Staircase 1

Helsinki, Aurora, Finland

Portaita ja rentoutta

Tänään oli rentoutuskurssi, oli ihana väriin sukellus. Minä sukelsin violettiin. Näin ihanat portaat Aurorassa, napsin niistä kuvia tuonne Galleryyn, käykäähän katsomassa. Yhdestä porraskuvasta ajattelin nyt alkaa vääntää kuvataidetta. *edit* tuli jo, sanos entinenki miäs.

Niin, ja eilinen ruoka näytti tältä. Hyi minua.

Vaikka se nyt olikin vain possun lapaa, mitälie selkää, leikin, että tuo oli Kivisten ja Sorasten maailmasta kotoisin oleva jättikyljys- tai pihvi. Puhh. Aina olen kuolannut Retun tilaamia jättikyljyksiä, aina. Ja possujuhliin aina myös nuorempana tahdoin, en enää kylläkään.

Vedä ja nauti

Etelä-Koreassa on syntynyt tällainen arkkitehtuurin taideteos, 400-neliöinen paskahuusitalo. Kokonaan valmis talo on marraskuussa. Ja kyllä siellä voi viettää vieraatkin aikaa, vuokra on vaivaiset 35 tuhatta euroa per yö. Vuokratulot menevät lyhentämättöminä kehitysmaiden käymäläolojen parantamiseen, 2,6 miljardia ihmistä elää ilman vessaa. Vaikea hahmottaa täällä pohjoisen maanpuoliskon loisto-oloissa.

Siitä taas onkin helppo loikata ajassa taaksepäin, omaan lapsuuteeni. Vielä 70-luvun alussa perheemme vierailu Hotelli Helpotuksessa.Puusee, jossa pitkään pyyhittiin vielä silkkipaperilla, toinen puoli sileä, toinen karhea. Ja koska vesi tuli yli kilsan päästä kantamalla, ei se hygienia väkisinkään ollut sitä narskuvaa tasoa, kuin nykyään on. Tuntuu, että ihmiset kuuraavat itseään suihkuissa 2-3 kertaa päivässä ja kaikki desinfioidaan jollain suihkeella vielä päälle. Mutta terveitä oltiin koko perhe silloin. Asia, jota inhosin puusessä, oli se kun talvisin joku perheenjäsen oli käynyt kakkimassa huipun, eikä kaatanut sitä jälkeensä. Kiva istua kiireissään siihen reiälle ja saada jäätynyt vuorenhuippu ihollensa. Vieläkin automaattisesti suljen hanan heti kun vain mahdollista eikä mielestäni kerran viikossa suihkussa käynti ole mikään omituinen juttu, toki joka päivä käytän hieman vettä tärkeiden bakteeripaikkojen pesuun. Olen tavallaan kahden aikakauden lapsi, olen elänyt normaalia entistä elämää ja elän nyt normaalia uutta elämää. Ai niin, kun muutin ekaan kerrostalokämppääni, tulivat vuokraemäntälepakkoni aika pian koputtamaan ovea. He joutuivat neuvomaan kädestä pitäen miten vessanpöntöstä pidetään yhteistaloudessa huolta. Arvatkaa olinko nolo?

Pallohuuveri ja lipat

Olen tässä jostain kumman syystä muistellut lapsuuden aikaista imurointia. Kotiaskareet kuuluivat osana lapsen elämää ja imurointi oli eräs niistä. Siinä sitten meikä viipotti pallohuuverin kanssa ja äiti perässä sanomassa että kunnolla, kunnolla. Siinä imuroidessa ja uudelleen imuroidessa jostain nousi mieleeni vitsi huonosta imurista. Lapsi siinä imuroi huonolla imurilla ja äiti käskee nylkyttämään kunnolla, sanoen samalla, että ei se mikään pallohuuveri sentään ole.

Eilen tuli illalla niin kylmä, että oli pakko hakea virkatut tossukat jalkaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että satuimme Jamin kanssa samalle kävelylinjalle, tossut luistivat muovilattialla ja meikä veti kunnon lipat. Oikea pakara on yhtä mustelmaa ja leuassa on kaksi kunnon kissan kynnen raapaisua siitä, kun Jami pakeni paikalta. Tapahtuman jälkeen hain kesällä pesemäni matot ja laitoin lattioille. Turvallisuus on nyt taattu, onneksi ei käynyt kummallekaan pahemmin.

Howdy

Herttasen kaunis syyspäivä ollut tänään. Minäpä taas raahasin rodeoon matskua, tällä kertaa sinne palautui sieltä löytämäni punainen matto. Siinä oli häntäötyköitä ja siirsin se jo aikaa sitten partsille. Siellä se sitten kastui ja paleli, kunnes säkitin sen kahteen jätesäkkiin ja tänään tosiaan kannoin takaisin roskiin. Toinen syy, joka oikeastaan oli tärkeämpi, oli se, ettei mattoa voinutkaan pestä vesipesussa mattokoneella. Se on näitä omituisia nykyajan haaskausmattoja, joita voi vain pesuloissa puhdistuttaa. Että bai-bai matto. Yritys oli hyvä, mutta suosin kestävää ja pestävää materiaalia.

Vaan tänään lauantai-ilta ja töllöttimen tuijotusta, mikä sen mukavampaa.

Golden trees

Sun goes down, a view from my living room window.
Aurinko laskee, näkymä olohuoneen ikkunastani.

Havaintoja

Keskiviikkona tuli sitten eka Heroes-jakso. Tuntui heti mielenkiintoiselta ja sarjan pääjuoni kiinnostaa kovasti. Tuo Masi Oka (näyttelijä, kuva yllä) oli jotenkin heti minuun vetoava persoona.

Hihkuin täällä yksinäni, kun huomasin siinä Japanin ravintolakohtauksessa ne kaksi punaiseen urheilupaitaan pukeututta huulisynkkapoikaa laulamassa Backstreet Boysia. Eivät kuitenkaan olleet aidot ja oikeat huulisynkkapojat, YouTubesta maailmankuuluisuuteen pongahtaneet Back Drom Boys eli Wei Wei ja Huang Yi Xin (kuva yllä). Tämä Guangzhoun Art Institutesta valmistunut duo teki ensin ihan kaverien iloksi videon pätkän. Vuosi sitten heidän huulisynkassa esittämänsä Bäkkäribiisi I want it that way (tuolla voit käydä katsomassa, on kertakaikkiaan katsomisen arvoinen, voi itkeä ja nauraa ihan yhtäaikaa) on tänään katsottu noin 4,4 miljoonaa kertaa.

Tule jo!

Summer is over

Helsinki, Ruoholahti, Finland
An ice cream booth waiting to be towed away.
Kesä on mennyt, jäätelökiska odottaa poishinausta.

Pallohiiren sukupuutto

Pari päivää sitten uuvahti hyvin palvellut tietsikahiireni. Kun aikoinaan ostin tämän uuden koneen, tuli siinä mukana optinen hiiri, langaton kuten näppiskin. En tykännyt siitä kovinkaan, siinä oli varsinkin Mahjongia pelatessa sellainen viive, että potutti. Sitten se, laistensa tapaan, lakkasi toimimasta. Ei auttanut mikään valmistajan resetointiohje. Kaappiin uusi ja esille vanha. Tämä nyt siis juuri uuvahtanut hiiri on ollut monessa mukana, laskin sen varovaisesti olevan 16 vuotta vanha ja koko ajan kovassa käytössä. Se tuli luokseni konttorilta poistettujen tavaroiden joukossa. Mutta koska siinä on siis tuo kumipallo sisällä, sen on aina saanut toimimaan hyvällä ja hellällä putsauksella ja kunnollisella hiirimatolla, josta ei lähde pölyä tai nukkaa.

No tänään suuntasin Ruoholahteen Verkkokauppaan ja totesin hyvin pian, että kumipallohiiret on päätetty saattaa sukupuuttoon. Selvähän se, ne uhkaavat pahasti miltei kertakäyttöisten optisten hiirien sukupolvea. Tämä sukupolvi on kloonattu halpatuontimaissa pikkuisin, nälkäisin sormin ja idea on, että tuottajan taskuun satelee suuret setelit kaikesta kämäsestä pelle-elektroniikasta. Kaatopaikat pullistelevat kohta käyttökelvottomia, langattomia, optisia hiiriä. On siinä kaatiksen rotat ihmeissään. Katsellessani näitä mitä kummallisimman näköisiä härveleitä, totesin niiden hintojen edustavan muotia, ei tekniikkaa. Perusoptinen hiiri oli siinä 18 euroa, superpelioptinen jotain yli 70 ekee. Kaupassa iski paniikki, mietin kaikkia kilikalikauppoja ja kierrätyspaikkoja, joista voisin käydä rohmuamassa lanka-pallo-hiiriä loppuelämäni käyttöön. Verkkokaupan neuvonta kuitenkin löysi yhden mallin vanhanaikaista hiirtä, ei edes maksanut kuin alle 13 euroa. Tässä se nyt on palvelualttiina ja nopeana kuin mikähäkkinen.

Mutta aion todella nuuhkia ilmaa kierrätyshiirien suuntaan lähitulevaisuudessa, minä haluan langallisen kumipallohiiren. Piste.

Pimeästä valoon

Aloitan tänään uuden kategorian, bipolääri, olen vihdoin päättänyt, että koska sairaus kuuluu osana elämääni, kuuluu siitä kertominen myös päiväkirjaani.

On eletty pahoja aikoja täällä, mutta nyt ollaan valoa kohti menossa. Tänään herätessä tuntui, että sain taas elämän syrjästä kiinni. Päiväsuunnitelma on yksinkertainen, ruokaa kaupasta ja telkkarin katsomista. Tänään alkaa Heroes sitä paitsi, jeeh. Apteekissa täytyy piipahtaa myös. En ole viitsinyt tänne eilen kirjoittaa mitään, olisi tullut turhan itsessä rypemistä ja tuskaa. Tällaista tämä minun sairauteni on, asiat ovat loistavasti, kaikki on selvinnyt ja hyviä juttuja on sattunut. Mutta kun niitä tapahtuu liikaa, sekin saa minut horjumaan olemattomasta tasapainostani. Minun pitäisi, voidakseni olla kunnossa, elää erittäin tasaista, melkeinpä tylsää elämää. Voisin sitten itse kehitellä pieniä värityksiä, valokuvausta, kuvankäsittelyä ja runoja esimerkiksi. En voi muuta kuin hyväksyä sairauteni ja sen, että ulkopuolisia asioita tulee aina tapahtumaan, en voi niitä estää. Minun on siis myös hyväksyttävä näköjään se, että suistuilen tasapainosta. Ja ymmärrettävä se, että palaan takaisin ajan kuluessa. Kyse ei ole omasta tahdostani, vaan aivojani vaivaavasta todellisesta jutusta. Siksi tämä paha jakso oli ehkä parempi, kuin pitkään aikaan. Koko maailma ei mennyt alta pois, koska ajattelin koko ajan, että kohta herään parempaan päivään. Ja tänään se on.

Nyt on paljon asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Mutta yritän ottaa rauhallisesti ja palautua ensin kunnolla. Se rakkaan HP Photosmart-kameran hajoaminen otti muuten yllättävän koville, olin todella kiintynyt siihen, koska se avasi minulle uuden maailman. Täytyy nyt alkaa tutustua tähän uuteen kameraan, en edes vielä ole tutkinut ominaisuuksia. Kai se on surutyötä.

Jami voi hyvin, kännykkä on ollut soimassa ruoka-aikoina ja hiirtä on heitelty iltasella. Samoin myös on hän istunut iltasella sylissä iltapesulla, kuten aina. Tämä on erityisen tärkeää minulle, että pidän rakkaasta lemmikistäni huolta, vaikka itse en olisi kiinni maailmassa tai ajassa. Sitä varten on tosiaan kännykkäherätyskello, säilyy ruoka-ajat säännöllisinä edes kissalla. Itse en taas ole muistanut pariin päivään mitään oikeaa ruokaa syödä. Tänään asiaan tulee muutos.

Täällä taas

Juuri äsken kävi kaksi nuorta miestä hakemassa ruokailutilan koristeet, tässä edesmenneet hyötyesineeni, lisäksi lähti joustinpatja, joka palveli tosi hyvin, ihmisiä ja kissoja. Varsinkin edesmennyt Osku-kissa rakasti kaivella patjan sisuksia esiin kulmista, aina oli sellaista pöpperöä lattioilla leijumassa. Nyt nukun kovalla sängyllä, jossa on kova patja, eipähän ainakaan pyörähtäessä tipahda sängystä, niin kerran tapahtui.

Liidelissä ei ollut jumppapalloja, mutta sain hyvän vihjeen ja taidan käydä tarkistamassa asian kaupungilla, jonne olen tässä juuri kohta lähdössä.


KLIKKAA YLLÄOLEVAA JA KÄY TUKEMASSA TEHYÄ nimelläsi

Nyt tahdon ehdottomasti tukea sairaanhoitajien toimia luvattujen korotusten saamiseksi. Tarkoitushan oli, että sairaanhoitajien palkallinen asema olisi tullut koulutuksen pituutta ja vaativuutta vastaavaksi. Mutta nyt on siis tilanne se, että tuota sairaanhoitajien hakemaa palkkaeroa ei ole saavutettu. Tämä tärkeää työtä tekevien ihmisten joukko on kiltisti puurtanut monet palkkaneuvottelut läpi ja on kunnioitettavaa, että vihdoin he nousevat seisomaan ja sanomaan seis! Vaadittu korotus on ns kuoppakorotus ja 2,5 vuoden kuluessa maksettava. Lopputuloksena sairaanhoitajan vähimmäispalkaksi tulisi 2190 euroa kuukaudessa. No tuollahan väläytellään jos mitä jo nyt maksettavaa palkkaa, mutta uskon vahvasti, että tilastoja on käytetty melko suruttomasti työnantajapuolen hyödyksi. Kyllähän yövuoroilla ja viikonlopputöillä saadaan palkkataso nousemaan, vaan niinpä joutuu myös sairaanhoitaja raatamaan epäinhimillisiin aikoihin ja poissa perheen luota.

Käsi sydämelle siis, kuka olisi valmis kovaa koulutusta vaativaan ammattiin, jossa virheitä ei suvaita ja työajat ovat kolmivuorotyötä huonommalla palkalla kuin keskimääräinen ansio pari vuotta sitten oli? Vuoden 2005 Tilastokeskuksen laskelmista otin tämän otteen:

Palkansaajien säännöllisen työajan keskiansio oli loka-joulukuussa noin
2 510euroa kuukaudessa

Miehet ansaitsivat keskimäärin noin 2 780 ja naiset 2 240 euroa.

Kuukausipalkkaisten keskiansio oli noin 2 630 euroa ja tuntipalkkaisten laskennallinen kuukausiansio 2 130 euroa

Toivon onnea hyvään ratkaisuun ja rohkeutta kestää tämä raskas aika kovine paineineen. Varsinkin sellaisten ajattelemattomien kansalaisten puheet, joissa ei ole päätä eikä häntää. Tämähän on ainoa tapa saada kansakuntamme terveydenhoidolle sen ansaitsema kunnioitus ja houkuttavuus jäädä Suomessa saadun koulutuksen jälkeen Suomeen myös työhön. On ajattelun muutoksen aika, tärkeästä työstä täytyy maksaa tärkeän työn palkka. Huolimatta siitä, onko ala naisvaltainen tai ei. Minä ainakin seison tukenanne ja arvostan tekemäänne ratkaisua ryhtyä tällaiseen ammattiin näillä nyt voimassaolevilla pelisäännöillä. Toivon, että vaatimuksenne otetaan vakavasti ja asiaan saadaan viimein parannus. Teitä ilman meillä ei kellään ole hyvä olla Suomessa.

Romua lähtee

Maanantaina lähtee vihdoinkin romua nurkista. Tilasin YTV:n Sortti-noutopalvelun hakemaan risan pesukoneeni (19 vuotta), risan telkkarin (24 vuotta) ja risan bonnelpatjan (18 vuotta). Loput romut aion itse kiikuttaa taloroskiin. Ihanaa vihdoin päästä eroon näistä tilan viejistä. Aaah. Tänään aurinko paistaa kauniisti ja valaisee syksyistä päivää. Syksyn valo on aina minulle erinomaisen miellyttävää, se ei häiritse ja on ihanaa pitää kaikkia ikkunoita verhottomina. Sama talvella. Vasta kevään ja kesän aurinko iskee kimppuun ja on sietämätöntä aika ajoin. Shoppailusta vielä, ostamatta on vielä verhot ja nojatuolien sekä jalkajakkaran päällyskangas. Kirpputoreilla on todennäköisesti näihin sopivat ratkaisut, uusia ei sopivaan hintaan ole liikkeellä. Pidän kuitenkin silmät auki. Verhojen pitää olla tummaa laatua. Paras tummaverho, joka minulla on ollut, oli ruskeaa vuorikangasta kangaskaupasta. Se oli olkkarin ilta-aurinkoikkunassa tavallisten verhojen lisäksi ja sillä sai huoneen pimeäksi tehokkaasti.

Alatalojen katoilla on vieläkin huurretta, mahtoi olla kylmää yöllä. Itse nukuin kuin tukki - ikkuna auki. Nyt lähden katsomaan vieläkö Lidlissä on jumppapalloja, tarjous kahdeksan euroa, läpimitta 65 cm. Saattaisi olla hyvä ostos selkäongelmaiselle, ohjeet vohkin sitten netistä, vaikka saattaahan siinä mukanakin tulla jotain ohjeita. Sen ainakin luin jo, että siinä kandee osa iltaa istuskella ja katsella telkkua. Ei siis koko ajan, mutta aina välillä, parantaa istuma-asentoa. Elikäs nyt moikkelis!

Error

Halpatalosta löysin eilen miesten osastolta ihanan collegen, jossa on huppu. Ja maksoi tarjouksessa kympin. Nyt harmittaa, etten ottanut kaksi, huomenna aion yrittää mennä hakemaan toisen samanlaisen. On ihanan lämmin ja sisältä sellainen pehmeän nukkainen. Ja huppu tosiaan on aivan mahtava apulainen, jos on kylmää ja tuulee. Tässä kuva.

Ja toinen kuva, jossa on uudet farkut.

Tunsin itseni tänään ihan rokkariksi, kun kävin kaupassa. Kyllä vaatteilla on väliä. Nyt alkaa Suurin pudottaja Suomi-versio, sitä aion alkaa katsella.

Puhdas pylly ja uusi kamera

Aamulla mentiin melko rauhallisesti bussilla eläinlääkärille. Onneksi olin ottanut sen kopan ja aamulla heitin sinne vain vähän ruokaa ja Jamihan meni syömään. Ei hän edes paljon hermostunut matkasta, varasin aikaa, että voitiin pitää pysäkkitaukoja. Kantamiseen keksin tässä muutama vuosi sitten oivan keksinnön, kissankoppa laitetaan sellaiseen ikeakassiin, menee olalla eikä tule niskahartiajäykkyyttä. Rokotus meni upeasti, Jami oli siinä pöydällä ihan mun käsissä, kun tohtori sitten alkoi tunnustella niitä anaalirauhasia. Ja voi sun hirvee, nehän olivatkin kuulemma aivan järkyttävän täynnä, että olipa hyvä että mentiin. Kiva haju levisi huoneeseen, kopankin jouduin viemään kotiin tultua partsille. Vaan se nyt oli sivuseikka, se haju, tärkeää oli että mentiin nyt, sillä rauhaset olivat niin täynnä, että oli jo vaara, että ne puhkeavat ja leviävät siellä sisällä, olisi ollut kuulemma todella kivualiasta. Nyt sain ohjeen tarkkailla hajua ja nuolemista. Jos alkavat liian usein uusia, voidaan jopa leikata. Toin Jamin kotiin ja lähdin asioille. Eli jos kissan pylly haisee pitkään pahalta ja kissa tuntuu jatkuvasti pesevän sitä tai varsinkin, jos se raahaa peräpäätään lattioita pitkin, kannattaa käydä eläinlääkärillä näyttämässä, kurjaa touhua kissalaiselle. Meillä ei Jami edes mitenkään sen kummemmin pessyt jatkuvasti, ei raahannut pyllyä, ei valittanut eikä ihan koko ajan haissutkaan, silti olivat täynnä ja pahasti. Oppia ikä kaikki, Jami on ihan eka kissani, jolla tällaista on ollut. Ja minulla on ollut kissoja vuodesta 1974.

Ensin hain reseptit vihdoin polilta, sen jälkeen hyppäsin Holly Bobin bussiin. Siellä ei kerta kaikkiaan ollutyhtään mitään järkevää mihinkään järkevään hintaa. Se ainutkin HH-juttu, eli huonekalujen irtopäälliset, puuttui, ei kuulemma enää ollut pitkään aikaan. No Arabiasta matkustin Kaisaniemeen ja menin ihan mielenkiinnosta katsomaan Kodin Anttilan kameraosastoa, sieltähän olin ostanut edellisenkin. Olin mielessäni asettanut hintakaton 120:een euroon. Sielläpä oli sitten tällainen Samsungin Digimax S500 tarjouksena sata ekee. Mutta koska se oli vimonen kipale, tingin hinnasta kympin pois ja sain siten alle 120:llä sekä kameran että patterinlatauslaitteen neljällä patterilla. Tämä halpiskamera on saanut ihan hyviä pisteitä. Valoa se näköjään kaipaa enemmän kuin HP-vainaa. Ja syö kuulemma pattereita, mutta siksi juuri ostin tuon patterilataustsydeemin. Enhän se minä ilman kameraa voi olla, ihan tuli vierotusoireita. Ai niin, myyjä oli samaa mieltä kuin minäkin, ettei jouda viedä takuuttomaan huoltoon, jos kerran on datavirhe, korjauksen hinnalla saa uuden. Voi hitsi.

Tässä Jami tutkailee uutta kamerapakettia ja äidin jättämää sekasotkua. Kuvat otettu uudella kameralla, valoa oli pakko lisätä Picasalla. Täytyy muutenkin opetella tuon kameran niksit.

Ja tässä pari kuvaa siitä mun eilen hankkimasta unisiepparista.