Erikoishomma ja puolalainen taksikuski

Unta pukkasi viime yönä niin vahvana, että on pakko purkaa.

Minut oli kutsuttu entiseen työpaikkaan hoitamaan erikoistyö, jota kukaan ei pystynyt hoitamaan. Pitkin hampain osastopomo neuvotteli pääjehun kanssa minulle verottoman lisän normaaliin urakkaliksaan ja loppusummaksi tuli kymmenen tuhatta euroa. En ollut lainkaan varma, että jaksaisin olla työssä saatika kestää kaikkea painetta. Minulle ei osoitettu mitään työtilaa, mutta aloin löytää sieltä täältä urakkaan liittyviä vanhoja arkistoja. Kaikki olivat vain osia tai rippeitä, ei mitään selvää tai kunnollista tietoa. Joten ensimmäinen työni oli järjestää maksetut kulut ja ne joihin maksut mahdollisesti kohdistuivat kahteen eri paikkaan. Yritin olla pikkuriikkisessä välikössä, mutta siinä juoksi joka suunnalta ihmisiä kiireisinä availemassa mappeja ja levittämässä papereita juuri kun olin edes ehtinyt vilkaista niitä. Lisäksi tilassa istui nainen, joka näpytteli saman pöydän ääressä kiireisenä jotain. Hän näytti harmistuneelta minun mappien nostelustani.

Työtilaan tuli monta vanhaa työkaveria, jotka halailivat ja ihmettelivät missä olin ollut kaikki vuodet. Työstä ei tullut mitään. Kävelin portaat alas vanhaan työpisteeseeni. Ulkona oli alkanut inhottavan kovarakeinen lumisade. Toiset seisoivat ihan rauhallisina ja juttelivat, mutta minua alkoi paleltaa ja pistellä. Sitten huomasin, että työpisteessäni ei ollut seiniä eikä kattoa. Siihen satoi lunta. Menin takaisin ulos. Olin ottanut Jamin mukaan töihin, koska en halunnut jättää sitä yksin kotiin. Päästin sen ylhäällä olevasta ovesta ulos. Pihalla oli uimalampi ja ihmisiä nurmikolla. Luotin Jamiin ja menin takaisin sisälle. Eräs nuori nainen kantoi pientä kissanpoikaa, jolla oli varsinaiset tarrakynnet. Selitin hänelle, että tuossa ei ollut seinää, että varoisi, jos pentu vaikka karkaisi. Hän jäi juttelemaan kanssani ja kerroin, että olin opettanut Jamin, siksi uskalsin antaa sen olla vapaana. Sanoin ihan normaalilla äänellä -Jami, tulehan täällä käymään. Jami tuli toimiston puolelta luokseni ja nuori nainen ällistyi. Sitten hän alkoi ilmeillä, enkä saanut selvää hänen sanoistaan.

Eräälle tuolille pomo kantoi käsin kirjoitettuja listoja. Katsoin niitä ja menin kysymään eräältä entiseltä mieskollegalta kenelle nuo listat kuuluvat. Hän oli selin käytävään eikä kääntynyt katsomaan minua. Tokaisi vaan, että tuohon naapuriloosiin. Sitten näin erään naisen tyhjän tuolin luona ja samalla pomo tuli siihen ja ihmetteli ääneen kuinka nopea Pirkko oli ollut oikein. Nainen, Pirkko, oli hämmentyneen näköinen. Kun pomo meni pois, vinkkasin Pirkon luokseni ja näytin hänelle listoja ja kysyin kuuluvatko ne hänelle. Hän otti ne ja poistui. Meni neuvoneen miehen luo ja kysyin, miten hän voi tehdä minulle tuollaista. Minä en koskaan ollut häntä mitenkään kiusannut. Hään käänsi hiukan päätään ja näin, että hänellä oli kyyneleet silmissä. Taputin häntä kädelle ja menin taas mappien luo.

Minun piti lähteä hakemaan varastolta lisää tietoja ja lähdin erään naistyökaverini kanssa samalla taksilla, jossa firman asiakas matkusti. Takseista oli kova pula, siksi teimme niin. Tulimme varastolle ja setvimme taksilaskua hetkisen. Asiakas jäi pois ja hän maksoi osuutensa, josta kirjoitin kuitin. Työtoverini meni sisälle varastoon. Minä mnin taksikuskin luo ja sanoin, että nyt ajetaan toiseen entiseen työpaikkaani. Sanoin hänelle osoitteen. Hän ei oikein puhunut mitään kieltä ja tankkasin osoitetta hänelle monta kertaa. Sitten kirjoitin osoitteen lapulle ja ihmetteli sitä. Turhauduin ja sanoin, että on kai parempi, että minä tilaa toisen taksin, johon hän heti alkoi selittää jotain, josta luulin ymmärtäväni, että ei, ei, hän ajaa, hetkinen. Hän ajoi taksin hiukan etäämmälle satamalaituria pitkin ja sitten yhtäkkiä kuului ääntä, että ookoo. Näin vastakkaisella rannalla hiilikasan päällä hahmon heiluttamassa käsiään. Hahmo, joka oli mies salkun kanssa, tuli rantaa pitkin taksin luo ja aikoi avata taksin oven. Hän halusi taksikyydin, mutta kuski sanoi ei, ei, hän halusi vain osoitteen. Salkkumies lähti pois. Kuskin piti kääntää taksi, jotta voimme lähteä, mutta hän käänsi ratista liian myöhään ja taksi kuljettajineen syöksyi jäiseen mereen. Aloin heti huutaa apua kovalla äänellä. Ihmiset varaston luona eivät reagoineet, vain yksi mies saapui paikalle ja irrotimme lipputangon narun, jonka avulla saimme taksikuski ylös laiturille. Huusin edelleen, että soittakaa ambulanssi, koska mies varmasti kärsi kylmyydestä, hän oli hieman sinertävä.

Lähdimme kävelemään laiturilta varastolle päin, sanoin, että siellä oli lämpimämpää. Kun tulimme varaston luo, odotimme ja odotimme, ambulanssia ei vain tullut. Sitten pihaan kurvasi kovaa vauhtia henkilöauto, josta syöksyi popliinitakkinen, keski-ikäinen nainen. Hän oli taksikuskin vaimo. Istahdimme heidän autoonsa odottamaan ambulanssia ja nainen ojensi minulle kukkakimpun ja kortin kiitokseksi miehensä pelastamisesta. Sitten hän itki miestään halaten.

Taksikuski oli nostanut syytteen ulkomaalaisen loukkaamisesta minua vastaan. Olin aivan äimänä. Kuski väitti, että pelehdin hänen kanssaan laiturilla ja kirjoitin ruskeaan kuoreen I love you. Pomo kysyi minulta oliko näin. Näin yhtäkkiä silmissäni sen I love you:n ja tiesin, että olin kirjoittanut sen, mutta en muistanut lainkaan miksi. Asiaan selvitettiin ja kaikki kuitit ja asiakirjat osoittivat kuulemma minun huijanneen myös taksimaksuissa siinä asiakastapauksessa. Menin itse tutkimaan kansion tietoja ja huomasin väärennetyn kuitin, enkä löytänyt niitä oikeita, jotka tiesin tehneeni. Istuin satamalaiturin reunalla ja yritin tehdä vanhanaikaisella laskukoneella samanlaista kuittia, kuin väärennetty oli, ainoastaan pienellä vuosiluvun muutoksella. Ajattelin, että väärentäjä jäisi kiinni, jos alkaisi ääneen väittää. Silloinhan hän paljastuisi kuitin tekijäksi, en minä. Lopulta sain kuitin onnistumaan ja olin toimistolla. Pomon kanssa avasimme kansion ja yhden kuitin taakse oli liimautunut keltainen muistilappu. Näytin sen pomolle ja siinä olivat kaikki minun merkintäni, alkuperäiset. Pomo kävi sen läpi ja totesi, että asia on juuri niinkuin minä olin alunperin sanonutkin. Minulle maksettiin vielä 19 euroa erotusta oikean ja väärän väliltä.