Jänskättää

Huomenna on jännä päivä, minulla on aika velkaneuvonnassa. Onneksi se on iltapäivällä, joten voin ihan rauhassa herätä aamulla ja kahvin jälkeen koota eepokset asioistani reppuun. Lueskelin tuossa äsken lakia yksityisen henkilön velkajärjestelystä. Oih pykälät ja muut, himmeetä. Mutta kyllä siinä aika selvää tekstiä sittenkin luki ja loput selviää siellä ammattilaisen luona. Sekin, että tarvitaanko lekurintodistus vai uskotaanko mun näyttämää viiden kilon sairauspakettia. Kyllähän se olisi ihan mukava, jos asiat tuollakin kohtaa selviäisivät ja loppuisi joskus tuo korkojen kasvaminen pilviin asti. Niin kuin olen useasti sanonut, tahtoni ei ole ollut sairastua ja ryhtyä maksukyvyttömäksi, kyllä se ihan tuli minulta lupaa kysymättä. Nyt korjaillaan jälkiä. Ensin oli vain saatava tuo eläke, sitten vasta pystyin aloittamaan velka-asioiden hoidon. Mahtaa siinä mieli keventyä, kun homma pyörähtää käyntiin ja on olemassa päivämäärä, jolloin olen velaton. Takoo toivoa pimeään päähäni. Tuollaiset jänskyydet vaan aiheuttaa univaikeuksia ja keskittymiskyvyn täydellistä pakenemista, luulisin että näin käy muillekin, kuin bipoille.

Tänäänpä tein kuten eilen päätin, raivasin keittiön, tiskasin ja putsasin paikkoja. Jee minä, nyt onkin kiva hiukan näpytellä tässä ja tutustua asioihin.