Parasta palvelua
Harmaan kostea pimeys sivalsi naisen kasvoihin ostoskeskuksen pysäkillä. Hän veti hupun päänsä suojaksi ja suunnisti lätäköitä väistellen liikennevaloja kohti. Painettuaan jalankulkijanappia hän kohensi kaulahuiviaan. Kylmä viima etsiytyi hihojen suusta ja sai hänet pistämään kädet taskuihin. Täpötäysi bussi, jonka ikkunat olivat kuraisen sumeat, kaasutti päin keltaisia ja valoissa seisoja joutui ottamaan pari askelta taaksepäin väistääkseen roiskuvaa loskaryöppyä. Kiljuvien jarrujen äänen tahdittamana nainen lähti ylittämään katua. Pomon tylyt sanat kaikuivat hänen päässään. Epäsuora uhkaus oli iskenyt kuin salama juuri ennen kotiin lähtöä. Vaikea taloudellinen tilanne, mahdolliset uudelleen järjestelyt, lomautus. Tultuaan kadun toiselle puolelle nainen jäi hetkeksi seisomaan jalkakäytävän sivuun ja korjasi reppunsa asentoa. Kuumotus hänen silmiensä takana kävi sietämättömäksi. Kaksitoista vuotta ahkerointia ilman napinaa. Pitkiä nurisematta raadettuja iltoja. Murehdittuja viikonloppuja, levottomia unia. Miten tämä voi olla mahdollista? Eihän hän koskaan ollut tehnyt mitään väärin, ei koskaan arvostellut johtajia, ei sanonut ei. Miten hän nyt selviäisi kaikista lainoistaan.
Parkkipaikkaa ympäröivien, tuulen riipimien puiden takaa välkkyi marketin mainosvalo. Raskain askelin nainen lähti kipuamaan mäkeä ylös. Kaupan takapihalla seisovat tyhjät häkit näyttivät pysyvän paikoillaan juuri ja juuri. Tuuli riepotteli banaanilaatikoita ja muovikasseja lastauslaiturin alla. Kaupan sivussa kulki kapea polku. Keskittyen pysymään pystyssä pää painuneena nainen säikähti, kun äkkiä hänen edessään seisoi tumma hahmo. Herätettynä näin omista ajatuksistaan nainen tunsi sydämensä pamppailevan toppatakin uumenissa. Hän astahti vaistomaisesti polun sivuun. Hetken vallitsi hiljaisuus, vain ohivirtaavan ilman ujellus säesti pimeällä tiellä kohtaavia. Juuri, kun nainen todella alkoi hermostua, vastaantulija lähti liikkeelle. Nainen oli oppinut tunnistamaan asuinalueensa ihmiset ulkonäöltä, mutta hänen ohitseen raskain askelin etenevä pitkä, laiha, partasuinen mies oli hänelle täysin tuntematon.
Miehen ollessa aivan kohdalla nainen sai omituisen tunteen, kuin jokin olisi vavisuttanut maata hänen allaan. Nainen kääntyi katsomaan tuon hiljaisena pysyneen hahmon katoamista pimeyteen. Lopulta nainen astui takaisin polulle ja puolijuoksua saapui marketin ovelle. Hän pysähtyi vetämään henkeä ja laski märäksi muuttuneen huppunsa ennen kuin astui liukuovien eteen. Äänettömästi ovet aukesivat ja tömistellen loskaa jalkineistaan tuulikaapin kuramatolle nainen pudisteli päätään, kuin saadakseen siellä kummittelevat kuvat poistumaan. Pomon vakavat kasvot sekoittuivat hänen kohtaamansa oudon vastaantulijan hahmoon. Tuulikaapin lasiovessa oli marketin sinisen julisteen alalaitaan kiinnitettynä keltainen lappu, johon oli mustalla tussilla tekstattu talvisunnuntaiden aukioloajat. Nainen astahti eteenpäin ja keskittyi tulevien ostoksiensa suunnitteluun. Hän otti ostoskärryt ja katseli samalla kassoille muodostuneita työstä palanneiden jonoja. Kassat vetivät ostoksia lukulaitteen silmien editse, kiitokset ja olkaa hyvät leijuivat vaimeina ojennettujen korttien ylitse. Sähköinen portti aukesi ja hän kohdisti katseensa vihannestiskiin.
