Rakastan elämää
henget olivat tulleet
ympärilläni lauloivat
ikuisen unen laulua
suuresta televisiosta näin
elämäni kurjan filmin
kuulin minua nauravat äänet
kyyneleittä itkin
paikoilleni halvaantuneena
tämä oli viimeinen virheeni
mutta aloin taistella
väkisin pidin silmiäni avoimina
nostelin käsiä ja jalkoja
suljin mielestäni kaiken muun
en kuunnellut matalaa kutsua
suojaava hämähäkkiriipus kaulalla
hämähäkkikassissa oman kodin avain
seison ulkona haukkomassa henkeä
kuivien huulien kirvellessä tulessa
kuin olisin monta tuntia ollut kala maalla
minä hengitän elämää
rakastan elämää
kissan pehmeää turkkia
aamukahvin tuoksua
ruisleivän makua
tyynyyn painan pääni
joka ilta kiitän
kiitän elämästä
Silmät
jossain jonkun kasvoissa on silmät
haluan katsoa niihin silmiin
hukkua
takertua
jossain jonkun kasvoissa on silmät
haluan ripustautua niiden lämpöön
käpertyä kuin kissanpentu takan eteen
eikä sisällä enää ole jäätyneitä kukkia
Koti korkealla mäellä
täällä ylhäällä olen
tornissani turvassa
en vain huomaa että olen
jaloistani kiinni kasvanut
eteisen kynnykselle
harmaa unohdus reisiäni hiipien
kieleni kantoja kohti haroen
sanat kohta vieden
Olen taistelutanner
kaksi taistelee minussa
loppumatonta sotaansa
tekevät voiton suunnitelmia
etsivät toistensa heikkoja kohtia
iskevät juuri oikeassa kohdassa
kummallakin hyvin varustellut joukot
viimeisimmät aseet käytössään
ohjukset jyrähtelevät kohteissa
sotajoukot valuvat kuiviin
karmeita rokkojaan raapien
minä olen taistelutanner
heikkous voittaa vahvuuden
tänään
huomenna
vahvuus kokoaa jälleen joukkojaan
tänään
huomenna
Arpa on heitetty
vatsan pohjassa nipistää suloisesti
avaan silmät suuni hymyssä laulattaa
yöllä matalalla äänellä tunteista kaipuusta löytämisestä
sä olet enkeli se sanoi
mä soitan heti huomenna se sanoi sä oot mulle tärkeä
jotenkin mä olen aina tiennyt että mä tapaan sut se sanoi
omin sormin laitoin numeroni sen kännykkään
katson vielä kerran puhelimen ruutua
aurinko laskee
riisun yöpaidan
piirrän mustalla silmät
älä koskaan katoa multa se sanoi
katuvalot uppoavat mustaan asvalttiin
baarin neonkyltti välkkyy
arpa on heitetty
Betonihyttynen
Inisen rakkaitteni ympärillä
hyväksykää
hyväksykää
hyväksykää.
Värjyn esimiehen kaljulla otsalla
tunnustusta
tunnustusta
tunnustusta.
Yöt lennän pullein mahoin
betonihyttysen
talon kokoisilla siivillä räpytellen.
Etsijäpeto
revin elämän kääreitä palavin silmin
paiskon suikaleita puren hampaillani poikki siteet
tyhjää
kosketan pehmeää
revin esteitä etsin mikä on siellä sisällä mitä tunsin
mikä se on mikä se on haluan löytää
sanoja
kuulen viisautta
pysähdyn
ympärilläni päällimmäisten kerrosten kaaos
katkenneiden lankojen satapäinen kerä
varovin käsin poimin jokaisen
aloitan löytämisen
Hymyilevä susi
Hän kävelee ojennettuja käsiä kohti horjuvin uusin askelin
vastassa hymyilevät kasvot
lämpimän sylin vaatteissa.
Turvallinen tuoksu keskellä yötä valot syttyvät itku paranee
lähellä hymyilevät kasvot
huolen vaatteissa.
Hän herää nuoruuden aamuna vapauden linnut olkapäillään
tyhjä kirja täynnä kauniita suunnitelmia.
Sitten susi hymyilee,
peto valmiina iskemään hampaansa hänen sydämensä ympärille.
Kukaan ei tule keskellä yötä
lohdutuksen vaatteissa.
Susi hymyilee.
Hän
putoaa turhien mereen täyttää kaikki lomakkeet antaa kaikki selvitykset
itkee salaa syö lääkkeensä.
Susi hymyilee
sen hampaat odottavat.
Hän
hymyilee
takaisin
ja seisoo keskellä pimeää silmät auki.
Kaikki tahtoo
kaikki tahtoo
paratiisiin omenapuun alle
kaikki tahtoo
naulata sydämensä pilven reunaan liitämään
kaikki tahtoo
hunajaan riemuiten hukkua hulluksi tulla
kaikki tahtoo
jos uskaltaa
kaikki on
jos uskaltaa
kaikki tahtoo uskaltaa
Kaksi kaupunkia
pienessä punaisessa autossa
hiuksissa tuulenpesät
jalka raskaasti kaasulla
reunaviivojen takana nimetön harmaa
edessä valojen kiiltäväkyntiset sormet kutsuen
planeettojen törmäyspaikka matalat bassot jylisten
kimaltelevat harakat neonkylteissä keikkuen
mutta tie laskee toiseen kaupunkiin
lika peittää konepellin samentaa ajovalot
musta usva tekee jykevää muuria silmien eteen
renkaat tarttuvat niljaiseen seittiin
tyhjyys pyyhkii pienen punaisen kylkiä pois
jäykiksi muuttuneet kädet irtoavat katoavasta ratista
edessä planeettojen törmäyspaikka harakat neonkylteissä keikkuen
Kaunis ja uskollinen
Siinä vierelläni
sinä kaunis ja uskollinen.
Tulit ovestani ja otit minut elämääsi.
Herään puheesi suloiseen sointuun
pieneen kutsuvaan puraisuun
ihanan kosteiden huultesi hipaisuun .
Yhdessä aloitamme jokaisen päivän
joka yö kuuntelemme toistemme hengitystä.
Sinun ihanat silmäsi odottavat katsettani
uppoan niiden viisauteen.
Tahdon elää kanssasi aina ja aina
läpi ukkosen jylisevän pimeän
läpi sokeaksi tekevän paisteen.
Siinä vierelläni sinä kaunein kaikista.
Kissani.
Kaupunkienkeli
Kaupunkienkeli
palelevat kädet hupparin taskuissa.
Matkalla työhön kaupan kassalle.
Kaupunkienkeli
mustiksi maalattujen silmien piilossa eilisen kyynel.
Repussa hentoa selkää vasten odotuksen paino.
Kaupunkienkeli
pelottavat kengät pienissä jaloissa.
Haavaisten nyrkkien sisällä huomisen lintu.
Kipeää
paha mielesi kastelee paitani
silitän uupunutta päätäsi
itke
itke
en halua sinun näkevän heikkouttani
olen kallion kova
olen vuoren korkuinen syli
olen pieni tyttö
kotoa karannut taapertamassa kinosten peittämällä tiellä
kun nostat pääsi
käteni ovat suuren tammen oksat suojaamassa sinua
Kuningatar Jää
Tunnut niin kylmältä, hän mutisi kädet rinnoillani.
Jäätyneiltä huuliltani
sanat putosivat kirjain kerrallaan kuin teräs
– enkö siis osaa tuntea ?
Annoit lämmön kuolla ja syntyi Kuningatar Jää.
No tässä olen.
Sammutit tulen jäällä eikä löydy sellaista kuumuutta
joka saisi jään jälleen palamaan.
Kuun huuto
yö oli äkkiä
liian nopeasti taas
tunnustelevin varpain otan askeleen
varjot kuiskaavat
hei siellä
sinä siellä
tunnen ne kaikki muistan
pelon hetkistä epäilyjen jatkumosta
katson pimeää kasvoihin
silloin kuu huutaa
sydämeeni valon juova hiljaa
astuu sisään kirkkaana täynnä tarinoita
vielä kertomattomia sydänääniä
käännyn unettomasta helvetistä
kuun huuto olkapäälläni
sanoja
sanoja
tietokoneen ruudulla
niin tummina niin surullisina
täynnä hohdetta pienet kirjaimet
Käärmeiden pesä
Rikki mennyt kiipeää elämän vuorelle
vapisevin sormin hän löytää kipukohdat
ponnistaa jokaisesta ylöspäin
huipulla
vapautuksen sade pesee hänet
pois rangaistuksen
pois kyynelten suolan
pois painavan taakan
ymmärryksen lämmin tuuli kuivaa hänet
lämmin
horjahtamaton
voimakas
kunnes on aika palata.
Uudesta hengästyneenä hän saapuu tutun tien luo
entinen
kavahtaa taaksepäin, kun aurinko paljastaa sihisevän käärmeiden pesän
hän näkee vanhan paikkansa kylmien kylkien vellovan liikkeen ytimessä.
Kapea
polku
johtaa
pesän
ohi
ja hän astuu sille varmoiksi muuttuvin jaloin
Laudalla
hengästyneenä
rosoisella laudalla odottaen
käpristyneet kuvat
kurahaalarissa puroja piirrän
jäistä lampea luistimilla lennän
kieli pakkaskaiteessa ynisen
hyräillen väriliitua paperilla kiidätän
kuuma tervapaperi selän alla vihreänä kesän hidas kello
kuka ne ilmaan lennättää
kuka kerää
Menninkäiset
yön tunnit etsimme onnea
punaisen auringonlaskun kylästä
sinisen kuun kaupungista
kiidämme joen pintaa katsellen sudenkorentojen unta
työnnämme kipeät kyntemme vuoren seinämään
katsomme huipulta tyhjiin ilmansuuntiin
ennen päivännousua ryömimme pimeisiin koloihin
huokaisemme tyhjyyteen
ei taaskaan onnea
yksinäisyyden suolainen puro kirveltää poskia
periksi antaneina levitämme kädet
kosketus
hiljaisuus syöksyy korviimme
hengittämättä
hitaasti käännymme katsomaan
me kaksi menninkäistä
kimaltavat katseet ihmetellen toisiamme tutkimme
mikä onkaan tuo näky ?
onni
Metsässä kulkee ratikka
Siinä puun alla
hän
seisoo.
Syksyn tuuli lennättää lehtiä hänen hiuksiinsa.
Pakkanen jäädyttää hänen selkänsä kiinni puun runkoon.
Muurahaiset tekevät polun hänen jalkansa ylitse.
Aurinko polttaa hänen ihoonsa rakkuloita.
Metsässä kulkee ratikka.
Hän ei halua myöhästyä.
Niin lähellä
kuuntelin jännittynyttä puhettasi
kiedoin puhelimen johtoa sormeni ympäri
niin lähellä olin sanoa
oudot tunteet pyyhkäisin pölynä hämmentyneeseen kämmeneen television päältä
niin lähellä olin sanoa
pelkään
pelkään ettei tästä taida olisiko parempi
illan hiljaisuudessa sydän järjelle huutaen vein nimesi muistojen takanurkkaan
niin lähellä olin uskaltaa
sitten
työnsit
sanan
yksinäisen
oven
rakoon
nyt olet niin lähellä
niin lähellä
Paluu ennen lähtöä
mennään
solmitaan kengät matkalla
pistetään napit kiinni vauhdissa
pyörähdetään kulman ympäri
kaivetaan osoite laukun pohjalta
hypätään ensimmäiseen junaan
rummutetaan sormillamme
ohikiitävän päivän lasista pintaa hengitetään sisään
tehdään yksi kaista aivoihin
liukastellaan laiturin yli ihmismassaa vastaan
hypitään autojen konepeltien ylitse
juostaan takaisin
sisukset täynnä kokematonta
kaikki voi jäädä
ehditään vielä
syöksytään takaisin
avataan silmät aamun kiltissä hämärässä
lähimmässä totuudessa odotetaan
Perhonen ruuhkabussissa
Ikkunasta ikkunaan
pyristelee
perhonen etsii kotia
valon voi aavistaa kuraisen lasin takana
lokakuun taivuttamat katseet
märissä kengissä märkien sukkien alla
kalpeat kylmettyneet jalat.
Olkapäältä olkapäälle
lentelee
perhonen etsii kotia
käsi nousee matalasta joukosta
varovasti perhonen laskeutuu
pehmeä värinä iholla
lämmin hengitys siivillä
aurinko syöksähtää kattoluukuista
tila täyttyy lintujen laulusta
harmaat tangot peittyvät mansikan kukkiin
penkkien nojille kypsyvät mustikat.
