Pimeästä valoon

Aloitan tänään uuden kategorian, bipolääri, olen vihdoin päättänyt, että koska sairaus kuuluu osana elämääni, kuuluu siitä kertominen myös päiväkirjaani.

On eletty pahoja aikoja täällä, mutta nyt ollaan valoa kohti menossa. Tänään herätessä tuntui, että sain taas elämän syrjästä kiinni. Päiväsuunnitelma on yksinkertainen, ruokaa kaupasta ja telkkarin katsomista. Tänään alkaa Heroes sitä paitsi, jeeh. Apteekissa täytyy piipahtaa myös. En ole viitsinyt tänne eilen kirjoittaa mitään, olisi tullut turhan itsessä rypemistä ja tuskaa. Tällaista tämä minun sairauteni on, asiat ovat loistavasti, kaikki on selvinnyt ja hyviä juttuja on sattunut. Mutta kun niitä tapahtuu liikaa, sekin saa minut horjumaan olemattomasta tasapainostani. Minun pitäisi, voidakseni olla kunnossa, elää erittäin tasaista, melkeinpä tylsää elämää. Voisin sitten itse kehitellä pieniä värityksiä, valokuvausta, kuvankäsittelyä ja runoja esimerkiksi. En voi muuta kuin hyväksyä sairauteni ja sen, että ulkopuolisia asioita tulee aina tapahtumaan, en voi niitä estää. Minun on siis myös hyväksyttävä näköjään se, että suistuilen tasapainosta. Ja ymmärrettävä se, että palaan takaisin ajan kuluessa. Kyse ei ole omasta tahdostani, vaan aivojani vaivaavasta todellisesta jutusta. Siksi tämä paha jakso oli ehkä parempi, kuin pitkään aikaan. Koko maailma ei mennyt alta pois, koska ajattelin koko ajan, että kohta herään parempaan päivään. Ja tänään se on.

Nyt on paljon asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Mutta yritän ottaa rauhallisesti ja palautua ensin kunnolla. Se rakkaan HP Photosmart-kameran hajoaminen otti muuten yllättävän koville, olin todella kiintynyt siihen, koska se avasi minulle uuden maailman. Täytyy nyt alkaa tutustua tähän uuteen kameraan, en edes vielä ole tutkinut ominaisuuksia. Kai se on surutyötä.

Jami voi hyvin, kännykkä on ollut soimassa ruoka-aikoina ja hiirtä on heitelty iltasella. Samoin myös on hän istunut iltasella sylissä iltapesulla, kuten aina. Tämä on erityisen tärkeää minulle, että pidän rakkaasta lemmikistäni huolta, vaikka itse en olisi kiinni maailmassa tai ajassa. Sitä varten on tosiaan kännykkäherätyskello, säilyy ruoka-ajat säännöllisinä edes kissalla. Itse en taas ole muistanut pariin päivään mitään oikeaa ruokaa syödä. Tänään asiaan tulee muutos.