Jamin olo kohenee

Huolissani olen täällä katsellut Jamiraukan olemista sen pillerin syömisen jälkeen, vaikka annoinkin hiilitabletin heti. Ensiksi se vain istui paikoillaan pyykkitelineen alla, sitten se istui makkarin lattialla, ruokatilan lattialla. Silmät vähän seisoivat päässä, ei paljon. Kuuntelin sydämen sykettä ja se oli tasaista ja voimakasta. Ruoka maistui joka kerta kun laitoin sitä. Mutta vesi ei. Eilen nousi hätä taas siitä pissiviasta, jos se nyt menee tästä kaikesta pelästyneenä tukkoon, kun ei lauantain jälkeen ollut yhtään uutta pisua tullut. Nappasin mieleni perukoilta vanhan reseptin, eli murskasin yhden c-vitamiinipillerin ja sotkin sen erikoisruokavaliokanapateeseen, joita oli vielä pari purkkia joulusta kaapissa (c-vitamiinikikka toimii joskus hätäapuna, ei tietääkseni sovi pitkäaikaishoitoon). Jami söin helahoidon innoissaan. Sitten laitoin pienehkölle syvälle lautaselle hieman vettä ja sotkin sitä samaa kanapateeta veden joukkoon. Sekoittelin, mutta jätin myös joitain täkypaloja. Sinne meni, ensin vähän kyllä katsoi, mutta sitten Jami söi kaiken. Loppusilauksena otin rakkaani syliini ja juttelin, samalla varovasti hieroin alavatsaa rakon kohdilta. Ja simbsalabim, iso pisu tuli hiekkikseen.

Kysäisin tänään vielä apteekistakin ja ei tyttö sielläkään löytänyt mitään vaarallista, sanoi vain, että kissoilla voi kestää kauemmin ne oireet. Ja ette arvaakaan kuinka onnellinen minä olin, kun tulin äsken sisään - Jami tuli minua vastaan ja seuraili taas minua ostosten kanssa köökkiin. Huh!!! aivan kuitti olen ollut pelosta.