Tänään on ollut ihanan lumisen näköinen päivä, loskaahan tuolla ulkona oli, kun roskat vein ja kaupassa kävin. Mutta näkymä oli ilahduttava. Kyllä sekin jo mieltä piristää. Nytkin sataa hiljakseen lunta. Laitan tähän pätkän käsikirjoituksestani ekaan kirjaani Kymmenen konttia laudalla. Älkää pelästykö, ei sitä missään ole julkaistu, se oli tavoitetehtävä lähinnä.
Räntäsade osui keittiön ikkunaan, kun Sanni Köster joi aamukahvia pienessä vuokrakaksiossaan Metsäpurontien punatiilitalossa. Hän katsoi jalkakäytävällä sadetta vastaan taapertavia aamuvirkkuja ihmisiä. Keltainen 22:sen bussi ajoi kovaa vauhtia Valintatalon editse kohti Pasilaa ja roiskutti likaista sohjoa sivuilleen. Pienikokoinen, lyhyesti askeltava vanha nainen oli keskittynyt pysymään pystyssä hennoilla jaloillaan, jotka näyttivät tikuilta liian isoissa harmaissa kalosseissa. Hän sai päälleen lokaryöpyn, mutta jatkoi vaivalloista köpitystään kuin ei mitään olisi sattunut. Sanni laittoi edessään pöydällä aukinaisena olevan dekkarin sivujen väliin kirjanmerkkinä käyttämänsä kissakortin ja nousi, ottaen samalla viimeiset hörpyt keltaisesta kahvimukistaan. Tänään olisi toivottavasti rauhallisempi päivä työssä ja hänelle jäisi aikaa järjestellä Tiinan koneelta siirrettyjä tiedostoja.
6 kommenttia:
Upeaa, kyllä se menee eteenpäin, jos sinullekin osuu yhtä hyvä velkaneuvoja kuin minullekin. Muistan hyvin tuon kymmenen konttia laudalla, ihastuin jo silloin siihen. t. marski :)
Marski, siellä se nyt menee omia latujaan, ekana sovitteluehdotus ja sitten.....mitä lie, päivän paras uutinen oli, että jotain 15 donaa vanhenee viiden vuoden päästä uuden lain mukaan - jippii - siinä sille ilkiöpankille, jonka kanssa on tullut taisteltua vuosikymmenet.
Upeeta, monella se helpotus koittikin jo tossa kuun vaihteessa. Hyvä hyvä, nyt menojaan menköön se, itselläni on velkajärjestely jo loppusuoralla, vaikka sormi keskellä suuta pitää ollakin. Tsemppiä. :)
Kiitti anonyymi, näin on näreet. Ja onneksi olkoon tulevasta velattomuudesta, se on hieno juttu se.
Siis ei voi olla, mä on taas niin älyttömän väsynyt, toi anonyymihän olin minä Marski. Sorri.
Hihi Marski, pätkiikö? No ei, kyllä se voi unehtua helpolla pois, nou hätä.
Lähetä kommentti