Mies pysähtyi parkkipaikan laidalla. Hitaasti hän käänsi katseensa marketia kohti ja jäi tuijottamaan huppunsa uumenista välkehtivin silmin. Näytti siltä, kuin hän kasvanut pituutta seistessään siinä epätasaiseksi tallatun sohjon keskellä. Alas syöksyvä räntäsade ei häirinnyt hänen keskittynyttä olemustaan.
Nainen oli juuri ojentamassa kättään kohti maitotölkkiä, kun radiosta soiva taustamusiikki yhtäkkiä vaimeni ja kuului kovaääninen rapsahdus. Maitokaapin valot sammuivat. Tölkki liukui naisen hämmästyksen voimattomaksi muuttamasta kädestä lattialle, iskeytyi klinkkeriin ja jäi hieman tutisten pystyasentoon. Nainen katsahti vaistomaisesti ylös katonrajassa roikkuvia kovaäänisiä kohti. Niistä alkoi kantautua matalaa surinaa, jota kuunnellessaan hän tajusi, ettei mitään muuta ääntä kuulunut koko kaupassa. Hän laski katseensa, eikä nähnyt ketään. Hän nosti maidon lattialta kärryynsä ja lähti varovasti kohti ensimmäistä hyllyvälikköä. Ei ketään, niin kuin ei seuraavassakaan. Kolmannesta väliköstä hän kurkkasi kassoille päin. Vain yhdellä kassalla istui siniseen asuun pukeutunut nainen. Siniasuinen nainen oli kääntynyt poispäin ja näytti kumartuneen katselemaan jotain kassan takana olevaa. Mihin kaikki muut asiakkaat olivat menneet, nainen mietti ja tunsi samalla epämääräistä pahoinvointia. Hän hylkäsi ostoskärrynsä makeishyllyn päätyyn ja suunnisti askeleensa. kohu kassaa ja ulko-ovea.
Mies kokeili marketin takaoven kahvaa. Se ei antanut periksi. Mies piti edelleen kiinni metallisesta kahvasta ja veti syvään henkeä. Pimeän sateiselle lastauslaiturille osui heikko valon kajastus, kun hehkuva säde miehen silmistä osui kahvaa pitelevään käteen. Mies käänsi jälleen kahvasta ja tällä kertaa se antoi periksi. Hitaasti mies avasi oven ja astui sisään kolkkoon varastotilaan.
Lähestyessään kassalla istuvaa hahmoa nainen kurkki ympärilleen nähdäkseen edes jonkun toisen ihmisen. Mutta kaupan neonvalojen valaisema tila oli autio. Kovaäänisistä kaikuva surina oli tasaisesti koventunut hänen liikkuessaan. Takana pimeäksi jäänyt maitokaappi sai hänen mielensä levottomaksi. Hän katseli ulko-ovelle ja ihmetteli miksei kukaan tullut sisään. Tuulikaapin valot sammuivat. Naisen silmien rekisteröidessä tapahtunutta, alkoivat lamput yksi kerrallaan pimetä. Lopulta vain kassan kohdalla oleva valokyltti hohti keltaista valoa siniasuisen kassanaisen selkämykseen. Nyt jo paniikin aavistava nainen tunsi jalkojensa liikuttamisen olevan äärimmäisen vaikeaa. Lihaksista pakeni veri ja hänen vatsalihaksensa jäykistyivät tehden kipeää. Hän tuli kassassa istuvan naisen kohdalle. Häntä halutti sanoa, ettei tällä kertaa ostanut mitään, mutta hänen kurkkuaan kuristi, kuin näkymätön koura olisi tarttunut siihen, eikä hän saanut kuiskaustakaan ulos suustaan. Hän otti seuraavan vaivalloisen askeleen katse tarkasti kiinni kassanaisen