päätän etsiä
langan päätä
etsin langan päätä
minulla ei ole lankaa
jota voin seurata
päätän etsiä
langan
hahahahaa elämä nauraa
vedet silmissään höröttää
lankakerä katoaa mustaan savuun
vedänkö henkeä ja syöksyn perään
kaivan raivoisin kynsin usvaa
vai hengitänkö vain
loppuun
asti
hengitänkö
elämättä
2 kommenttia:
Eilen tämä painoi pääni vieläkin alemmaksi. Nyt voin sitä jo lukea pään painumatta lattiaan.
Anuradha: Voi, ei kai runoni niin surullinen ollut? Minulla on kyllä tapa kirjoittaa surullisssävyisiä juttuja(kin).
Lähetä kommentti