Ukki lupasi

Jostain kumman syystä tekee tänään mieli julkaista ensimmäinen juttu MINUUDEN AIKAKIRJAT-teoksestani, jossa olen käynyt erilaisten muistiinpanojen yms perusteella läpi elämääni. Todennut asian, ymmärtänyt ja en ymmärtänyt:

”1966: Olen kovin yksinäinen. Ukki lupasi, että minä saisin lainata kaikkiin tärkeisiin asioihin rahaa häneltä, mutta minä en oikein usko sitä.”

Ukin ilmestyminen kotiimme oli riemun aihe. Ukki toi piristävää, huoletonta tuulta mukanaan. Mutta käynneistä jäi usein ikävä loppumaku. Hän ei pystynyt pitämään lupauksiaan omien mielialojensa vaihtuvuuden vuoksi. Innoissani suunnittelin hänen kanssaan laivamatkoja ja hänen luonaan asumistaan kesäaikana ja sain häneltä positiivista vastetta. Mutta yhtäkkiä ukille tulikin kiire lähteä, hän melkein karkasi luotamme, eikä hänestä pitkän aikaan kuulunut pihaustakaan. Erään kerran hän kutsui minut luokseen ja keitti riisipuuroa ja silakoita. Riisipuuron päälle ripoteltiin suolaa. Hän kertoi kaikenlaisista upeista tavaroista, joita oli löytänyt pikkukaupungin pihojen roskalaatikoista ja sanoi minulle, että voisin ottaa minkä tahansa esineen mukaani. Otin kuparista taotun hevosaiheisen seinätaulun. Sen ukki vaati takaisin ja sain tilalle kenkälusikan, jonka takana oli kenkäkaupan tarra.

Minulle ukki oli lapsuudessa eräs mieshahmo, jonka lupauksiin en voinut luottaa ja joka hylkäsi minut suurista puheistaan huolimatta.

Muistan hämärästi äitini ja tätini yrittäneen puheillaan suojella minua ukin suurisuuntaisilta ja tyhjiksi jääviltä suunnitelmilta. Hehän itse olivat joutuneet katkerasti lapsuudessaan kokemaan, kuinka isänsä heitti heidät kerjuulle aivan pieninä. Minä kuitenkin tahdoin uskoa ja itse muistan jo tuolloin alkaneeni kerätä vanhoja poisheitettyjä esineitä. Lieneekö tämä ukin ihailusta vain vaan sielujen sympatiasta.

Olen monissa elämän vaiheissani huomannut käyttäytyneeni aivan kuin ukki, elänyt omassa, kaikki voivassa maailmassani omituisia ruokia keitellen ja roskiksia kaivellen. Nyt jo parisen vuotta olen ymmärtänyt, että ukki kärsi maanisdepressiivisyydestä sekä siihen liittyvästä alkoholismista, se antaa hänen käytökselleen loogisen selityksen.

Joskin lapsille antamani lupaukset olen pystynyt lähes täydellisesti pitämään, vaikka sitten oma pää hiessä ja sisukseni täristen. Aikuisten kohdalla lupausten pitäminen ei enää olekaan onnistunut. Olen kuitenkin yrittänyt opetella hyvien tapojen mukaan peruttamaan tapaamiset tms. ja ottamaan ns. rain checkin käyttöön, vaikka en edes enää aikoisi ottaa uusiksi. Pikku hiljaa, varsinkin viime vuosien aikana, olen oppinut olemaan lupaamatta. Lähinnä itsekkäistä syistä, peruuttamiset alkoivat tuntua raskailta. Lasten kohdalla olen myös erityisen tarkkana nykyään, ei yhtään lupausta huuliltani, jollen voi sitä pitää.

Ymmärrän:
- ukki kärsi hoitamattomasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, eikä voinut ylläpitää sosiaalisia suhteitaan edes lapsenlapsiinsa eikä pystynyt pitämään lupauksiaan, koska mielialat veivät hänet innokkaasta suunnittelijasta masennuksensa kanssa kamppailevaksi erakoksi
- etsin itsestäni käytösvikoja, jotka olisivat saaneet ukin katoamaan ja olemaan pitämättä yhteyttä, oikeiden syiden puuttuessa saatoin syyttää lapsen innokkuuttani ja tuntea syyllisyyttä itsekkyydestäni

En ymmärrä:
- miksi ukki hylkäsi minut, vaikka oli innostuneena antanut minun ymmärtää, että olin hänelle tärkeä lapsenlapsi, jonka kanssa hän haluaisi seikkailla ja tehdä kaikenlaist

a