jossain oli sellainen sääntö
minulle luettiin se monta kertaa
joka hylkäyksellä se painui minuun
opin sen räkä nenästä valuen
silmät punaisina kuumottaen
yksin nurkassani värähdellen
vain vahvat osaavat näytellä heikkoa
_____________________________________________
Runotorstai 77.haaste: Voima
31.1.08
Meemi
Anuradha haastoi minut tällaiseen meemiin.
Säännöt:
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
perhe
ystävyys
rakkaus
minä itse
mitä tahansa
2.Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.
Haastan sinut siellä, joka juuri odotat blogisi nimeä tälle riville ;-D
Säännöt:
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
perhe
ystävyys
rakkaus
minä itse
mitä tahansa
2.Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.
Haastan sinut siellä, joka juuri odotat blogisi nimeä tälle riville ;-D
Vihannesfobian hoitoa
Katselin tuossa joku päivä, kun ihmisillä oli kaikenlaisia fobioita. Eräskin pelkäsi herneitä, toinen polvia. Siinä oli sellainen fobiatohtori, joka paranteli näitä ihmisiä. Totuttelemalla hitaasti. Minä olen tässä nyt melkein 50 vuotta katsellut vihanneksia kuvista ja kauempaa kaupan hyllyistä sekä televisiosta. Joitain vihanneksia olen jo jopa saanut tuotua kotiin ja laitettua lautasen reunalle. Kurkusta esimerkiksi olen pystynyt syömään 3-5 viipaletta, loppu kurkku on ollut oiva aines biöjäteastiaan. Tuon lisäksi tiedän kymmenien vihannesten ja hedelmien kypsymisajan ja tiedän myös miltä niihin syntyvä home näyttää. Viime vuonna olin aivan varma, että olin astunut suuren askeleen, kun aloin ostaa perunaa makaroonin sijaan. No perunatkin kelpaavat kyllä biojätteeseen, sitä paitsi ne ovat melko suloisia, kun niistä alkaa kasvaa versoja.
Mutta nyt. On tullut piste pelolle ja olen päättänyt astua rohkeasti lanttuja, tomaatteja, kurkkuja ja porkkanoita vastaan. Tällä kertaa suu auki. Joten vaviskaa maan hedelmät ja vähän puunkin, täällä harjoitellaan uutta ruokalautasta. Ja nyt kun napsin punariisikapseleita, tippuu kolesteroli että viuhahdus vain käy. Naureskelin eilen sängyssä, kun kuvittelin lekurin soittavan soittoajalla ja sanovan, että nyt on varmaan menneet kokeet labrassa sekaisin. Sen verran varmasti aion nyt yrittää.
Aamulla oli yöherääminen, siis kello 6:55.....karseeta, olin sairaalan lääkärillä ja sain lisää neuvoja, lääkitysannostakin muutettiin, valproaattia ei ollut ihan tarpeeksi veressä. Tämä lääkärikin sanoi minulle kuulleensa punariisistä, että on tehonnut. Kolesteroliin.
Täällä voi käydä kopsaisemassa maailman yksinkertaisimman reseptin, jonka itse keksin ja joka on aivan taivaallisen hyvää. Hei ja mä opin myös sen, että 400 gramman jauhelihapakkauksen saa puoliksi, vaikka pakastettuna, mulla on siihen sopiva chef-veitsi, sitä lämpimän veden alla lämmittelen ja hupsista, jakautui jauheliha kahtia. Olisin kyllä osannut ennenkin leikata pakkauksia puoliksi, mutta se mitä opin oli, että pakkaukset VOI PUOLITTAA.
Mutta nyt. On tullut piste pelolle ja olen päättänyt astua rohkeasti lanttuja, tomaatteja, kurkkuja ja porkkanoita vastaan. Tällä kertaa suu auki. Joten vaviskaa maan hedelmät ja vähän puunkin, täällä harjoitellaan uutta ruokalautasta. Ja nyt kun napsin punariisikapseleita, tippuu kolesteroli että viuhahdus vain käy. Naureskelin eilen sängyssä, kun kuvittelin lekurin soittavan soittoajalla ja sanovan, että nyt on varmaan menneet kokeet labrassa sekaisin. Sen verran varmasti aion nyt yrittää.
Aamulla oli yöherääminen, siis kello 6:55.....karseeta, olin sairaalan lääkärillä ja sain lisää neuvoja, lääkitysannostakin muutettiin, valproaattia ei ollut ihan tarpeeksi veressä. Tämä lääkärikin sanoi minulle kuulleensa punariisistä, että on tehonnut. Kolesteroliin.
Täällä voi käydä kopsaisemassa maailman yksinkertaisimman reseptin, jonka itse keksin ja joka on aivan taivaallisen hyvää. Hei ja mä opin myös sen, että 400 gramman jauhelihapakkauksen saa puoliksi, vaikka pakastettuna, mulla on siihen sopiva chef-veitsi, sitä lämpimän veden alla lämmittelen ja hupsista, jakautui jauheliha kahtia. Olisin kyllä osannut ennenkin leikata pakkauksia puoliksi, mutta se mitä opin oli, että pakkaukset VOI PUOLITTAA.
Kissiseni poseeraa
Otin tänään muutaman kuvan Jamista, ei ihan valo riittänyt ilman salamaa, mutta otin pidemmällä putkella kauempaa. Noh, opinnot jatkuu. Mä vaan tykkään ton kissan naamasta, oon ihan hulluna siihen.
30.1.08
Aika on armoton
Ensimmäinen Viikin mökkiteos, tässä madot syövät kaikkea.
Time is cruel, here the worms are eating everything.
Punariisin haussa
Minäpä heräsin jälleen pirteänä kuin....joku....ja aamukahvia jatkoin eilen alkaneita tutkimuksiani punariisistä. Päätin jo eilen, että ostan sitä tänään ja kokeilen. Nyt peukut pystyyn, että LDL&HDL-numbat on sieltä paremmasta päästä. Ei tuota punariisiäkään voi ilman maksakokeita iäti käyttää. Eilen aamulla sain kuin sainkin vihdoin itsestäni sen verran irti, että järkkäsin kolesterolikokeet parin viikon ja lekurin soittoajan kolmen viikon päähän. Nykyään nämä lääkärien soittoajat ovat sellainen korvike entisaikojen oikealle lääkärin tapaamiselle, odotusnumeroineen päivineen. Ole siinä sitten tarkkana, kun kiireinen tohtori soittaa, kun satut istumaan isommalla hädällä ja paperi on loppu. Että varmaan muistat kysyä kaiken ja varsinkin muistat kuulemasi. Huomenna aamulla on niin aikainen sairaalalekuriaika, että mahtaako nukkumisesta tulla mitään, muutenkin on ollut sellaista levotonta. Vaan ei hätää ole kuitenkaan, mahtanevat purra nämä uudet pillerit jo, jos ei muuta, niin ainakin maksaan, jota ne kuulemma kovasti vahingoittavat mielellään.
Ottelinpa sitten muutamia kuvia ja nyt syyhyää sormet tehdä kuvataidetta joistain noista mökkikuvista. Olen uudistanut hiukan blogini kategorioita ja nyt kuvissa, jotka olen itse kameralla räpsinyt ja sitten käsitellyt on sekä photo, että ainakin photomanipulation mainittu.
Tuo teräväkyntinen karvapöksy haluaa nyt iltapäiväteensä, joten lähden maailman rauhan vuokri köökkiin kaivamaan pussia esiin, pian on nimittäin niin, että joku istuu käteni päällä. Ja käden alla tietokonehiiri.
Ottelinpa sitten muutamia kuvia ja nyt syyhyää sormet tehdä kuvataidetta joistain noista mökkikuvista. Olen uudistanut hiukan blogini kategorioita ja nyt kuvissa, jotka olen itse kameralla räpsinyt ja sitten käsitellyt on sekä photo, että ainakin photomanipulation mainittu.
Tuo teräväkyntinen karvapöksy haluaa nyt iltapäiväteensä, joten lähden maailman rauhan vuokri köökkiin kaivamaan pussia esiin, pian on nimittäin niin, että joku istuu käteni päällä. Ja käden alla tietokonehiiri.
29.1.08
Katse
Luova lauantai 19.haaste: Katse
Tähän oli ihan pakko osallistua, nuo katseet kun ovat olleet tässä tapetilla itselläni.
28.1.08
Taas paikalla
Olipahan jälleen siivet maassa, nyt jo tuntuu paremmalta. Kaikki tuntuu vaan niin vaativalta, pitää sitä ja pitää tätä. Torstaina on lekuri ja mun olis pitänyt hankkia kolesterolilääkitys, mai äss, ei niin millään jaksaisi tuon arvauskeskuslääkärin kanssa vääntää kättä aiheesta enää. 2005 alkaen jo olen yrittänyt saada sen kolesterolin kuriin, se kun näistä omista lääkkeistä saa niin hyvää kasvualustaa. Vaan hänpä passitteli sairaalaan, sairaala tutki, passitti arvauskeskukseen, sieltä lekuri soitti, että katotaankos nyt vielä, jos vaikka laihduttaisi. Minä laihdutin, kolesteroli vaan korkeemmalle. Siinä on jotenkin sellainen maku, ettei tämä terveykeskuslekuri oikein uskaltaisi määrätä niitä rasvalääkkeitä, kun mulla on sellainen patteri noita muita lääkkeitä. Mitä? Mitä? Häh? No kunhan tästä itseni jälleen kokoan, marssin sinne arvauskeskukseen ja vaadin saada hoitoa. Kummaa touhua tämä somaattisen ja toisen puolen rakonen, sinne voi sitten potilas kupsahtaa - kops - ei kenenkään vastuulla.
Olenpahan vääntänyt omista kuvista taidetta tänään ja nyt on kohta telkkari-ilta edessä. Toimin äsken äidin numeropalveluna, hän kun oli hukannut jonnekin puhelinluettelonsa ja minä taas olin kantanut omani paperin keräykseen. Jäljelle jäi tietokone ja numero löytyi - bingo!. Kivaa.
Olenpahan vääntänyt omista kuvista taidetta tänään ja nyt on kohta telkkari-ilta edessä. Toimin äsken äidin numeropalveluna, hän kun oli hukannut jonnekin puhelinluettelonsa ja minä taas olin kantanut omani paperin keräykseen. Jäljelle jäi tietokone ja numero löytyi - bingo!. Kivaa.
26.1.08
Viisi hyvää
Pitää löytää viisi hyvää asiaa ulkonäöstäni. Anuradha haastoi. Okei.
- silmät, timantin hehkuiset siniset
- nenä, kunnon iso, mutta kaunis
- hampaat, edestä tasaiset ja valkeat
- nilkat, hoikat ja lihaksikkaat
- hiukset, harvenneet, mutta silti ihanan villin minulle sopivat
Breaking Glass
Vuonna 1980 sai ensi-iltansa elokuva Breaking Glass. Elokuvalla on myös oma fanisivunsa. Ja jos nyt en aivan täysin väärin muista, kävin katsomassa sen Tukholmassa leffateatterissa. Elokuvan tarinassa eläväinen, mietiskeleviä, mutta repäiseviä lauluja tekevä Kate päätyy loppujen lopuksi tähtitehtailijoiden kynsiin. Ja huonostihan siinä käy. Tämä leffa on jättänyt ikuisen jälkensä minuun, eipä ole enää kadehtituttanut supertähtien puuhat. Sattumalta löysin YouTubesta vielä lempparilaulunikin tässä elokuvassa. Näyttelijä Hazel O'Connor lauloi ja näytteli itse. Hazelilla on myös oma sivunsa ja hän näyttäisi tekevän keikkaa sen kun ehtii. Wau! Breaking Glassista vuonna 2000 julkaistiin DVD, jota ei enää ole saatavilla. Odottelua ilmassa.
Writing on the wall:
Eighth Day
25.1.08
Limerikkejä
Runotar olen, usein punon sangenkin kummia
tässä riipustan runotorstain runohommia.
Sanoissani usein on synkeä nuotti
karmean alakulon itkuinen muotti
siksi ei tästäkään syntynyt huumoripommia.
Oli nuori mies nimeltään Jani,
jolle jokainen nainen oli vain hani.
Suuret puheet oli tarinan kollilla
mukamas aina tavaraa hollilla
ehkä niin, vaan joku muu pani.
Muistan työväenopiston kursseilta runomuodon nimeltään limerikki, siitä iloissani päätin kirjoittaa pari sellaista Runotorstain 76. haasteeseen: Humoristinen
Pilkettä silmäkulmassa
Valokuvatorstain 76. haaste: Humoristinen. Tämä kurava oli melko vikkelä ja etevä. Mentiin ympäri puuta, orava edellä, minä ja kamera perässä. Humoristista jutussa oli oma karkelointini.
Elukkajahdissa
Mutta ihan vain kameran kanssa. Aamulla oli valproaatti- ja kilpirauhaslabrat ja varauduin kameralla. Ja kyllä, kyllä tuli kaunis päivä. Aurinko hoilotteli kivasti. Kutsuin itseni kahville ytävänäni luokse ja rupattelimme siinä tovin. Sitten jatkoin kuvausretkeä. En ihan vielä saanut lempilintujani, harakoita ja variksia, hollille, mutta sekin päivä tulee, kun lumi ei enää pidä niin kamalaa korsketta tonnin keijukaisen alla. Uusi lääke tuntuu alkavan purra, peukut pystyyn. Soitin metsästä omalle lekurille ja hänpä olikin jo laittanut minulle postiin aikaisemman ajan, kuin siis maaliskuussa. Samalla suunniteltiin ylimääräisen terpan rinkiin ottamista. Posti olikin tullut kotiin saapuessani, samassa kolahduksessa oli tullut hjuvin, hjuvin sjalainen asiakirjanippu ulosottovirastosta. Siinä oli sitä sun tätä velkajärjestelyä varten. Omaisuuttakin oli näköjään kolme vuotta sitten mitattu. Taisin olla sikeässä unessa, kun itse en moista ole huomannut. Loppupostit ovat valokuvia, koska niissä on pikkainen keväinen virnistys, vai onkohan se vaan mun päässä ;-D
24.1.08
House-ilta ja kanasoppaa
Tänään tulee House, aah. Minä täällä keitän kanakeittoa, eilen hallissa äydessäni ostin oikean vanhanaikaisen, kunnon kanan. Keitosta tulee oman näköiseni. Resepti ilmestyy, jos se menee mun makutestin läpi. Sen ainakin tuolta tiedon löysin, että oikea kana, joka siis nyt on kyseessä, ei broileri, vaatii parin tunnin keittoajan. Sitten kana otetaan pois liemestä, liemi siivilöidään ja kumpienkin annetaan jäähtyä. Liemestä kuoritaan rasva pois. Sitten se kana pienitään ja tehdään se keitto. Saapi nähdä nyt mitä tulee. Viime kerran, kun sain idean laittaa kanakeittoa, olin yksin kotona viikonlopun, kävin erään uroksen kanssa hiukan olusilla ja lupasin laittaa siihen ja siihen aikaan hänelle ja lapsilleen kanakeittoa. Ostin aineet kaupasta ja laitoin kanan kiehumaan. Heräsin hirveään savuun kämpässäni. Kana ja vesi olivat palaneet mustaksi möykyksi kattilan pohjaan. Tuulettelin siinä sitten ja huutelin parvekkeelta naapureille, ettei mitään hätää. Sen koommin en ole kanakeittoa tahtonut koittaa valmistaa. Tuhma Katili, meinasi polttaa köökin.
Tänään aamulla heräsin aimoaikaisin, laitoin Jamille ruokaa, otin pillerit ja painuin takaisin petiin, nukuin sitten puoli viiteen. Hih, nyt on aikaa mitä tuhlata. Jos ei huvita, ei tarvitse. Odottelen kovasti, että tuo uusi ihmepilleri alkaisi purra, pääsisi vähän puuhailemaankin jotain, varsinkin päiväsaikaan. Kyllä se varmaan siitä. Nyt täytyy käydä kurkkaamassa soppakattilaan, täytyy kuoria sitä vaahtoa pois.
Tänään aamulla heräsin aimoaikaisin, laitoin Jamille ruokaa, otin pillerit ja painuin takaisin petiin, nukuin sitten puoli viiteen. Hih, nyt on aikaa mitä tuhlata. Jos ei huvita, ei tarvitse. Odottelen kovasti, että tuo uusi ihmepilleri alkaisi purra, pääsisi vähän puuhailemaankin jotain, varsinkin päiväsaikaan. Kyllä se varmaan siitä. Nyt täytyy käydä kurkkaamassa soppakattilaan, täytyy kuoria sitä vaahtoa pois.
23.1.08
Päivän ekoteko
Tuima haastoi minut mukaan päivän ekotekopaljastukseen.
Tämän päivän ekotekojani ovat olleet ostosten kantaminen repussa ja kangaskassissa, biojätteiden lajitteleminen kotona valmiiksi roskiskatosta varten, olen sulkenut valot aina, kun poistun huoneesta, istun edelleen tuntemattoman ihmisen kierrättämän toimistotuolin päällä ja nukun tulevanakin yönä saman ihmisen vanhassa sängyssä, telkkaripöytänä on entisen työpaikkani uuden toimiston edellisen vuokralaisen sinne jättämä toimistopöytä, josta maksoi kympin pomolle ja pian siirryn siskoltani 20 v? sitten saamaani nojatuoliin katsomaan telkkaria, jota en jätä stand by:lle vaan suljen kokonaan sekä myös, että aamupesulla, kuten aina aamupesulla juoksutan vettä vain hammasmukiin, suljen hanan, pesen hampaat ja juoksutan vettä taas kun pesen kasvot.
Haastan meemiin mukaan Kristiinan, Anuradhan, Kirajan, Annen ja Rushkan. Ymmärrän kyllä, jos teillä on muita murheita, mutta tehkää sitten kun on parempi aika.
Tämän päivän ekotekojani ovat olleet ostosten kantaminen repussa ja kangaskassissa, biojätteiden lajitteleminen kotona valmiiksi roskiskatosta varten, olen sulkenut valot aina, kun poistun huoneesta, istun edelleen tuntemattoman ihmisen kierrättämän toimistotuolin päällä ja nukun tulevanakin yönä saman ihmisen vanhassa sängyssä, telkkaripöytänä on entisen työpaikkani uuden toimiston edellisen vuokralaisen sinne jättämä toimistopöytä, josta maksoi kympin pomolle ja pian siirryn siskoltani 20 v? sitten saamaani nojatuoliin katsomaan telkkaria, jota en jätä stand by:lle vaan suljen kokonaan sekä myös, että aamupesulla, kuten aina aamupesulla juoksutan vettä vain hammasmukiin, suljen hanan, pesen hampaat ja juoksutan vettä taas kun pesen kasvot.
Haastan meemiin mukaan Kristiinan, Anuradhan, Kirajan, Annen ja Rushkan. Ymmärrän kyllä, jos teillä on muita murheita, mutta tehkää sitten kun on parempi aika.
Ukki lupasi
Jostain kumman syystä tekee tänään mieli julkaista ensimmäinen juttu MINUUDEN AIKAKIRJAT-teoksestani, jossa olen käynyt erilaisten muistiinpanojen yms perusteella läpi elämääni. Todennut asian, ymmärtänyt ja en ymmärtänyt:
”1966: Olen kovin yksinäinen. Ukki lupasi, että minä saisin lainata kaikkiin tärkeisiin asioihin rahaa häneltä, mutta minä en oikein usko sitä.”a
Ukin ilmestyminen kotiimme oli riemun aihe. Ukki toi piristävää, huoletonta tuulta mukanaan. Mutta käynneistä jäi usein ikävä loppumaku. Hän ei pystynyt pitämään lupauksiaan omien mielialojensa vaihtuvuuden vuoksi. Innoissani suunnittelin hänen kanssaan laivamatkoja ja hänen luonaan asumistaan kesäaikana ja sain häneltä positiivista vastetta. Mutta yhtäkkiä ukille tulikin kiire lähteä, hän melkein karkasi luotamme, eikä hänestä pitkän aikaan kuulunut pihaustakaan. Erään kerran hän kutsui minut luokseen ja keitti riisipuuroa ja silakoita. Riisipuuron päälle ripoteltiin suolaa. Hän kertoi kaikenlaisista upeista tavaroista, joita oli löytänyt pikkukaupungin pihojen roskalaatikoista ja sanoi minulle, että voisin ottaa minkä tahansa esineen mukaani. Otin kuparista taotun hevosaiheisen seinätaulun. Sen ukki vaati takaisin ja sain tilalle kenkälusikan, jonka takana oli kenkäkaupan tarra.
Minulle ukki oli lapsuudessa eräs mieshahmo, jonka lupauksiin en voinut luottaa ja joka hylkäsi minut suurista puheistaan huolimatta.
Muistan hämärästi äitini ja tätini yrittäneen puheillaan suojella minua ukin suurisuuntaisilta ja tyhjiksi jääviltä suunnitelmilta. Hehän itse olivat joutuneet katkerasti lapsuudessaan kokemaan, kuinka isänsä heitti heidät kerjuulle aivan pieninä. Minä kuitenkin tahdoin uskoa ja itse muistan jo tuolloin alkaneeni kerätä vanhoja poisheitettyjä esineitä. Lieneekö tämä ukin ihailusta vain vaan sielujen sympatiasta.
