16.6.08

Kaunista

Karen Carpenter laulaa Superstar. Laitan tänne, soinut mulla päässä monta päivää. Kaunis, kaunis. Karen oli itsekin niin kaunis ja kuinka traagista, että hän ei pystynyt sitä näkemään itse.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin, sitä se anoreksia teettää. Peilistä katsoo joku lihava läski, vaikka itse asiassa sieltä katsoo laiha luuranko.
Mulla on kaksi anorektikko ystävää, tietenkin nuoria naisia kumpikin. Kammottavaa nähdä kuinka se sairaus ajaa sellaiseen kuntoon, että jalat ei enää kanna, kun ei elimistö pysty ottaan vastaan ruokaa.

Toinen näistä ystävistäni oli mm. viime kesänäkin tiputuksessa sisätautiosastolla ja pääsi liikkumaan vain pyörätuolilla.
Ja samanlaisia on paljon.

Kamalaa ='(.

Katili kirjoitti...

On todella kauhea sairaus, ja hoitokin on tosi vaikeaa. Tähän ei osaa muuta sanoa. Liippaa liian läheltä. Menneisyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Carpenters on ollut mun ehdoton suosikki jo seiskytluvulta lähtien. Yhä niitä jaksaa kuunnella, tuolla Karenilla on kertakaikkiaan aivan mahtava ääni, yksi miljoonasta. Todella sääli, että hän sairastui anoreksiaan, laulaisi varmaan vieläkin. Telkusta tuli kerran elokuva heidän elämästään ja siitä, miten pinnalle pääsivät ja siinä oli kohta, jossa Karen lukee ensimmäistä arvostelua lehdessä, jossa arvostelija kehui ääntä, mutta kirjoitti samalla jotain, että 'vaikka laulaja onkin pulskanpuoleinen'. Siitä lähti Karenin alamäki, juoksi ja juoksi, ei syönyt. Eli jos tuo on totta, pienestä se on kiinni ja voi arvostelijaa minkä teki. Nuori ihminen kun ottaa kaiken liian tosissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, huoh. t. marski

Katili kirjoitti...

Blue Nun, Carpentersien musiikki on todella kaunista, Karenin ääni on niin heleä ja mielettömän puhdas. Jos tuo mitä kerroit on totta, on ihan hirvittävää miten pienestä tosiaan noin vakava sairaus saa alkunsa. Nykyäänhän joka paikka raikaa tätä pullukkajahtia. Ei ole ihme, että nuoret tytöt, ihan lapsetkin, sairastuvat.