hänet kannettiin
kultaisessa tuolissa
elämän pituisen matkan
valottomuudesta valon kirkkauteen
me silmät kipeinä
etsimme varjoisaa paikkaa
hengähdystä ilman kipua
rauhaa ilman totuutta
_________________________________________
Runotorstai 74. aihe ylläolevasta kuvasta
7 kommenttia:
Ei lainkaan sentimentaalisuutta, "valoton" näkemys. Ajatuksia herättävä.
Realismia!
Lähes kaikki pitävät draamasta, mutta suurin osa ei halua osallistua siihen.
Pidin. Erityisesti kaksi viimeistä riviä tuntuvat kaivattavilta totuuksilta. Miten päästä siihen, että rauhaa olisi ilman niin kipeää tekevää ja tarpeellista totuutta.
Tuima: Ehkäpä tuo sentimentaalisuus on tullut karsittua tarkoituksella.
Harmaa Susi: Niin tekevät, eivätkä tosiaan tahdo olla osana "noille muille vaan tapahtuu" riittää.
Sanakehrääjä: Kiitos. Totuus on kait melko simppeli, toteutus ei ole ihmisille helppo laji.
Harmoninen
Pidin valon ja varjon vastakkainasettelusta. Haurasta vanhusta kannetaan kultatuolissa, kaikkensa muille antaneena. Jäljelle jääneiden osa on raskaampi.
Lachesis: Kiitos.
Lähetä kommentti