Kotisivun teki mieli stailausta. Se tahtoi uudet kuteet ja minähän pistin parasta. Kurkatkaa.
Ja tässä tulee kiitoskortteja kaikille lukijoille, on mahtavaa tuntea teidät! Jatketaan samaan malliin.
12.6.08
Helloutapa helloo!
Terveisiä kyökistä, eilen innostuin ja innostus jatkui tänään. Huomasin kesäkurpitsan olevan ihan sopivan hintainen ja mukavan kokoisen munakoisonkin sai halpakaupasta ihan ookoo-hintaan. Eilen sitten kutistin naudanlihan. Joo, en ole tullut hulluks.....hullummaksi. Kerran, jo aikaa sitten, vahingossa kutistin naudanlihat pannulla. Mutta huomasinkin, että ne maistuivat ja tuntuivat syödessä mukavilta ja jänniltä. Tänään taas lisäsin jauhelihaan kesäkurpitsan lisäksi myös eggplänttiä. Reseptit on täällä: kutistettu nauta ja jauheliharuoka. Huomaattekos mitä siellä lautasella on ruuan lisäksi. Jotain ihan pimeetä, kasviksia vai mitä ne nyt oli. Ja tällä kertaa ihan oikeita, eikä mitään anttilan ikiporkkanoita.
Kotisivun teki mieli stailausta. Se tahtoi uudet kuteet ja minähän pistin parasta. Kurkatkaa.
Ja tässä tulee kiitoskortteja kaikille lukijoille, on mahtavaa tuntea teidät! Jatketaan samaan malliin.
Kotisivun teki mieli stailausta. Se tahtoi uudet kuteet ja minähän pistin parasta. Kurkatkaa.
Ja tässä tulee kiitoskortteja kaikille lukijoille, on mahtavaa tuntea teidät! Jatketaan samaan malliin.
6 unelmaa
Bethel haastoi minut tähän. Haastan edelleen Anuradhan, Kristiinan, Annen, Susupetalin, Bambin, Rautaneidon, Tuuliwiirin, Marinan sekä muut halukkaat.
11.6.08
Soitinpalvelu vaihtui lauluseinässäni
Sain eräältä ihananalta ihmiseltä viestin, että hän lataa lauluni mielellään kyllä koneelleen. Meillä on tämän naisen kanssa sellainen yhteinen musamaku, että välillä epäilen että joku on saanut kaksoset ja erottanut meidät synnytyslaitoksella rahapulan takia. Mois waan Liskonainen. Olen huomannut monen muunkin rakkaan nettiystäväni kanssa yhteisiä musiikkimakuja. Joskus ihan pelottavan samalla aaltopituudella ollaan, tai no , mitä pelottavaa se nyt on. Ehkä se sama synnyttäjä tekaisikin sitten seitsoset saman tien ja meidät kiikutettiin ympäri Suomea ;-) Kivaa kuitenkin.
No se asia on, että vaihdoin siitä Muz...jostakin tuohon Windows Live SkyDrive jutskaan. Nyt siellä lauluseinässä on sellainenkin mahdollisuus kuuntelun lisäksi, että voipi ladata.
Joten käykääpähän kylässä. Anne tuossa juuri heitti sellaisen kappaleen laulettavaksi, että ihan ihmettelin, etten ollut sitä kuullut. Hienot sanat. Nytpä täytyy tutkiskella asiaa. Pikku hiljaa.
No se asia on, että vaihdoin siitä Muz...jostakin tuohon Windows Live SkyDrive jutskaan. Nyt siellä lauluseinässä on sellainenkin mahdollisuus kuuntelun lisäksi, että voipi ladata.
Joten käykääpähän kylässä. Anne tuossa juuri heitti sellaisen kappaleen laulettavaksi, että ihan ihmettelin, etten ollut sitä kuullut. Hienot sanat. Nytpä täytyy tutkiskella asiaa. Pikku hiljaa.
Öljy lähti - kiilto jäi
Tänään yllätyin herätessäni. Alaleuka suorastaan kolahti matolle. Oli hyvä päivä-jee! Ja ei kun heti käyttämään tilannetta hyväksi. Hyvinä päivinä pystyn voittamaan vesikammoni, eli suihkufobian, eli nyt menoks sano änni lenox. Yritin ottaa järkkärillä hiuskuvia, tällainen tuli.
Väriäkin kyllä vähän lähti, joten joudun kohtapuoliin laittaamaan lisää Bigeniä.
Tänään oli halpaa ja hyvää sekä myöskin terveellistä ruokaa tarjolla. Piti ottaa auronkolasit, kun ne vihannekset häikäisi katseen. Resepti ilmestynee lähipäivinä. Siis tänään, mutta myöhemmin.