selkämyksessä. Tuulikaapille oli ehkä kahdeksan askeleen matka. Hän tunsi pakonomaista tarvetta rynnätä juoksuun. Samassa siniasuinen selkä värähti. Hitaasti kassalla istuneen naisen vartalo valahti alas korkealta jakkaralta ja lysähti näkymättömiin. Vaistomainen huoli toisesta ihmisestä voitti hetkeksi pelon ja nainen siirtyi kassan sivulla olevalle aukolle. Hän kumartui lattialla omituisessa asennossa makaavan ihmishahmon lähelle. Vieläkään hän ei pystynyt näkemään tämän kasvoja. Nainen katsoi silmiään siristellen näkisikö hengityksen liikkeitä. Mutta hahmo oli liikkumaton. Lopulta hän ojensi kätensä koskeakseen lattialla makaavan selkää. Kun hänen kätensä osui naisen paidalle, liikkeen viimeinenkin valo sammui. Oli pilkkopimeää eikä hän hetkeen saanut ajatuksiaan liikkeelle. Hänen kätensä alla naisen olkapää tuntui t-paidan läpi kuumalta.
- Hei, onko kaikki hyvin ?, nainen viimein sai sanottua rahisevalla äänellä. Ei vastausta.
- Haloo, onko täällä ketään, täällä tarvittaisiin apua. Korotettu ääni riipi naisen ahtaaksi käynyttä kurkkua ja kysymys jäi roikkumaan kassan alla olevaan tilaan.
Kovaäänisen surina oli nyt jo häiritsevän kovaa.
Mies seisoi hievahtamatta paikoillaan maitokaapissa. Hän kuunteli keskittyneenä. Surinan voimistuessa hänen suunsa taipui hymyn tapaiseen. Kun vaimea ihmisääni saavutti hänen korvansa, hän avasi suunsa ja henkäisi. Näkymätön energia vapautui ulos hengittäessä ja samalla hänen olemuksensa alkoi sulautua jugurttipurkkien rivistöön. Klinkkerilattiassa näkyi miltei huomaamaton värinä hänen uuden materiattoman hahmonsa siirtyessä leipähyllyyn käyden läpi paahtoleipien rivistön. Taakseen hahmo jätti höyrystyneiden muovipussien armeijan Tultuaan hyllyn päätyyn läpinäkyvän vesikuplan kaltainen hahmo jäi paikoilleen ja jäykistyi liikkumattomaksi.
Kukaan ei vastannut. Hänen kätensä alta oleva naisen olkapää muuttui yhä kuumemmaksi. Hän nosti varovasti päätään, mutta heitä ympäröi vain pimeys ja korvia vihlova surina. Yhtäkkiä hän tunsi liikettä kätensä al1a.
- Miten te voitte? nainen sanoi helpottuneena ja taputteli heräävää hahmoa hellästi.Tämä liikahti uudelleen ja kassan numerokyltissä alkoi välähdellä keltainen valo. Siniasuinen nainen alkoi nousta. Auttamaan tullut nainen siirtyi hieman taaksepäin, jotta toinen pääsisi ylös. Kun siniasuinen oli noussut jaloilleen ja nainen aikoi juuri sanoa olevansa iloinen, ettei toiselle ollut käynyt huonosti, tämä kääntyi naista kohti. Keltaisen valon väikkyessä, veren punaisina hehkuvat silmät tuijottivat läpitunkevasti kelmeiden kasvojen keskeltä. Nainen otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin, mutta vastassa oli seinä ja hän jäi paikoilleen kuin halvautuneena. Olennosta hehkuva kuumuus sai hien nousemaan naisen kasvoille. Hehkuvien silmien katse porautui hänen sisäänsä ja nainen tunsi menettävänsä lihastensa hallinnan.
