Aamutoimissa tapahtui kauheita. Minulla on niissä aamulääkkeissä aina yksi pilleri ennen ruokaa, 7-8 ihan miten vaan ja sitten vielä yksi ehdottomasti ruuan jälkeen. Minähän hotasen ne kaikki ennen ruokaa, ne muut ja sitten valmistan evästä. Yleensä syön yhden leivän siinä keittiössä seisoskellen. Niin tein tänäänkin ja kun viimeinen pala leivästä oli nielaistu, tajusin yhtäkkiä, että Jami istuu tiskipöydällä ja rouskuttaa jotain, sitten nielaisee. Voi ei, se oli syönyt yhden 75mg Efexorin, jonka pitäisi auttaa minua masennuksessa. Kiidähdin heti tietsikalle ja nopeasti löytyikin Pieneläinpäivystyksen numero. Ystävällinen tyttö sanoi soittavansa Myrkytyskeskukseen ja sitten takaisin minulle. Ohje oli saada Jami oksentamaan tekemällä suolasta ja hitusesta vedestä pikkurillin pään kokoinen pallo, antaa se Jamille. No tämä ei oikein onnistunut, siis oksennusta ei tullut. Toinen neuvo oli antaa lääkehiiltä. Minulla on onneksi aina kotona lääkehiiltä ja annoinkin Jamille yhden 250mg tabletin. Hiukan siinä tulivat käteni ruvelle, mutta toipaikan tullen tuollaisella ei ole väliä ja osaan ottaa Jamistakin sellaisen otteen, ettei se voi olla nielemättä. Päivystyksestä kerrottiin, että oireet ovat yleensä uneliaisuus ja joskus voi esiintyä sydänongelmia. Eli jos jotain vakavampaa esiintyy, ottaisin heihin vain yhteyttä.
No nyt on juuri kulunut se kuusi tuntia, joka pitäisi olla sen Efexorin vaikutusaika. Jami on ehkä hieman ollut väsyneempi, mutta hyvin on liikkunut, maukunut, syönyt ja käynyt hiekalla. Tarkkailussa hän tietenkin on, mutta enpä usko tässä mitään vaaraa olevan. Harmittaa vaan tuo juttu, kun ihan oikeasti olen ollut pillereideni kanssa supervarovainen, enkä jättänyt niitä vahtimatta. Että se vahinko voi näköjään sitten tapahtua. Turvatoimia tiivistetään tietysti.
Oli taas herätys, vaikka unta en edelleenkään saanut juuri millin vertaa. Pesutupa odotti. Pakko oli jo kuopaista liikkeelle pyykkikorin sisällön kanssa. Ihan en sentään viitsisi kääntämään ruveta viitsisi. Muhkea lohi oli edelleen tarjouksessa ja on nyt jo tuolla köökissä pannulla paistuneena, odottelen sen jäähtymistä. Kala maistuu minusta paremmalta, kun se on jäähtynyt. Samaa lohta tein kuin tässäkin reseptissä.
16.2.08
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi ei, onneksi olet kuitenkin tarvittaessa kylmän rauhallinen ja hoisit asian loistavasti. Ainahan niitä mokia sattuu itse kullekin. t. marski
Marski: Pikkasella on nyt masu kuralla ja se on kovin vaisu, mutta eiköhän hän tuosta tokene, toivon.
AUTS! Onneksi huomasit, että se söi sen! JA ihanaa, että huolehdit Jamista noin paljon ja otit selvää heti asioista! :o}
Katastrofin ainekset oli kyllä kasassa, hyvä, että olit paikalla ja huomasit! Jos etsii koomisen puolen asiassa (mitä minä yritän aina kamalissa asioissa tehdä) on se, että jos olisit kisulle antamalla antanut lääkettä, ei varmasti olisi vatsaan asti kulkeutunut. Nimimerkillä Matokuuria kissalle joskus antanut
Rautaneito: hii, tosiaan, eipä anneta kissaeläimelle mitään lääkettä, jos pitäisi. No nyt oli onnellinen loppu tässä tarinassa, voi jo vähän nauraakin.
Anuradha: Sattuma oli että huomasin, eikäpähän siinä muuta voinut kuin soittaa puhelimella, sellainen hätätärinä oli minussa. Nyt on jo kaikki paremmin.
Lähetä kommentti