1.5.06

Kevät ja kaipuu

Aina keväisin iskee tämä kaipuu luonnon ääreen. Olen elänyt elämäni tärkeimmät hetket nurmikoiden elämää tutkien ja rantakallioilla huovan alla uneksien. Pienestä saakka haaveena on useimpien lasten tapaan teltassa asuminen. Jännä miksi tämä tarve on niin määräävä. Ennen telttaa oli useampi majarakennus. Sammaleita ja havuja yhdistelemällä aikaan saatiin mahtavia majoja.


Nyt tänä aamuna lennähdin mielikuvissani telttaretkelle menneeseen. Avioeron jälkeen keräsin pennoset ja ostin kahden hengen citypikkuteltan ja halvat makuupussit.
Näillä varusteilla aloitimme tyttäreni kanssa noin yksitoista vuotta kestäneen perinteen viettää kesälomaa Salmen ulkoilualueella. Pikkuteltta vaihtui välillä huvilatelttaan
ja sen hajottua neljän hengen mukavaan kesäkotiin.

Oli ihanaa iltahämärän tullessa kömpiä makuupussien lämpöön ja kuunnella matkaradiosta kuunnelmaa. Aamun auringon lämmittäessä teltan sauna-asteelle, oli valmiiksi illalla yöasuksi puettujen uima-asujen vuoro loistaa. Hiki pinnalla oli ihana napata makuupussi auki, ottaa iso pyyhe kainaloon, avata teltan vetoketju ja astella paljain jaloin järven rantaan.

Pyyhkeet jätettiin laiturin alkuun ja sitten katsottiin toisia silmiin. Siitä vain ja lähdettiin juoksemaan, hypättiin ja polskis. Ihana herätys, ihana aamu, ihana olo yhdessä. Ja sitten teltalle tai ulkokeittiöön keittämään vettä Trangialla aamukahvia varten, sämpylän päälle sardiinia tai kylmälaukusta voimariinia ja juustoa. Ja tietysti aamuradion tuoreimmat uutiset.Ei milloinkaan ole kahvin tuoksu tuntunut niin hyvältä eikä sämpylä maistunut niin makoisalta. Nurmikolla, teltan edustalla tai retkipöydän ääressä rannalla, järven vesi kuivumassa iholta, rakas oma lapsi vierellä innoittunein elein nauttimassa elämästä. Ei mitään voisi tähän enää lisätä.

Totta kai oli myös sateisia päiviä.

Silloin oli hyvä oleilla teltassa, jonka ylle olimme paljain varpain mahdollsimman vähissä (kastuvissa) vaatteissa virittäneet telttamuovin, joka kiinnitettiin pyykkipojilla. Kirjoja oli aina lainattu kirjastosta kasapäin. Stephen King oli yhteinen suosikki.

Joskus, kun lukeminen loppui, paikallisen Salen mitkä-tahansa-lehtijutut tuli ahmittua. Kauppamatkat olivat ihana tapahtuma. Niihin valmistauduttiin ja matka oli jo sinänsä kokemus. Ihana hiekkatie tienvarsikukkineen ei ikinä lakannut ihastuttamasta ja paluumatkalla oli täydellisen ihanaa nähdä oman teltan hahmo. Koti ja turva. Mahtava tunne.

Hammaskeijukin kävi teltalla

ja lammaslauma majaili vieressämme.

Ei kommentteja: