Kuvallinen sunnuntai

Olen olotilastani iloisena innostunut jälleen kaikkeen kuviin ja kuvaukseen liittyvään. Sen se ihana uutinen teetti, lopetti luomislukon-kiitos! Huomasin, että uudessa kamerassani on ihan näppärät valikot ja siinä on jopa valmiita kehyksiä, niiden aika tulee vielä, odottakaahan, pian ei muuta olekaan, kuin raamillisia kuvia. Vaan, koska tänään oli niin vilpoisen näköistä ulkona, kaivelin piponii esiin ja siitä innostuneena käsittelin naamastani marraskuun potretin, se on tuossa yllä. Piti oikein katsella kinttuihin, kun oli vanhat lenkkarit jalassa, ettei lentänyt pyllylleen, joissain kohdissa oli sellaisia autojen jarruliukuratoja. Nyt on jo melko nälkä, joten siirrynkin tästä ruuan valmistelupuuhiin.

Ai niin Subin Tosipaikassa tulee tänään 23:00 tosi mielenkiintoinen dokkari
Dispatches: The Drug Trial That Went Wrong . Siinä lääkkeitä kokeileville ihmisille ei käy kovinkaan hyvin. Joillekinhan tällainen lääketehtaiden koekaniineina oleminen on tärkein toimeentulo ja sen lääketehtaat kyllä tarkkaan tietävät.

Negative Fruit

Here I took the picture of mandarines on a plate as a negative and added a frame in Gimp.

Fast Cat

I have been training with my newest camera and at the moment I am so in to B/W photos. Had a session of Jami and made a quick slideshow film of the Sunday morning pictures. Beware of more camera testing ;-D

Fruit Ball

Hidden

Piilossa.

Mitä tapahtuu?

Olen saanut jostain pahan tartunnan. Minuun iski tiskaushimo. Siis oikein himo. Läppäsin köökkisoittimeen rentoutusremputusta ja annoin harjan laulaa. Lopuksi kattilavuoren alta paljastui liesi, joka ei näyttänyt kovin herkulliselta. Olisipa siinä ollut tv-siivohulluille aihetta taivastella. Etikalla, suolalla ja karhunkielellä sen sitten putsasin ja lopulta moneen kertaan rätillä huuhtelin. On se hiukan paremman näköinen nyt. Väkersin tänään lumisade-Katilin, tuli pakottava tarve.

Ennen:

Jälkeen:

First Snow

Tänään sataa lunta, kunnolla, ekaa kertaa Helsingissä tänä vuonna.
The proper first snow is coming down today in Helsinki.

Blue Afternoon

Kuva parvekkeelta, sinistetty ja hohdotettu.
A shot from my balcony, blue and glow added.

Juhlat-he-he-he-he

Leijaillut olen. Ja herkkuja on hankittu juhla-ateriaksi. Trallalallalalrallalatrallallalaaaaa.... Kaikille läheisille olen levittänyt ilosanomaa. Aamulla oli terppa ja enhän minä pystynyt mistään valittamaan, hihhuloin vain. Lupasin kerätä kunnon p-lastin ensi kerraksi. Nyt jatkan leijuntaa.
PS. arvoitus selviää, jahka pystyn selittämään virallisesti.....malttia.

Emäntä nukkuu pommiin

Olen Jami, neljävuotias kollikissa, joka eräänä päivänä kolmisen vuotta sitten pakattiin häkkiin. Nimeni oli noihin aikoihin Jaska ja silloinen emäntäni piti majaa Porvoossa. Eräänä päivänä hän ei herännyt. Koitin kaikki herätyskikkani, mutta hän vain nukkui, nukkui kaksi päivää. Yhtäkkiä kotimme oli täynnä huutavia ja itkeviä ihmisiä. Itse piilouduin turvapaikkaani, mutta en saanut olla siellä rauhassa. Ojentuvat kädet yrittivät saada otetta minusta ja vetivät minua mistä sattuivat kiinni saamaan. Kynsien kaikilla voimilla takerruin kiinni huonekaluihin. Vaistoni kertoi, että tästä ei hyvää seuraisi. Yhtäkkiä kuulin ovelta tutun naapurin naisen äänen. Pienen keskustelun jälkeen naapurin nainen tuli luokseni ja rauhoitteli minua pitkään. Hänen autonsa takapenkillä siis matkasin Porvoosta Helsinkiin. Häkin ovi avattiin ja rapiseva peltohiireni heitettiin uudelle lattialle. Naapurin rouva puheli vieraan naisen kanssa, otti lopulta häkin ja lähti. Olin uudessa paikassa kahdestaan vieraan naisen kanssa.

Uusi emäntäni on ihan mukiin menevä, hän hellii ja ruokkii minua ihan tyydyttävästi. Juttelemme kilpaa, sillä itse olen kova poika puhumaan. Emäntä näkyy tykkäävän polotuksesta. On kestänyt melko pitkään, ennen kuin aloin luottaa häneen, tai paremminkin siihen, että hän pysyy täällä. Kun hän esimerkiksi lähtee kaupassa käymään, stressaannun aina ja rypytän kotimme kaikki matot. Saan pitää hänet hetken vielä kotona, kun hän joutuu oikaisemaan rutut ennen lähtöään. Ruoka-ajoista emännällä on ihmeellisiä tokaisuita: Salkkarin tauolla sitten vasta, vasta, kun tulen kaupasta. Ihme laskija, mitä väliä, jos joskus söisin useammin kuin kolmesti päivässä? Kyllähän tähän on tottunut, nyt olen asunut täällä jo kolme vuotta. Uskalsin aloittaa tallontahommelit vuosi sitten, pidättelin itseäni siihen saakka, sillä mitä jos taas olisin joutunut lähtemään. Nyt meillä on jo monta mukavaa rutiinia, iltaruuan jälkeen hypähdän emännän syliin iltapesulle ja hän katselee samalla televisiota. Alkuun en suostunut syliin, taisi mennä yli puoli vuotta harkitessa. Tallontajuttujen jälkeen uskaltauduin kiipeämään emännän mahan päälle surisemaan, aika pehmeä paikka, hiukan hyllyvä kylläkin.

Jos jotain pitäisi valittaa, niin se olisi tuo emännän pommiin nukkuminen. Minä poika siinä teen varovaista herätysaskaretta. Ensin vain vien karvaturpani hänen suunsa lähelle, viikset kutittavat emäntää ja pientä liikettä yleensä ilmenee. Seuraavaksi siirryn järeämpään kalustoon ja otan hänen ranteensa nahkaa hampaitteni väliin ja näykkäilen hellästi. Silloin yleensä kuuluu jo äännähdyksiä. Istun siinä hänen tyynynsä vierellä ja ojennan tassuni peittämään hänen suutaan, jos ei tehoa, lisään vielä toisenkin tassun ja miukaisen hellyyttävällä äänellä. Jos hän kääntää kaikista näistä jutuista huolimatta kylkeään, otan kunnon temput käyttöön. Kännykkäänsä emäntä vartioi haukkana, joten kun alan nakerrella sen antennia, hän jo yleensä kieltää. Jos ei vieläkään nouse sängystä, tiputan kännykän lattialle. Siinä vaiheessa saan jo toruja ja hän nostaa puhelimen peittonsa alle turvaan. Mutta konstit on monet. Takuuherätys on se, kun hyppään pesukorin viereiselle jakkaralle ja otan hampaillani tiukan otteen korin kannesta, vedän ylöspäin ja annan räpsähtää alas. Kolme kertaa tuota saa emännän jalat peiton alta lattialle.

Uskollinen on hän. Emäntä.

_________________________________
Pakinaperjantai 2.11.2007 aiheena: Uskollinen
_________________________________

Onni rulettaa

Täällä on eräs, joka on kuin peipponen keväällä. Pelkäämääni asiaa ei tapahtunut ja pystyinkin siis tänään muistamaan monia kavereitani, jotka toimittelevat minulle pikku asioita, kuten kämppä, netti, töllötinoikeus ja kapulalla puhuminen. Terveisiä, moro kliffat kamut ja kiitti, palaillaan kuukauden päästä astialle.

Kahdeksan kiloa reppuselässä tänään mäkeä ylös puhistelin. Kissanhiekka painaa sen verran. Nyt kohta menen pesemään hiekkalootan astianpesuaineella ja laitetaan uudet purut. Yleensä Jami käy koeistunnolla heti uudessa huussissaan, täytyyhän siihen saada oma tuoksu ja reviiri merkattua.

Huomenna menen piiiiiiitkästä aikaa terpalle, onkin tässä kerääntynyt puheltavaa aimo annos, täytynee hieman useammin tapailla. Varasin maanantaiksi pesutuvan ja meinasin pyllylleni lentää kun siellä oli upouusi pesukone. Oikein ISO ja fiini. Ainakin saa vuokrarahoilla siis katetta. Great! Meillä on sellainen tsydeemi, että pesutuvan varauslukon voi lunastaa sellaisella alle kolmella kympillä ja sen avaimella ainoastaan pääsee pesutupatiloihin, joita ovat pesutuvan lisäksi mankeli ja kuivaushuone. Sitten, jos joskus muutta veks, palauttaa vaan varauslukon, niin saa rahnat takaisin. Pesukonetta käyttäessä ei siis tarvitse mitään hankalia kolikoita tai muuta. Kyllä kelpaa. Eipä paljon kannata omaa konetta pitää. Ja kun tuvassa on vielä kuivausrumpukin.

Tänään aion kokeilla uudenlaista couscous-reseptiä, jos tulee hyvä kakku, laitan reseptin esille, jos ei, en kehtaa mainostaa.

Pisu

Jamin pisu, asia, josta iloitsen jokaikinen päivä, se kun ei ole itsestäänselvyys ikävän virtsakivivaivan vuoksi. Vietettyään puolitoista viikkoa Viikin eläinsairaalassa tosi huonossa jamassa, on pisun näkeminen riemuisa asia, mutta en kuitenkaan halunnut siitä ottamaani kuvaa julkaista.
---------------------------------------------------------------------
Valokuvatorstain 1.11.2007 aihe: kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä.

Sana pysyy piilossa

kattojen jäiset valkeat taulut
varpailleni viileys tekee pesää

ohitan elämää

katseeni lukossa tähän hetkeen
syvällä pimeyteni onkaloissa
sana
pysyy
piilossa

--------------------------------------------------
Runotorstai 1.11.2007 aihe: sana jota ei saa kuulla

Pimpelipom

Täällä keskiviikkoiltaa toivottelee hän. BB:ssä on nyt muikean mukava uusi asukas, 56-vuotias Luumäkeläinen Riitta ja mitä ihmettä.....hänellä on hämähäkki tatuoituna rintaan. Heti olin innoissani, oma äitini on Luumäeltä ja minun hämähäkkitatuointihalustani olette jo saaneet lukea. En yleensä tuosta Bluff Brothersista välitä niin kirjoitella, siellähän se näkyy pöllölaatikossa joka ilta, mutta tämä asia oli pakko mainita.

Se on sitten Halloween, tein oikein kummitustalokuvankin päivän kunniaksi. Siinä on Auroran eräs rakennus hiukan uudessa kuosissa. Ruoka on just kohta valmista ja alan nauttia illan rauhasta. Tässä tämä tällä kertaa, saatan palata astialle vielä jossain muodossa, jos en, huomisiin!

Halloween House