Muuta verbaalista ei sitten olekaan, loppu on kuvallista ilmaisua. Moro!
Väriäkin kyllä vähän lähti, joten joudun kohtapuoliin laittaamaan lisää Bigeniä.
Tänään oli halpaa ja hyvää sekä myöskin terveellistä ruokaa tarjolla. Piti ottaa auronkolasit, kun ne vihannekset häikäisi katseen. Resepti ilmestynee lähipäivinä. Siis tänään, mutta myöhemmin.
Muuta verbaalista ei sitten olekaan, loppu on kuvallista ilmaisua. Moro!
10.6.08
Huono hiuspäivä & Huono kasvopäivä
IL:n tämän päivän pari uutista laittoivat naurun röhöämään täällä tuvassa, kissakin juoksi karkuun, kun hirnuin. Ei toisten vahingoille saa nauraa, mutta...Tässä nämä. Jutut ja kuvat IL.
Öljypään hörinöitä ja omituisia unia
Eilen oli sankari meillä kylässä. Itse en ollut mitenkään edustavassa kunnossa, öljyä päässä ja mummoalkkarit ja vähän kunto missälie. Mutta iloissani kuitenkin valmistelin hiukkasen.
Aloitin petauksesta. Se jäi sattuneista syistä hieman kesken ja ajattelin, että olkoon.
Keittiö, josta en edes ota kuvaa, on kuin pommituksen jäljiltä. Ja tietysti tämä pääkoppa. Tämän hurrikaanin keskuksesta lähdin käymään kaupassa. Ja kun sankari saapui, istutin hänet sohvaan. Ensin availtiin lahjoja, jotka olivat todella epäproosallisia, mutta hyödyllisiä sitä vastoin. Ja vielä se tumppusormin harakanvarpailla kirjoitettu kortti kruunasi kaiken. Sitten alkoi tarjoilu. Sankarin lempiruokaa, savukirjolohta ja kreikkalaista salaattia. Jälkiruuaksi ihanan syntinen suklaakierreviineri. Sitten oltiin rennosti ja juteltiin. Ihan vaan arkipäiväisiä. Sankari vietti tietokoneella pitkät tovit, oma yhteys ei ollut toiminut pitkään aikaan. Eräällä sähköpostipalvelimella oli 1321 uutta viestiä! Huh-huh. Minä katsoin telkkaria ja sankari hoiti sosiaalisia suhteita. Koko ajan rupateltiin.
Talossa on koira!
Tätä lähemmäksikin päästiin, kun tuli ruoka-aika, ihan nuuskittiin nenuja.
Ja mummin oma koirapoika teki perinteiset kikkanat makuuhuoneen matolle. Mahtaako olla sellainen perinne jo, koska ulkonakin häntä kyllä käytettiin. Tässä hän söpöilee sohvatyynyllä.
Tässä sankari itse tietokoneen ruudun ääressä.
Näin viime yönä taas omituista unta. Englantilainen kilpahevonen oli loukkaantunut kisoissa. Sen arvo oli 16 miljoonaa puntaa ja nyt sen jalkaan oli tullut vakava vamma. Minä menin sitä hoitamaan. Selitin, että piti aiheuttaa kipua muualle, niin se varsinainen vammakohta rentoutuu ja parantuminen helpottuu. Puristelin polkupyörän pinnoja ja niistä sitten kipu meni eri kohtiin. Aamulla se hevonen sitten heräsi ja oli ihan miehen näköinen. Hän sanoi, että oli nukkunut tosi hyvin ja kosi minua. Sanoin, että tulee sitten vaan Kallioon (jonne olin muuttanut saman yön aiemmassa unessa). Pussattiin. Uni eteni niin, että pussattiin ja hevonen-mies oikeasti rakastui minuun. Vaan eräs, manageri kai, tahtoi minut pois kuvioista. Hän selitti, että olin ihan väärää tyyppiä hevonen-miehelle. Pussailtiin kuitenkin. Hevonen-mies pääsi jalkeille ja osallistui Englannin kuningattaren erikoispalkintojuhliin. Minäkin olin siellä paikalla ja jossain vaiheessa kuningatar kysyi, oliko ketään, joka ei osaisi kreikkaa. Minä vastasin, että en osannut kreikkaa, mutta olen pussaillut hevonen-miehen kanssa. Kuningatar sanoi englanniksi, jota puhuimme, että vitsailin. Minä vastasin, että en vitsaile. Hänen ilmeensä oli jännä. Unen loppuvaiheessa se manageri tuli todella agressiiviseksi ja heitti minut hevonen-miehen sängystä eräänä aamuna. Sitten unessa hevonen-mies etsi sellaisessa toimistossa erästä Bethiä (joka olin niinkuin siis minä). Toimistosta tuli minun näköinen nainen, mutta hänen nimensä oli Debbie. Unen lopussa selvisi, että hevonen-miehen onnettomuus oli aiheuttanut shokkitilan ja hän oli kuvitellut kaiken. Omituista oli vain, että minä seisoin haikailevana katsomassa häntä, kun asia selvisi hänelle.
