Olihan päivä. Nukuin nelisen tuntia ja pomppasin äitienpäiväaamuna varttia vaille kuusi ylös. Oli pakko jatkaa jo monta vuorokautta jatkunutta nettisurfausta, ensin halusin löytää nettihoustin runoille ja sitten suunnitelma muuttuikin photoalbumin teoksi. Etsin, latasin ja kokeilin. Meni kahvia ja tupakkaa. Soittelin omalle äidille ja luin hänelle omia runojani. Erään runon siskoni printtasi ja vei äidille. Halusin niin, koska äiti tyrskähti itkuun ilosta kuullessaan runon. Parempaa kritiikkiä ei kai voi saada. Muuten olo on koko ajan ollut pahenemaan päin. Raivon ja epätoivon tunteet ovat vaihdelleet hillittömästi. Välillä on itkettänyt ihan sikana. Sitten taas, kun olen yrittänyt keskittyä tähän tietokonejuttuun, olen jumittunut kiertämään ajatuskehää ja aamulääkkeetkin olin unohtanut ottaa. Väkisin yritin syödä voileivän ja pari viinirypälettä. Onneksi lapsonen katkaisi tämän kamalan kierteen tulemalla äitykäistä tervehtimään. Ihanan hiustenharjaus- ja selänrasvaushemmottelun jälkeen rentouduin vihdoinkin. Aah.
Ajatukset selkenivät ja hautasin ne nettisivujutut. Olkoot siellä missä pippurikaan ei kasva.
6 kommenttia:
Ihanaa, että sait lapsosestasi voimaa! :oD
Niin oli Anuradha, todella ihanaaa!
Huhhuh, sulla on ihana lapsonen myös ja mulla on kaksi niitä suotu, Jumalan kiitos. Meillä on maailman paras äiti myös, ei hän meinannut millään uskoa, että sen multimediaviestin pystyi tuolla tavalla lähettämään. Tuntuu että tuota raivostuttavaa oloa on liikkeellä. ;) t. marski
Marski. Lapset, lapset. Välillä tuntuu, ett heistä on hiukan liian pljon huolta ja sitten.....PAM, tulee muistutus siitä, miksi he ovat maailman ihanin ja onnellisin tapahtuma omassa elämässä.
Raivotautia liikkeellä???
Koeta nyt kuitenkin muistaa ne lääkkeet.
Voimia!
Kiitos Susupetal, kyllä muistan. Eilenkin sitten otin ne, iltapäivällä. Nyt tuntuu himpun verran paremmalta jo olo.
Lähetä kommentti