseen.
19.1.07
Matkailupäivä ja uusia asioita
Nyt on retkeilty busseissa ympäri kaupunkia. Matkakortin latauspäivinä on aina niin ihanaa istuskella busseissa ja katsella maisemia. 
Tänään menin Latokartanoon hakemaan Helsingin ainoasta eläinapteekista erityismuonaa Jamille. Tulikin hyvä mieli käynnistä, kun ostamani pussin lisäksi Jami sai 260 grammaa erilaisia näyte-erikoismuonia. Herkutteluviikonloppua tiedossa. Äsken piti kuitenkin vielä popsia vanhan kastikeruuan loppu, mutta ihan kohta. Latokartanosta matkasin Herttoniemeen ja käväisin Megahertsin läpi katselemassa. Sesto oli vaihtunut Valintataloksi. Matkalla huomasin myös pelastusaseman valmistuneen. Nyt jo kylmissäni tepastelin kammottavan siltaaukean yli metroasemalle ja juna tulikin ihan samantien. Metron ikkunasta näin eräässä talossa paljon kylttejä, siellä oli factory outlet-myymälöiden rypäs. Eipä huvittanut kylmästä väristen tänään käväistä. Sörnäisiin matkalla oli taas uusi nähtävyys minulle, Kalasataman metropysäkki. Lopullisesta jäätymisestä piti huolen Sörnäisten pysäkillä seisoskelu ja kyllä oli mukava mieli tulla lämpimään kotiin.
On kiva kun taas pääsee liikkeelle, vaikka kyllä minä pidän täälläkin kävellen liikkumisesta. Nyt on 30 päivää aikaa avartaa maailmaansa ja yrittää hoitaa monenlaiset matkustusta vaativat asiat. Kivaa elikkäs nastaa.
18.1.07
Katikiito laimeni
On taas ollut kaksi tai kolme viimeistä vuorokautta oikeaa katikiitoa elämässä. Uni ei oikein ole ehtinyt häiritä ja kaikenlaisia asioita on tullut askarreltua. Mukavia asioita kylläkin. Tänään tuntui jo vauhti hieman hiljenneen ja kyllä uni maistuikin. Heräsin aamulla ruokkimaan kissan ja menin takaisin pehkuihin. Sieltä sitten heräsin kolmelta iltapäivällä ja oli ihanan levännyt olo. Nyt on kai sitten pakko säätää tuota pillerimäärää, ettei ihan liian reippaaksi muutu ja valvo kahta vuorokautta putkeen. Se ei ole hyvä juttu.
Huomenna on lapun mukaan tulossa lämpötilan mittaajia kello yhdeksästä alkaen. Se tietää herätystä ajoissa ja pukeutumista. Iik, inhoan edustusvaatteden pitämistä kotona. Mutta huomenna on myös muuta menoa, matkakortin latauspäivä ja ainakin pitää mennä hakemaan erikoismuonapussi Jamin ruokaa eläinlääkäriltä. Eli jolleivat ole mittarimiehet tulleet, kun olen valmis lähtemään, laitan oven varmuuslukkoon, en halua että Jamia pelottaa vieraiden miesten sisääntulo omilla avaimilla. Rassukalla on sellaisista riittävästi traumoja.
Jees, Idols tänään. Ja vielä House, joka on niiiin hyvä. Rauhoitun ja nautin elämästä. Onneksi kaikki on muuten hyvin ja on paljon rakkaita ihmisiä elämässäni. Pusuja ja haleja teille
16.1.07
Hei hei *vilkuttaa*
Kädellä voi tänään jo vilkuttaa, elastinen side auttoi ja pientä arkuutta lukuun ottamatta käsi toimii taas. Luulen jutun johtuneen siitä, että nukun liian sikiöasennossa ja koska saavuin maailmaan hieman myöhässä, oli loppuvaiheissa vähän ahdasta ja käteni olivat kopristuneet leukani alle mykkyröiksi. Tämä asento sitten nukkuessa 52 vuotta niin ei ole ihme, että ranne kipeytyy välillä, tekee tiukkaa välillä suoristella käppyröitä aamuisin. Onneksi asia jälleen tuli kuntoon. Kyllä tässä vuosien varrella onkin erinäiset tiukasti sidotut huiviviritykset ja elastiset siteet käsissä olleet. Ne kun täytyy yrittää saada liikkumattomiksi, mutta samalla täytyy varoa, ettei verenkierto esty. Jossain vaiheessa muistan lemunneeni tiikeribalsamilta, se vain ei tähän vaivaan auta. Ja liikkeet, kuten vuoleminen ja tiskiharjan liikuttelu saavat koko käden tuleen. Siinä onkin huivit loppu. Ja kun ei sitten millään voi syödä kipulääkettä, niin yöhän siinä vellotaan ja itkuskellaan.
No nyt ei vellota ja siksipä on mieleni iloinen ja huoleton ja kaksien sormien kanssa on erinomaisen paljon helpompi kirjoitella, jopa virhitä... ;-) Juttelinpa tänään mesessä lapsen kanssa, joka oli jo kotiutunut sairaanhoitokoulusta. Niin, ylpeä äiti täällä, että lapsi oikein korkeakouluopintoihin raivasi tiensä *snif ilosta & ihailusta*. No, mesetimme siinä kirjoitellen hetken ja sitten muistin, että minullahan on mikki ja kutsuin hänet mukaan puhekeskusteluun. Mutta voi, hänen mikkinsä olikin rikki, mutta hänelläpä oli toimiva webkamera, jota minulla ei vielä ole. Teimme sekamuotoisen keskustelun, jossa kirjoitettiin kumpikin, minä katsoin kuvaa ja hän kuunteli ääntäni. Näytillä kävivät myös mummin suloiset felixit Möykky, Hessu ja Otto. Oli ihanaa ja kivaa nähdä kuvaa samalla kun jutteli. Aina se välillä ikävä iskee äidille, mutta enimmäkseen olen kuitenkin iloinen hänen kasvamisestaan aikuiseksi.
15.1.07
Bizi Biin Pipi Käsi
Tänään on vähän kiirettä pidellyt ja tämä Busy Bee on kipitellyt instansseista toisiin ja takaisin. Aamu alkoi eilen illalla, kun lakkasin syömästä ja jatkui tänään aamulla puolella lasilla vettä. Siitä virkistyneenä jo jaksoinkin iloisena loikkia pitkillä, hoikilla, varsanomaisilla, jäntevillä jaloillani terveyskeskuksen laboratorioon.
-Jos tällä kertaa vasemmasta, heitin reteänä.
-Tuleeko sieltä hyvin.
-Kaikista suonista loiskuaa reippaasti.
Ja niin tekikin, vähän sitten moneen putkeen. Aloin siinä sitten selitellä, että labrassa käynti oli vähän päässyt siirtymään, kun olin ollut sairaana. Rouva laboratorionhoitaja katsoi maksakokeen lappua, joka oli kaksisuuntaisen valproaattia varten, yläkulmassa luki A-Klinikka. Sehän on ainoa hoitopaikkani, oikeissa hoitopaikoissa on kuulemma jonot junan alle asti. Rouva sitten loihe minuun sanoilla kuvailemattoman katseen.
-Ja tehän sitten varmaan menette nyt sinne lääkärille täältä ihan suoraan?
Kului muutama hetki ennenkuin entisessä elämässäni hämäläiset aivoni keksivät, mistä puhalsi. Niin siis, ettei paikallisen pubin kautta ja ensi viikolla sitten....
-Niin, minulla on siis tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olen pari viikkoa ollut sen verran huonossa kunnossa, etten oikein ole kauppaa pidemmälle päässyt liikkumaan.
Sitten tuli vuolasta myötätuntoa ja lopulta putkilot olivat täynnä.
Laboratorion aulassa nautin mukaani ottamat lääkkeet ja vitamiinit, joita en ollut voinut edellisenä iltana ja tänä aamuna ottaa, eli kurkkuun yhteensä 12 ja 1/4 pilleriä ja mukillinen vettä kyytipojaksi. KLUPS. Siitä matkani kävi ihanan toimeentulovirkailijani luo - terveisiä hänelle - hän aina pelastaa päiväni. Niin nytkin, kaikki oli kunnossa ja jatkuu kunnossa maaliskuun loppuun. Kävin vielä varaamassa samassa rakennuksessa olevasta toimistosta hoippatädin ajan, sen ahdingossa peruttamani tilalle ja niin tuli sekin asia kuntoon.
Aikataulu oli nyt vapaa, joten palasin terveyskeskukseen ja otin jonotusnumeron 69...errh...öhm.... ;-) ja istuin penkille, viereiseltä penkiltä meni juuri ihminen luukulle ja opaskyltissä paloi numero 66. Sisään asteli papparainen ja repi itselleen vuoronumeron 70, marssi tyhjälle tiskille ja pyysi reseptiä, joka oli ollut uusittavana. Hänen poistuttuaan tuli aika hiljaista, viereinenkin tiski oli jo tyhjä. Katselin taakseni ja olin yksin suuressa aulassa. Sitten alkoi pim-pom.
-67
Hiljaisuus.
-68
Hiljaisuus.
-69. Astelin paikalle ja yritin sanoa kolme asiaa yhteen ääneen. Aloitin homman alusta ja sain lopulta tilattua kolesterolikokeiden soittoajan, laihdutusterkkarin ajan ja kysyttyä, kenelle kättäni pitäisi näyttää. Siinä hetken vasenta, ranteesta sikakipeää 
kättäni esiteltyäni sain ohjeen soittaa huomenna aamulla kello 8 ja varata ajan lääkärille. Mikälie siihenkin mennyt. Eteen tai taakse taivuttaminen tekee kyyneleet silmiin. Kotiin tullessa laitoin elastisen siteen, ihan pikkaisen helpottaa. Minussa näkyy nyrjähtävän aivojen lisäksi muutkin ruumiin osat.
Päivän reippaan kävelyn viimeinen etappi oli Lidl, josta täydensin kahvivarastoni, Perfect-kahvia ja tätä, jota nyt juon, Espressoa. Jauhelihassa oli 25% alennus ja paistoin koko 600 gr sipulikasan kanssa. Onpahan tuleviksi päiviksi ruokaa. Yllytysostokseni ja oikeastaan kai repsahdukseni oli kuusi maitosuklaa-mantelilla päällystettyä jäätelöpuikkoa. Ai ai, en saisi niitä syödä ennen kuin kolesteroli on turvallisella tasolla. Viisi on vielä pakastimessa, nyt koetellaan tahdonvoimaa.
14.1.07
Idols kasteli taas yöpaidan
Hui vieläkin on väristyksiä, oli kyllä niin ihana ilmestys, eläytyminen ja laulaminen Turun karsintojen joukossa tämä numero 4018 Hanna-Mia Permanto, joka lauloi Stronger- kappaletta. Tässä on tyttö, jossa on sitä karismaa ja ainesta, mutta myös sitä suloista, ihanaa herkkyyttä ja heittäytymistä laulun mukaan. Tykkäsin kybällä. Hyvä Mia ja onnea jatkoon, en yhtään epäile ettet olisi finaalissa. Ja kun Mia puhui ruotsia, sekin oli tosi sikanastan kuuloista, sanomakin siinä ;-) mä tykkään riikinruotsista. Ainakin Mia on mun suosikki. Viime vuonna suosikkini oli Agnes heti alusta.
Räntäpäivä
Nyt alkaa jo olo tuntua hieman paremmalta, aamulla heräsin ennen kellon soittoa, laitoin Jamille ruokaa ja isahdin tähän tietokoneelle. Kurkin siellä ja täällä, mutta parin tunnin päästä väsy vei ja petasin itseni sohvalle ja vedin kolmen tunnin suloiset ja parantavat unet. Eilen nukuin vielä pidempään. Telkkarin katselu kipeänä on siitä hyvä harrastus, että sitä voi tehdä mukavasti sohvalta tyynyjen seasta, mitä nyt vähän on vino kuva.
Huomenna onkin aamulla virastoaika varattuna ja sinne on pakosti mentävä, ettei toimeentulo lakkaa. Suunnittelen tässä samalla kauppaan menoa, kahvia ja ruokaa täytyy saada lisää. Olen kyllä jokaisena hereilläolohetkenä pupeltanut jotain, enkä ole jaksanut välittää määrästä, laatu toki on sitä vähän sitä kaikkea pahaa, onneksi. Kummasti sitä on muutaman vuoden aikana oppinut automaattisesti näpäyttämään itseään sormille ruokakaupassa liian kovarasvaisten tuotteiden kohdalla. Ja kevyttä kyllä löytyy ihan kohtuuhintaan, valikoima hiukan vain on suppea. Onneksi rakastan saksanhirvikäristystä ja broileria, joten ei hätiä. Porsaanlihassakaan ei niin hirveästi ole sitä rasvaa, jos jättää ihan pahimman syömättä. Nyt tekee mieli laittaa tähän Finelin sivuilta kolesterolin pahimmat 50 per pitoisuus mg/100 grammaa
Noista mikään ei enää ole melkein vuoteen kuulunut ruokavalioon, paitsi ennen huomiota vahingossa silloin tällöin käyttämäni mätitahna, mutta nyt sekin on poissa.
Ja edelleen 50 eniten tyydyttyneitä rasvoja sisältävää g/100 gr
Että tällaista tällä kertaa, tulikin ravintoluetteloita.
12.1.07
Köh köh snif
Kurkkukipu on tehnyt tuloaan jo toista viikkoa ja tänä aamuna se pääsi valloilleen. On värisyttänyt, hiottanut ja palellut. Ihan kunnon flunssa siis. Oli erittäin epämiellyttävää ja raskasta hankkiutua kauppamatkalle, mutta yksineläjän on pakko, jos aikoo syödäkin jotain. Ostin kolmen päivän ruuat samantien, saa sitten rauhassa sairastella, jos tämä tästä nyt oikein puhkeaa kukkaan. Nyt illalla on kyllä jo tuntunut välillä ihan mukavaltakin, olen vaan röhnöttänyt nojatuolissa ja katsellut telkkaria. Ja syönyt. Kovasti on janottanut ja hanavettä on mennyt litra poikineen. Nyt katselen vielä hetken ympärilleni ja sitten rojahdan ihanaan, omaan, tuttuun sänkyyni ja rakkaan Jamin suristessa viereisellä tyynyllä lueskelen eilen tulleen juorulehden kannesta kanteen. Aah elämä on ihanaa.
11.1.07
Ai mää vai?
Päätin ilostuttaa itseäni tekemästä itsestäni oikein kunnon liioittelukuvan. Se ajattelenko mielessäni olevani tämän näköinen ei ole oikein selvinnyt vielä minulle. Välillä näet tunnen selvästikin olevani aivan sellainen ripakinttuinen ja alipainoinen minä jostain tuolta 80-luvulta. Sitten huomaan kuvajaiseni kaupan ikkunasta ja pelästyn melkein kuoliaaksi - kääk - mää vai? Iloa elämään silti pitää saada, joten päätin jo kauan sitten laittaa ylipainoisuuteni niin sanotusti läskiksi ;-) olipas sattuvasti vesitelty ei kun veistelty. Joten tässä - TADAA - minä pullistettuna.
10.1.07
Rokattiin vankilassa
Jos haluat lukea, klikkaa kuvia. Oli erinomaisen ihana keikka. Vangit ottivat bändimme upeasti vastaan, vaikka minä ainakin jännitin ihan sairaana. Kuvassa minulla olevan t-paidan selustassa oli Tigerita logo ja yhtäkkiä eräs vangeista halusi sen itselleen. Syntyi riisu-riisu-riisu-huutomyrsky ja minä menin vartijan opastuksella riisumaan paidan suojaisessa paikassa, jossa sitten vastaanotin vangin huoltoaseman tiikeripaidan, jäi mieleen. Kuin myös blues, joka tarttui sekä kuulijoihin että esittäjiin. Hieno keikka.
No voi sun kilot ja suuri lokisiivous
Paino se sahailee oikein urakalla, mutta aina alati laskevaan suuntaan. Painokäyrä on ihan kyykäärmeen kuvion näköinen :-))))) Mutta läski lähtee ihan tavoitteen mukaan. Se on tuon Calorie Aboutin hyvä puoli, että se näyttää joka päivän painon vieressä sen trendin eli tavoitteeseen pääsemikseksi toivottuun tämän päivän painoon. Mitähän minä tuossa nyt oikein sanoin? Tarkoitin, että näen siinä oman jokapäiväisen painoni vieressä painon, jonka Rouva C.Count on laskenut puolestani joka päivälle, jotta pysyisin suunnitelmassa. Joo, no sillai.
Tänään olen pistänyt kirjoituksia html-muotoon ja pakannut kuvat yhteen blogiin, jolle annoin nimen My Little Eye yhden hirveän realitya kuvaavan leffan mukaan. Joka tapauksessa kuvablogi on samassa osoitteessa kuin gallery on. Valokuvalokista tein arkistolokin, kunnes....joskus....jaksan siirtää valokuvat My Little Eye'hin.
Uniblogi on arvoituksellisesti piilossa, koska en enää uskalla nähdä kunnon unia :))))) Se on toistaiseksi avoinna vain kutsumilleni tai kutsumista haluaville ystäville, jotka otan mukaan lukijajoukkoon.
Tästä entisestä Katilin Kirjoituksista tuli Puss Nau - Mun Loki päiväkirja-, testi- ja meemiblogi. Runot, tarinat ja muut sellaiset (sekä suomen- että englanninkieliset) ovat menossa/jo menneet omalle web-sivulleen, siitä sitten joskus lisää....tai ei. Vox Lumosille tiedoksi tuo runoblogin kohtalo, sinun runojasi toki käyn lukemassa ahkerasti, näyttävät mielenkiintoisilta. Samalla kiittäen kommentistasti. :))))) = iloinen minä.
Vuoristoradalla jatkaa entiseen malliin, sille ei loppua näy eikä kuulu!
9.1.07
Sämpylöistä saarnaan
Laitan tässä todisteeksi pikku kuvan eilisistä sämpylöistä, onneksi älysin kuivattaa niitä leipomisen jälkeen tarpeeksi ennen kuin pakastin, siis ne, jotka jäivät maistiaisten jälkeen. Nami, nami olivat vielä tänäänkin, kun hiukan lämmitin niitä ja ihan melkein yhtä rapeita kuin eilen.
Tänään taas sataa vettä ja täytyy tässä blogissa ihan sanoa, että kun on koko elämänsä elänyt neljän vuodenajan mukana, on vaikea, melkein raskasta, tottua tällaiseen talveen. Eikä asiaa yhtään helpota vaikka esimerkiksi äsken Ajankohtaisessa kakkosessa puhunut kirjailija, joka puhui napajäätiköiden sulamisesta ja tsunameista ja mainitsi vielä, että pitää todennäköisesti tottuakin siihen, ettei Etelä-Suomessa enää ole talvia. Vaan elämä jatkuu tästäkin huolimatta, aina on uusia muotoja ja tulevaisuutta edessä. Kunhan nyt vain, niin kuin näyttäisi olevan, todella tajuttaisiin, että ainakin teollinen ja muu luonnon tuhlaus on vähintäänkin jo pikaisesti edes filtteröitävä, paljon on tehtävissä harvojen voittomarginaaleilla maapallon eteen. Ja paljon voivat miljardit maapallon asukkaatkin tehdä, erittäinkin hyvinvointivaltioissa, kun ei tarvitse kuin pikku tekoja niin tulee jo suuri vaikutus.
Ehkei kaikki tapahdu nips-naps hetkessä ja kokonaan, mutta jotain voi tehdä jo tänään, jokainen. Vaikkapa roskien syntymisen , lajittelun ja luontoon paluun miettiminen jo ostosten tekohetkellä, joukkoliikenteen suosiminen ja paljon muuta, jota en nyt ala tässä kirjata. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan. Elämä jatkuu, uudet sukupolvet syntyvät ja kaiken kaikkiaan maailmassa on hienoja asioita, joista saamme nauttia ja joita siksi kannattaa suojella myös jatkamalla elämää rauhaisin askelin eteenpäin, rakentaen. Ei kuin viimeistä päivää, tuhoten loputkin.
Ja tämän illan paasauksen kirjoitti pastori Katili. Sori.
8.1.07
Katili leipoo
Leipominen on jäänyt minulle jostain kummasta syystä salatieteen omaiseksi arvoitukseksi. En ole koskaan tajunnut sitä kikkaa, millä kuohkeat ja herkulliset, tasaisen pyöreät ja hyvin nousseet pullat ja sämpylät saadaan aikaiseksi. Mutta sinnikkäästi jatkan opettelua, eihän sitä koskaan tiedä... Tänään teki mieli sämpylöitä. Ja ei kun tarvikkeet esille. Kerronpa viime sämpylän leipomiskerrasta kuitenkin ensin.
Minulla oli kaikki tarvittava esillä työpöydällä, upouusi taikinakulho, jauhot, kuivahiiva, suola, sokeri ja vesi. Lisäksi osasin jo sekoittaa kuivahiivan jauhoihin ennen veteen sekoittamista. Käsien sotkeminen inhaan velliin ei oikein koskaan ole kiinnostanut minua. Sitä varten minulla on Kenwood-vatkain, jonka, jos tarkkaan muistan, kinusin poikaystävääni ostamaan minulle hänen ollessaan käymässä luonani Turussa vuonna 1974. Seuraavana vuonna olimme jo naimissa ja sitä jatkuikin sellainen 16 vuotta, no tuli hyppy sivulle, joten jatkan vielä hetken. Ensimmäinen asia, jonka hänen Turussa ollessaan kinusin häntä ostamaan oli Alku-karamellit irtotiskiltä. Okei, takaisin leipomiseen. Keltaisen vatkaimen 32 vuotiaat taikinakoukut surrasivat urheasti ja kohta jo olikin taikina sopivan oloinen. Olin varannut myös astiapyyhkeen kulhon päälle laitettavaksi. Siinä kohtaa se iski! Olin unohtanut lämmittää veden!!! Ööö..hmmh..hups. No ei hätiä mitiä, liina kulhon päälle, kulho mikroon ja hiukan alkulämmitystä ja sinne sen jätin sitten nousemaan. Puolen tunnin kuluttua otin kovapintaisen ja litteän taikinan mikrosta, mutta ajattelin, että kyllä ne sitten uunissa nousevat. Ei kun leipomaan. Sämpylät eivät hirveästi enää (kumma juttu ;-) ) nousseet, mutta maistuivat silti kuumina ja niissä oli paljon rapeaa pintaa.
Tänään muistin lämmittää veden ja vieläpä kättä kuumemmaksi, kuten kiuvahiivapaketissa neuvottiin. Hymistelin taidokkuuttani ja siinä puuhatessani löysin yhtäkkiä käteni taikinasta mylläämässä. KENWOOD oli unohtunut!! Nyt oli maailma mullin mallin, miten niin Katili leipoo ilman Kenwoodia? Tällä kertaa olin esilämmittänyt uunin ihan lempeäksi, laitoin valmiin taikinakulhon tarjottimelle ja liina päällä uuniin nousemaan. Nyt tässä vain odottelen pääseväni leipomaan sämpylöitä ja varsinkin syömään. Nam!
Take That on aika makee
Take That teki aikanaan vaikutuksen monilla kappaleilla, värisyttävä Back for good ja nyt uusi tuleminen on ihan yhtä makee, Patience on aivan nautittava. Miten voikin laulu sujua noin kauniisti ja vetoavasti.
Meemi
Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
01. Punainen on lempivärini
02. Omistan auton
03. Minulla on kissa.
04. Seuraan Emmerdalea.
05. Pystyn juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
06. Sain töitä!
07. Conan O'Brian ärsyttää minua
08. Olen aamu-uninen
09. Rakastan suklaata ja salmiakkia
10. Havukasvit ovat kauniita
11. En osaa rullaluistella
12. Näen kummallisia unia
13. Vihreä on lempivärini
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dokkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogiaddikti.
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden kerääjä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi.
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia.
72. Olen löytänyt elämäni miehen/naisen.
73. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
74. Olen opiskelija.
75. Pidän talvesta.
76. Rakastan nettikilpailuja.
77. Nälkäisenä olen hyvin äkäinen.
78. Mukavuudenhaluni voittaa nykyään useammin turhamaisuuteni.
79. Olen laite-/vempainfriikki.
80. Odotan vauvaa.
81. Olen alle 155 cm pitkä.
82. Harrastan joogaa.
83. Olen absolutisti.
84. Olen pelannut luminorsupalloa.
85. Pelaan WoWia.
86. Olen BB-addikti.
87. Aion muuttaa ulkomaille työskentelemään/opiskelemaan.
88. Olen hurahtanut askarteluun.
89. Lupasin monta vaikeaa uudenvuodenlupausta.
90. En tehnyt yhtään uudenvuoden lupausta.
91. En ole ikinä polttanut tupakkaa.
92. Kotonamme puhutaan kahta kieltä
93. Olen uskomaton nainen!
94. Minulla on Pappa-Tunturi
95. Minulla on 3 lasta
96. Minulla on tällä viikolla synttärit.
97. Minulla ei ole koskaan ollut angiinaa.
98. Uskon asioihin joita yleisesti pidetään yliluonnollisina.
99. Harrastan tanssia
100. En ole ollenkaan varma, tuliko tummennettua kaikki kohdat oikein
101. Pidän lumisateesta
102. Omistan siniset sohvat
103. Vaatteiden silittäminen on minulle pakkopullaa.
104. Minulla ei ole siskoa.
105. Minulla on lemmikkitiikeri
106. Keräilen koirakortteja.
107. Valmistun opinahjostani tässä kuussa.
108. Harrastan ristipistoilua
109. Autoni on punainen.
110. Kotini ikkunasta näkyy järvi
111. Olen Lost-addikti
112. Keräilen jääkaappimagneetteja
113. Rakastan runojen kirjoittamista
7.1.07
Heikkous voittaa vahvuuden
Kirjoitin eilen ja tänään runoa Olen taistelutanner. Mietin kovasti miksi aina näin? Onpas mukavaa (=ei) kun aina on riita käynnissä ja vielä oman pään kesken. Da da, ei mahda mitään, ymmärrän tai en. Katselen telkkarista kaikkia Idols ohjelmia ja myötäkoen haaveita ja pettymyksiä tietenkin, mutta eniten rakastan myötäkokea mahtavia karismaattisia esityksiä, joissa laulaja kaappaa täällä kaukana olohuoneen nojatuolissa istuvan muijankin mukaansa niin että ihokarvat nousevat nyppylöille. Se on ihanaa. Nyt aloittelen Jack Blackin School of Rock leffan katselua, jospa se tyhjentäisi vähän vakavia ajatuksia, edes hetkeksi.
4.1.07
Ahdistaa ja naurattaa
Voi ihmisen elämää, kun ahdistaa ja naurattaa samaan aikaan. Ahdistaa loppumaton, ikinä parantumaton sairaus ja ikuiselta tuntuva elämän järjestelyn odottelu. Ahdistaa byrokratian rattaiden pyörityksen hitaus ja siellä pölyttyvät selvitykset, selvitykset, selvitykset, selvitykset, selvitykset ja vielä muutamat selvitykset. Ahdistaa pakottaa haaveita ja reippautta elämäänsä tyhjästä, mustasta pimeydestä, josta herään joka aamu. Ahdistaa käynnistää itsensä kuin patteripupu tekemään kaikki tarpeelliset asiat. Ahdistaa yksinäisyys, jota koko ajan on kaikille kutsuttava itsenäisyydeksi.
Mutta sitten. Hei! Minulla on noin 4725:lla paperilla, tai ainakin alle 100:lla myönnettynä vastuuvapaus monista raskaista asioista, joista aina olen halunnut eroon. Ja niinpä hihitellen omalle omituiselle itselleni jatkan omien omituisten juttujeni omituista tekemistä. Rakentelen omituisia kotisivuja, kirjoittelen omituisia runoja, luon omituisia kuvia, kuljen kamera repussa lähiön liepeillä, juttelen vieraiden ihmisten kanssa, rakastan saunailtoja, rakastan ihanaa kissaani, jolle minulla on nyt aikaa. Rakastan sateen ropinaa ikkunaa vasten ja lämmön ja kuivan tunnetta omassa kodissa, innostun huomatessani lempiohjelmani olevan tulossa illalla.
Onhan sitä paljon ahdistusta, onneksi en jaksa mitään juttua liian pitkää aikaa, mars eteenpäin, nauran yksin ääneen omalle hulluudelleni ja olen siksi onnellisempi kuin luulenkaan.
Lady MIKÄ?
Ropen blogista nappasin tämän arvonimijutskan.
 | My Peculiar Aristocratic Title is: Entirely Miss Reverend Lady Katili the Smoked of Walk upon Water Get your Peculiar Aristocratic Title |
ja samalta sivulta nappasin itselleni onnen keksin ja kun avasin sen.................
 | My Fortune Cookie told me: Better start drinking now. Get a cookie from Miss Fortune |
3.1.07
Ei hassumpi keskiviikko
Aamulla heräsin pirteänä, kello soi, kuten aina, yhdeksältä ja iloisen vauhdikkaana heräsin puoli yksitoista ja tepastelin keittiöön kahvin keittoon. Jalkojeni välitse sukkuloiva karvainen ystävä sai muronsa veden kiehuessa. Sitten vain pilleripurkkeja rapistelemaan ja kohta oli aamiaisen kiinteä osasto nielaistu veden kera. Kupposen kanssa hiihtelimme olohuoneen nurkassa oleva tietolähteen luo, naps ja maailma aukesi vanhalle rouvalle. Tänään oli tärkeää keskittyä vain olennaisimpiin nettijuttuihin, olihan asialistalla sentään paljon muutakin. Niinpä pikaisesti silmäiltyäni monitoria poistuin paikalta aamupesulle jo heti kello yhden jälkeen.
Kävelymittari vyötäröllä ropisten reippailin hakemaan uusitun reseptin ja jatkoin laboratorioon, missä piti ottaa maksakoe ja ne uusintakolesterolit.-Oletteko olleet syömättä? No en ollut ollut, eikä niitä kolesterolikokeitakaan sitten löytynyt koneelta. Olin syyskuussa luullut sopineeni, että tammikuun aikana otetaan ne kokeet. Olin kuulemma käynyt jo lokakuussa labrassa. No voi sun, mitenkäs minä sen nyt niin unohdin aivan. Syyskuun 6. kyllä olin kolesterolikokeissa ja syyskuun 11. puhuin niistä lääkärin kanssa. Mutta tuo lokakuu on mennyt minulta täysin sivusuin :-)))) Valproaattikokeessa kyllä kävin lokakuussa. No, nyt täytyy sitten laittaa lääkärille pyyntö uudestaan laittaa labraan kolesterolikoepyyntö ja soittaa laboratorioon ensi maanantaina, että onko se jo tullut, jotta voi olla syömättä 8-10 tuntia ennen koetta.
Tämän selvityksen jälkeen hyppäsin ITE-pisteen vaa'alle ja totesin, että kotivaakani ei todellakaan ole näyttänyt ufo-lukua, oikeasti olen laihtunut, verenpainekin oli 111/74, joten suorastaan leijuin terveysasemalta kirjastoon. Kirjaston kopiokoneella otin kopiot verokirjasta ja A-todistuksesta, verokirjalle olin jo kotona valmiiksi tehnyt kirjekuoren työttömyyskassaa varten. Kirjaston vaihtonurkkausta työpöytänä käyttäen osasin kuin osasinkin laittaa alkuperäisen verokirjan kuoreen ja liimata vielä postimerkinkin oikein päin. Kävelin Liideliin ja löysin mielenkiintoisen kahvipaketin 99 sentillä, samalla päädyin saunaillan kunniaksi viimein sortua pizzaa, pinaattipizza näytti houkuttavalta, joten sitä sitten mukaan.
Kotimatkalla oli poikettava apteekissa, valproaatit olivat päässeet hupenemaan, ja nyt säästin viranomaisten rahoja ja otin koko kolme sataa kerralla. Sitten kadun toiselle puolelle, kirje postilaatikkoon ja ei kun tepastelemaan tyytyväisenä kotimäkeä ylös. Puolentoista tunnin päästä oli aika varustaa saunakori ja hypätä kumisaappaisiin. Sauna on pari taloa kauemmassa rakennuksessa. Sauna on aaaaaaaaaaah ja nyt tuntui, että pitkästä aikaa taivuin kunnolla raspaamaan jalkapohjatkin, joten jopas tuli ihanan puhdas olo. Kotiin tultua sitten vain uuni päälle ja pian oli ihanaa, siis todella ihanaa, pinaattipizzaa nenun alla. Ja jälkiruuaksi keitin sitä uutta kahvia ja voi hyvät hyssykät, se oli taivaallisen vahvaa ja aromia uhkuvaa, tummaa, siis juuri sellaista kahvia, josta minä pidän.
Että ei hassumpi keskiviikko.
2.1.07
First Ladies of Music
Susupetal pisti niin mielenkiintoisen tehtävän liikkeelle, että on ihan pakko osallistua, kiitos Susu.
Tämä on sillä lailla Janis Joplin pitoista, että näköjään tykkään vahvoista, mutta herkistä naislaulajista, sellaisista, jotka laulaa suohon kenet vaan, mutta murtuu kappaleiksi sekunnissa.
Valitsin Janis Joplinin osalta pari kuvashowta, joissa on kaikenlaisia mielenkiintoisia kuvia hänen elämänsä varrelta, sekin jonka vuoksi ostin kerran Saksasta Southern Comfortia ja menin aamulla kännissä töihin, niin oli tujua stuffia.
- Janis Joplin Piece of my heart soi, diashow Janis Joplin Maybe soi, diashow ykkönen on hän, niin rakastan tuota pikku tyttöä, olisin halunnut tänne Little Girl Bluen, joka on yksi ihan itkettävistä
- Linda Ronstadt Long, long time yksi ehdoton suosikkini ja lauluesikuvani ja tämä biisi on yksi kauneimmista, se ja tuo Lindan heittäytyminen on vaikuttavaa
- Melissa Etheridge Similar Features silkkaa rautaa, sekoan hänestä aina ja täysillä. Hänen esiintymisensä kaljupäisenä, syövästä selvinneenä Grammy-juhlissa, jossa hän Josh Stonen, ei hassumpi hänkään, kanssa lauloi tribuutin Janis Joplinille sai ihokarvat pystyyn ja tässä Melissan Tribute to Janis Piece of my heart
- Pink Family Portrait Pink on suuri idolini myös, hän ei tingi eikä pelkää astua vastavirtaan - jess Pink Tribute to Janis Summertime
- Nina Hagen Unbeschreiblich weiblich ja jälleen yksi idolini, tämän nimeonomaisen biisin tein jopa suomeksi nimellä Naiset, naiset, sanat saatan julkaista joku päivä täällä blogissa
- Sade Smooth Operator oh tuota ääntä, iik, sametin alla on tikari
- Karen Carpenter Rainy days and Mondays innoittajani laulajan urani alkutaipaleella ja tuo virheetön ja kaunis sointi on ihanaa kuultavaa
- Chaka Khan Stronger than before tuo nainen on jotain ihan muuta....
- Aretha Franklin Say a little prayer mitä voin sanoa naisesta, jonka ääni vain on niin ihana
- Annie Lennox The miracle of love Annie, jonka upea ääni ei jätä kylmäksi, oli kade Arethalle, joka veti pari toppaa röökiä ja ääni toimii aina kuin tauti
- Chrissie Hynde Dont' get me wrong tämä on ja pysyy suosikkina, ja laulut ovat niiiin makeita
- Minnie Riperton Loving You tämän laulajan viiden oktaavin ääniala on niin upea, että sen viehätys ei vieläkään ole laantunut, aina on pakko yrittää...
- Ann Wilson (Heart) Barracuda Ann Wilson lauloi 99% kaikista Heartin lauluista ja sikahyvin revittelikin
- Mariska Veres (Shocking Blue) Tribute to Janis Move over Mariska esitti Venuksen lisäksi hienoja tulkintoja, kuten Tell it like it is, josta en löytänyt hyvää videota
Oho tulipas pitkä lista, eikä edes ihan kaikki vielä olleet mukana, tärkeimmät rokin alalta ehkä. Kyllä siellä leideissä on paljon muitakin upeita laulajia. Mutta tämä on nyt Katilin näköinen lista.
1.1.07
Jamille kaveria etsimässä
*edit* korjasin tuota otsikkoa
Koen hieman jännitystä täällä sateisten ikknoiden sisäpuolella. Olen tänään laittanut sähköpostia yhdestä kissasta, joka etsii kotia. Homma jännittää minua siksi, että en todellakaan halua suihkia äkkihyppyihin toisen kissan hankkimisen kanssa. Mietin, että uusi poikakissa (juu poika) olisi ensiksikin kotia vailla, tulisi toimeen toisten kissojen kanssa ja voisi olla nuorempaa mallia kuin Jami, joka on nyt 3,5v ja olisi leikattu ja rokotettu. Kai minua eniten jännittää Jamin suhtautuminen asiaan, sen virtsakidevaiva ei luullakseni kestä sen kummempia järkytyksi, mutta virtsakiteet ovat juuri se syy, miksi kaveria olen harkitsemassa. Jami näet alkaa selvästikin degeneroitua ja kyllästyä täällä emäntänsä kanssa. Pitäisi vielä päästä juosta karauttelemaan kunnolla ja vaikka itse kyllä leikin milloin minkin heittoa ja perässä juoksemista,, on Jamilla energiaa sellaiseen arviolta neljän tunnin skabaan, eikä ihmisleikkiseurani taida oikein täyttää tarvetta. Eli sekä henkinen että fyysinen puoli on kyseessä.
Tyttärenikin oli jo sitä mieltä, että Jamin omista pettymyksistä on sen verran aikaa, että hän voisi hyvin jo sopeutua kaveriin. Sitä paitsi joulun kokemus tyttären vanhemman koiran kanssa antoi osviittaa samaan suuntaan. Jami ponnahti viimein pois katsojan paikaltaan ja sosialisoi pikkukoirien kanssa suvereenisti. Tuossa kuvassa Jami nukuskelee tyttären jalkojen päällä ja Nero-koira uneksii jalkajakkaralla ja rauha vallitsee. Ja aivan kuin J. olisi seuraavana päivänä odotellut nokka kohti ulko-ovea, että kaverit tulisivat uudelleen. Toivon tietysti, että tämä juttu ei nyt tarkoita sitä, että minun pitäisi hankkia venäjän toyterrieri tänne........mitenköhän sekin menisi. Ei taida ihan mennä kauhean hyvin, tuntien itseni. Kissa siis. Mutta ei mikä tahansa kissa, sen pitää olla SE KISSA. Tunne, intuitio tai joku sellainen sielun syvyysjuttu.
On ollut kolme kissaa, jotka ennemminkin tyrkättiin minulle, joka en osannut sanoa ei, eivät sopeutuneet ja niille etsin uudet kodit, joissa ei ollut muita kissoja. Yksi niistä elää tässä lähistöllä onnellista elämää uuden emäntänsä kanssa kahden, yksi sai uuden kodin 80-luvulla nuoren parin luota ja kolmas, iäkäs ja häiriintynyt rotukissa, päätyi appilaan, jossa se ei sielläkään parantunut sekavuudestaan ja pitkän yrittämisen jälkeen piti armollisesti lopettaa.
Kissoistani olen kirjoittanut kotisivullani pienimuotoista juttua. Niin, siis jos joku vaikka lukee tätä ja kokee, että juuri SE KISSA voisi olla tiedossa.
Vanhoja muistellen
Tässä vuoden vaihteessa tuli taas käytyä muistoja läpi ja päätin laittaa tänne noista 2005 päiväkirjoista napsaisuita sieltä täältä, samalla laitoin tuon tammikuun 2006 kirjoitukset palasiksi. Tammikuun 2006 kirjoituksissa on monta sellaista tarinaa, jotka olen kirjoittanut aikanani käydessäni Työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssia, taisin olla pari vuotta pulpetin ääressä, joten kyllä siinä tarina poikineen syntyi. Lisäsin nuo TAG:it näihinkin ja laittelen niitä jatkossa lisää. Hyvää Ensimmäistä Päivää 2007 !
Vuosi vaihtui ja ulkona paukkuu vihdoinkin
mutta ei vieläkään pakkanen. Jo pitkään jatkuneen perinteen mukaan olin taasen kotona ottamassa uutta vuotta vastaan kissan kanssa. Nuorena jaksoi vipeltää baarista baariin ja sen sellaista, sitten tulivat nuo vuodet ravintolamuusikkona, joiden seurauksena, ikäänkuin Obelixin tavoin, uuden vuoden ja vapun juhlinnasta näki kaiken tarpeellisen ja sain kyllikseni. Sukulaisten luona olen kyllä käynyt juhlimassa (...hmmh...) ja entisen naapurin vanhan rouvan kanssa meillä oli tapana joskus katsoa telkkarista uuden vuoden vastaanotto ja valaa sekä itsellemme että kissoillemme tinat.
Tänään laskin ääneen kellon lyöntejä ja otin Jamin syliini. No herra ei ole mikään vankina viihtyvä tyyppi, syli on se paikka, jonka emäntä järjestää TV:tä katsellessaan...eikä sitten liiku mihinkään!!!! Jami hypähti olohuoneen ikkunalle ja katsoi kiehtovia valon leimauksia hetken ja poistui paikalta turvallisemmalle tasolle. Juttu kiinnostaa kyllä häntä kovasti, mutta on kai hiukan liian pelottavaa. Äänifobiasta Jami ei onneksi kärsi, se oli tällaisena iltana kurjaa.
Nyt alkaa NYPB Blue, Juicen konsertin nauhoitin ja katson paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti