Kello ei pysähdy
sormeni raivoisina näppäimillä
lentävät kipinät ajatusteni maasta
salamoiden välähtäessä muutan suuntaa
en jää tähän
jatkan matkaa
tuolla on uusi polku sinne tahdon
on niin monta tietä valita
loikkaan kyltiltä kyltille
hylkään oppaat ja syöksyn
kohti uusia seikkailuja
keskellä loputonta energiavirtaa
uin edestakaisin liikkein
kello ei koskaan kai pysähdy
Auroran kurssilla
sade puhaltaa tiiviiksi kasvaneita
menneen ajan risukoita
läpinäkyviksi
tuuli kastelee noen mustia
vanhoja muistoja
haaleiksi
aurinko sädehtii jalkojeni alla
kohti
maan pintaa
elämää
Valproate Avenue
suitset mieleni laidoissa kalahdellen
astun tasatahtia Valproate Avenuella
katsellen kuvajaistani suurista näyteikkunoista
peilikuvani takana houkuttelevat mainokset
valot välkkyen, värien seireenikutsut
käännän katseeni harmaaseen katuun
mutta jo seuraavan ikkunan kohdalla
voi askeleeni seisahtua
ja syöksähdän sateenkaaren säihkyville siiville
siipeni pitkin kylkiä kädet kahmien kaikkeuden karamelleja
Aika liikkuu
aika liikkuu nopeasti
sykäyksittäin
törmäillen elämän
seinämiin
kolhaisten alakuloista kulkijaa
joka
jää
paikoilleen
säikähdys
silmissä
sammuen
aika karkaa paikalta
kulkija painaa päänsä
Hiljaisuus riehuu
käden pistän suuni eteen
nuo sanat eivät karkaa
mustat karvaiset löyhkää tippuvat
kyllä sinä ne ansaitset
kaikki ne
sormieni välistä pursuaa vihreän kiiltävää rumaa
mutta minä en niitä sano
hiljaisuus riehuu
Kevään laulu
Talvi
minuutista minuuttiin
hän tuijotti hämärään
silmänsä avoinna.
Tuossa nyt seisoo
nojaa kylmään seinään
kulman takana jättiläisten tömisevä marssi
välkehtivät tanssijat sulaneen lumen lätäköissä
kirkkaiden värien miekat syöksyvät ilman halki.
Sulkeeko hän silmänsä
piiloutuuko turvalliseen tyrmäänsä
ojentaa kätensä sokeuden, luotetun ystävänsä, käteen.
Vai kurkistaako, ottaa haparoivan askeleen
antaa valkoisten valojen koputtaa oveensa
ja kutsua hänet matkalle kevään lauluun.
Kovaa virtaa
no kun mä ensin olin tyytyväinen siis niin kauheen pitkän aikaa et mä jo itekin uskoin ettei täs sen kummallisempaa tuu eteen ja kaikki ketä mä tapasin sano ihan samaa et ihmisen kohtalo on niinku kirjotettu sillai et nuorena hypitään jollain barrikadeilla ja sit vanhemmiten rauhotutaan no yhtäkkiä mä vaan huomasin et perhe työ ja terveys alko oksettaa siis niinku ainoona sisältönä ja ennenku mä ehdin laskee kymmeneen mä huomasin olevani keskellä koskee aika pikku kanootilla mä sit aloin
suunnistaa ens mä yritin väistää kaikki pahimmat tyrskyt mut sit mä huomasin et siitä seuras vaan kauheeta keinumista ja pari kertaa melkeen sukelsin ja vauhti loppu ku seinään no mä sisuunnuin ja ohjasin sit suoraan pahimpiin paikkoihin ja arvaa et olin yllättyny ku mä olinkin jo läpi vähän kosteena ehkä mut ei se haitannu se oli jotenki niin nastaa et mä jatkoin samaa linjaa tyrskyyn vain ja läpi ! okei et enhän mä enää nuorene mut souvat nyt mun elämä kuiteski on kovaa virtaa enkä mä vaihtais sitä mihinkään tupperwarekutsuihin tai kuviotanssiin ei mut pakko taas mennä
Kummitusbussi
Toimistotalojen kanjonissa
murisevan kyydissä liikumme
harmaan asvaltin yllä nytkähtelemme
kännykät syvällä kasseissa vierellämme
niskat kipeinä pois päin katsomme
suut suorina penkkien nojista puristamme
kohta vapisevin jaloin ovista kömmimme ulos vapauteen.
Liian hitaasti
Bussi kulkee
liian hitaasti
valoista valoihin
pysäkiltä pysäkille
huitovat juostessaan
maksavat kolikoilla
minä painan kaasua takapenkillä
istuimelta lattialle valun hitaasti
enkä ole menossa minnekään.
Reikiä
huohottavan haurain siivin
rämmin
alas
elämäni valoa kohti.
tällä kertaa osun
keskelle
sukellan poutapilven alle missä julma hehku ei minua saavuta
ei tule kantapäihini savuavia
reikiä.
Tanssi raatojen päällä
876 aikuiseksi kasvanutta häijyn nälkäistä hämähäkkiä
ahtaaksi käyneen kuuman pääni sisällä
kammottavaa rapinaa
pyrkivät ulos
vaatimushuutojen kauhistuttava kakofonia
nouse ylös
ota kynäsi ja kirjoita
tuhannet myrkyllisen ruskeat jalat toisiinsa sotkeutuneina
tanssivat alimmaisiksi jääneet raadoiksi
ajatusten kasvualustaksi
Jumalten piilopaikka
tämän hetken
ja huomisen
kuljen jäljissä jumalten
polku mutkainen alle kuusien
yli rotkojen
läpi suonsilmäin mustien
jalat verta vuotaen
sydän voimaa sykkien
yöt lentoon syöksyen
päivät varjoa etsien
kunnes saavun luokse henkien
piilopaikkaan jumalten
Hevosenleikkiä
Väräjävä sielu
sängyn alla
sukkahousumytyssä.
Häädettynä rakkauden leikistä,
huudon kuurouttama ulkopuolinen.
Rakkauden lait
Pykälät yhdestä kymmeneen
kirjoitan kanssasi
nihkeään lakanaan
sekuntiviisarin kärjellä.
Pikaruokaa
öisin lihatiskijonossa nälkäinen joukko
levottomat jalat raapivat lattiaa kiivaina
röntgensilmät vaihtoehtoja tutkien
matkaa mittaavat toisiaan mittaavat
tilataan erikoiset kaikilla mausteilla
hankala sisus riisutaan eteiseen
kuoren kanssa jatketaan syvemmälle
tutkitaan
limakalvojen
piilotetut
pinnat
Auroraruno
Auroran psykiatrisen päivystyksen odotusaulassa.
Eden valkealla muovisella jalustalla.
Tukaanit istuvat oksilla.
Hevonen hymyilee pöydällä.
Kukkaruukun alla olevassa pöydässä on länkisääriset puiset jalat.
Lattia on toiselta puolelta harmaa, toiselta ruskea.
Satunnaiset neliöt karkaavat käytävälle päin.
Asiakaspalautelaatikon alla on suuri roskis
musta pussi ahne suu aukinaisena odottaa valkoisia muovimukeja.
Alahyllyllä kuluneet lelut seisahtuneina pajukorissa hiljaa odottavat.
TV:n mustasta kuvaruudusta heijastuvat mykkinä istuvat hahmot.
Tupakkahuoneen ikkunasta katselen
korkean talon parvekkeella
kukkia kasteleva nainen.
Haastatteluhuoneissa ihmisen elämä puretaan
kuulakärkikynällä valmiiksi painetulle lomakkeelle.
Korkeaa pensasta tukemassa sinipiian sininen varsi.
Vihreälle sohvalle unohtunut
vuoroaan odotelleen miehen vesimuki.
Poika kävelee levottomana käytävällä.
kuin kumilangan varassa hän aina palautuu
sisäänkäynnin luo.
Hänet käsketään taas aulaan istumaan.
hän kävelee aulan ohi,
vilkaisee ja jatkaa matkaansa,
kunnes lanka taas vetäisee hänet
takaisin.
Muut ovat niin masentuneen näköisiä,
että minun täytyy mennä tupakalle,
kun puheeni pyrkii tulemaan
liian iloisena hallitsemattomasti pulputen.
Yritän katsoa telkkaria, jonka joku kävi avaamassa,
mutta en pysty olemaan aloillani,
silmät kiertävät ympäri aulaa
kaikkialla on epäharmoniaa.
Varovasti hiippailen
järjestän lehdet siisteihin pinoihin,
päällimmäisiksi Aku Ankat.
Suoristan esitepinot
haen tyhjenneet mukit roskiin,
käännän kukkasen parempaan asentoon.
Minun vuoroni,
nousen
ja seuraan valkotakkista lääkäriä.
Ajatusten armeija
yössä liikkumattomina marssivat
ajatukset peltejä kolistellen
mutruiset suut avoimina
kaiken hapen haukaten
Kiihko
sormesi ihon
viiltävä pehmeys
takana kokonainen sinä
minä vain taivun ja taitun
pehmeäksi kovetun
Viiden minuutin mies
Miten suurenmoista onkaan
kun nainen katselee alastonta vartaloasi rakastelun jälkeen.
Hän sytyttää savukkeen sulkee silmänsä
ja sanoo hunajaäänellään kuinka ihana olitkaan.
Ja sinä jumaloit hänen ylimaallista kauneuttaan
et huomaa
leikkausarpia
roikkuvaa nahkaa.
Kuinka ehtisitkään huomata.
Kun olet vain
viiden
minuutin
mies.
Yksi niistä, jotka asuvat naisen pään sisällä.
Aamun siivet
kutsun luokseni aamun hengen
valoa hengittävän voiman
hellivän kuiskauksen poskilleni
uskollisena se rientää
hymyten minua vastaan
istun varpaani lämpimässä
uponneina kostean vihreään mattoon
annan nousevan auringon läpäistä
väsyneet luomeni punaisella hehkulla
annan lempeän lämmön viedä
hartioitani raskauttaneet elämäni vuodet
keveänä nousen aamun siiville
pyrähtelen onnellisiin hetkiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti