Ei mitään
suu tekee liikkeitä ilmaa kohti
ei
ei
ei
ei happea
ei happea ajatuksiin
ei niitä ole on vain yksi
yksi ajatus yksi suunta yksi tahto
kaikki
kaikki ei mitään
Pimeyden löytäjät
harmaa imee puista verhot
tienvieristä vihreän
sisälleni se valuu silmieni läpi
hypin yhdellä jalalla
korvassani yhä vettä
valon
ovet
sulkeutuvat
en tahdo pois
rintaani vasten painavina lähestyvät raskaat ovet
puristun
haukon
henkeä
astun askeleen
takana valon viimeinen juova luikertelee rako sulkeutuu ja on
pimeää
sokeus
loppu
lämmin käsi koskee
kiertyy sormieni ympäri etsimme toisiamme
Hetken
Mustasta unesta heräsin
hetken tanssin varjojen
valon mansikkapolkua
paljaat jalan pohjat halasivat tuoksuvaa hiekkaa
nukahdin järven pinnan väreilyyn.
Hetken tuuli puhalsi
pois mädän hajua tarinani sivuilta
mutta sen uusi vahvuus
teki kipeää
suljin oven
en jaksanut hengittää.
Ikkuna kadulle
marraskuisen auringon viivähdys
lasista nousee kostea höyry
hän palaa kuppi kädessään
ikkunan
luo
alakaupan ovi aukeaa ja sulkeutuu
kiireiset takinhelmat häviävät kirkkaiden mainosten taakse
jalkakäytävillä kuin ryhmissä liikkuvat
eivät tunne toisiaan samaan tahtiin askeleet
puhelimet korvillaan
suut
hymyissä
suut
viivoina
joku odottaa kaikkia
kupin pohjassa viikon vanha ruskea kahvin jättämä ympyrä
huulillaan
kuivan
kupin
reuna
huomenna
ehkä huomenna
hän kulkee kaupan ovesta
tuolla
alhaalla
Revitty
otin sen ihmetellen käsiini
kuljetin lähellä totuuttani
kauniin ajatuksin ruokin pikku suuta
hyvillä aikeilla kunnes
kompastuin eilisen mutkaan
putosin
sisälle mustaan maahan
neulatuulen repimää rintaani vasten sitä puristaen
Riistetyt siivet
likaisella kujalla astun mustina kiiltäviin vesiin
jalkani eivät jaksa
otan vauhtia rosoisesta seinästä
kirvellen kämmenistäni tihkuu lämmin veri
käteni eivät jaksa
mustat pedot kasvavat sivuillani
lauman hidas liike lähestyy takaani
piikkinen aita lyö silmiini reiät
hengitykseni suojassa
vapisevan sormeni päällä silitän
irti riistettyjen siipieni hentoja sulkia
Vanki
hunajaan tarttunut hentosiipinen
kireäilmeinen keiju karjuu käheänä
kasvot vihan punaisina pirskahdellen
sylkee näkymätöntä ohikulkijaa
puree poissa pysyvän auttajan kättä
en auta en auta en auta
en ikinä enää auta
en toivetta täytä
en sauvaani käytä
en tunteita näytä
Hetken
Mustasta unesta heräsin
hetken tanssin varjojen
valon mansikkapolkua
paljaat jalan pohjat halasivat tuoksuvaa hiekkaa
nukahdin järven pinnan väreilyyn.
Hetken tuuli puhalsi
pois mädän hajua tarinani sivuilta
mutta sen uusi vahvuus
teki kipeää
suljin oven
en jaksanut hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti