Unessa : Uniblogi 2008

Kuolleen miehen talo

07.02.2008 - 20:25

Me tiesimme, että mies oli kuollut. Hänet oli tappanut joku rikollinen, mutta ruumista ei oltu löydetty. Me tiesimme, että ruumista ei löydettäisikään. Kävelimme rinnettä ylös, oli kesäinen päivä ja tutkimme romuluisia taloja rinteessä. Toiset taloista olivat jo kellahtaneet miltei kumoon. Sitten tulimme punaisen talon kohdalle. Siinä oli kolme kerrosta ja se oli puinen rinnetalo. Ajattelimme juuri mennä sisään, kun naapurista imestyi nainen, jolla oli keltainen pipo päässään. Mies alkoi selittää naiselle, että olimme ostaneet tämän talon sen edelliseltä omistajalta. Mutta Mies ei kertonut, että mies oli kuollut, sitä ei saanut kertoa. Mies sanoi pipopäiselle naiselle, että talon miehen oli tarkoitus matkustaa Bahamalle, mutta Mies oli viimeksi kuullut hänestä Mallorcalta. Sitten Mies ja naapurin nainen naureskelivat, sellainen huithapelihan ja viinaan menevä se talon mies aina oli ollut.

Mies ja minä puhuimme pipopäisen naisen kanssa, että aioimme ensin siivota koko kaaoksen, että myynyt mies oli myynyt myös irtaimiston, mutta emme tekisi sillä muuta, kuin ajattaisimme kaatopaikalle. Nainen myönteli ja ajattelin samalla, että hän on sopivasti juoruakan näköinen, joka kertoisi muillekin tarinamme, totena, vaikka se ei sitä ollutkaan.

Avasimme talon oven ja astuimme sisään. Kaikkialla oli romua ja muovikasseja. Keittiössä oli ainakin 50 kilon säkki koiranruokaa. Silloin muistin, että kuolleella miehellä oli ollut koira. Mutta se ei enää ollut talossa. Pienen, parin kolmen portaan, korotuksen jälkeen oli kuolleen miehen nukkumapaikka, patja lattialla ja likaiset petivaatteet. Astuimme tasolle ja siitä näkyi olohuoneeseen. Olohuoneen nurkassa oli myös sotkuinen patja. Sitten näin kirjahyllyssä kissat, niitä oli monta ja ne olivat selvästi päiväunilla. Tietysti hylättyyn taloon asettui heti kodittomia kissoja. Mietin niitä katsoessani, ettemme millään voisi pitää niitä, eläinlääkärilaskut rokotuksista ja leikkauksista maksaisivat liikaa, niitä oli niin monta. Eräs kissa näkyi pihalla syöksähtävän sammakon perässä, pakkohan niiden oli jotain metsästää ruuakseen. Kun kävelimme Miehen kanssa olohuoneen toiselle seinämälle, tunsimme kuinka vino ja seinää kohti viettävä lattia oli. Siinä vaiheessa minulle tuli jo hiukan ikävä olo.

Pihalla Nuoriminä huusi, että katsoisimme mitä hän oli löytänyt. Hän avasi ovea autotallin tapaiseen. Menimme Miehen kanssa sinne. Suuri tila oli lattialtaan puuta ja aivan tyhjä. Siellä oli vain kaksi vierekkäistä jauholaarin tapaista suurta puulaatikkoa. Suunnittelimme mihin tilaa voisi käyttää, kun Mies yhtäkkiä sai mieleensä avata puulaatikon. Sanoin hänelle, että varoisi vähän, eikä menisi liian lähelle kasvoineen, kun avasi kantta. Kansi raottui ja hiilihappojäältä näyttävässä murskeessa näkyi aikuisen miehen sinertävä jalka. Mies sulki kannen ja kuiskimme toisillemme, emme halunneet kertoa Nuoriminälle asiasta. Mietimme miten ruumiin saisi pois, mutta emme keksineet mitään. Lähdimme Nuoriminän kanssa kiertämään talon toiselle puolelle. Olimme Espoossa ja oli lämmin kesäpäivä edelleen. Takana oli kerrostaloja ja omakotitaloja. Meitä lähestyi kovaa vauhtia auto, jossa ei ollut kattoa. Autoa ajoi noin 8-vuotias tyttö ja kyydissä oli pari pienempää. He ajoivat tosi kovaa ja seurasimme katseellamme tulisiko aikuisia paikalle. Ketään ei näkynyt.

Minua alkoi ahdistaa Espoo ja kaikki omituisuus talossa. Halusin pois.

Kommentit:

Kutuharju

09.02.2008 - 21:19

Uskomaton! Muistatko näin yksityiskohtaisesti ja näin pitkiä unia? Näet siis voimakkaita väriunia?
Talostahan sanotaan, että se on ihmisen persoonallisuus, hmmm, jos siinä on kellari, se on tietysti alitajunta. Kuka näitä tietää. Tulkita voi oikein vain näkijä itse.

Katili www

09.02.2008 - 22:21

Kutuharju: Joo, muistan, ja oikeastaan juuri niitäkirjaankin, jotka säilyvät muistissa useamman päivän. Tulkittu on täällä tätä unta joka kantilta, saattaa löytyä selityskin, katsotaan nyt.