Olen tässä jostain kumman syystä muistellut lapsuuden aikaista imurointia. Kotiaskareet kuuluivat osana lapsen elämää ja imurointi oli eräs niistä. Siinä sitten meikä viipotti pallohuuverin kanssa ja äiti perässä sanomassa että kunnolla, kunnolla. Siinä imuroidessa ja uudelleen imuroidessa jostain nousi mieleeni vitsi huonosta imurista. Lapsi siinä imuroi huonolla imurilla ja äiti käskee nylkyttämään kunnolla, sanoen samalla, että ei se mikään pallohuuveri sentään ole.
Eilen tuli illalla niin kylmä, että oli pakko hakea virkatut tossukat jalkaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että satuimme Jamin kanssa samalle kävelylinjalle, tossut luistivat muovilattialla ja meikä veti kunnon lipat. Oikea pakara on yhtä mustelmaa ja leuassa on kaksi kunnon kissan kynnen raapaisua siitä, kun Jami pakeni paikalta. Tapahtuman jälkeen hain kesällä pesemäni matot ja laitoin lattioille. Turvallisuus on nyt taattu, onneksi ei käynyt kummallekaan pahemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti