14.3.08

Heijastus

ruosteiset rautaiset hampaat
rouskivat ukkosen äänellä
kostea tuoksu tukahduttavana
sinne!
sinne!
työntäkää kaikki sinne!
riepuihin käärityt likaiset kädet
tönivät mustia myttyjä

ne liikkuivat
mytyt liikkuivat
ne olivat hengissä
kunnes ne tulivat hihnan päähän

siellä alati käyvä suuri suu
nielaisi voimattomat
kätkivät nyyhkeen
kätkivät totuuden

sinne!
työntäkää sinne!
ei näitä tarvita!

pienen mytyn repsahtaneesta raosta
viaton sinikirkas silmä katsoo
työntävät kädet pysähtyvät hetkeksi
katsoo
huokaisee
katsoo vielä
huokaisee syvään
jatkaa karmeaa työtään

____________________________________

Runotorstain 83. haaste: Heijastuksia

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pelottava, ahdistava, voimakas, hurja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Täytyy toivoa, että nuo unisiepparit toimii kun tuollaista suollat.

Katili kirjoitti...

Tuima, niin oli tarkoitus, kiitos.

Susi: Toimii, kyllä toimii.

Anonyymi kirjoitti...

Mulle tuli ekana ahdistus, synkkiä mielikuvia. Hyvä runo, kun sellaisia-ja vahvoja-noin herättelee!

Katili kirjoitti...

Rushka, aika ahistava se kyllä on. Mulle tulee itselle halu pysäyttää se mikä-ikinä se silmän takia.

isopeikko kirjoitti...

Ruokaa nälkäisille. Monta erinäköistä laitaa tuossa.

Katili kirjoitti...

Isopeikko, joo ruokaa, huh tosiaan!