ruosteiset rautaiset hampaat
rouskivat ukkosen äänellä
kostea tuoksu tukahduttavana
sinne!
sinne!
työntäkää kaikki sinne!
riepuihin käärityt likaiset kädet
tönivät mustia myttyjä
ne liikkuivat
mytyt liikkuivat
ne olivat hengissä
kunnes ne tulivat hihnan päähän
siellä alati käyvä suuri suu
nielaisi voimattomat
kätkivät nyyhkeen
kätkivät totuuden
sinne!
työntäkää sinne!
ei näitä tarvita!
pienen mytyn repsahtaneesta raosta
viaton sinikirkas silmä katsoo
työntävät kädet pysähtyvät hetkeksi
katsoo
huokaisee
katsoo vielä
huokaisee syvään
jatkaa karmeaa työtään
____________________________________
Runotorstain 83. haaste: Heijastuksia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Pelottava, ahdistava, voimakas, hurja.
Täytyy toivoa, että nuo unisiepparit toimii kun tuollaista suollat.
Tuima, niin oli tarkoitus, kiitos.
Susi: Toimii, kyllä toimii.
Mulle tuli ekana ahdistus, synkkiä mielikuvia. Hyvä runo, kun sellaisia-ja vahvoja-noin herättelee!
Rushka, aika ahistava se kyllä on. Mulle tulee itselle halu pysäyttää se mikä-ikinä se silmän takia.
Ruokaa nälkäisille. Monta erinäköistä laitaa tuossa.
Isopeikko, joo ruokaa, huh tosiaan!
Lähetä kommentti