Aloitin petauksesta. Se jäi sattuneista syistä hieman kesken ja ajattelin, että olkoon.
Keittiö, josta en edes ota kuvaa, on kuin pommituksen jäljiltä. Ja tietysti tämä pääkoppa. Tämän hurrikaanin keskuksesta lähdin käymään kaupassa. Ja kun sankari saapui, istutin hänet sohvaan. Ensin availtiin lahjoja, jotka olivat todella epäproosallisia, mutta hyödyllisiä sitä vastoin. Ja vielä se tumppusormin harakanvarpailla kirjoitettu kortti kruunasi kaiken. Sitten alkoi tarjoilu. Sankarin lempiruokaa, savukirjolohta ja kreikkalaista salaattia. Jälkiruuaksi ihanan syntinen suklaakierreviineri. Sitten oltiin rennosti ja juteltiin. Ihan vaan arkipäiväisiä. Sankari vietti tietokoneella pitkät tovit, oma yhteys ei ollut toiminut pitkään aikaan. Eräällä sähköpostipalvelimella oli 1321 uutta viestiä! Huh-huh. Minä katsoin telkkaria ja sankari hoiti sosiaalisia suhteita. Koko ajan rupateltiin.
Talossa on koira!
Tätä lähemmäksikin päästiin, kun tuli ruoka-aika, ihan nuuskittiin nenuja.
Ja mummin oma koirapoika teki perinteiset kikkanat makuuhuoneen matolle. Mahtaako olla sellainen perinne jo, koska ulkonakin häntä kyllä käytettiin. Tässä hän söpöilee sohvatyynyllä.
Tässä sankari itse tietokoneen ruudun ääressä.
Näin viime yönä taas omituista unta. Englantilainen kilpahevonen oli loukkaantunut kisoissa. Sen arvo oli 16 miljoonaa puntaa ja nyt sen jalkaan oli tullut vakava vamma. Minä menin sitä hoitamaan. Selitin, että piti aiheuttaa kipua muualle, niin se varsinainen vammakohta rentoutuu ja parantuminen helpottuu. Puristelin polkupyörän pinnoja ja niistä sitten kipu meni eri kohtiin. Aamulla se hevonen sitten heräsi ja oli ihan miehen näköinen. Hän sanoi, että oli nukkunut tosi hyvin ja kosi minua. Sanoin, että tulee sitten vaan Kallioon (jonne olin muuttanut saman yön aiemmassa unessa). Pussattiin. Uni eteni niin, että pussattiin ja hevonen-mies oikeasti rakastui minuun. Vaan eräs, manageri kai, tahtoi minut pois kuvioista. Hän selitti, että olin ihan väärää tyyppiä hevonen-miehelle. Pussailtiin kuitenkin. Hevonen-mies pääsi jalkeille ja osallistui Englannin kuningattaren erikoispalkintojuhliin. Minäkin olin siellä paikalla ja jossain vaiheessa kuningatar kysyi, oliko ketään, joka ei osaisi kreikkaa. Minä vastasin, että en osannut kreikkaa, mutta olen pussaillut hevonen-miehen kanssa. Kuningatar sanoi englanniksi, jota puhuimme, että vitsailin. Minä vastasin, että en vitsaile. Hänen ilmeensä oli jännä. Unen loppuvaiheessa se manageri tuli todella agressiiviseksi ja heitti minut hevonen-miehen sängystä eräänä aamuna. Sitten unessa hevonen-mies etsi sellaisessa toimistossa erästä Bethiä (joka olin niinkuin siis minä). Toimistosta tuli minun näköinen nainen, mutta hänen nimensä oli Debbie. Unen lopussa selvisi, että hevonen-miehen onnettomuus oli aiheuttanut shokkitilan ja hän oli kuvitellut kaiken. Omituista oli vain, että minä seisoin haikailevana katsomassa häntä, kun asia selvisi hänelle.
9.6.08
Pilvee
Ihania pilviä on ollut roikkumassa taivaalla. Tässä muutama. Tuo, jossa on aurinko, oli ihan mahtavan näköinen luonnossa. Toivottavasti jotain välittyy kuvassa.
KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI!
Pilvihevonen katsoo aurinkoon
Meren aallot taivaalla
Arvatkaa näyttikö ihanalta luonnossa?
KLIKATKAA KUVIA ISOMMIKSI!
Pilvihevonen katsoo aurinkoon
Meren aallot taivaalla
Arvatkaa näyttikö ihanalta luonnossa?
Laulan laulan laulan
Kati Virto Wall of Songs
Mietin kauan eri juttuja laulamisteni audioversioina, juutuubissahan ne kaikki ovat, mutta jotenkin tahdoin myös pelkät kuuloversiot. Kokeilin monia ja sitten löysin Muzisonsin. Lueskelin vähän netistä ja ainakin mulle se sopii.Tiedä sitten häntä minne ne mun laulut päätyy, jos ketään kiinnostaa ;-))))
Joka tapauksesa, mulla oli yksi testiblogi vapaana ja pistää tömäytin sinne tähänastiset laulamiseni. Blogipohja on tosi makee. Sen hain Free Blogger Skins:stä. Joten tervetuloa käymään. Väitän, että musiikki on erilaista ilman visuaalista puolta. Parempaa? Hmmh.
Nyt tuli kuitenkin kova inspis tehdä lisää. Huolettaa vaan tuo midikiemuroiden viidakko, vaan sittenkin, tällaisen akan omat sivut, souuu?
8.6.08
Angst
KLIKKAILKAA KUVIA, OVAT ISOJA.
Kaikkiin kuviin on peruskuvana sama taiteilijan naama. Nyt tällaisessa tuskan hiessä. Ja jälleen maailman pienimmästä atomista järkyttyneenä. Ei mitään mittakaavaa. Kysehän on mun LAPSEN synttäreistä, ei mun. Ja kyllä, syyllisyys on jo nyt astunut tulehtuneeseen päähäni hakkaamaan hakullaan. Melkein pilasin rakkaani juhlapäivän.
Jälleen kymmensorminen
Olihan eilen tuskaa kirjoitella, kun kaksi oikean käden tärkeää sormea oli paketissa, jonka sisällä tuntui lehmänlämmin töhnä. Tänään, aamupesun jälkeen, tiputtelin vetyperoksidia ja kuohunta paljasti vielä keskisormen haavan olevan likainen. Hyvä aine, vetyperoksidi.
Treffit synttärisankarin kanssa siirrettiin huomiseksi, hänellä on ollut ihanainen syntymäpäivä uuden ihastuksen (?) kanssa toisessa kaupungissa ja illalla hän tapailee oman kaupunkinsa kavereita yöelämässä. Minun piti alunperin mennä vastaan asemalle, mutta enköhän kehitellyt itselleni paniikkikohtauksen. Olen tätä hommaa suunnitellut jo ties montako päivää, täytellyt lahjakassia ja tyhjentänyt ja täyttänyt taas. Eilen, kun tumppusormineni kirjoitin korttia rakkaalleni, tuli käsialasta hirveän tärisevää. Ei kun itkemään sitä. Soitin äidille ja hänen viisaat sanansa saivat aivoni rauhoittumaan. Alunperin minun piti tänä aamuna olla saattamassa häntä, mutta hän oli isänsä kanssa tehnyt toisen suunnitelman, isä saattaa, äiti tulee vastaan. Otin eilen illalla tiedon mielestäni ihan kuulina vastaan puhuessani lapseni kanssa. Mutta sitten pärähdin taas kollottamaan ja kerroin siitä tärinäkirjoitetusta kortista. Hän sanoi kauniisti, että haluaakin juuri sen kortin, sillä on enemmän tunnearvoa, kuin siististi kirjoitetulla.
Uni ei aikonut lainkaan tulla ja viedä kauhskenaarioita päästäni. Niissä lapseni astuu ulos junasta toisessa kaupungissa ja hänet siepataan jonnekin seksiorjaksi. Näin kolmisen tuntia mielessäni erilaisia versioita. Ajattelin jo tekstata lapselle, että tunteeko hän tämän uuden ihmisen. Jouduin ottamaan lopulta Sero-Q:ta. Mutta silti heräsin ennen kellon soittoa ja soitin ensimmäiseksi lapselle. Sain ujutettua kysymykseni siitä, tunteeko lapsi tuon ihmisen. Kuulin, että he olivat tavanneet jo monta kertaa täällä, nyt oli eka kerta kun tapasivat siellä toisessa kaupungissa.