Olen monissa elämän vaiheissani huomannut käyttäytyneeni aivan kuin ukki, elänyt omassa, kaikki voivassa maailmassani omituisia ruokia keitellen ja roskiksia kaivellen. Nyt jo parisen vuotta olen ymmärtänyt, että ukki kärsi maanisdepressiivisyydestä sekä siihen liittyvästä alkoholismista, se antaa hänen käytökselleen loogisen selityksen.
Joskin lapsille antamani lupaukset olen pystynyt lähes täydellisesti pitämään, vaikka sitten oma pää hiessä ja sisukseni täristen. Aikuisten kohdalla lupausten pitäminen ei enää olekaan onnistunut. Olen kuitenkin yrittänyt opetella hyvien tapojen mukaan peruttamaan tapaamiset tms. ja ottamaan ns. rain checkin käyttöön, vaikka en edes enää aikoisi ottaa uusiksi. Pikku hiljaa, varsinkin viime vuosien aikana, olen oppinut olemaan lupaamatta. Lähinnä itsekkäistä syistä, peruuttamiset alkoivat tuntua raskailta. Lasten kohdalla olen myös erityisen tarkkana nykyään, ei yhtään lupausta huuliltani, jollen voi sitä pitää.
Ymmärrän:
- ukki kärsi hoitamattomasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, eikä voinut ylläpitää sosiaalisia suhteitaan edes lapsenlapsiinsa eikä pystynyt pitämään lupauksiaan, koska mielialat veivät hänet innokkaasta suunnittelijasta masennuksensa kanssa kamppailevaksi erakoksi
- etsin itsestäni käytösvikoja, jotka olisivat saaneet ukin katoamaan ja olemaan pitämättä yhteyttä, oikeiden syiden puuttuessa saatoin syyttää lapsen innokkuuttani ja tuntea syyllisyyttä itsekkyydestäni
En ymmärrä:
- miksi ukki hylkäsi minut, vaikka oli innostuneena antanut minun ymmärtää, että olin hänelle tärkeä lapsenlapsi, jonka kanssa hän haluaisi seikkailla ja tehdä kaikenlaist
22.1.08
Lunta maassa
Vaikka en oikein ehtinyt nähdäkään sitä päivänvalossa. Piti nukkua koko päivä. Tässä katselen telkkaria, huomenna on aamulla lekuri. Lekurilta aion matkustaa Hakiksen halliin ostamaan broilerin siipiä, täytyy saada. Sain uusia lääkkeitä alakuloon. Toivottavasti tepsivät, no mikä ettei. Nyt alkoi Salkkarit, ei oikein ole mitään erityistä asiaa. Lunta maassa.
21.1.08
Taas sataa
joten laitan pienen mergen tänne. Eilen katselin lemppariani, Wallander-leffaa, ja kyllä oli taas hyvä,, niin kuin aina. Tuossa kuvauksessa pisti silmääni ihana, aurinkoinen, pohjoismainen talvipäivä. Ihmisillä oli aurinkolasit päässään, ettei lumi häikäissyt. Omituisen näköistä. Näinköhän me pian saamme katsella tuollaisia kelejä vain filmeissä? Tai niinkuin Total Recal-leffassa, oli sellaisia seinänkokoisia maisemia, esim. metsä, jossa puro solisi ja linnut lauloivat. Se olikin sitten ainoa luontoon viittaava maapallolla. Hui!
20.1.08
Malttamatonta
Itse olen melko malttamaton ihminen. Jos ei heti saa onnistuttua jossain, on aina olemassa vaara, että harrastus ja oppivälineet lentävät kuin leppäkeihäät. Se siitä, se ei kiinnosta. Nauran itselleni tästä ominaisuudesta, paitsi silloin, kun kaikki on juuri räjähdyspisteessä, takamus kipeänä tuntien istumisesta ja silmät rähmässä käyttöohjeiden viidakossa. Kun pääsin oppikouluun, tuli melko kärhämä kotiväen kanssa siitä, kun halusinkin kesken kaiken mennä takaisin kansakouluun. Nykyäänhän tuossa ei enää ole eroa, peruskoulua kaikki tyynni. En vain olisi malttanut odotella huonoja numeroita kakkakoulusta, halusinkin helpon kakkupalan hommiin, ajattelin, että kansakoulussa niittaisin kaikki mennen tullen. Oppikoulu tuli käytyä loppuun, eikä se todistus nyt niin huono ollut loppujen lopuksi.
Mutta töihin piti päästä heti. Ja töihin meninkin, samalla alalla painoin hommia yli 30 vuotta, muutaman vuoden välissä kiertelin kapakoita, soittamassa ja laulamassa bändini kanssa. Mutta vaikka viihdyinkin alallani noin kauan, kyllä siinä vaihtui työnantaja poikineen. Eipä minulle tarvinnut paljon nokkaansa pomon kopaista, kun jo oli uusi työsopimus allekirjoitettu. Tuo mainitsemani muusikkona olo tuntui toimivan parhaiten malttamattomaan olooni, siinä ei kuukautta kauempaa yhdessä paikassa Jätkän humppaa vedetty ja aina sai poimia uusimpia hittejä ohjelmistoon ja harjoitella. Hommassa oli vain eräs todella paha puoli, epävarma tulo, oli alkuvuosityöttömyyttä ja sitten oli myös otettava vaikka sun minkälaista orjasoittokeikkaa.
Paikallani en myöskään ole malttanut kauan viipyä, aina jotain uutta, työssä tai omassa elämässä. Voisin tästä kirjoittaa pitkänkin listan, mutta en sitä nyt tee, että pysyy juttu hanskassa ja ihmiset suojassa. Jossain vaiheessa malttamattomuusasioita olivat erilaiset tavarat. Aina piti olla uusia vempeleitä ja mitä milloinkin. Nykyään ei onneksi enää tämä puoli ole niin pahana ja olen saanut tämän esineiden kunnioituksen toimimaan jo melko hyvin. Olen kuitenkin viime aikoina paljon ajatellut sellaisia asioita, joiden suhteen en ole ole malttamaton. Lapsi ja kissat ensimmäisinä. Niitä ei ole tullut mieleenkään muuta kuin puolustaa ja rakastaa ja pitää ikuisuuksiin asti lähellään. Lähin perhe (naiset) samoin pysyy kuin täi tervassa. Liirailtu on monesti, mutta peruskiveys on pysynyt. Ja pysyy.
Eräs hassu ja häiritsevä asia, joka tulee mieleeni telkkaria katsellessa on amerikkalaisten telkuntollotusmalttamattomuus. Melkein kaikissa, ja ainakin kaikissa huuhaa-romutuksissa, on yli puolet ohjelmaa sitä, kun näytetään etukäteen, mitä seuraavaksi on tulossa. Ja esimerkiksi elokuvien trailerit, joissa näytetään kaikki makeimmat kohtaukset. Ja Valittujen Palojen kirjalyhennelmäkirjat. Neljä maailmankuulua kirjaa yksissä ruskeissa kansissa. Mitä nyt jostain kirjailijan työstä ja kynänjäljestä. Nämä kaikki ovat minulle kidutusta, telkkaria katsellessa saa tuijotella seinille ja taputella korviaan, ettei kuule tai näe, mitä sekuntien päästä tullaan näyttämään.
Mutta töihin piti päästä heti. Ja töihin meninkin, samalla alalla painoin hommia yli 30 vuotta, muutaman vuoden välissä kiertelin kapakoita, soittamassa ja laulamassa bändini kanssa. Mutta vaikka viihdyinkin alallani noin kauan, kyllä siinä vaihtui työnantaja poikineen. Eipä minulle tarvinnut paljon nokkaansa pomon kopaista, kun jo oli uusi työsopimus allekirjoitettu. Tuo mainitsemani muusikkona olo tuntui toimivan parhaiten malttamattomaan olooni, siinä ei kuukautta kauempaa yhdessä paikassa Jätkän humppaa vedetty ja aina sai poimia uusimpia hittejä ohjelmistoon ja harjoitella. Hommassa oli vain eräs todella paha puoli, epävarma tulo, oli alkuvuosityöttömyyttä ja sitten oli myös otettava vaikka sun minkälaista orjasoittokeikkaa.
Paikallani en myöskään ole malttanut kauan viipyä, aina jotain uutta, työssä tai omassa elämässä. Voisin tästä kirjoittaa pitkänkin listan, mutta en sitä nyt tee, että pysyy juttu hanskassa ja ihmiset suojassa. Jossain vaiheessa malttamattomuusasioita olivat erilaiset tavarat. Aina piti olla uusia vempeleitä ja mitä milloinkin. Nykyään ei onneksi enää tämä puoli ole niin pahana ja olen saanut tämän esineiden kunnioituksen toimimaan jo melko hyvin. Olen kuitenkin viime aikoina paljon ajatellut sellaisia asioita, joiden suhteen en ole ole malttamaton. Lapsi ja kissat ensimmäisinä. Niitä ei ole tullut mieleenkään muuta kuin puolustaa ja rakastaa ja pitää ikuisuuksiin asti lähellään. Lähin perhe (naiset) samoin pysyy kuin täi tervassa. Liirailtu on monesti, mutta peruskiveys on pysynyt. Ja pysyy.
Eräs hassu ja häiritsevä asia, joka tulee mieleeni telkkaria katsellessa on amerikkalaisten telkuntollotusmalttamattomuus. Melkein kaikissa, ja ainakin kaikissa huuhaa-romutuksissa, on yli puolet ohjelmaa sitä, kun näytetään etukäteen, mitä seuraavaksi on tulossa. Ja esimerkiksi elokuvien trailerit, joissa näytetään kaikki makeimmat kohtaukset. Ja Valittujen Palojen kirjalyhennelmäkirjat. Neljä maailmankuulua kirjaa yksissä ruskeissa kansissa. Mitä nyt jostain kirjailijan työstä ja kynänjäljestä. Nämä kaikki ovat minulle kidutusta, telkkaria katsellessa saa tuijotella seinille ja taputella korviaan, ettei kuule tai näe, mitä sekuntien päästä tullaan näyttämään.
Aurinko?
Yhtäkkiä huoneeni valaistui ja säikähdin aivan. Aurinko?
Suddenly my room was lit and I got scared. The sun?
19.1.08
Rypynpoistoharjoitus
Sisko lähetti minulle tällaisen rypynpoistoharjoituksen ja haluan jakaa sen kanssanne tänä myrskyisenä ja synkeänä päivänä. Kohta lähden kauppaan ruokaostoksille ja sen jälkeen linnottaudun tänne telkun ääreen myrskyltä piilossa. Ai että tekisi mieli suklaata, mutta suklaalakko on nyt kestänyt jo.....viikon?....joten enpäs osta. Kivettömiä taateleita kyllä hankin, ne on nameja. Tänään tulee sitten telkkarista eräs lempileffoistani, Predator. Muistan kun sain ekan kerran siitä Englannista ostetun, suomentamattoman version ja sekosin ihan täysin tuohon saalistajaan. Varsinkin siihen juttuun, että mistä ja miksi se siellä viidakossa maapallolla oleili. Tässä on paljon muskeleita ja Arnold oli vielä kunnokas. Tässä tavallaan jotenkin pistetään 6-0 armeijan meininkiä, erikoisjoukkojen on taivuttava omituisuuden edessä, ei auta tussarit ja muskelit. Mulla on näitä omituisia mieltymyksiä ;-D Ai niin, taitaa olla tässä telkkariversiossa ne kamalimmat kuvat, jotka vuokraleffoista on sensuroitu. Eräs suosikkini leffassa on skorpparikohtaus.
18.1.08
Riistetyt siivet
likaisella kujalla astun mustina kiiltäviin vesiin
jalkani eivät jaksa
otan vauhtia rosoisesta seinästä
kirvellen kämmenistäni tihkuu lämmin veri
käteni eivät jaksa
mustat pedot kasvavat sivuillani
lauman hidas liike lähestyy takaani
piikkinen aita lyö silmiini reiät
hengitykseni suojassa
vapisevan sormeni päällä silitän
irti riistettyjen siipieni hentoja sulkia
____________________________________
Runotorstain 75. aihe: Kipupiste tämä on jo hiukan vanhempi runoni, mutta koska se mielestäni on täysin aiheeseen sopiva, laitan sen nyt tähän.
Valokuvatorstai 75.aihe: Kipupiste.
17.1.08
Kiitos kukkasista
ja takaisin teille kaikille ehdottomasti:
Ylläolevien lisäksi haluan laittaa kukkaset Kristiinalle, Susupetalille, Tähtitarhalle, Rushkalle ja Stipille.
Rahat takaisin ja allekirjoita sinäkin
Tämän päivän paras, tai no eilinen, uutinen oli, että Nokiaa uhkaillaan kohta investointirahojen, kymmenien miljoonien arvosta, takaisinmaksamisella. Menivät sitten ihan Saksassa lomauttamaan porukkaa. Tokihan ne saksalaiset ovat tärkeämpiä kuin me nynnysuomalaiset. Stora Enso ei vientitukiaan palauta. Ja pistää sellaisen tuhat ihmistä oman onnensa nojaan.
Uutisia on myös Suomen lain rangaistuspykälissä, jotka koskevat lasten seksuaalista hyväksikäyttööä. Nyt kaikki allekirjoittamaan vetoomusta, rangaistukset saadaan oikeanlaisiksi ja että myös syyttäjät alkavat vaatia rankempia rangaistuksia. Nykyäänhän syyllinen voi selvitä ehdollisella tuomiolla.... ????? missä vika?
Tänään sain erityisen hyvän mielen, kun aloitin kotisivujen tekemisen opettamisen ystävälleni.
Uutisia on myös Suomen lain rangaistuspykälissä, jotka koskevat lasten seksuaalista hyväksikäyttööä. Nyt kaikki allekirjoittamaan vetoomusta, rangaistukset saadaan oikeanlaisiksi ja että myös syyttäjät alkavat vaatia rankempia rangaistuksia. Nykyäänhän syyllinen voi selvitä ehdollisella tuomiolla.... ????? missä vika?
Tänään sain erityisen hyvän mielen, kun aloitin kotisivujen tekemisen opettamisen ystävälleni.
16.1.08
Tervehdys hangilta, joita ei ole
Tässä eräs Katili-merkkinen henkilö on taistellut kaamosta vastaan, onpas ollut tiukassa tänä vuonna. Vaan minähän en periksi anna. Tänään olen iloisena vääntänyt kuvia ja pienen, omituisen lorun, joka tuli eilen illalla nukkumaan mennessä mieleeni. Vein ison satsin roskia ja kävin kaupassa. Vaihdoin valmiiksi petivaatteet, sillä tänään vesikauhuinen minäni aikoo jälleen kastella itsensä pienen huoneen nurkassa, kivilaattalattialla. Urh, voi miksei ihmisille ole kuivapesua?
Lööpissä oli jotain niin omituista, että kävin katselemassa oikein netissä. YLE etsi puolen vuoden sisällä kuolevia ihmisiä telkkariohjelmaan. Oikein on Hollannista haettu mallia. Eihän tässä nyt mitään venäläistä rulettia aiota alkaa pyörittää. Jos ei ilmoittautunut kuolekaan, kutsutaan Kevorkian apuun, että saadaan materiaali ulos telkkarista.Vähän pimeetä tämänlainen tv-touhu alkaa olla mielestäni. Mitä seuraavaksi, kuolemaantuomitut saavat/voivat osallistua Juokse tai kuole-peliin. Tuo Juokse tai kuole on muuten Stephen Kingin eräs suosikkejani, pidän jopa siitä leffasta, jossa Arnold juoksee henkensä edestä. Mutta siitä ajatuksesta en todellakaan pidä, että oikeassa elämässä, scifin ulkopuolella, alettaisiin ansaita rahaa köyhien, epätoivoisten ja kuolevien kustannuksella mediassa. Sitä on jo nytkin liikaa. Ihan liikaa.
