5.11.06
Kissanruoka - mitä kissa syö?
Jami voi edelleen olosuhteisiin nähden hyvin ja virtsaa on tullut. Nesteen kanssa on hieman jouduttu käymään keskustelua, tänään annoin juomapullosta, kun herra haluaa ehdottomasti syödä nappulansa kuivina. Normaaliaikoinahan Jami juo vettä reippaasti nappuloiden kanssa, mutta nyt ei voi odotella tuntikausia nesteen nauttimista, virtsatiet vaativat jatkuvaa huuhtelua, eikä hän nyt sen kummemmin ole suuttunut juottamisesta, joten kaikki ookoo. Tutkin tänään vähän sieltä täältä näitä kissanruoka-asioita ja tässä vähän tietoa kissanruuasta ja siitä mitä marketinruokakissa syö ja mitä sen pitäisi syödä, varsinkin kun virtsakiteet- tai kivet vaivaavat.
Ensinnäkin virtsakiteet ovat sekä kollien että narttujen ongelma ja johtuvat siitä että kissat virtsaavat harvoin ja niiden virtsa on väkevää. Normaalisti virtsa on hapanta, mutta sairailla kissoilla virtsa on usein emäksistä. Virtsakivet- ja kiteet tarvitsevat rakennusaineikseen magnesiumia ja fosforia eli jos ruuassa on paljon näitä aineita, kiteiden muodostuminen on mahdollista. Oireet ovat siis tiheämpään potalla käynti, pinnistely, tipottelu, alapään jatkuva nuoleminen, verta pissassa. Kun tuntuu virtsan hajua hengityksessä on jo kiire, koska silloin on jo kyse virtsamyrkytyksestä. Varovasti kädellä tunnustellessa kissa aristaa alavatsaa, koska rakko on täynnä. Älä koskaan paina rakkoa voimakkaasti, se voi revetä.
Virtsatietukos vaati aina eläinlääkärin hoitoa, koska tukoksen syy pitää selvittää, mahdollisten kiteiden laatu pitää selvittää sekä tutkia myös muut mahdolliset aiheuttajat. Kiteiden aiheuttama tukos avataan ja kissa katetroidaan, jotta kaikki kiteet poistuvat. Kiteitä nimittäin tulee tukoksen avaamisen jälkeenkin vielä usean päivän ajan. Lisäksi kissa siirtyy ehdottoman tiukalle virtsakide/kividieetille lääkärin ohjeiden mukaan. Dieetti alkaa kuukauden sulatusruualla ja jatkuu ylläpitoruokavaliolla. Helsingissä valmiita ruokia myyvät ainoastaan Yliopiston Apteekki Viikissä Latokartanonkaari 23 (Valintatalon alakerta) ja eläinlääkärit. Dieettiruokia ei siis saa eläinkaupoista tai marketeista. Hoidon tärkeimpiä asioita jatkossakin on nesteiden nauttimisesta huolehtiminen ja hiekkalaatikon erityisen siistinä pito (joskin meillä Jami tahtoo aina ainakin yhden pienen pisutäkyn, että saa hajun). Lisäksi tietysti alkuvaiheen lääkitykset (antibiootti, särkylääke, relaksantit) lääkärin ohjeen mukaan ja oireiden seuranta.
Virtsaputkentukosongelmista löysin tällaisen englanninkielisen sivun, jossa selkeästi selostetaan FLUTD eli Feline Lower Urinary Tract Disease, aiemmalta nimeltään FUS eli Feline Urologic Syndrome. Siinä kerrotaan kuinka kiteiden ja kivien aiheuttajia voi olla erilaisia. Lisäksi siinä on laboratoriotulosten lukemista ja röntgenkuva suurentuneesta ja normaalista virtsarakosta. Jutussa on myös selostus ja kuvat katetrin laittamisesta. Nämä ainakin auttoivat itseäni ymmärtämään paremmin mitä Jamille tapahtui eläinsairaalassa ja miltä se olo täytyy tuntua kaiken tuon jälkeen. Pelottavan maininnan parantumattomasta tukoksesta voi jättää omaan arvoonsa, siihenkin on leikkaushoio, jolla asia saadaan kuntoon, mutta kyllä se varmaan todella harvinaista on ja siksi onkin hyvä antaa sen ajattelemisen toipilasvaiheessa jäädä jäihin ja keskittyä olemassaoleviin asioihin.
Wikipedian Cat food osiossa käydään läpi kissan ruokien sisältöä ja listattu amerikkaisten kissanruokavalmistajien kotisivuja. Pientä peistähän taitellaan siitä onko kuivamuona yleensäkään sopivaa kissalle, joka luonnossa syö raakaravintoa, joka sisältää nesteitä eikä kissa tällöin luonnostaan tunne juomisen tarvetta kuten kuivaruokien syömisessä pitäisi tuntea. Tääällä on myös AAFCO:n (kaupallinen yhdistys joka valvoo Amerikan eläinruokaa) taulukko, jossa on suositukset kissanruokien sisältämien aineiden pitoisuuksista pentujen ja aikuisten kissojen ruuissa.
Animal Protection Instituten sivulla taas on mielenkiintoinen artikkeli siitä, mitä lemmikkien ruuassa oikeasti on - mitä ystäväsi syö?
"pulleita kokonaisia kanoja, parhaita pihvin osia, tuoreita jyviä ja kaikkea mitä lemmikkisi ikinä tarvitsee"
Noinhan eläinruokavalmistajat antavat mainoksissa asian ymmärtää, totuus vain yleensä ei vastaa mainosta, senhän tiedämme vaikka ryppyvoiteista ja selluliittivoiteista. Eläinruokateollisuus on Amerikassa 11 biljoonan dollarin vuosibisnes, joten kyllä kannattaa hiukan mainostellakin. Tietysti tulee heti mieleen nämä joka puolella näkyvät merkit, joita on siellä marketin hyllyillä, mutta jutussa kerrotaan kyllä vähän fiinimpienkin merkkien harjoittamasta illusioinnista, eli sisältö ei vastaa lupauksia. Se mitä moni ei ajattele tai tiedä on, että eläinruokateollisuus on ihmisruokateollisuuden jatke, eli jonnekinhan ne kaikki teurasjätteet ja ihmiselle syötäväksi kelpaamattomat roinat pitää saada myytyä ja mikä sen kätevämpää kuin Hau&Mau-ruokatehtaat, kun ensin on myyty vähänkään sopivat jätteet grillimakkara- ja einespizzatehtaille. Amerikan markkinoita hallitsee viisi (5) suurta valmistajaa, joista kolme on myös mukana ihmisten ruokapuolella, joten lemmikkiruoka-aineet saadaan globaaleissa suuryhtiöissä edullisesti ja isoissa erissä omasta organisaatiosta. Joten varuillaan pitää olla, kaikki lemmikkiruokien valmistajat eivät kylläkään syyllisty jätteiden jauhamiseen.
Ruokapakettia lukiessa voi kyllä hieman aavistella jo mitä tuote sisältää. Esim. lihatuotteet ja kalatuotteet viittaavat vahvasti nimeltä mainitsemattomiin teurasjätteisiin. Sen sijaan selvästi merkityt ruhon osat kertovat oikeista asioista. Luujauho ja kalajauho on juuri sitä mitä se on, eli sen määrä tuotteessa kertoo paljon. Teurasjätteiden renderointi on lemmikkiruokateollisuuden käyttämä menetelmä, jossa jätteet käsitellään kuumassa ja rasva saadaan sulattamalla esiin. Näin käsitellyssä ruuassa bakteerit kyllä usein kuolevat, mutta kyllä häviää ravinnostakin tärkeitä asioita. Joidenkin eläinlääkärien mielestä tällä tavoin käsiteltyjen teurasjätteiden syöminen voi hyvinkin aiheuttaa lemmikeille syöpää ja muita sairauksia. Lisäuhkana on että menetelmä ei välttämättä poista liha- tai maitokarjalle syötettyjä hormoneita, antibiootteja tai nukutuslääkkeitä.
Joskus avatessasi lemmikkiruokapurkin tulee aivan ihana tuoksu, tuttua? Tämä saattaa johtua siitä, että ruuassa käytetty rasva on juuri tuota renderoitua tai ns. ravintolarasvaa eli käytettyä ruokaöljyä. Tätä käytettyä öljyä on alettu käyttää lemmikkiruuissa ja sitä säilötään joskus ravintoloiden takapihoilla 190 litran tynnyreissä säässä kuin säässä. Ja sitten se sekoitetaan rakkaasi purkki- tai kuivamuonaan, nam… No tämä koko juttu on kovin pitkä kokonaan käydä suomeksi läpi, mutta aiheuttanee itselleni ainakin kysymyksiä kissanruokapakettien lukemisvimmaa vaikkakaan Jami ei enää marketruokia syö, niin tahdon myös olla varma että myös nämä erityisruuat on tehty kunnon aineista ja kunnon menetelmillä. En todellakaan tahdo että kissani ruuassa on kuumassa höyrytettyjen, sairauksiin kuolleiden eläinten saastuneita ruumiita tai rasvaa ravintoloiden takapihoilta. Kuinka valitsen oikean lemmikkiruuan? kirjoitan aiheesta toisen postin, täällä asiasta englanniksi.
7.12.06
Kissanruoka - mitä kissa syö? II
Lisää tietoa Animal Protection Instituten eläinruokafaktoista.
Vaikkei ruuan hinta aina olekaan merkki ruuan laadusta, antaa se usein aika hyvän käsityksen sen sisältämien ainesten laadusta. Olisi kai aika mahdotonta lemmikkieläinruuan valmistajalle myydä suurta säkkiä ensiluokkaisia raaka-aineita sisältävää ruokaa alle raaka-ainehintojen. Eli ruuan määrä ja hinta selvästikin antavat vihjeitä ruuan laadusta. Ja noista proteiineistahan siinä halparuuassa kirjoittelin jo aiemmin, eli raaka-aineen hintaa saadaan alas hieman epämääräisillä konsteilla.
"Teurasjätteiden renderointi on lemmikkiruokateollisuuden käyttämä menetelmä, jossa jätteet käsitellään kuumassa ja rasva saadaan sulattamalla esiin"……"käytettyä öljyä on alettu käyttää lemmikkiruuissa ja sitä säilötään joskus ravintoloiden takapihoilla 190 litran tynnyreissä säässä kuin säässä"
Viljan, soijan, kasvisten ja maissin proteiinien käyttäminen ruuassa on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut melko lailla. Näiden aineiden alkuperäinen idea oli lisätä massaa, mutta nykyään ne jo korvaavat huomattavan osan lihaproteiineja, jota alunperin olivat lemmikkiruokien perusta. Kasvispohjaisten proteiinien imeytyminen lemmikille riippuu niiden ruuansulatusominaisuuksista. Kissat ja koirat voivat hyodyntää esim. valkoisen riisin proteiineja melkein täysin, kun taas vehnän, papujen ja kauran proteiinesta imeytyminen on huonoa. Joissaain ruuissa oleva pähkinänkuori on täysin käyttökelvoton ravinto-ominaisuuksiltaan, se on pelkkä purkin täyte. Joten kun kissaa, joka on täysin lihansyöjäeläin, ruokitaan runsaasti vihanneksia sisältävillä kuivanappuloilla, on kyse ruuan hinnasta, ei kissan fysiologisista tarpeista.
Lisäaineita on nykyään jo kaikessa valmisruuassa, myös ihmisten, miksei siis eläintenkin. Lemmikkiruuat sisältävät rakennetta, väriä ja hajua parantavia aineita. Säilöntäaineita on eniten kuivamuonissa, tölkkihän on jo itsessään säilöntäkeino. Kuivamuonan tulee säilyä tuoreena hyllyllä mahdollisimman pitkään ja koska se sisältää rasvaa tarvitaan sen säilymiseen erityisaineita, joko synteettisiä tai luonnollisia. Synteettisiä aineita ovat esim.BHA ja BHT (syöpä- ja kasvainriski), propyl gallate (syöpäriski), propylene glycol (ei turvallinen), ethoxyquin (myrkyllinen ja kiistelty), Lisäaineiden vaikutuksista kotieläimiin on olemassa vähän tutkimuksia, mutta ennen luotettavien tutkimusten ilmestymistä voisi niiden määrää tarkkailla laskemalla esim. lemmikin vuodessa nauttiman lisäainemäärän. Ethoxyquinin ihmiselle turvallinen annos on esimerkiksi laskettu sen käyttökohteen, kuivamausteiden mukaan ja olisi ihmiselle melkein mahdottomuus syödä paprikajauhetta riskirajan ylittävä määrä, kissan- ja koiranruuassa nautittu määrä on huomattavan paljon suurempi.
