Keskiviikkona oli onnellinen päivä. Rakas lapsi vietti täällä päivää ja iltaa. Juteltiin ja räkätettiin. Oli vakavaa ja oli kevyttä. Syötiin yhdessä ja katsottiin hauskoja videoita. Vieläkin leijun. Sain halata ja pörröttää hiuksia. Pyykitkin olivat jo kuivaneet ja pakkailtiin niistä osa mukaan, osa jäi vielä tänne. Voi tuota lasta, äidin omaa kultaa. Tärkein maailmassa minulle. Sain luvan laittaa ihanan värikkäistä pyykeistä valokuvan tänne. Yllä pikkuosa kollaasina.
6 kommenttia:
Sitä se on. Oma lapsi. Maailman tärkein. Auttaa jaksamaan päivästä toiseen.
Anne, veit sanat suusta, sitä se tosiaan on.
Ihanaa! Mä en kestä sitä päivää, kun omani muuttaa pois...:o/
P.S. Värikkäitä on pyykit!
Anuradha, kyllä sä kestät, siihen on sentään vielä aikaa.
Uuuuh, ihanaa, tiedän tunteen. Katsoin nyt oikein kunnolla uutta blogisi etusivua, siinä sinulla on kuvassasi sellainen ilme, jota melkeinpä rakastan eikun rakastan. t. marski
Marski, voi, uskon todella että tiedät tunteen.Kotisivuni kuvan väänsin eilen uusiksi. Itsekin tykkään siitä.
Lähetä kommentti