Pidä minut
heitä pois
kaikki turha roju
se vain sattuu kun osuu
pettyneen mielen panssarivaunut
itkuisten öiden tankkerit
kovien sanojen ohjukset
valheiden hävittäjälentäjät
pidä minut
Pikkunen
Nepparilla kiinni
siinä sielun takamuksessa
juuri siinä
rasvoittuneen sydämen
ja korvelle palaneen vatsalaukun vieressä.
Henki.
Pikkunen.
Pudotus
Tien keskellä on kellastuneiden ruohojen peittämä harjanne
syksyn lehdet ovat lentäneet askelten urissa
jyrkän auringon ensisäteet osuvat pölyisten kenkieni kärkiin.
Olen jo pitkällä.
Eilen vasta olin tuon tumman metsän keskellä etsin ulospääsyä.
Katsoin puiden latvoista suuntaa kuuntelin avoimen kaikua.
Nyt hyhmäinen hiekka rahisee tyhjyyden tahtiin.
Askel.
Askel.
Askel.
Tien keskellä on aavistus ruohojen peittämästä harjanteesta
keväiden sateet ovat hyväilleet askelten uria
hennon auringon ensisäteet osuvat hohtavien kenkieni kärkiin.
Olen jo pitkällä.
Sattuu ihanasti
gunnarit soi
kitara repii sinisen nuotin ja maalaa alakulon kauniiksi
jokainen
sana
ihanasti
kuin puheesi rauhoittava solina kyynisten korvieni sisään maalaa
höyhenellä
tulella
hunajalla
silmiesi alla turvallinen olo
yksin tarpomisesta väsyneinä uuvumme rauhoittavaa syleilyyn
upotaan
upotaan
kätemme liikkuvat
uteliaina
pelokkaina
rohkeina
sattuu ihanasti
Suru
lempeimmän vihreän keskellä
lokakuun sokea sade
irvistävä haava
joka askeleella
räjähtää ilkkuen
ihoni muistaa ihosi
sanat menevät piiloon kuolevien toiveiden alle
sinä palaat yksinäisyyteesi
turvapaikkaasi
minä jään seisomaan torille roskalavan viereen
kaikki lokit huutavat nimeäsi
Trasselisydän
valot välähtelevät
kuiskaten huudetut kehotukset kiireinen liikkuva virta tönäisten
hiljaisena
odottavaa
kovaäänisten kaiku
kahisevat juhlavaatteet puuteroidut parrat suihkaus kiiltävää
selästä
työnnetään
viiltävä kirkkaus
pimeydestä monivartaloinen lainehdinta puheen sorinaa hiljaisuus
eteen
käden puristus
nyökkäys ohikatsova hymy
kiitos mene nyt taputukset seuraava on tulossa
taakse tulee suuri harmaa
vasemmasta laidasta nimi näyttämön kokoinen
henkeä pidätellään
ovesta
ulos
lastauslaiturille
työnnetään
räsynukke
ilman kenkiä suu hymyyn ommeltuna trasselilla täytetty sydämen kohta kaivaten
vierestä
lähtevät
eilisen
lehdet
levittävät
siipensä
lentoon
Tuhat kertaa
Tuhat kertaa lähdin
tuhatta avainta takaisin tullessa sovitin lukkoon.
Eilen
ojaksi muuttunutta polkua konttasin
kadunkulmassa eksyin
kadonnutta itkin
en etsinyt
pohjan mudasta löysin avaimen.
Tänään
tulen kotiin tuhat kertaa tulen tänään kotiin
tulen kotiin
ja avain sopii tuhanteen lukkoon.
Turhuus
Komea on
kyllyydestä kiiltävät kyljet
tuuheaksi tupeeratut myyntihiukset
siiman ohut omatunto
painavat selityskirjat ulkoa osaa.
Vilkas on käänteissään
salamantehokas
moraalin ranka kuminauhaa.
Itkee kun kuuluu
nauraa kun pitää
nöyristelee kuono maassa
nostaa välittämättä nokkaansa.
Tuolla istuu edessäni
takanani kuiskailee
lisää
lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti