11.6.08

Öljy lähti - kiilto jäi

Tänään yllätyin herätessäni. Alaleuka suorastaan kolahti matolle. Oli hyvä päivä-jee! Ja ei kun heti käyttämään tilannetta hyväksi. Hyvinä päivinä pystyn voittamaan vesikammoni, eli suihkufobian, eli nyt menoks sano änni lenox. Yritin ottaa järkkärillä hiuskuvia, tällainen tuli.

Väriäkin kyllä vähän lähti, joten joudun kohtapuoliin laittaamaan lisää Bigeniä.

Tänään oli halpaa ja hyvää sekä myöskin terveellistä ruokaa tarjolla. Piti ottaa auronkolasit, kun ne vihannekset häikäisi katseen. Resepti ilmestynee lähipäivinä. Siis tänään, mutta myöhemmin.
Muuta verbaalista ei sitten olekaan, loppu on kuvallista ilmaisua. Moro!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kiilto, suorastaan kadehdittavan kaunis. :) t. marski

Katili kirjoitti...

Hieno siitä tuli, kirjoitan hieman vielä tuosta öljystä tietoja lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä kiiltää =O !

Oon miettinyt minkä suomenkielisen biisin haluaisin sun laulavan ja äsken se välähti nuppiin kuin salama kirkkaalta taivaalta !
OIH !

Se on Odotusta Pariisissa.
Tunnetko biisin ?


Ilta Pariisin tummuu
ja tähdet nuo holvin luo ylle kaupungin.
Nainen yksinään viileän viinin juo,
samaa viiniä kuin minäkin.
Baari hotellin aivan kuin odottaa
jotain suurta pian tapahtuvan.
Kysyn: Viereenne saanko mä istahtaa?
Tässä kuulija on tarinan.

Ja hän katsoo mua silmiin ja hymyilee,
vaikka meikkien nään valuneen.
Sitten englanninkielellä tapailee
säkeet laulun jo unohtuneen.

I love you in the morning;
love you when we go to bed.
These are all the words we've ever said.

Kerran vuodessa huoneen on varannut
tästä hotellipahasta.
Nainen kertoo, kuin olisi huokaissut:
Kyse ei ole rahasta.
Oudon rakkautein oon täällä kohdannut
joka vuosi, nyt jo kymmenen.
Sanaton sopimus on tähän johtanut,
sopimus salatun rakkauden.

Hän on naimisissa, niin kuin minäkin,
mutta jokin kai kohtalo on
meille laittanut tien intohimoihin,
joille kumpikin on voimaton.

Ja hän nousee kun lasinsa tyhjä on.
Odotus näyttää nyt päättyneen.
Enää tullut ei mies,
kello kohtalon pysähtyi johonkin arkiseen.
Ehkä lapsi on sairas tai vaimo ei
enää uskonut selityksiin,
jotka kymmenen vuotta jo miestä vei
Ranskaan outoihin kokouksiin.

Nainen katsoo mua silmiin ja hymyilee.
Jonkin tietää hän nyt loppuneen.
Sitten englannin kielellä tapailee
säkeitä laulun unohtuneen:

I love you in the morning;
love you when we go to bed.
These are all the words we've ever said.

Mutta mies tulee kuitenkin jostain vaan,
ja hän naiselle kuiskaa näin:
Tulin vaikka en muistaa voi ollenkaan,
miksi näin kiinni sinuun mä jäin.
Ja he lähtevät baarista käsikkäin,
mieskin hyräilee mennessään.
Viini väljähtyy lasissa edessäin,
kun sitä laulua jään miettimään.

I love you in the morning;
love you when we go to bed.
And these are all the words we've ever said.

I love you in the morning;
love you when we go to bed.
These are all the words we've ever said.

Ja jossain sinäkin mua muistelet,
mutta miksi, sitä varmaan muista et.

Katili kirjoitti...

Anne HUHUHH, en taida olenut kuulla tuota biisiä, hienot sanat siinä kyllä on. Onkohan se suomennosbiisi? Jos yrittäin sitä etsiä midi-tiedostona.

Anonyymi kirjoitti...

Se on Hectorin säveltämä ja sanoittama biisi eli on kotimaista tekoo.

Katili kirjoitti...

No nyt googlettelin, sehän on Hectorin sanoitus ja Susanna Haavisto ainaskin on sen laulanut. Täytyypäs jossain vaiheessa ladata se jostain ostospaikasta ja kuunnella. Perustuu kuulemma johonkin traagisen tositarinaan, joka tapahtui Kreikassa. Mielenkiintoista.

Anonyymi kirjoitti...

Tässolis pienen pientä esimakua

http://download.mtv3.fi/mobiili/Mobile.aspx?id=D6EDA6BF-10B8-BB43-9F2E-48E25AE0ADE9