Sitten alkoi odotus. Katselin juna-aikataulut ja kaikki mahdollisuudet, joita lapseni voisi käyttää paluuseensa. Kävelin kuin kettu häkissä, saamatta mentyä hampaiden pesulle. Lopulta puoli neljän aikaan lähdin kauppaan. Jotain piti vielä saada siihen lahjakassiinkin lisää. Neljästä viiteen tuijotin käytännöllisesti katsoen kelloa ja tarkistin sata kertaa kännykän. Sitten päätin soittaa lapselle. Ei vastausta, meni vastaajaan. Hillittömästi itkien ja täristen polttelin tupakkaa ketjussa ja sitten päätin soittaa lapselle uudelleen. Siellä hän oli. Ja nyt sovimme, että tapaammekin huomenna, saamme olla hetken ihan rauhassa, ilman että toinen on menossa tai tulossa. Vihdoinkin paniikki hellitti.
Voi taivas ja maa tätä päätä!!! Ostaisko joku tämän, myisin edullisesti, varaosat sisältyy hintaan. Jarrupalat täytyy hankkia itse. Kauppaan kuuluu myös noin kuukauden varasto toimintatabletteja.
Taidekuvasarja aiheesta seuraa......
Treffit synttärisankarin kanssa siirrettiin huomiseksi, hänellä on ollut ihanainen syntymäpäivä uuden ihastuksen (?) kanssa toisessa kaupungissa ja illalla hän tapailee oman kaupunkinsa kavereita yöelämässä. Minun piti alunperin mennä vastaan asemalle, mutta enköhän kehitellyt itselleni paniikkikohtauksen. Olen tätä hommaa suunnitellut jo ties montako päivää, täytellyt lahjakassia ja tyhjentänyt ja täyttänyt taas. Eilen, kun tumppusormineni kirjoitin korttia rakkaalleni, tuli käsialasta hirveän tärisevää. Ei kun itkemään sitä. Soitin äidille ja hänen viisaat sanansa saivat aivoni rauhoittumaan. Alunperin minun piti tänä aamuna olla saattamassa häntä, mutta hän oli isänsä kanssa tehnyt toisen suunnitelman, isä saattaa, äiti tulee vastaan. Otin eilen illalla tiedon mielestäni ihan kuulina vastaan puhuessani lapseni kanssa. Mutta sitten pärähdin taas kollottamaan ja kerroin siitä tärinäkirjoitetusta kortista. Hän sanoi kauniisti, että haluaakin juuri sen kortin, sillä on enemmän tunnearvoa, kuin siististi kirjoitetulla.
Uni ei aikonut lainkaan tulla ja viedä kauhskenaarioita päästäni. Niissä lapseni astuu ulos junasta toisessa kaupungissa ja hänet siepataan jonnekin seksiorjaksi. Näin kolmisen tuntia mielessäni erilaisia versioita. Ajattelin jo tekstata lapselle, että tunteeko hän tämän uuden ihmisen. Jouduin ottamaan lopulta Sero-Q:ta. Mutta silti heräsin ennen kellon soittoa ja soitin ensimmäiseksi lapselle. Sain ujutettua kysymykseni siitä, tunteeko lapsi tuon ihmisen. Kuulin, että he olivat tavanneet jo monta kertaa täällä, nyt oli eka kerta kun tapasivat siellä toisessa kaupungissa.
Sitten alkoi odotus. Katselin juna-aikataulut ja kaikki mahdollisuudet, joita lapseni voisi käyttää paluuseensa. Kävelin kuin kettu häkissä, saamatta mentyä hampaiden pesulle. Lopulta puoli neljän aikaan lähdin kauppaan. Jotain piti vielä saada siihen lahjakassiinkin lisää. Neljästä viiteen tuijotin käytännöllisesti katsoen kelloa ja tarkistin sata kertaa kännykän. Sitten päätin soittaa lapselle. Ei vastausta, meni vastaajaan. Hillittömästi itkien ja täristen polttelin tupakkaa ketjussa ja sitten päätin soittaa lapselle uudelleen. Siellä hän oli. Ja nyt sovimme, että tapaammekin huomenna, saamme olla hetken ihan rauhassa, ilman että toinen on menossa tai tulossa. Vihdoinkin paniikki hellitti.
Voi taivas ja maa tätä päätä!!! Ostaisko joku tämän, myisin edullisesti, varaosat sisältyy hintaan. Jarrupalat täytyy hankkia itse. Kauppaan kuuluu myös noin kuukauden varasto toimintatabletteja.
Taidekuvasarja aiheesta seuraa......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
