Unen näkijä

Nainen säpsähti hereille. Huone oli puolihämärä, aamuyön viileys tuntui kuin suudelmana hänen suojaamattomalla kaulallaan. Muovisen seinäkellon nakutus alkoi koventua naisen korvissa. Kuulosti siltä kuin kello yrittäisi sammua joka sekunnin lyöntinsä jälkeen, mutta päätti sitten jatkaa vielä matkaansa. Kaukana kulkevalta moottoritieltä kuului yksittäisen, kovaa ajavan auton ohiajava ääni, sen jälkeen kello seinällä jälleen otti valtaansa makuuhuoneen. Nainen muisti unensa, jota oli juuri nähnyt. Unessa hän oli ollut rapussa ja nähnyt kuinka tumma, pitkä hahmo oli seisonut naisen oven takana. Mies, jolta hahmo selvästikin vaikutti, piti käsissään pitkiä vaaleita liuskoja, jotka olivat kiinni jonkinlaisessa mittarin näköisessä laitteessa. Mies työnsi liuskat yksi kerrallaan sisään postiluukusta ja painoi sitten mittarissa olevaa kumista nappulaa. Ääntäkään ei kuulunut. Mutta unessa nainen tunsi voimiensa heikkenevän ja hän pelkäsi putoavansa portaita alas. Hän puristi toisellakin kädellä kaiteesta ja katsoi, kuinka hänen ovensa muuttui puusta aivan kuin hyytelöksi. Hyytelön läpi näkyi naisen eteisen lattialla olevat nuhraantuneet lenkkarit, joissa oli vielä solmut kiinni. Nainen ei koskaan avannut solmuja ottaessaan lenkkareita jalastaan. Mies tunkeutui keskelle hyytelöä ja katosi rapusta.

Nainen ryntäsi istumaan sänkynsä laidalle, hänen sydämensä rytmi oli äkkiä kasvanut niin kovaksi, että hän kuuli sen pamppailun hiljaisessa huoneessa. Hitaasti nainen ujutti jalkansa niin, että ne osuivat matolle ja nousi seisomaan. Mitään ääniä ei kuulunut, paitsi hänen sydämensä pamppailu ja kellon nakutus. Hitaasti hän otti askeleita, kuin kissaa leikkien ja tuli keittiöönsä. Siinä harmaassa valossa hän näki eilisen ruuan valmistukseen esille ottamansa kokin veitsen, painavan ja terävän. Varovasti nainen otti mustasta kahvasta otteen. Hän ei uskaltanut sytyttää valoja ja eteiseen ei osunut mikään ikkunoista tuleva valo. Niinpä hän oli hetken melkein sokaistunut. Sitten alkoivat vaaleat lenkkarit erottua lattialta ja kohta hän pystyi jo näkemään oven ääriviivat. Rapusta kuului askelia, mutta niiden ääni oli hyvin vaimeaa. Nainen tuijotti postiluukkua, joka tuntui kasvavan hänen silmissään. Sitten luukku liikahti, ensin aivan varovasti, sitten sieltä syöksyivät vaaleat liuskat esiin. Nainen heilautti puukkoa ja katkaisi liuskat. Veitsi tarttui lujasta lyönnistä oveen, mutta nainen kampesi sen irti ja sohaisi veitsen ulos postiluukusta. -Nyt tuli lähtö! kuului miehen ääni oven takaa. Kun poliisit astuivat sisään naisen asuntoon isännöitsijän avaimella, istui nainen keittiöveitsi sylissään ja käsissään Hesarin suikaleita.