Lööpissä oli jotain niin omituista, että kävin katselemassa oikein netissä. YLE etsi puolen vuoden sisällä kuolevia ihmisiä telkkariohjelmaan. Oikein on Hollannista haettu mallia. Eihän tässä nyt mitään venäläistä rulettia aiota alkaa pyörittää. Jos ei ilmoittautunut kuolekaan, kutsutaan Kevorkian apuun, että saadaan materiaali ulos telkkarista.Vähän pimeetä tämänlainen tv-touhu alkaa olla mielestäni. Mitä seuraavaksi, kuolemaantuomitut saavat/voivat osallistua Juokse tai kuole-peliin. Tuo Juokse tai kuole on muuten Stephen Kingin eräs suosikkejani, pidän jopa siitä leffasta, jossa Arnold juoksee henkensä edestä. Mutta siitä ajatuksesta en todellakaan pidä, että oikeassa elämässä, scifin ulkopuolella, alettaisiin ansaita rahaa köyhien, epätoivoisten ja kuolevien kustannuksella mediassa. Sitä on jo nytkin liikaa. Ihan liikaa.
Kissanhikka
Hämmentynyt oli pikkuinen kissa
hymyili todella kummasti aivan
mikä kumma olikaan syynä vaivan.
Syötyään kupistaan kaiken lihan
pääsipäs kissalta melkoinen nikka
kuului oikea kissanhikka.
15.1.08
Purosta väreihin
Tässä puron kuva on saanut hieman värilisää pimeään tammikuuhun. Spläiskis, oikein tunsin, kuinka värit lensivät aivojeni paletilta tuohon teokseen, joka siis alunperin oli valokuvani Maunulan purosta.
Vieras
minä katson televisiosta hupiohjelmaa
kesken naurun remahduksen tulee tyhjiö
kuvat välähtelevät edessäni vilisten
huoneessani on vieras
kuinka se onkaan saanut
kenkänsä oveni väliin
piilotellut keltaisen verhon takana
kyyristellyt keittiön nurkassa
ei laske minua
pois unen halvauksesta
vie kaiken päivänvalon pois
huoneessani on vieras
minä aion saattaa hänet ovelle
työntää hartioista matkaansa
13.1.08
Jos metsään haluat mennä nyt
Minä ainakin halusin. Ja meninkin. Taivalsin oikein aimo lenkin, vaan ihan en sinne kuravelliin viitsnyt lähteä, noilla lenkkareilla vaan vaelsin. Tänään pikaopiskelin mitä muuta kamerassani on kuin automaatti, eli räppää-kuva-nappi. Kokeilin maisema-automatiikkaa ja kukkatarkennusta. Ulkona satoi, ei taas satanutkaan ja taas satoi räntähiutaleita. Kivaa puuhaa piilotella kameraa, pitäisi olla sellainen exhibitionistin poplari kokoa 80, että voisi pitää koko homma siellä alla piilossa ja turvassa, nappien raosta sitten vain vilauttaa TADAA. Objektiivin.
Nyt oli sellainen olo, että hyppääppäs vaakanainen vaa'alle. No hyppäsin. Ja kyllä se edelleen on nyt niin, että kaikki tiputtamani kilot ovat tulleet takaisin. Suoritin vartalonosien mittaukset. Ja kumma kyllä, niihinkin oli tulleet samat mitat takaisin. Voi kökkö. Tämä tarkoittaa sitä, että otamme ja pistämme läskittelylle suitset. Minulla kun tuo oli viimeinen paino, sitä ei enää saa ylittää. Jos ylitän, seuraava vaihe on, että muutun Gilbert Grapen äidiksi ja minun täytyy muuttaa ekaan kerrokseen asumaan. Muuten painoni olisi vaara alla asuville. Joten julistan täten painonhallintakurssini avatuksi. Osallistujia paikalla: 1. Se olen minä.
1. Päivä: Jätin sianlihat kauppaan ja ostin ruuaksi pinaattikeittoa.
Nyt oli sellainen olo, että hyppääppäs vaakanainen vaa'alle. No hyppäsin. Ja kyllä se edelleen on nyt niin, että kaikki tiputtamani kilot ovat tulleet takaisin. Suoritin vartalonosien mittaukset. Ja kumma kyllä, niihinkin oli tulleet samat mitat takaisin. Voi kökkö. Tämä tarkoittaa sitä, että otamme ja pistämme läskittelylle suitset. Minulla kun tuo oli viimeinen paino, sitä ei enää saa ylittää. Jos ylitän, seuraava vaihe on, että muutun Gilbert Grapen äidiksi ja minun täytyy muuttaa ekaan kerrokseen asumaan. Muuten painoni olisi vaara alla asuville. Joten julistan täten painonhallintakurssini avatuksi. Osallistujia paikalla: 1. Se olen minä.
1. Päivä: Jätin sianlihat kauppaan ja ostin ruuaksi pinaattikeittoa.
12.1.08
Unelmia
siinä
kaiken keskellä
makujen nautinnon
lihallisuuden korskean
laukeamisten korinan
unelmoin
kädestä
kädessäni
____________________________________
Pakinaperjantai 61. haaste, kuvasta.
Valo ja valottomuus
hänet kannettiin
kultaisessa tuolissa
elämän pituisen matkan
valottomuudesta valon kirkkauteen
me silmät kipeinä
etsimme varjoisaa paikkaa
hengähdystä ilman kipua
rauhaa ilman totuutta
_________________________________________
Runotorstai 74. aihe ylläolevasta kuvasta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
