Kun ekan kerran kuulin tämän biisin, sen lauloi Linda Ronstadt, jota ihailin ja ihailen vieläkin. Sittemmin tajusin tämän Eagles-jutksan. Ja sehän kolahti myös. Mutta ei Lindan voittanutta. Nyt tulee kauhea ja silti desperadosopiva video minusta, jonka taustalla Linda laulaa. Tein Britneyt ja kaljusin hiukseni saksilla eräänä pahana hetkenä. Nyt ovat jo hiukan kasvaneet takaisin,, mutta tuon hetken muisto ei oikein ole lähtenyt pois, siksi tämä video. Miten olinkaan niin kauhean maissa? En ole enää.
14.12.07
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Aika aikaansa kutakin, tajusin hiukan taas jotain. Oot rakas. t.marski
Koskettava video, päättyi onneksi hymyyn. Halaus.
On se jännä tuo hiusasia... itsekin eräässä hypossa tai jo kenties alkavassa maniassa leikkasin lapaluihin ulottuvat hiukseni, onneksi vain polkkatukaksi, mutta tunne oli hurja: tuntui että se on PAKKO tehdä, kunnes olin leikannut puolet niin tuli kauhistus ja ei kun soitto terapautille, että "olis varmaan tarvis tulle käymään"... no joo, niitä sattuu..
Marsski: Niin säkin mulle, rakas.
Susupetal: Niin päättyi, eteenpäin sano mummo lumessa ;-)
Rautaneito: Sanopa muuta, mikä ihme niiden hiusten leikkauksessa oikein piilee? Ja juuri se ihan hirvee pakko. Minä leikkelin öiseen aikaan, mutta onneksi jätin kesken, tarkoitus oli puliksi vetää. Onneksi en vetänyt. Vaan takaisinpa ne tuossa ovat kasvaneet, toivottavasti sullakin.
juu on tulleet takaisin jo muutaman kerran, eli kasvoivat ja sitten kampaajalla lyhensin ja kasvatin ja taas leikautin :) Nyt ollaan taas siinä olkapäillä menossa
Lähetä kommentti