Joulu on eletty, on kiristelty lompakkoa ja hampaita. Eletty sen kaltaisessa rauhassa, että siitä eivät kirosanat ole monestikaan olleet kaukana. Pienestäkin rypystä ja jälkikasvun valituksesta lahjan laatua kohtaan ovat äidin ajatukset kaasuttaneet tuleviin laskuihin ja niiden maksamiseen. Ja sen jälkeen nuo samaiset ajatukset on ärrämerkillä varustettuna suunnattu jälkikasvuun. Kiittämättömyys ja entisajan joulut ovat varmasti käyneet monessa muussakin työläisjoulukodissa tänä vuonna. Eikä mikään ihme. Nyt kun joulupukkikin jo on antanut periksi. Ei enää mitään käsinkudottuja lapasia, taulutelevisio se pitää olla ja navigaattori. Tietysti niihin sopivat puitteet täytyy myös hankkia. Luksuslukaali ja Hummer-auto.
Tytär kivahtaa äidilleen naama nutturalla, vesipullo kädessään, että on se kumma, ettei äiti oikein tajua näinkin yksinkertaista asiaa. Menisi sitten itse niihin alennusmyynteihin hankkimaan lisää itselleen surkeita t-paitoja ja suhinaverkkareita sekä halpislenkkareita, joita on koko ikänsä käyttänyt muutenkin. Eihän se mitään tajua, kun ei itse mitään edes itselleen koskaan osta. Myrtynyt teini katsoo, kun äiti yhtäkkiä nousee sohvalta ja asettuu lapsensa eteen seisomaan.
-Kuuntelepa nyt tosi tarkkaan lapsi hyvä. Uuden vuoden alusta sinun äitisi on alennuskorissa muiden työläisten kanssa. Työt myytiin vuokrafirmalle ja nyt saadaan sitten painaa tuntityönä entisiä hommia. Ja sinä, rakas tyttö, sinä saat tästä lähin omalla työlläsi hankkia sen sekalaiset hilavitkuttimet ja muut hörhötykset. Minä tarjoan kodin ja ruokaa. Ja siinäkin on riittävästi tekemistä näillä palkoilla.
Tytär katsoo silmäkulmastaan televisiosta tulevaa rikkaan tytön syntymäpäiväjuhlien valmistumista.
- Mä synnyin väärään perheeseen! tyttö ärähtää ja painuu omaan huoneeseensa.
Äiti katsoo sulkeutunutta ovea ja miettii, koska hennoisi kertoa tytölle, että heidän pitäisi etsiä pienempää asuntoa kohta.
_________________
11 kommenttia:
Tätä se on monessa perheessä, onneksi ei vielä meillä. t. marski ;)
Marski: Toivon ettei tulekaan, parempi olisi kait olla rehellinen lapselle, eikä antaa turhia toiveita...
Tämä on nykypäivää. Pitää silti muistaa, että olemme onnellisia niin kauan kun ruokaa ja puhdasta juomavettä riittää. Sen kun sitten osaisi selittää nuorisollekin.
Taitavat olla ankeat ajat edessä kuitenkin.
Elintasoon alennus, tähän on monessa perheessä saatu tottua.
Ja monessa ei haittaisi vaikka vähän kulutusta alennettaisiinkin.
Hyvä tarina.
Allyalias: Minun pitää muistuttaa itseäni ihan vaan tajutakseni, kuinka paljon ruoka ja puhdas juomavesi oikein ovatkaan.
MK: Tuo alennus on nyt rajusti tulossa hilkulla eläville. Kyllä tosiaan on monta parempiosaista, jotka voisivat kulutusta alentaa. Hullunmylly on maailma ja markkinatalous.
Hyvä ja opettavainen tarina :)
Isopeikko: Olikohan se jo liian opettavainen ;-) Mulla kun on huono piirre aina saarnata....
Kun ei ikinä oltais keksitty koko vesivessaa. Nyt se tuntuu niin ikävältä totutella taas ulkohuussiin.. ainakin talvipakkasella. Ja viemäröintiäkään ei raski sellaseksi eu-direktiivit täyttäväksi muuttaa..
Mutta olis se Hummer kyllä toosi kiva!!
Olli: Juu taaksepäin meno on harjoitusta vaativaa puuhaa. Ai että Hummer olisi kiva? Voi pojat on poikia ;-)
Hyvän tarinan pistit, Katili! On vaikeaa tottua pois vähästäkin ja nuorten arvomaailmassa varsinkin on vaikeaa tyytyä vähempään kuin mitä jollakulla toisella on. Elämä vain on sellaista että se laittaa tarkistamaan arvoja....:)
Muumio: ei tosiaan ole helppoa luopua entisistä, nuorilla varsinkaan. SIlti sitä joutuu harrastamaan tässä maailmassa ja kyllä se onnistuu.
Lähetä kommentti