Unten puheita

Tuolla salaa, nurkan takana, olen pitänyt pystyssä unipäiväkirjaani. Ja koska on jälleen alkanut unten näkemisen aika, päätin että mitä hitsiä, antaa olla julkisuudessa. Ne, jotka eivät ole tottuneet unien lukemiseen, teille pieni varoitus. Unet eivät korreloi (mikä ihmeen sana?) suoraan todellisuutta. Minulle unet ovat viestejä ja opaskylttejä elämässä. Unissa käyn läpi vaikeita asioita. Mutta ne eivät tosissaan ole millään lailla suorapuheisia kertomuksia, joista voisi päätellä mitään. Siksi unissa monet asiat ovat hyvinkin absurdeja (mikä sana taas?). Entinen, jo kuollut kissa, joka kuolee unessa ei välttämättä viittaa kissaan lainkaan, vaan saattaa muistuttaa oman menneisyyteni hautaamisesta ja hyväksymisestä osana elämääni. En minä kaikkia unia muista, mutta silloin kun ne ilmestyvät vahvoina ja väkevinä, muistan ne jopa vuosia.

Joten, tietyllä varovaisuudella, tervetuloa unieni maailmaan!


Unien tulkintaa (pikahaulla netistä):
Panttinet
Kuudes aisti
Oneira

Rokkimimmi 60-luvulta

Olen saanut tilaisuuden kuunnella Ann-Christinen keikkataltiointeja ja siinä on vasta rokkimimmi. No Suomi Levy tahtoi tuohon aikaan sitä samaa kutrihelenaputkea kaikista naisista. Niinpä menetimme todella mahtavan laulajan ja esiintyjän Ruotsiin. Tässä eräs oiva esimerkki. Parempiakin olisi, mutta kuten sanoin, ne jäivät keikkalavojen metsiköihin kaikumaan, levylle niitä ei tehty. Anne sai minut etsimään suomalaistakin musiikkia. Välillä. No suomalaista....

Kyyhky langalla

Tämä upea sepelkyyhky asustaa täälläpäin. Noin 6-7 vuotta sitten sen kumppani kuoli, siitä asti se on elänyt yksinäistä elämää. En löytänyt vahvistusta yksiaviollisuudelle. Tähän kevääseen asti se on yksikseen istuskellut parin entisillä paikoilla. Lähistölle on muuttanut muitakin lajitovereita, joten aivan yksin se ei enää ole. Nyt näkyy välillä pihapuussakin useita kyyhkyjä huhuilemassa. Huu-huu, huu-huu kuuluu matalalla äänellä laulettuna. Ääntä voi käydä kuuntelemassa Wikimedia Commonsissa, sepelkyyhkyn latinankielinen nimi on Columba palumbus .

KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI, NÄETTE KYYHKYN ILMEITÄ.

Yksi meni ulos ja nuuski juhannusta

kameran kanssa, tietysti. Olin kahden tunnin kävelyllä, ajattelin samalla, että saan paremman unen ensi yönä. Mutta tuo lähiniitty ja sen tuoksut veivät minut ihme maailmaansa jälleen kerran. Huumaavat tuoksut ja äänet sekä varsinkin upeat värit. Tässä muutama otos. Käykää katsomassa niittykuvia eri vuodenajoilta kuvasivullani albumissa Meadow. Huom! jollette jo ole huomanneet, siellä, kun on valinnut allbumin, on oikealla yläkulmassa kaksi nuolta, jotka osoittavat eri suuntiin, sitä klikkaamalla saa KOKO MONITORIN KOKOISEN kuvashown, suosittelen. Siellä voitte viettää nojatuolimatkan niityn maailmassa tekemäni musiikin säestyksellä.

KLIKATKAA KUVIA, LAITOIN JUHANNUSJUHLAKOKOISIA!

Lampun kiemuroita

Tämäkin on sieltä niityltä, näin tuon vispilän ja pidin siitä. KLIKATKAA ISOKSI!

Painajaisia

Vieroitusoireet ovat alkaneet ja heti viimeisen päälle. Pari kertaa eilen veti koko kropan lämpötilan vähäksi aikaa sellaiseksi, että meni vaatteet vaihtoon. Pahimmat tulivat sitten unissa. Ensimmäinen uni lähenteli psykoosin helmoja.

Unessa olin omassa sängyssäni nukkumassa. Kissa tuli raapimaan minua ja tein kaikkea, että se lähtisi pois. Lopulta jouduin kuristamaan sitä, että se olisi lähtenyt pois. Koko ajan vajosin välillä uneen. Mietin mikä kissa se oli, joku entisistä kissoistani. Unessa kelailin kauhuissani, mitä olin mennyt tekemään. Hetkeksi olo helpottui, kun tajusin (unessa), että se oli vaan unta ja asuinkin yksin. Vajosin (unessa) jälleen syvään uneen. Se oli aivan hirveän pelottavaa ja aloin väkisin (unessa) nostaa itseäni istuma-asentoon seinää vasten. Olin juuri saanut itseni (unessa) istumaan ja tarkistin asian. Avasin silmäni (oikeasti) ja huomasin, että olin edelleen makuuasennossa. Syöksyin takaisin uneen ja aloin uudelleen itseni herättämisen. Nyt olin (unessa?) (oikeasti?) todella peloissani. Minun oli pakko herätä. Pakko. Viimein sain pääni nostettua tyynystä (oikeasti) ja näin seinäkellon. Sitten käänsin (oikeasti) pääni ja näin Jamin hahmon sängyllä. Mielessäni liikkui vaikka mitä hirveitä ajatuksia kun käteni lähestyivät Jamia kokeillakseni oliko se hengissä. Mitä olin tehnyt? Jami nukkui ja oli ihan kunnossa. Nousin (oikeasti) sängystä ja menin tupakalle. Kesti kauan, ennen kuin uskalsin mennä takaisin sänkyyn.

Uni ja todellisuus menivät niin sekaisin tuossa, että hirvitti. Näin vielä muitakin painajaisia, jotka onneksi (?) olivat vain unia. Mietin vielä kirjoitanko niistä. Vaikkakin kyllä tosi kauhea. Toivottavasti nämä vieroitusoireet eivät kauan kestä. Olisi kiva nukkua näkemättä ihan noin pahoja unia. Tykkään kyllä jännistä unista, mutta tuollainen unen ja todellisuuden sulautuminen on liikaa minulle. Ikinä, en ikinä nostaisi sormeakaan eläintä vastaan. Siksi tuo uni oli superkauhea.

Uiiii, katsokaa, ei oo totta

Olin saanut kommentin Jamivideosta ja käväisin samalla katselemassa uusimpia. Etsin aina näitä aitoja kissavideoita miluiten, ne kokoelmat kun on jo kaikki katsottu. Ja niiden lähettäjinä ei useastikaan ole mikään kissaihminen. Nyt löysin parikin ihanaa videota. Mutta tämän haluan laittaa blogiini. Itselleni tuli kyyneleet ihan silmiin.

Hyviä uutisia ja morbidia vitsailua

Sain juuri tekstarin siskolta, äidin pääpatin poisto oli mennyt hyvin. Huh huh. Olin niin jännittänyt asiaa, että olin pistänyt sen tuonne taka-alalle kytemään. Kyllä äidin kanssa on puhuttu ja tiesin että se poisto nyt tapahtuu. Mutta en ole uskaltanut sitä tarkemmin kysellä sen jälkeen kun kuulin, että se on vaaraton. Äiti vitsaili, että lähteeköhän aivot patin myötä ja loppukin muisti. Tällaisia me ollaan, vitsaillaan pelottavista asioista. Se on luonteessa ja hämmästyttää usein ihmisiä. Eikä vitsailumme tarkoita, ettemme pelkäisi, ei todellakaan.

Jotkut eivät ymmärrä lainkaan, pitävät morbidia vitsailua sopimattomana. Itse taidan vitsailla morbidisti vähän jokaisena päivänä, keeping up the premises, vai miten se nyt menee. Ensi kuussa minäkin saan sitten tietää, laitetaanko koko vehe kiinni pois kuleksimasta käytön puutteessa. Patti kun se sielläkin vaatii tarkastelua. Yritämme lähteä Salmelle ennen tuota tarkastusta, saapihan ainakin nauttia elämästään edes näillä eväillä. Ties mitä sieltä löytyy. Viemärirotan pesä ja seitsemän karvatonta poikasta ;-)

Joka tapauksessa, olen helpottunut. Ja todella ikionnellinen, että rakas siskoni on äidin tukena siellä paikan päällä, tässäkin jutussa. Kiitos siskeliini.

Pöpperösilmä sanoo huomenta

Tänään on pyykkipäivä. Kellot soi, mutta minä se vaan nukuin. Onneksi sentään pääsin tuolta sängystä. Nyt jo tässä kahvia siemailen. Kivaa liikuntaa tiedossa siis tänään, mäki odottaa kassiaan kantavaa pyykkimuijaa. Lekurille pitäisi soittaa ja kysyä lääkkeen vaihtamisesta. Kohta onkin jo puhelinaika. On ollut niin kuono ojassa pitkän aikaa, että mietin SSRI-lääkkeen vaihtoa. *edit* no eihän se vikarienttilekuri vastannut, kerran tuli luuri korvaan. Taitaa olla aika häsis siellä hänellä, loma-aika. Yritän nyt itse vekslata vaihdon. Täytyy vaan ottaa cold turkey vastaan, ei auta muu. :( *edit*

Eilen tytär oli tulossa näyttämään autoa. Kun ei kuulunut mitään, soittelin ja kysyin oliko joku hätä. No oli, joo. Akku oli mennyt tyhjäksi, kun olivat seisontavalot jääneet vahingossa päälle. Virtaa tuli kaapelien kautta. Kello oli sitten jo jotain yhdeksän paikkeilla illalla, kun ihana mobiili kurvasi pihaan. Aito Saksan Liittotasavallan tuote. Suloinen autoyksilö kaikilla mausteilla, sellaisilla kikkamausteilla. Kattoluukkukin on, ihana poutasäällä, kosteahko sateella. Ja vuotava polttoainekanisteri oli juuri pilannut pressun. Kauniin muotoinen auto oli. Hienot linjat. Otin siitä joka puolelta valokuvia, laitan yhden tähänkin. Sitten ajettiin huoltoasemalle kahville. Tai no minä otin tuoremehua. Siellä sain kuulla viime matkan kuulumiset. Niitä en tässä paljastele, tietenkään. Sitten kyseltiin huoltsikan kassalta, että olisiko heillä vielä se ongelmajätepiste, mietittiin, että olisi paras heittää se pressu veks ja ostaa uusi. Mutta huoltsikan iso jätesäiliö oli lopetettu, lähin tuollainen piste olisi Kivikossa.

Kaunista

Karen Carpenter laulaa Superstar. Laitan tänne, soinut mulla päässä monta päivää. Kaunis, kaunis. Karen oli itsekin niin kaunis ja kuinka traagista, että hän ei pystynyt sitä näkemään itse.

Vauhtia

Uusi tyyli jälleen

ENNEN - JÄLKEEN

Tässä Tyylitalon Make Overissa muovattu naamavärkki. Siinä on ennen ja jälkeen. Miksiköhän mulla on sellainen olo, että tuo jälkeen kuva tuossa on tutun näköinen, siellä on tosi luonnonmukaiset meikit vissiin. No HAH HAH, leikki sikseen. Kokeilin raitoja ja tuolta ne näyttäisivät mustissa hiuksissa. Ja pistinpä oikein kunnon turbohuulet huultenrajauskynällä. Ovat nuo ylähuulet kutistuneet iän myötä. Mutta puhetta eivät estä ;-) Kiitos systerille innostuksesta *vilkuttaa*

Päivän herkistelyt

Lapsi meni tapaamaan mummiaan, minun äitiäni. Kuulostaa ihan jokapäiväiseltä asialta. Ei vaan ole. Ei ole. Ja nyt kun se tapahtui olen herkistellyt koko päivän. Äsken puhuin äidin kanssa. Heillä oli ollut ihana kahdenkeskinen monituntinen tapaaminen. Tiedän ainakin, että äitini on superonnellinen. Luulen lapsenikin olevan. Terveisiä sinne Aurajoen maisemiin. Huomenna näen varmaan myös lapsukaisen uuden ajopelin. Taitaa tässä äitikin saada kyytejä. Harras toive olisi päästä jossain vaiheessa käymään Salmella kahdestaan. Ehkäpä toiveeni toteutuu.

Ei herkistävää oli lukea erään miehen julistus kansakunnan poliittisesta tilasta. Reipasta nostaa kissan häntä ihan itse, kun on juuri siinä poliittisen kriisin keskipisteessä, eli sanoisinko kauniisti aiheuttamassa sitä. Kunnon meininkiä, loistavaa tragediaa....joo ihan ilman ässää.

- Tässä maassa ei ole poliittista kriisiä, Vanhanen määritteli viitaten jatkuvasti vellovaan keskusteluun vaalirahoituksesta.

Kukaan ei tiedä

Olen laittanut paljon kuvia itsestäni tänne. Vaikka en aina ole käsitellyt niitä, olen silti huolellisesti valinnut ne, joissa pose näyttää parhaimmalta. Tietysti. Kukapa ei niin tekisi. Nyt haluan julkaista kuvavideon, jossa kaikki ei ole niin vallan hienosti. Yhtään kuvaa ei ole käsitelty millään tavalla, paitsi ehkä rajaamalla romua pois ympäristöstä. Muutaman kuvan olen muistaakseni näistä jossain näyttänyt, mutta suuri osa on teille ihan outoja Kateja.

Hiukset ovat tulleet takaisin

Raskaina ja kiiltävinä ne roikkuvat. Hyvä etten lyö päätäni seinään, kun heiluttelen niitä, niin omituinen tunne on monen vuoden jälkeen. Kun hiukseni harvenivat, nopeutin katoa leikkaamalla itseni suorastaan kaljuksi. Ei ihan. Senkään jälkeen eivät tulleet takaisin. Sitten ostin jasmiiniöljyä. Se alkoi tehota todellakin, mutta haisi kamalalta. Nyt olen tehnyt ekan AMLA-öljyhoidon ja olen aivan ihmeissäni. Vannon amlan nimeen. Itse ostin maharadja-kaupasta Dabur Amla Hair Oil pullon. Pistin 2 teelusikkaa ja hieroin hiuksiin. Annoin nyt ekaksi olla pari vuorokautta, jatkossa riittänee yksi yökin ennen pesua. Amla, eli Indian goosberry eli luonnontuote, jota käytetään mm. lisäämään hiusten kiiltoa sekä estämään ennenaikaista harmaantumista ja hiusten lähtöä. Lisäksi sen uskotaan vaikuttavan kolesterolia alentavasti, auttamaan ummetuksessa ja diabateksessa sekä monessa muusa asiassa. Amlaa on saatavana myös muussa muodossa, kuin hiusöljy, jota toki EI ole tarkoitettu muuhun kuin hiusten hoitoon. No se mainoksesta, kaikille ei kaikki sovi. Nyt kuvat.

KLIKKAA PIKKUKUVIA JA NÄET MUUTOKSEN ENTISIIN HIUKSIIN:
21.1.2007
17.3.2007
21.5.2007
31.8.2007
24.3.2008