Niin kivaa, niin kevyttä

Olenhan leijaillut tänään hyvän mielen kantamana. Heti aamulla heräsin ekaan kännyn piippiin ja hädin tuskin kahvia hörpänneenä aloin äänitellä uusiksi tuota eilen tekemääni Dock of the bay:ta. Löysin PhotoStorysta vielä nopean tavan videoittaa lopputulos, eka version tuli tehtyä MovieMakerilla. Tukipoppoossa tuli käytyä ja nyt on Jamin nappulat haettu lekurilta ja ostin samalla madotuslääkettä, vaikka kissat ovat sisäkissoja pitää ne välillä madottaa niitten sisäisten pikkuloisten takia.

Sitten tein juhlalliset, sinivalkoiset juhla-ateriaostokset, X-tran salamipizzoja. Nyt on taas joku ihme pizzakausi, vuosiin ei ole näin kiinnostanut.

Tuossapa olotilaani ja luonteeseeni sopivaa rusketusainetta paikasta nimeltään Endless Summer Tanning Salon eli loppumaton kesärusketussalonki.

Kuvassa on bipoaivoja, jotka joutuvat tekemään normaaliaivoja enemmän työtä tunneasioiden puolella tehdessään täysin normaaliakian ajattelutyötä:

In general the picture which seems to be developing here is that people with bipolar disorder are working harder with their emotional centers when doing basic thinking work, compared to those without the illness. This may be some form of compensation for decreased activity in more frontal regions of the brain.

Ai miksi nämä aivokuvat? Ihan vaan siksi, että siinä visioituu mun omituisetkin jututkin ihan fysiologisena ilmiönä, ikäänkuin kiinnitän kaiken ajatteluni tunteisiin, enkä sille mitään voi. Älkää ihmetelkö, tämä blogi ei muutu bipolääriblogiksi, ripauttelen vain välillä näitä niiiiiiiin hienoja ajatuksiani tänne. Bipous taas toisaalta on osa minua, ilman sitä ei olisi Katili-juttuja