Taas paikalla

Olipahan jälleen siivet maassa, nyt jo tuntuu paremmalta. Kaikki tuntuu vaan niin vaativalta, pitää sitä ja pitää tätä. Torstaina on lekuri ja mun olis pitänyt hankkia kolesterolilääkitys, mai äss, ei niin millään jaksaisi tuon arvauskeskuslääkärin kanssa vääntää kättä aiheesta enää. 2005 alkaen jo olen yrittänyt saada sen kolesterolin kuriin, se kun näistä omista lääkkeistä saa niin hyvää kasvualustaa. Vaan hänpä passitteli sairaalaan, sairaala tutki, passitti arvauskeskukseen, sieltä lekuri soitti, että katotaankos nyt vielä, jos vaikka laihduttaisi. Minä laihdutin, kolesteroli vaan korkeemmalle. Siinä on jotenkin sellainen maku, ettei tämä terveykeskuslekuri oikein uskaltaisi määrätä niitä rasvalääkkeitä, kun mulla on sellainen patteri noita muita lääkkeitä. Mitä? Mitä? Häh? No kunhan tästä itseni jälleen kokoan, marssin sinne arvauskeskukseen ja vaadin saada hoitoa. Kummaa touhua tämä somaattisen ja toisen puolen rakonen, sinne voi sitten potilas kupsahtaa - kops - ei kenenkään vastuulla.

Olenpahan vääntänyt omista kuvista taidetta tänään ja nyt on kohta telkkari-ilta edessä. Toimin äsken äidin numeropalveluna, hän kun oli hukannut jonnekin puhelinluettelonsa ja minä taas olin kantanut omani paperin keräykseen. Jäljelle jäi tietokone ja numero löytyi - bingo!. Kivaa.