Eiliset tapahtumat (ei varsinaisesti itseäni koskevat) pistivät Huimaradan käyntiin. Tiedättehän, siitä on/off-nappulasta se on-merkkinen nappula. Eilen jäi sitten kaikki telkkuohjelmat katsomatta. Mäen kirjaa luin jotain 30 sivua ja jossain sillä välillä siinä oli kohta, jossa Jussi Vares miettii, että terrorismi loppuu siihen, kun joka ikinen maailman kansalainen kääntyy islaminuskoon. Yritin sivuuttaa tuon ja jatkaa lukemista, mutta siihen sen kirjan lukeminen nyt taisi jämähtää. Tuossa siis syy, miksen ole voinut (lue=pystynyt) lukea kirjoja. Nou hädendaal, minä sain loistoidean aamukahvilla, lainaan jonkun asiakirjan. Höh? Tsori, siis jotain asiakirjallisuutta, jotain mistä voi vaikka oppia jotain. Niinpä teenkin. Mutta.
Eilinen sähläily sai tänään onnellisehkon lopun ja asiat palautuivat normaaleiksi. Minä en. Minä jäin kiitoradalle, vauhti milli kilsaa minuutissa. Onneksi olin säästänyt tätä hetkeä varten lauluprojektin. Joten täten ilmoitan, että olen koko hela dagen kiusannut naapureita äänittämällä sellaiset kolkyt versiota Sitting on the dock of the Bay-biisiä. Eikä tullut valmista. Mutta yhteen versioon olin lopulta edes sen verran tyytyväinen, että sain kimmokkeen laittaa käsiteltyjä valokuviani photostoryksi ja sitten tallentaa sen moviemakerilla videoksi.
Juuri äsken läiskäsin uuniin joskus ostamani mozzarel-lal-lal-laa-pizzan, jossa oli pienenpieniä kirsikkatomaatin viipaleita. Muuten jää syömättä ja se ei oikeasti ole hyvä juttu. Nukkumaankin olen menossa ihan asiallisesti, huomenna on ryhmätapaus ja sieltä en jää pois. IIIIIIK. Huhuh, tulin takaisin, nenuuni leijaili hieman palaneen hajua, pizza on kyllä kypsä, TOSI kypsä. Eli kuumaa juustoa näkkileivällä tänään ruuaksi.
Nonnih, nyt video tuli valmiiksi. Pistän siitä oman postin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti