Kassillinen makkaraa

Oltiin Annen kanssa 16-vuotiaina kuin paita ja peppu. Liftailtiin baareihin, joista saimme kaljaa ilman henkkareita. Yhdessäolomme perustuikin suurelta osaltaan juhlimiseen ja hauskanpitoon. Sinä juhannuksena menimme vesibussilla kaupungin saareen pikkuriikkiseen lautamökkiin viettämään iloista kesäjuhlaa. Meikit, mekot ja kossupullo olivat tärkeimmät tarvikkeemme. Ruokana oli Annen äidin, joka oli sairaalan keittiössä töissä, antama muovikassillinen kerran lämmitettyä makkaraa. Empiessämme kassin mukaan ottamista, hän sanoi niiden kyllä tulevan ihan uusiksi, kunhan vain grillaisimme ne.

Iltapäivän ajan kiertelimme eri vaatteissa, aurinkolasit otsalla bongailemassa uroksia ja näkymässä itse. Minä olin juuri rakastunut täysillä ja puhua pälpätin siitä miehestä ummet lammet. Merelle katsoessani tunsin viiltävän ikävän ajatellessani sitä laivaa, jossa rakkaani jälleen tulisi luokseni ihanalla rekallaan. Kossun inspiroimina virittelimme sitten saaren grillikatokseen kunnon tulet ja lätkimme kassista vähiten kuumassa halkeilleita lenkkejä. Näyttivät tosi hyviltä pienen käristyksen jälkeen. Mutta eivät tipahtaneet edes nousuhiprakassa. Kassillinen makkaroita päätyi saaren pusikoihin eläinten ruuaksi.

Lievä hämäryys laskeutui keskiyön auringon vieton keskelle. Prosenttien huumassa kipaisimme mökille vaihtamaan ylle seksikkäimmät mekkomme, tupeerasimme rajusti ja laitoimme tutkan päälle. Laiturilta löysimme pari mukiinmenevän näköistä kaksilahkeista. Ilman rihmankiertämää hyppäsimme uimaan. Laiturissa vain ei ollut portaita ja noloa oli kun uudet tuttumme kalastelivat meidät alastomat juhannusneidot ylös. Juhla päättyi Annen ja minun ilmiriitaan. Minä en halunnut poikien kanssa enempää, koska olin rakastuneen uskollinen. Anne oli eri mieltä. Olimme saarella, joten kumpikaan ei voinut poistua, niin kuin yleensä riidellessä teimme. Hyttysetkin söivät sen verran ilkeästi, että Anne lopulta tuli sisälle mökkiin ja nukahdimme tuhistellen.