Kari oli ihan syötävän söpö. Isäpuoleni oli ottanut talonmiehen työt Ruissalon hienostohuvilalla, Karin isän vastuulla olivat naapurihuvilan vastaavat työt. Oli siis luonnollista, että perheidemme välillä oli yhteys, syksyn alkaessa kesävieraat poistuivat pitsivilloistaan pääkaupunkiin. Merenrantapaikat hiljenivät ja elimme melko lailla eristyksessä omassa onnelassamme. Kari ja hänen veljensä asuivat äitinsä luona Turussa, mutta usein pojat vierailivat isänsä ja äitipuolensa luona. Ja silloin tuli minuun liikettä. Ensi katseesta ihastuin tuohon suloiseen poikaan. Laskimme suksilla mäkeä ja leikimme vesileikkejä, minulla on kuva, jossa posket punaisina esittelen joululahjaksi saamaani muovihevosta. Se hevonen oli minulle lahjoista parhain, hevoshullu kun olin.
Sitten tuli se syksy, olin 15 ja maleksimme Karin ja hänen veljensä kanssa hirsitalomme takaisessa metsässä paikkoja tutkiskellen. Karilla oli tupakkaa ja jännityksestä köhien minä sitä sitten maistoin.
- Vedä poskareita, ei yskitä, Kari tietävänä neuvoi.
Muistan vielä tuon syksyisen lahon tuoksun sekoittumassa tupakan väkevään hajuun. Ja Karin, joka seisoi aivan liian lähellä, jotta olisin voinut hengittää kunnolla edes ilman keuhkoissa kirvelevää savua. Kun tupakka oli kolmeen pekkaan polteltu Kari napsaisi katajasta pienen oksan ja pyysi minua tekemään samoin. Oksalla piiskattiin käsivartta, jota sitten pyöritettiin nopeassa kaaressa ja kuin taikaiskusta iholle oli ilmestynyt pieniä punaisia pisteitä.
- Eiks ookin jännä juttu ? Minä ihastelin, en niinkään temppua, kuin Karia, joka oli siinä aivan lähellä.
Rannan lähellä oli isäntäperheen pojan kyhäämä koppi, jota kutsuttiin koijaksi. Ahtauduimme kolmistaan sisälle. Koppi oli tehty lankkukehikon päälle viritetyistä vanerilevyistä ja siinä oli pikkuruinen pleksilasinen ikkuna ovessa. Karin veli vetäisi oven kiinni ja hieman kumarassa seisoen kuuntelimme hengityksiämme. Menin istumaan lautapenkille ja Karin veli istui oven pieleen lattialle.
- Mihis mä nyt sitten menen ? Täytyy varmaan istua sun syliin, Kari sanoi ja istahti muitta mutkitta syliini. Jalkani vapisivat, tuntui, että koko koija tärisi ja hiki solahti kainaloihini. Juttelimme jotain joutavaa ja Kari yllytti veljensä näyttämään vatsanpullistustempun. Nauroimme siinä ja sitten se tapahtui. Päät vain kääntyivät ja Karin huulet olivat omillani. Hämmentyneinä kömmimme ulos koijasta ja sovimme Karin kanssa tulevamme sinne myöhemmin illalla, ilman irvistelevän pikkuveljensä seuraa. Mutta elämällä oli muita suunnitelmia meille kahdelle. Kari joutui lähtemään äitinsä luokse ennen iltaa. Minä odottelin turhaan metsän siimeksessä meikit silmissä. Seuraavan kerran, kun näin Karin, hän liikkui kaupungilla vaalean tytön kanssa käsi tämän vyötäröllä. Vuoden päästä aloitin työt, muutin pois Ruissalosta ja rakastuin rekkakuskiin.
Äitini törmäsi muutama aika sitten Karin äitipuoleen, joka kertoi, että Kari oli todella ollut rakastunut minuun. Se koijan suudelma ei ollut mikään vahinko.