Mies näki. polulla vastaan tulevan naisen jo kaukaa. Nähdessään tämän säpsähtävän ja astuvan polun sivuun, mies jäi paikoilleen. Marketin mainosvalon himmeässä hehkussa mies lähetti kädestään pienen kiiltävän, lähes näkymättömän sähinkäisen naista kohti.
Nainen katsoi kaikkoavaa vierasta miestä. Hän tunsi jostain kumman syystä tarvetta lähteä miehen perään. Aivan kuin hänen pitäisi sanoa tälle jotain todella tärkeää. Nainen puisteli päätään kummastuneena tästä omituisesta mielijohteesta ja palasi polulle. Tullessaan marketin liukuovien eteen hän äkkiä seisahtui. Hän tuijotti sisään tuulikaappiin. Vieraan miehen partaiset kasvot nousivat. hänen silmiensä eteen. Hän otti käden pois taskustaan ja koetteli sormella otsansa keskellä tuntuvaa kihelmöivää kohtaa. Äkkiä, kuin jokin olisi tönäissyt häntä, hän kääntyi ja lähti nopein askelin kotia kohti. Marketin ikkunaan teipattu sininen mainosjuliste viipyi hänen verkkokalvoillaan. PARASTA PALVELUA - JOKA PÄIVÄ.
SPONS-3000
Tänään oli huono päivä. Nainen tiesi heti astuessaan kerroskuljettimeen, ettei hänen olemuksensa tyydyttäisi edes omia, sentään melko matalia, kriteerejä palvelunantajan ulkoisesta habituksesta. Nahka kerta kaikkiaan roikkui tiukan haalarin kauluksen päällä ja kämmenselässä risteilevät suonet olivat kuin ryppyisellä nahan palalla peiteltyjä johtonippuja. Onneksi oli vielä jäljellä kymmenen tuntia virtuaalihahmojen käyttöaikaa. Naisen jalat olivat kuljettimen astinpaikoilla 30, siis miltei takaseinustalla ja hänen edellään seisoivat kolmeen ensimmäiseen kerrosjakamoon poistuvat virkailijat. Tuokin etuvasemmalla seisova nainen oli takuulla tullut Toimistotoimintojen Ylläpitoviraston ja Palveluosaston Valmistuslinjalta vasta hetki sitten. Nainen katsoi paikoilla 12 seisovan naisen virheetöntä ihoa ja sileitä käsiä. Sitten hän tuhahti ja suuntasi katseensa kerrosjakamovaloihin, enää yksi jakamo ja sitten hän poistuisi. Nainen päätti olla vilkaisematta kertaakaan käsiinsä.
Sixtel istui parinsa Profonin kanssa odottamassa virkailijan saapumista. Sixtelin koko nimi oli 2490 Sixtel SPX. Hän ja 2500 Profon SPX olivat valmistuneet kolme päivää aiemmin Teknisten Tarkistustoimintojen Ylläpitoviraston Valmistuslinjalta ja he olivat tulleet asunnon vuoksi. Sixtel katseli ympärilleen pienessä huoneessa. Seinällä oli liikkuva kuvamainos, jossa Asumistoimintojen Selvitysviraston Soveltumiskartoitustoimiston monivärisen tunnuksen alle heijastui näkymiä erilaisista asuintiloista. Profon naputteli kämmenillään Goink-rytmiä reisiinsä. Sixtel näytti sormi huulillaan, että Profonin piti olla hiljaa. Virkailija astui huoneeseen. Hänen hopeanharmaan haalarinsa rinnassa oli ASS:n logo. Tummat, kiiltävät hiuksensa nainen oli kiinnittänyt tiukalle sykerölle ja hänen ihonsa näytti kuin hehkuvan sileänä ja kauniina.
”Hyvää päivää ja tervetuloa !” virkailija sanoi istuuduttuaan tuolille heitä vastapäätä. Sixtel ja Profon tervehtivät.
”Tarkistan tiedot.” Virkailija painoi hoikilla sormillaan rannekkeensa ruutua ja ASS:n mainos katosi. Tilalle tulivat Sixtelin ja Profonin rekisteritiedot:
Valmistus: TTYV
Mallit: n2490 SPX ja m2500 SPX
Käyttöaika: 3 vuotta
Taso: SPONS, alemmat
Alue: Itäinen
Virkailija näppäili jälleen rannelaitettaan ja seinälle ilmestyi SPONS-3000 valikko. Nainen katsoi Sixteliin ja Profoniin ja kysyi:
”Oletteko tutustuneet SPONS-tasoihin ja mikäli olette, oletteko mahdollisesti jo valinneet teille sopivimman ?” Sixtel vilkaisi Profoniin, joka ei kuitenkaan halunnut puhua, vaan nyökkäsi Sixtelille, että tämä saisi vastata.
”Saimme esitekuvauksen ja olemme valinneet mielestämme parhaan vaihtoehdon, mutta tahtoisimme silti esittelykierroksen tähän valitsemaamme SPONS-3000 tasoon 3 .” Virkailija kääntyi, niin että näki seinällä olevan valikon.
”Olkaa hyvät ja pukekaa yhteyspäähineet.” He kaikki ottivat tuoliensa takana olevista telineistä kevyet kypärät ja asettivat ne siten, että virtuaaliristikko tuli silmien eteen. He kiinnittivät tietoanturit korvien takaisiin sisäänmenolinjoihin ja säätivät lopuksi kiristyksen sopivaksi.
Virkailija seisoi heidän edessään Itäisen Huhtikuun SPONS-3000 asuntorakennuksen sisääntuloaulassa. He seurasivat tätä pikakuljettimeen, jolla pääsi eri tasojen kerrosjakamoihin. Päästyään kolmosen jakamoon nainen näytti ranneketta lukijalle ja minuutin kuluttua he saapuivat maanalaiskerrokseen 35. He astuivat kerroskuljettimesta käytävähihnalle, virkailija näytti kaulallaan olevaa koodiavainta hihnan lukusilmälle ja kohta edessäpäin, hihnan sivussa, näkyi vihreänä hohtava valotaulu, jossa heitä kehoitettiin poistumaan hihnalta merkin kohdalla. Hetken kuluttua kaikki kolme astuivat kuljettimesta pieneen syvennykseen. Virkailija näytti koodiavainta seinässä olevalle lukusilmälle. Seinään avautui aukko ja he astuivat sisään SPONS-3000 sarjan 3-tason asuntoon.
Asunnon kuusikulmaisessa huoneessa oli neljä sinisellä ja vihreällä heijastettua seinää. Yhdellä seinällä olivat toimitusputkien luukut. Kahdeksan perusmalliin kuuluvaa tuleville hyödykkeille ja kaksi erityissopimustoimituksille tarkoitettua luukkua. Sen lisäksi olivat tietysti kuusi tyhjien pakkausten lähettämiseen suunniteltua sekä kaksi puhdistuslinjan luukkua. Yhdellä seinällä olivat peruskalusteiden säilytystilat. Sixtel kävi tutkimassa tämän seinän ensimmäisenä.
”Täällä on Kaksi Unta viereissänky !” hän huudahti Profonille, joka oli keskittynyt tulevien lähetysten luukkuihin.
”Ja tänne saa Historian Maailman !” Profon puolestaan hihkaisi innostuneena. He olivat tutustuneet Historian Maailman aikamatkoihin Teknisten perehtymisjakson aikana. Virkailija napsautti kalusteseinästä esiin kolme istuinta.
”Ehkäpä tarkastelemme asumisen ehtoja, siis mikäli tämä kolmonen tuntuu teistä sopivalta tasolta.” Sixtel ja Profon nyökkäilivät ja asettuivat istuimille. Virkailija heijasti rannekkeestaan seinälle asumisehdot.
”Tässä tasossahan asumisen kustannus on kolme tuntia työtä teknisellä osastolla viitenä päivänä viikossa kultakin asujalta. Lisäksi tulee kunkin asukkaan yhtenä päivänä kuun aikana toimia SPONS-valvojana. Tämä työ käsittää lähinnä asumisolojen tarkkailua ja toimitusputkien vikapäivystystä tämän rakennuksen valvomossa .”
”Kuulostaa kohtuulliselta.” Profon sanoi ja jatkoi ”Anteeksi, mutta on mahdollista saada jotain juomista.” Heti hänen sanojensa jälkeen yhteen vihreään seinään rävähti juomamainos. Herkullisen keltainen Ningo-juoma virtasi seinän kokoisissa kuvissa ja mainostajan ääni kehotti käyttämään tilaukseen perusputkea 4.
”SPONS-3000:lla on 5 minuutin krediitti esittelyä kohti, joten ole hyvä, sillä voit tilata kaksi juomaa.” Virkailija näpäytti rannekkeestaan tilauskrediitin tunnusnumeron. Ningo-juomamainoksen viereiselle seinälle ilmestyi Turonga-keksiä mutusteleva suu. Ääni kertoi Turongan saavan hymyn kaikille huulille. Profon kysyi Sixteliltä halusiko tämä Ningon. Sixtel nyökkäsi ja Profon meni tilausseinälle, avasi tilausnäytön ja tilasi kaksi Ningoa. Hetkessä Ningo-sylinterit liukuivat luukkuun numero 4.
”Eiköhän tämä ole meille aivan sopiva.” Profon sanoi Sixtelille ojentaessaan tälle juoman.
”Kyllä. Kyllä tämä on aivan sopiva ja maksu tuntuu sopivalta.” Hän kääntyi virkailijaan päin.
”Onko niin, anteeksi että kysyn, että tarviketilaukset voi myös maksaa valvontavuoroilla ?”
”SPONS-3000 todella on tehnyt sopimuksen perusluukkujen toimittajien kanssa ja te voitte halutessanne maksaa valvontavuoroilla. Monet ovatkin liikkumisen säästämiseksi käyttäneet tätä maksumuotoa, mutta toki perinteinen työskentely Toimitusosastolla, teidän tapauksessanne teknisissä tehtävissä, myös käy.”
Riisuttuaan kypärät ASS:n toimistohuoneessa, he solmivat asumissopimuksen ja virkailija etsi Keskustiedoista heille vapaan asunnon. Se sijaitsi Itäisen Huhtikuun SPONS-3000 rakennuksen maanalaiskerroksessa 87. Sixtel ja Profon saivat asumisen koodirannekkeet ja he lähtivät uuteen asuntoonsa iloisin mielin. Profon kuiskasi Sixtelille, kun he olivat päässeet kerroskuljettimeen.
”Eikö virkailija aivan lopussa näyttänytkin välillä Raatoselta ?” Sixtel tyrskähti kättään vasten ja nyökkäsi.
”Sinun juomatilauksesi ei kai kuulunut suunnitelmiin ja hahmoaika pääsi loppumaan kesken. Olikohan se jo viimeinen hahmoaika, mitä luulet. Joutuikohan virkailija heti meidän lähtömme jälkeen Raatosten Keräilyvarastoon ?”
He eivät kauempaa jaksaneet pohtia asiaa, sillä heidän kuuden kuun aikansa oli vasta alkanut.
Kallokian salaisuus
Sade valui hämärän läpi ja löysi suojaisimmatkin kolot Danagin varustuksesta. Läpikastuneena ja kylmissään se jatkoi taivaltaan suuren metsän läpi johtavaa polkua. Tämä matka oli ainoa, jonka Danag koskaan oli tehnyt. Siltä siitä tuntui, muilla matkoilla ei koskaan olisi merkitystä, vain tämä matka merkitsi. Outo jäykkyys rintaa painaen se oli hyvästellyt kotikolonsa tutun ja turvallisen lämmön. Nyt ei ollut muuta suuntaa, kuin eteenpäin. Danag ravisteli turkkiaan jatkaen samalla liikettään eteenpäin. Säälimättömästi iskeytyvät pisarat iskivät sen silmiin, sumentaen tumman maiseman välillä näkymättömiin. Danag joutui räpyttelemään nähdäkseen mihin astui ja pysyäkseen polulla. Välillä se henkäisi epätoivoisena matkan tuntuessa liian vaikealta. Karvaiset kyljet vetäytyivät hetkeksi lommoille, kun se päästi ilman purkautumaan ja samalla sen kurkusta karkasi pieni, valittava inahdus. Mutta Zenga oli vaarassa, Danagin oli pakko jatkaa eteenpäin, Zengan henki riippui siitä.
Muutamaa tuntia aiemmin Danag oli uneksinut kolonsa hiljaisessa kehdossa. Ulkoa vaimeasti kantautunut sateen ropina oli vaivuttanut sen suloiseen uneen. Se oli leijaillut haaveiden niityllä perhosia katsellen. Yhtäkkiä kolon suulta oli kuulunut kovaa ääntä. Danag oli säpsähtänyt heti jaloilleen ja kaikki aistit valppaina se katsoi pimeän läpi, kuono hiljaisesti haistellen sisääntulotunnelin ilmaa. Sitten se tunnisti Pomin äänen ja kaivautui kolon suulle. Pom oli lentänyt Kallokiasta ja läähättäen kertonut Danagille Zengan joutuneen vaaraan Ahilibin juhlissa. Ahilib hallitsi Kallokiaa yksin vanhempiensa kadottua matkallaan naapurimaakuntaan puoli vuotta aiemmin. Zenga sai kutsun juhliin Ahilibin nähdessä sen viikko sitten Kallokian markkinoilla, Zenga oli myymässä pihkaa isänsä kanssa. Varhain tänä aamuna Zenga oli isänsä saattamana lähtenyt Kallokiaan. Ja nyt Pom oli tullut kertomaan Danagille vaarasta, joka uhkasi Zengaa.
Danag saapui Kallokiaan ja suunnisti juhlatalolle. Talo sijaitsi suuren aukean laidalla, kirkkaasti valaistuna se erottui pitkän matkan päähän muuten hämärässä kylpevässä Kallokiassa. Nähdessään portailla seisovat vartijat, Danag päätti olla yrittämättä sisään pääoven kautta ja liikkuen valojen tavoittamattomissa se suunnisti palvelijoiden sisäänkäynnin luo. Ovi oli lukittuna ja Danag alkoi katsella talon lähellä kasvavia lenkorapensaita, jos jokin oksista olisi riittävän lähellä. Yhtäkkiä ovi aukesi ja valkoisiin pukeutunut kvantteri astui ulos kantaen jäterasioita ottimissaan. Kvanttereilla oli alemman luokan sensorit, joten Danag näki tilaisuutensa tulleen, kun kvantteri käänsi selkänsä ja alkoi syöttää rasioita jäteseinään. Danag livahti sisään.
Äänettömästi Danag liikkui keittiön seinustoja pitkin juhlatilaan johtavalle ovelle. Kvantterit liukuivat ovesta sisään ja ulos ja Danagin oli vain katsottava sopivan kuormitettu kvantteri, joka oli menossa saliin. Sellainen tulikin pian ja Danag luikahti salin puolelle ja piiloutui seinän vierustalla olevan valopaaden taakse. Siristeltyään hetken salin kirkkaassa valossa, alkoivat salin näkymät kaikessa järkyttävyydessään hahmottua Danagin tajuntaan. Keskelle salia oli muodostettu viiden häkin rivi. Zenga kyyhötti Danagista katsoen toisessa häkissä. Ahilib ja kolme pitkäkärsäistä ruudokkia pelasivat juhlasalin korokkeella olevalla kämmenpöydällä totuutta ja tehtävää. Kvantterit pitivät huolta, että mallubajuoma ei loppunut pelaajien käsien ulottuvilta. Ruudokkien kovaäänisestä murahtelusta sinertävää mallubaa oli nautittu jo runsain mitoin. Danagilta oli päästä voihkaisu, kun hän huomasi pelaajien edessä olevien kahden ensimmäisen häkin alle leviävät punaiset lammikot. Zengan isän liikkumaton hahmo oli mytyssä ensimmäisessä häkissä. Samassa eräs ruudokeista puhkesi innostuneeseen molotukseen, hän oli selvästikin voittanut ja määräsi tahtomalleen häviäjälle totuuden tai tehtävän. Danag ei ymmärtänyt mitä voittaja sanoi, mutta näki kuinka toinen hävinneistä ruudokeista nousi horjuen ja hörppäsi mellubapullostaan. Sitten se meni kolmannen häkin luo ja pisti rumat kasvonsa kiinni häkkiin katsellen sisällä peloissaan tärisevää metsäläistä. Danag näki, että se oli pieni, hopeaturkkinen olento. Ruudokki lipoi matomaisella kielellään ilmaa ja astahti sitten puoli askelta taaksepäin. Se nosti kuvottavat kätensä eteensä ja ryppyisen nahan sisältä ilmestyivät pitkät ja käyrät kynnet. Danag halusi huutaa ja juosta apuun, mutta se tajusi, että näin tekemällä se pääsisi vain omasta hengestään eikä kukaan pelastuisi.
Ahilibin vanhempien aikaan metsäläiset olivat aina tervetulleita juhliin. Silloin vallitsi yhteistyön aika, metsäläisten uurastus Kallokian hyvinvoinnin puolesta ei jäänyt huomiotta. Mutta vanhempien kadottua ja Ahilibin suruajan päätyttyä ja hänen otettuaan Kallokian johtoonsa, eivät metsäläiset enää saaneet kutsuja juhliin. Heidän työnsä hedelmät Ahilib kyllä poimi. Ahilib oli saattanut monia muutoksia voimaan koskien metsäläisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Hän oli kehittänyt tuotekiintiöitä ja niiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat sanktiot. Kallokiaan oli äskettäin alettu rakentaa työlaitosta, johon rikkomuksia tehneet metsäläiset tultaisiin tuomitsemaan tuotteliaaseen työhön. Zengan saama kutsu Ahilibin juhliin olikin herättänyt kahdenlaisia ajatuksia. Toisten mielestä oli Zengan velvollisuus, jopa kunnia mennä paikalle. Toisten mielestä asiassa oli jotain pahasti pielessä, mutta yhtä kaikki, Zenga ei voinut kutsusta kieltäytyä. Danag ei osannut olla huolissaan, koska Zenag lähti isänsä kanssa. Ruudokkien ilmestymisestä Kallokiaan ei kenelläkään ollut aavistusta.
Danag mietti kuumeisesti, ruudokki nautiskeli vieläkin tulevasta hirveydestä. Silloin Danag huomasi valopaaden taakse piilotetun säätöpaneelin. Danag muisti, että ruudokeilla, kaikista hirveistä voimistaan huolimatta, oli yksi suuri heikkous. Danag tutki kiihtyneenä säätöpaneelia ja laittoi sitten kostean tassunsa liukusäätimien päälle ja hivutti ne kaikki yhdellä nopealla liikkeellä ala-asentoon. Valot sammuivat. Danag lähti heti liikkeelle ja vapautti kaikki kolme metsäläistä. Iskuun valmistautunut ruudokki ja hänen kaksi kaveriaan murahtelivat umpisokeina pimeässä. Kuului kolinaa ja nesteen lorinaa. Kvantteri oli ilmestynyt säätöpaneelin luo ja valot leimahtivat saliin. Viimeinen, minkä Danag, Zenga ja kaksi muuta metsäläistä näkivät, oli kauhistuneen Ahilibin katse, kun metsäläisen tappoon valmistautuneen ruudokin kynnet olivat iskeytyneinä hänen kaulaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti